Nasima Razmyar vaietusta ongelmasta Helsingin kouluissa: Inkluusio ajaa luokkia kaaokseen
Apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan Helsingin kouluissa on kaoottisia luokkia, eikä kukaan halua puhua siitä ääneen.
Syksyllä 2021 apulaispormestari vieraili Vuosaaren lukiossa. KUVA: KIMMO RÄISÄNEN
Milla Palkoaho HS
2:00 | Päivitetty 7:47
KASVATUKSEN ja koulutuksen apulaispormestari
Nasima Razmyarin (sd) työhuoneessa on elefantti. Se on aihe, josta ei uskalleta puhua ääneen.
Razmyar on vuoden aikana kiertänyt kouluja ja tavannut niin henkilökuntaa kuin järjestöjäkin. Vuoden aikana hän on havainnut, että on eräs aihe, josta kaikilla tuntuu olevan sanottavaa.
”Mutta kukaan ei oikein uskalla puhua siitä ääneen”, Razmyar sanoo.
Elefantti apulaispormestarin työhuoneessa on inkluusio.
Inkluusiossa on nimensä mukaisesti tavoitteena tarjota kaikille oppilaille yhdenvertaista ja yksilöllistä opetusta – inkluusion periaatteiden mukaisesti oppilaan lähikoulussa.
Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että koululuokilla on yhä enemmän lapsia, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Ennen he olisivat opiskelleet erityisluokalla tai -koulussa, mutta inkluusion myötä niistä on haluttu eroon.
INKLUSIIVISUUDEN ideaali on ollut voimissaan suomalaisessa koulutuspolitiikassa koko vuosituhannen. Sen pohjana ovat monet kansainväliset ja kansalliset sopimukset, esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimus sekä yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista.
”Uskon, että kaikki allekirjoittavat inkluusion arvot, ne ovat hienoja ja tärkeitä. Käytännössä sitten...”, Razmyar sanoo.
Vuoden aikana Razmyarille on muodostunut kokonaiskuva kaoottisista koululuokista, joissa opettajien on pahimmillaan mahdotonta tehdä työtään.
Ei tietenkään kaikissa kouluissa, eikä kaikilla luokilla. Razmyarin mukaan inkluusion mukanaan tuomat ongelmat korostuvat tietyillä alueilla.
Alueilla, joilla matala työllisyysaste, pienituloisuus ja alhainen koulutustaso kohtaavat, Razmyar vastaa kysyttäessä, mistä alueista on kyse. Sen tarkemmin hän ei halua alueita nimetä.
Lue lisää:
Meno oppitunneillani on välillä kuin sirkuksessa
Lue lisää:
Espoon opettajat pelkäävät uuden linjan erityisoppilaisiin muuttavan arjen kaaokseksi: ”Lapsi heitteli tuoleja ja potki muita”
SEGREGAATIOSTA, eli alueellisesta eriytymisestä, puhutaan Razmyarin mielestä liian vähän populismin pelosta.
”Kyllähän lisäresurssit valtiolta kelpaisivat, mutta segregaation suunnan kääntäminen on kaupungin vastuulla”, Razmyar toteaa.
Yhtenä väistämättömänä korjausliikkeenä Razmyar näkee koulupiirien rajojen tarkastelun.
Razmyarin mukaan poliitikoilta puuttuu usein rohkeus epäsuosittujen päätösten tekemiseen. Sellainen on varmasti oppilaiden lähikoulun määrittelevän koulupiirijaon muuttaminen. Kaupunkilaisten kannattaa varautua siihen, että lähivuosina rajoja piirretään uusiksi paitsi maantieteellisillä, myös sosioekonomisilla perusteilla.
Se on välttämätöntä, jotta tukea tarvitsevat lapset jakautuisivat tasaisemmin eri kouluihin.
INKLUUSION periaatteisiin kuuluu, että lähikoulussa järjestetään tarpeeksi tukea ja opiskelumahdollisuudet myös niille lapsille, jotka ennen olisivat opiskelleet erityisluokalla tai -kouluissa.
Erityisluokista ja pienryhmistä ei ole luovuttu, Razmyar kertoo, mutta nyt resursseja jaetaan pitkälti kolmiportaisen tuen mallin mukaan.
Kolmiportaisen tuen malli otettiin käyttöön perusopetuslain uudistuksen yhteydessä vuoden 2010 lopussa. Lapsille tarjottava tuki on jaettu kolmelle tasolle: kaikille tarjottavan yleisen tuen, sekä erillisen päätöksen perusteella tarjottavan tehostetun ja erityisen tuen portaille.
Tavoitteena on pyramidimalli, jossa vain murto-osa olisi vaativimman tuen tarpeessa. Razmyar näyttää kuitenkin epämääräistä palikkatornia muistuttavan kuvion, joka kertoo tuen tarpeen jakautumisesta helsinkiläiskouluissa.
Kolmiportainen tuki ei jakaudu Helsingissä niin kuin perusopetuslaissa on hahmoteltu. Tilastot ovat syksyltä 2021. Kuva: Helsingin kaupunki, Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala
”Inkluusion tavoitehan on, että lapsi saisi tarvitsemansa tuen ja voisi palata yleisopetuksen pariin. Meillä kuitenkin lapset kasautuvat pyramidin huipulle”, kertoo Razmyar.
JA tukea Razmyarin mukaan tarvitaan. Hän puhuu yhä vakavammista ongelmista, jotka näkyvät koulumaailmassa.
”En haluaisi sanoa tätä, mutta meillä on lapsia, jotka on pitäneet kädessään enemmän puukkoa kuin kynää. Jotkut näistä lapsista ovat myös häiriötekijä muulle ryhmälle, jos heille ei pystytä antamaan riittävää tukea luokassa.”
Mitään patenttiratkaisua Razmyarilla ei ole tarjota. Erityisluokkien aikaan ei enää palata, vaikka Razmyar ei näe niissäkään pelkkää pahaa. Tarvitaan resursseja perusopetukseen ja vaikeitakin päätöksiä, jotta koulujen välisiä eroja saataisiin tasattua.
Mutta keskustelua on hänen mukaansa käytävä. Muuten oppimistulokset jatkavat laskuaan ja opettajat katoavat alalta.