Ootko ikinä käynyt toppilassa? En väitä että siinä asunnossa, taloyhtiössä, kulkuväylissä tai maantieteellisessä sijainnissa suhteessa keskustaan olisi mitään vikaa. Fakta on kuitenkin se että alue on täynnä esim kaupungin vuokra-asuntoja ja hyvin iso osa alueen asukkaista on näitä laitapuolen kulkijoita, maahanmuuttajia ja nistejä. Ei se paskaa mainettaan ole turhaan saanut.
Porukalla on ilmeisesti ongelmia erottaa sanat alue ja asunto/taloyhtiö keskenään. Paskoilla alueilla on varmasti yksittäisiä hyviä taloja muttei se siitä alueesta juurikaan parempaa tee. Sama päin vastoin.
Voihan sitä tosiaan joku talo olla sinänsä ihan hieno, mutta se ympäristö asukkaineen on melkoinen ghetto. Sille on syynsä miksi sieltä saa kolmion samaan hintaan vuokrattua tai ostettua mitä maksaa yksiö paremmilla alueilla Oulussa.
Tuossa on lyhennettynä osa Hesarin jutusta:
4.11.2018 2:00 | Päivitetty 4.11.2018 8:14
"...MUTTA mikä on ”Veri-Toppila”?
Meri-Toppilan lempinimi juontuu siitä, että ydinkeskustan pohjoispuolella sijaitsevalla Toppilan alueella tehdään asukaslukuun suhteutettuna paljon väkivaltarikoksia, eniten keskustan ja Tuiran jälkeen. Ja Oulun lähiöistä poliisia huolestuttaa eniten juuri Meri-Toppila.
Rikostarkastaja Korhosen mukaan alue on joutunut noidankehään, josta se ei tunnu pääsevän seesteiseen aikaan.
”Vahingontekoja, ilkivaltaa, ryöstöjä, pahoinpitelyitä, huumausainerikoksia. Rikosten koko kirjo löytyy sieltä.”
Meri-Toppilan kantakuppila on Dixon-klubi. Paikan edustalta löytyi kuoliaaksi pahoinpidelty mies syksyllä 2005. Vartija kävi tutkimassa olutvarkaudesta epäillyn asiakkaan Salessa.
Meri-Toppila kaavoitettiin 1990-luvulla. Lama-aikaan tarvittiin uusia vuokra-asuntoja, ja niitä alueelle tulikin niin, että juuri muuta ei tullutkaan.
Lähiöstä tuli vuokratalokeskittymä, johon monenlaiset sosiaaliset ongelmat alkoivat kasautua.
Meri-Toppilassa asuu hyvin vähän eläkeläisiä. Ihmiset ovat parhaassa työiässään, mutta eivät useinkaan löydä Oulusta töitä. Työttömiä on kaksinkertaisesti muuhun kaupunkiin verrattuna.
--
”Pahin on Sellukatu 3. Tiedän sen, koska asun siinä”, sanoo Mira Vesteri.
”Meteliä on varsinkin yöaikaan, kun juopot ja narkit huutavat.”
Alueella nuoruutensa viettänyt Sami-Eemeli Asmundi tietää kaiken Vesterin kuvaamasta metelistä.
”Autoja pöllittiin ja poltettiin, se oli ihan tavallista.”
Päihdepalveluja alueelta ei löydy. Asmundin mielestä niitä pitäisi tuoda kaduille, vaikkapa työmaakoppeihin.
”Minkäänlainen moralisointi ei päihteidenkäyttäjiä auta. Nykyiset palvelut ovat kuitenkin jääneet sille tasolle.”
MAASTA löytyneet huumeruiskut pitävät keskustelua yllä alueen puskaradioissa. Yhteisöaktiivi ja alueella toimivan Kulttuurivoimalan varapuheenjohtaja Sami Hänninen sanoo seudun olevan kierteessä, jossa kaikki kielteinen saa huomiota.
”Negatiivinen kulttuuri on syvässä. Alueella on myös väliaikaisuuden leima”, Hänninen kuvaa.
Meri-Toppilaan muutetaan Hännisen mukaan tyypillisesti silloin, kun perhe hajoaa ja tarvitaan nopeasti vuokra-asuntoa. Nopeasti moni muuttaa myös pois, joten alueella vapautuu asuntoja tiuhaan tahtiin.
Koulussa kierto näkyy niin, että lukuvuoden aikana yli puolet luokan oppilaista saattaa vaihtua.
Alueen vinoutunutta omistusrakennetta on pyritty viime vuosina muuttamaan sallimalla vuokrayhtiöiden myydä osa asunnoistaan.
”TOPPILA HOODS” lukee sellutehtaalta jääneen veturitallin seinässä. Rakennuksessa toimii Kulttuurivoimala, yhteisötaiteen keskus.
Piha täyttyy oluen juojista aina, kun on hyvä sää.
”Täällä asuu paljon ihmisiä yksin. Miksi ajaisimme heitä pois? Lasten kerhojen aikaan toki hätistämme, ja he lähtevät aina kiltisti”, sanoo taidepajan ohjaaja Anna Koivukangas.
Pia Olkoniemi, 26, on asunut alueella vuosia. Hän opettaa maahanmuuttajille suomen kieltä ja tekee omaa musiikkiaan.
”Kyllä sen näkee, että ihmisillä on vaikeaa. Se on kuitenkin rehellisesti vaikeaa. Kenenkään ei tarvitse täällä esittää, että menisi hyvin, jos ei mene.”
Vähäiset tulot näkyvät Toppila-Centerin ruokajakelun jonossa. Siinä seisoo joka maanantai jopa satoja ihmisiä. ...."