Tuntuu, että kaikki omat tekemiset ja hankkeet ovat jonkinlaisessa pirunnyrkissä. Pitää tehdä ensin jotain muuta, että saa jonkin muun asian tehtyä. Tuntuu, että kaikki aika menee ihan tyhjää kyniessä, vaikka tehtävät valmistelut ovatkin ihan tarpeellisia, ja oma järki kertoo myös näin olevan. Sydämessä oleva vitutuskone vain tahkoaa sitä vitutusta. Se tahkoaminenkin sitten jo vituttaa. Vituttaa, vaikka järjellisesti ottaen ei edes saisi vituttaa.
Laiminlyön tällä hetkellä omaa kuntoani. Sekin harmittaa. Peilissä näkyy enää impressionistinen häivähdys siitä miehestä, joka joskus olin. Vanheneminenkin vituttaa, mutta mikä on sillekään vaihtoehto? Kuolla pois? Niinpä. Mutta vitut tässä enää mitenkään jotenkin "viisastu", tuntuu että sitä tulee vain vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi aivan kaikesta, kun tätä maailmaa katselee.
Ihmiskunnan yleinen typeryyskin vituttaa jo siinä määrin, että on jo lähes väkivaltainen olo tuon asiantilan johdosta. Melkoinen oksymoronismi tuokin. Onneksi en ole päästäni oikeasti ihan näin sekaisin. Mitään medioita ei kannata kyllä enää lukea tai seurata. Itseään kannattaa edes vähän yrittää suojata pahimmin yli lyöviltä typeryyksiltä. Mieluummin autotallissa puuhailua ja suurista kaloista uneksintaa.
Vaimon rakkauden lisäksi valopilkkuna on tämä: Konekantakin kotona on enää pelkkää serriä, ja nykyisiä uusia bugisia prosessoreja ei tee mieli ostaa. Siirsin vanhan Hackintosh koneeni olohuoneeseen ja htpc käyttöön, ja "uudessa" serri -emossa (lga-775 yhä edelleen) ei Hackintosh sitten toimikaan. Eipä tietenkään...
=> Linuxin käyttöä tässä opettelen. Löysin aikani distro hoppailtuani Deepin linuxin, ja se toimii tässä vanhassa koneessa ihan mukavasti. Tänään asensin uusimman version, ja yhä edelleen näyttää ihan hyvältä. Ei tämä ihan osx:lle vielä pärjää, mutta aika lähelle tämä jo pääsee. Apple ei ole neljään vuoteen saanut omia pöytäkoneitaan päivitettyä, ja alkaa jo pikku hiljaa tuntumaan siltä, että tämäkin asia on jatkossa minulle ihan yhden tekevä. - Vielä kun joku tekisi puhtaan linux puhelimen, jota olisi itse helppo hallinnoida aivan täysin. Saisi maksaa vaikka tonnin, kunhan se olisi täysin toimiva ja täysin itse hallittavissa.
Käsitykseni mukaan tarvitsisin omaan elämääni pääsyn Maslowin tarvehierarkian viimeiselle portaalle, ja päästä siis mukaan johonkin minun itseni mielestä oikeasti merkitykselliseen hankkeeseen. Puhun kai jostain avaruuden valloittamisesta... oikean Tekoälyn irti päästäminen voisi olla ehkä toinen riittävän merkityksellinen teko, vaikka se johtaisi ihmislajin syrjäytymiseen pyramidin korkeimmalta huipulta. Jotenkin miellän sen tulevan tekoälyn ultrakonservatiiviseksi olennoksi. Pakkohan sen on olla sitä.
Vanhenevan valkoisen konservatiivimiehen rukous: "Oi Vanhan Testamentin kova ja armoton Jumala, Sinä jota ei valitettavasti ole edes olemassa, ja Sinä joka kostat kaikki ihmisten pahat teot aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen saakka... ANNA sen tulevan Tekoälyn muotoutua nimen omaan juuri omaksi kuvaksesi."
Tämmöisiä mietteitä tänä yönä. Ei näistä Jenni Vartiaisen lauluihin saa sanoituksia.
T -.-