@tinke
Alkaa mennä vähän liikaa off-topiciin. Mutta vastaan noihin, koitetaan sen jälkeen palata ketjun alkuperäiseen aiheeseen.
1. Ortodoksit voivat joo vedota siihen (kyse lienee tosin joistain ortodokseista, ei kaikista), mutta tuon jaejakson käyttäminen naispappeuskeskustelussa on huono idea, koska silloin hiljennettäisiin kaikki naiset seurakunnissa, kaikissa tilanteissa, eikä se ole missään mielessä yhteensopivaa UT:n kokonaisilmoituksen kanssa. Kuka tahansa voi ajattelemattomuuttaan käyttää huonoja ja asiayhteydestä irrotettuja argumentteja jonkin näkemyksen puolustamiseen.
2. Luterilainen kirkko ei ota Raamattua tältä osin vakavasti. Muuta selitystä en heidän näkemykselleen keksi. Tämä näkyy myös esimerkiksi tässä homokeskustelussa, jonka suhteen ilmapiiri kirkon kannanotoissa on sellainen, että on vain ajan kysymys, koska he alkavat vihkimään homopareja. Jokainen Suomen kansalainen on toki vapaa ajattelemaan homoseksuaalisuudesta mitä lystää, puolesta tai vastaan, mutta jos asiaa tutkitaan yksinomaan Raamatusta, niin siellä homoseksuaaliset teot tuomitaan hyvin selkeästi. Eli vaihtoehtoina on se, että joko otetaan Raamatun sana vakavasti ja tuomitaan homoseksuaaliset teot, tai sitten ei oteta Raamattua vakavasti ja ei tuomita homoseksuaalisia tekoja. Kirkon näkemys on menossa kohti jälkimmäistä vaihtoehtoa.
3. 5. Moos. 22:28 - 29: Muinaisessa Israelissa neitsyys oli tärkeä asia ja jos kävi tilanne, että nainen ei ollut enää neitsyt, hänen oli vaikeampi päästä naimisiin koska lähtökohtaisesti kaikki halusivat itselleen neitsyen (toki lesket olivat eri asia). Ja koska elanto tuli käytännössä aviomiehen kautta, tällainen nainen oli silloin pahassa lirissä elatuksellisesti katsottuna. Tällaisessa tilanteessa häneltä neitsyyden vienyt mies oli velvollinen ottamaan hänet vaimokseen ja elättämään häntä loppuelämänsä ajan. Tämä oli velvollisuus miehelle, ei käsky naiselle mennä naimisiin. Mutta todennäköisesti nainen vaati avioliittoa tällaisessa tilanteessa. Samasta muinaisesta Israelista löytyy esimerkkitapaus asiasta, Raamatun lehdiltä:
10 Sitten Amnon sanoi Taamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, syödäkseni sinun kädestäsi". Niin Taamar otti tekemänsä kakut ja toi ne sisähuoneeseen veljellensä Amnonille.
11 Mutta kun hän tarjosi niitä tälle syödä, tarttui tämä häneen ja sanoi hänelle: "Tule, makaa minun kanssani, sisareni!"
12 Mutta hän sanoi: "Pois se, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa; sillä semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa.
13 Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa; hän ei minua sinulta kiellä."
14 Mutta tämä ei tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelle väkivaltaa ja makasi hänet.
15 Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntä kohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Ja Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi".
16 Silloin hän sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta hän ei tahtonut kuulla häntä,
17 vaan huusi nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa ulos minun luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä".
18 Ja tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen ihokas; sillä sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyenä ollessaan. Ja kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä,
19 sirotteli Taamar tuhkaa päähänsä ja repäisi pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka hänellä oli yllänsä, pani kätensä päänsä päälle ja meni huutaen lakkaamatta. 2. Sam. 13:10-19
Tässä ylläolevassa ikävässä katkelmassa Amnon ihastui voimakkaasti siskopuoleensa Taamariin ja raiskasi hänet. Kun Taamarille valkeni mitä hän aikoo tehdä, niin hän vetosi (jae 13), että Amnon ottaisi hänet vaimokseen, mieluummin kuin raiskaisi hänet. Teon jälkeen Amnon hylkäsi Taamarin ja heitti hänet ulos. Jakeessa 16 Taamar sanoo, että hänen poisheittämisensä tämän kaiken jälkeen on vielä pahempi, kuin se mitä Amnon hänelle äsken teki.
Länsimaalaisen silmin tilanne näyttää aika käsittämättömältä, mutta kulttuuri oli yksinkertaisesti vain erilainen tuolloin. Avioliitot olivat usein myös järjestettyjä, mutta eivät pakotettuja. Raamattu ei sinänsä anna mitään käskyä siitä että avioliiton pitää olla järjestetty, kyseessä oli vain heidän oma kulttuurillinen juttunsa.
4. 1. Tim. 2:11-12: Kyseessä on siis se, että miehen tulisi olla perheessä hengellinen johtaja, joka johtaa hengellisesti vaimoaan. Tämä kytkeytyy myös siihen, että seurakunnan johdon tulee olla miehiä:
1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; 1. Tim. 3:1-4
Toki, ei kuka tahansa mieskään sovi seurakunnan johtoon, vaan mainitaan myös liuta muitakin ominaisuuksia.
Naispappeuskysymys kieltämättä on kirvoittanut yhteiskunnassa paljon pahaa verta, suuntaan ja toiseen. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään ihmisarvon mittari, niin kuin jotkut argumentoivat, vaan että Jumalan mielestä toiset sopivat paremmin toisiin tehtäviin ja toiset toisiin (yleisellä tasolla). Mutta ei miessukupuolikaan tarkoita sitä että olisi seurakunnan johtoon sopiva. Pitää nähdä laajempi kokonaisuus sen suhteen että muitakin vaatimuksia on. Lisäksi vaikka johtajalla onkin valtaa, niin on myös paljon vastuuta. Jumala ottaa vakavasti seurakunnan johtajien toimet, vastuun näkökulmasta. Kenenkään ei pitäisi haluta johtajaksi, vaan johtajaksi pitäisi mennä sellaisen, joka siihen sopii ja ei siihen halua. Muutama pastori on minulle joskus avautunut siitä kuinka homma tuntuu välillä aika raskaalta. Pitää tuottaa seurakuntalaisille hengellistä ravintoa, mahdollisesti setviä erimielisyyksiä ja kuunnella ja auttaa vaikeuksissa olevia. Ja tämän lisäksi vielä viettää perhe-elämää, jos on oma perhe. Joku voisi ajatella asian niin että on hyvä ettei
joudu johtajaksi. Johtajuus ei Raamatussa ole koskaan mikään henkilökohtaisen kunnian tavoittelun paikka:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, 1. Piet. 5:2-3
5. Verenvuotokohta taisi olla sitaatti jakeesta 3. Moos. 12:4. Tämä kohta liittyi synnytyksen jälkeiseen tilanteeseen. Kyseessä oli symbolinen, rituaalilakiin liittyvä asia. Veri kuvasti syntiä ja syyllisyyttä, ja sen poisvuodattaminen puhdistusta ja vapautusta siitä. Vanhassa testamentissa (juutalaisuudessa) synnit sovitettiin eläinuhrien kautta, niiden veren vuodattamalla. Tämä naisen tapaus rinnastuu siihen symbolisessa mielessä, koska hänelläkin on verenvuoto kyseessä. Siksi hän ei saanut koskea mihinkään pyhään, ennen kuin "puhdistus" oli loppunut. Toki tässä ei ollut mikään syntiuhri kyseessä, vaan pelkkä symbolinen, rituaalilakiin liittyvä rinnastus.
6. 5. Moos. 22:5: Kyseessä ei ole mikä tahansa satunnainen kerta, kun pukeutuu toisen sukupuolen pukeisiin, vaan yksilön harjoittama, säännöllinen tapa, mielenlaatu ja asenne. Kirjaimellisessa mielessä kohta vastustaa siis transvestisuutta. Laajemmassa mielessä sellaista, että mies ei pysyttele miehen roolissa ja nainen ei pysyttele naisen roolissa, vaan että sukupuolet yrittävät sekoittua keskenään ja että sukupuolien erot ja rajat hämärretään ja poistetaan. Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27), omiin sukupuolirooleihin ja asetelmiinsa.
7. 3. Moos. 25:44-46: Tämä kohta liittyy laajemmin tyypilliseen kysymykseen siitä, että hyväksyykö VT orjuuden? Lyhyesti vastaan tähän että ei hyväksy. Tilansäästön vuoksi tyydyn linkittämään tähän hyväksi havaitun vastauksen kyseiseen kysymykseen:
Raapustus.net — Raamatun ristiriidat selviksi – Osa 2: Raamatun primitiivinen maailmankuva?
Yleisesti ottaen sanon näin, että Vanha testamentti edustaa vanhaa liittoa Jumalan ja ihmisen välillä. Tähän liittoon kuuluvat ovat juutalaisia. Uuden testamentin mukaan Vanha liitto päättyi Jumalan silmissä silloin, kun Jeesus kuoli ristillä ihmiskunnan syntien puolesta. Kristityt seuraavat opeissaan ja opetuksissaan Uuden testamentin opetuksia. Uusi testamentti on ikään kuin uusi sopimuspaperi, Vanha testamentti taas on vanha sopimuspaperi, joka ei ole enää voimassa. Nyt saattaa herätä kysymys, että miksi Raamatussa sitten on Vanha testamentti myös mukana. Siitä syystä että se sisältää paljon historiallisia asioita, mutta myös viisauskirjallisuutta, psalmeja ja profetioita tulevista ajoista. Kristinuskon juuret ovat juutalaisuudessa, juutalaisuus tosin ei ole enää voimassa. Vanhan testamentin teokraattista Israelin valtiota koskevat lait, tai vanhan liiton jumalanpalveluselämää/rituaalilakia koskevat säädökset eivät ole enää voimassa. Kristityt noudattavat Vanhasta testamentista vain sitä, mikä on yhtäpitävää Uuden testamentin opetuksien kanssa.