Työpaikkaruokailu.
Ruokalassa on siirrytty järjestelmään, jossa salaatti ladotaan lautaselle ensimmäiseksi. Hyvä idea, jotta miesvoittoisessakin työpaikassa passiivis-aggressiivisesti laitetaan myös miehet latomaan vihreää lautaselle kun tilaa vielä on. Siitä plus.
Sitten miinukseen: sekä miehillä että naisilla (etenkin *köh*) on välillä erittäin hidasta asetella sitä salaattia itselleen. Varovaisesti nyplätään yleissalaattia kasa, sen jälkeen vielä varovaisemmin pari tomaatinsiivua, päälle rouhetta ynnä muuta nypläystä niin, että visuaalisesti lopputulos miellyttäisi stereotyyppistä Monsieur ravintolakriitikkoakin ulkonäöllään. Tämän välillä yli minuutin per sierainpari kestävän nypläyksen aikana jono seisoo.
Latoisivat nyt ainakin äijät sen salaatin ihan rohkean rempseästi lautaselle vain. Kädenliike, pihti auki, kädenliike pihti auki -> seuraava laji, x 4. Aikaa menee se 10 sekuntia. Mutta ei, pitää neiteillä. Itse menin tällä tyylillä salaattipisteen läpi, ja taakse jäi valtava tyhjä tila kun takana on tuttu nypläys käynnissä. Hirttämättömät nynnyt!
Sitten leipäpiste: Eikös siinäkin joku pidä huolta, että leipä voidellaan kauniin täyteläisesti pinta-alaltaan huolellisesti ja nätisti umpeen ennen kuin seuraava pääsee voinokareiden ääreen. Pariin otteeseen on tehnyt mieli pamauttaa tarjotin pöytään ja huudahtaa, että "antakaa kun isi näyttää!" ja ottaa nokare voita, painaa se leivän päälle ja sanoa, että omassa pöydässä voi armaassa rauhassa levitellä voita tarkemmin leivän päälle sitten vaikka puolet lounastauosta, mutta älkää saakeli pistäkö toisia odottamaan kun levitettä pyöritellään hitaan huolellisesti joka viipaleen päälle.
Suomi nousuun!