Evan, 29, kauhea kertomus Suomesta: Luopui hunnusta – raju kunniaväkivalta alkoi heti
”Kunniaväkivalta on vaiettu totuus Suomessa”, kertoo 29-vuotias afgaanitaustainen Eva Tawasoli kokemuksistaan. (KUVA: Terhi Ylimäinen)
Julkaistu: 10.5. 5:51
Suomessa asuva parikymppinen afgaanitaustainen nainen uskoi, että itsemurha olisi ainoa tapa päästä eroon kunniaväkivallan aiheuttamasta henkisestä helvetistä ja lähitulevaisuudessa odottavasta pakkoavioliitosta. Asiantuntijat epäilevät, että Suomessa on jo tehty murhia kunniaväkivallan nimissä.
Eva Tawasoli oli pelännyt jo vuosia. Kun Tawasoli, tuolloin parikymppinen Suomessa asuva afgaanitaustainen nainen, ei ollut löytänyt tarvitsemaansa pakokeinoa, hän oli päättänyt hypätä. Sillalta alas, silmät kiinni.
– Se oli varmasti ihme, että en kuollutkaan, Tawasoli kertoo IS:n haastattelussa nyt, vajaat kymmenen vuotta myöhemmin.
– Olin tapahtuman jälkeen jonkin aikaa tajuttomanakin, ja sitten pitkään kuntoutuksessa, Toivuin onneksi täysin entiselleni.
Kunniaväkivalta on noussut terminä esiin viime aikoina, kun poliisi ilmoitti Helsingin Pohjois-Haagassa tapahtuneen kaksoismurhan yrityksen motiivin viittaavaan kunniaväkivaltaan. Yhä karkuteillä olevan irakilaisen miehen epäillään puukottaneen entistä vaimoaan ja tämän ystävää hengenvaarallisesti.
– Kunniaväkivalta on vaiettu totuus Suomessa. Sitä esiintyy paljon enemmän kuin uskalletaan ääneen puhua. Pelko kahlitsee niin uhrien kuin viranomaistenkin suita, Tawasoli, 29, sanoo.
– Kun näin vakavasta kulttuuriin liittyvästä ihmisoikeusloukkauksesta ei puhuta, uhkaa tapa jäädä maahamme pysyväksi.
Helsingin apulaispormestari
Nasima Razmyar sanoi hiljattain IS:lle, että Haagan puukotustapauksen kaltaisten ”rinnakkaistodellisuuksien syntyminen pääkaupunkiseudulle on otettava haudanvakavasti”.
Rinnakkaistodellisuudella Razmyar tarkoitti maahanmuuttajaväestön yhteisöjä, ryhmittymiä, sukuja ja lahkoja, jotka hyväksyvät kunniaväkivallan, ja joissa varsinkin naisia valvotaan ja tuomitaan vanhoillisten uskonnollisten normien perusteella.
Fyysinen väkivalta oli rajua, sillä minua esimerkiksi riepoteltiin hiuksista ja potkittiin maassa.
Kunniaväkivalta on eri asia kuin Suomen kantaväestön keskuudessa usein esiintyvä mustasukkaisuusväkivalta. Kunniaväkivalta on perheen tai suvun piirissä tapahtuvaa, ja lähisuku usein myös auttaa ja tukee varsinaista kunniaväkivallan tekijää. Kunniaväkivallan motiiveina tunnetaan esimerkiksi naisen esiaviolliset seurustelusuhteet, yökerhossa käynti, pukeutumiskoodien rikkominen, uskottomuus, avioerohakemuksen jättäminen tai homoseksuaalisuus.
– Kulttuurilliset erot ovat suuria. Kun suomalaismies vetää naistaan turpaan, häntä ei taputella selkään. Sen sijaan kun mies meidän kulttuurissamme hakkaa naisensa kunniaväkivallan nimissä, koko perheyhteisö ylistää hakkaajaa. Kunniaväkivalta usein jopa parantaa miehen asemaa yhteisössä, Tawasoli sanoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
”Nyt halusin kertoa kokemuksistani avoimesti, jotta ilmiöön alettaisiin viimein suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella”, Eva Tawasoli kertoo Ilta-Sanomille. (KUVA: Terhi Ylimäinen)
– Suomessa koko aihetta ei ole edes tutkittu kunnolla. Nasima Razmyar (Monika-Naiset ry:n puheenjohtaja vuoteen 2017) oli pitkään tekemisissä kunniaväkivaltatapausten kanssa, mutta hänkin on vasta nyt uskaltautunut ulos asiassa. Päättäjätasolla keskustelua jarruttaa se, että pelätään maahanmuuttovastaiseksi leimautumista.
Terveydenhoitajaksi kouluttautunut Tawasoli saapui perheensä kanssa Suomeen 16-vuotiaana. Tasa-arvoa vaalivaan maahan saavuttuaan Tawasoli päätti heti luopua yhdestä yhteisönsä naisia sitovasta kunnianormista, hunnun käyttämisestä päänsä suojana.
– Kunniaväkivalta alkoi heti. Se oli sekä henkistä että fyysistä, ja tekijöinä oli useampia yhteisöni jäsenistä. Minua syyllistettiin liian länsimaiseksi, Tawasoli kertoo.
– Minua huoriteltiin ja minusta levitettiin ankaria juoruja. Yhteisössäni minun sanottiin häpäisseen sukuni. Fyysinen väkivalta oli rajua, sillä minua esimerkiksi riepoteltiin hiuksista ja potkittiin maassa.
Tawasoli ei tehnyt väkivallasta rikosilmoitusta poliisille.
– Pelkäsin, että se vain pahentaisi tilannettani. Minua myös huoletti ajatus siitä, että jos yhteisöni hylkäisi minut, niin jäisin aivan yksin. Olin silloin tosi nuori, Tawasoli muistuttaa.
Itsemurhayrityksen jälkeen Tawasolia yritettiin saada pakkoavioliittoon serkkunsa kanssa. Fyysinen väkivalta jäi, mutta henkinen säilyi.
Omalla kohdallani muutos tapahtui valitettavasti vasta, kun hyppäsin sillalta alas.
– Yksin jäämisen uhallakin keräsin rohkeuteni ja hakeuduin Monika-Naisten turvakotiin. Sen jälkeen olen asunut yksikseni, ja olen päättänyt muuttaa asioita paremmiksi. Tarvitaan avointa keskustelua, Tawasoli kertoo.
– Omalla kohdallani muutos tapahtui valitettavasti vasta, kun hyppäsin sillalta alas. Nyt halusin kertoa kokemuksistani avoimesti, jotta ilmiöön alettaisiin viimein suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella – ettei tulevaisuudessa yhdenkään naisen tarvitsisi kokeilla onneaan sillalla.
Kymmenittäin naisuhreja joka vuosi
Suomessa kunniaväkivallan uhreille apua tarjoaa esimerkiksi Monika-Naiset liitto ry. Kriisikeskus Monikan johtajan
Natalie Gerbertin mukaan yhdistyksen selkänojaan turvautuu vuosittain noin 40–60 naista, jotka ovat kokeneet kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.
–Kunniaan liittyvä väkivalta ilmenee yhteisössä, joissa on vahvat patriarkaaliset normit, jotka hyvin tiukasti määrittelevät naisten ja miesten asemaa, rooleja ja käyttäytymissääntöjä. Jos joku rikkoo sääntöjä, siitä seuraa rangaistus, jonka tarkoituksena on puhdistaa suvun, perheen tai koko yhteisön mainetta, Gerbert sanoo.
–Voi olla jopa niin, ettei tekijä edes itse haluaisi sortua väkivaltaan, mutta yhteisön painostus voi olla hyvin merkittävää. Tekijä ei välttämättä koe muita vaihtoehtoja kuin toimia perheen tahdon mukaisesti.
Esimerkiksi perheen pojan seurustelu ennen avioliittoa voi mennä läpi, kun taas tytön tapauksessa se saattaa johtaa vakavaan väkivaltaan tai sen uhkaan
Patriarkaalisia normeja vaalivissa kulttuureissa säännöt koskevat kaikkia yhteisön jäseniä. Miehen tekemiä rikkomuksia katsotaan usein sormien läpi, mutta naisten harvoin.
–Esimerkiksi perheen pojan seurustelu ennen avioliittoa voi mennä läpi, kun taas tytön tapauksessa se saattaa johtaa vakavaan väkivaltaan tai sen uhkaan, Gerbert tietää.
Gerbertin mukaan Suomessa vuosien varrella on ollut kuolemantapauksia, joissa oli syytä epäillä motiiviksi suvun tai perheen kunnian puolustamista. Motiivi ei kuitenkaan välttämättä ole tullut esiin esitutkinnan aikana. Korkein oikeus (KKO) käsitteli kesällä 2017 Suomen ensimmäistä epäiltyä kunniamurhan valmistelujuttua, jossa syytettynä oli Helsingissä asuva irakilaismies.
–Kunniamurha on harvinainen äärimuoto. Tavallisesti kunniaan liittyvä väkivalta ilmenee tiukkana kontrollina ja rajoituksina, jotka koskevat mm. pukeutumista, ajankäyttöä, opiskelua ja avioitumista. Ne rajoittavat merkittävästi naisen arkielämää ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään, Gerbert sanoo.
Vuoden 2018 alussa Helsingissä asui miltei 100 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä. Toisin sanoen noin joka seitsemäs helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen.
–Emme voi unohtaa tosiasiaa, että Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille jo kantaväestöä koskevissa tilastoissa. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole maahanmuuttajakysymys, vaan hyvin laaja globaali ilmiö, Gerbert korostaa.
Kriisikeskuksen johtajan mukaan aiheesta keskustelu on jäänyt lähinnä huutelun asteelle.
–Jos naisiin kohdistuva väkivalta halutaan oikeasti kitkeä, keskustelu pitää viedä rakenteisiin, niiden uudistamiseen, palveluihin ja resursseihin. Se edellyttää poliittista tahtoa, eikä pelkästään populististen irtopisteiden kalastelua, Gerbert linjaa.
–Myös väkivaltarikosten rangaistuksia olisi ehdottomasti kovennettava. Nyt esimerkiksi seksuaalirikoksista annetut tuomiot ovat naurettavan lieviä.
Ihmisoikeusliitto: Tapaukset lisääntyneet selvästi
Ihmisoikeusliitto teki vuonna 2016 selvityksen kunniaväkivallasta Suomessa. Sittemminkin aihetta tarkasti seuranneen liiton yksi keskeisimmistä havainnoista on, että valtaosa kunniaväkivaltatapauksista pysyy piilossa.
– Kunniaväkivalta on yksi piilorikollisuuden muodoista Suomessa. Tapauksista vaietaan, koska kunniaväkivallan uhrien asema on niin hirvittävän heikko Suomessa,
Johanna Latvala Ihmisoikeusliitosta sanoo.
– Asiat ovat kompleksisia, koska nämä uhrit kokevat yleensä uhkaa useammalta taholta, joko oman perhepiirinsä tai muun yhteisön suunnalta. Uhrit eivät usein uskalla puhua asioista, koska he pelkäävät jäävänsä yksin yhteisössään. Kaiken lisäksi uhrit ovat monesti alaikäisiä.
Tapauksia on alkanut tulla selvästi aiempaa enemmän ilmi
Ihmisoikeusliitto kertoo saaneensa viime aikoina kasvavassa määrin yhteydenottoja kunniaväkivaltaan liittyen, myös silmittömästä kunniaan liittyvästä väkivallasta. Liiton mielestä lainsäädäntöä ja viranomaistoimia tulisi tehostaa ja ylipäätään keskustelua aiheesta lisätä.
– Tapauksia on alkanut tulla selvästi aiempaa enemmän ilmi, mikä kertoo toisaalta siitä, että ammattilaiset ovat alkaneet tunnistaa tämän rikollisuuden muodon. Toisaalta siitä, että nyt monet uhrit uskaltavat jo puhua ammattilaisille, Latvala näkee.
– Pääasiassa tämä väkivalta kohdistuu naisiin, mutta viime aikoina ilmi on tullut myös selvästi enemmän poikiin liittyviä tapauksia. Myös heitä yritetään pakottaa avioliittoon. Lisäksi esimerkiksi homoseksuaaleihin voi kohdistua painostamista ja muuta kunniaväkivaltaa.