Paras ystäväni on muutamassa kuukaudessa muuttunut kilttiluonteisesta empatiakykyisestä persoonasta "self-confidence" tylleröksi, eli jos häntä kehuikin, niin vastaus oli "tiedän".
Keskustelut vähentyivät eksponentiaalisesti, nyt loppuivat eilen kokonaan. Hän poisti minut keskustelupalvelusta, jota eniten käytimme nykyisin. Keskittyy nyt tietysti mieheen, jonka syliin hänet käskin, niistä eniten tukea antaneista ihmisistä viis.
Sama ukko myös erosi hänestä jo kerran, ja minähän se olin lohduttamassa, mutta palasivat yhteen.
Itsesääliä muutama tunti, sitten katkeruutta loppupäivä ja huomenna ei voi "surra" kun pitää omat syntymäpäivät viettää muiden kanssa. Vituttaa niin vitusti, luulin että olisi ainakin parikymmentä vuotta, ellei loppuelämä ystävyyttä edessä.
Älkää vittu ikinä antako mitään sen jälkeen kun huomaatte jossakussa pientäkään suuremman persoonanmuutoksen kipinää, näköjään hukkaan meni. Tämmöinen ystävän menettäminen menee kyllä parissuhteen päättymisen tasalle tunnetasolla, vittu mitä paskaa.