Kerro miksi tänään vituttaa! :(

Ja sitten kyselet; Mutta kuvittele jos keksittäisiin synteettinen liha.
Nojuu, väärä sanavalinta. Tarkoitin tietysti että jos keksitään täysin lihan ominaisuuksilla varustettu keinoliha. Keinolihaa on jo nyt mutta kaikki ominaisuudet ei ole vielä aidon lihan tasolla.
 
Nojuu, väärä sanavalinta. Tarkoitin tietysti että jos keksitään täysin lihan ominaisuuksilla varustettu keinoliha. Keinolihaa on jo nyt mutta kaikki ominaisuudet ei ole vielä aidon lihan tasolla.
Ilmeisesti myös kustannustehokas prosessi on kehittämättä, siis jos tässä nyt miettii niitä käyttökohteita joissa vaatimukset ominaisuuksista pienempiä, tosin niissä kyse nimenomaan hinnasta, jos halvempaa, niin selvä homma.
 
Ilmeisesti myös kustannustehokas prosessi on kehittämättä, siis jos tässä nyt miettii niitä käyttökohteita joissa vaatimukset ominaisuuksista pienempiä, tosin niissä kyse nimenomaan hinnasta, jos halvempaa, niin selvä homma.
Juu niin on.
Mutta alkuperäinen kyssärihän mulla oli että jos/kun keksitään lihan kaltainen tuote/keinoliha jota ei erota oikeasta lihasta niin miksi tietyt ihmiset silti haluaisivat syödä oikeaa lihaa eikä keinolihaa. Sitä en ymmärrä..

Mutta "alkaa" menemään aika offtopickiksi :D
 
Juu niin on.
Mutta alkuperäinen kyssärihän mulla oli että jos/kun keksitään lihan kaltainen tuote/keinoliha jota ei erota oikeasta lihasta niin miksi tietyt ihmiset silti haluaisivat syödä oikeaa lihaa eikä keinolihaa. Sitä en ymmärrä..

Mutta "alkaa" menemään aika offtopickiksi :D
Jatkoin tuonne ehdotettuun
toisesta ketjusta

Syömistä on kahdenlaista, ihan se perus pakkopulla että kone pysyy toiminnassa ja siinä ohjaa luonto sitten syömään jotain mistä tulee tyydyttävä tunne. Mielikuvia siinäkin. Mutta joo minunmielestä moni mössö, ihan sama on synteetistä vai ei, kunhan hyvä olo ja plussaa jos vähemmän haittavaiktuksia. Moni mössö onkin sellaista mikä monella tavalla keinotekoista, ja välillä haittavaikutusten kerran vs aiempi kehitusvaihe.

Sitten on syömistä, ruokailua joihin liittyy paljon muutakin, en nyt tiedä miten sanoisin, mutta sanotaan vaikka aitoja tuotteita, aitoja raaka-aineita. Suuri osa kokemusta on jotain muuta kuin se suutuntuma tai ravintoarvot.

Osa voi vaatia kovaa ammattitaitoa kokilta että se jostain raaka-aineesta herkullista, ja aina edes ei ole kyse siitä että se olisi sokkona herkullista, voi olla jopa kaukana sellaisesta, eli se muu on se juttu.

Jos alkoholia juonut, niin voi ehkä verrata siihen, ei välttämättä ole herkullisesta mausta, vaan jostain muusta. Ei, en tarkoita että sillä maulla ei olisi väliä, vaan se voi olla erittäin tärkeä, voi olla hyvin tyydyttäviä kokemuksia.
 
Reissu tuli tehtyä, joskin sitä tuli porukalla kiskaistua ihan liikaa brenkkua. Näin ollen jokunen päivä meni ihan ohi. No sen siitä saa, kun porukassa tykätään oluesta. "Otetaan tästä yhdet pubista" ja siinä sitten tippuu muutamat ja paikallinen pubikiertue saa alkunsa.

Seuraava reissu sitten on luultavasti itsekseen niin pääsee ehkä vähemmällä kiskomisella.
 
Reissu tuli tehtyä, joskin sitä tuli porukalla kiskaistua ihan liikaa brenkkua. Näin ollen jokunen päivä meni ihan ohi. No sen siitä saa, kun porukassa tykätään oluesta. "Otetaan tästä yhdet pubista" ja siinä sitten tippuu muutamat ja paikallinen pubikiertue saa alkunsa.
On se kyllä prkle.
No vaikka vanha ukko yli viisikymppisenä olen, niin miten kyetään saamaan parin päivän naamat niin, ettei niitä muista?
Vai onko vain urbaaanilegendaa.
Tämähän siis tässä vähän harmittaa, vaikka niitä muutaman päivän retkiä on tullut vietettyä silloin tällöin.
Eli miten voi muisti hävitä pariksi päiväksi?
En ole dokannut tarpeeksi, enkä sitten ilmeisesti muistinmenetykseen kykene? Varsinkin oluella luulisi olevan hieman haastavaa?
Paljon kysymyksiä, mutta vastaus löytyy varmaan täältä?
Vtuttaa kun olen ikäni ollut kyvytön tuohon. Onko minussa jotain vikaa?
Tarvetta muistinmenetykselle kyllä olisi silloin tällöin.
 
On se kyllä prkle.
No vaikka vanha ukko yli viisikymppisenä olen, niin miten kyetään saamaan parin päivän naamat niin, ettei niitä muista?
Vai onko vain urbaaanilegendaa.
Tämähän siis tässä vähän harmittaa, vaikka niitä muutaman päivän retkiä on tullut vietettyä silloin tällöin.
Eli miten voi muisti hävitä pariksi päiväksi?
En ole dokannut tarpeeksi, enkä sitten ilmeisesti muistinmenetykseen kykene? Varsinkin oluella luulisi olevan hieman haastavaa?
Paljon kysymyksiä, mutta vastaus löytyy varmaan täältä?
Vtuttaa kun olen ikäni ollut kyvytön tuohon. Onko minussa jotain vikaa?
Tarvetta muistinmenetykselle kyllä olisi silloin tällöin.
Vähän luulisin että tuo päivien meneminen ohi ei viitannut muistinmenetykseen, vaannsiihen ettei pystynyt krapuloissaan tekemään mitään järkevää.
 
Vähän luulisin että tuo päivien meneminen ohi ei viitannut muistinmenetykseen, vaannsiihen ettei pystynyt krapuloissaan tekemään mitään järkevää.
Juu. Mutta legendan mukaan jotkut ovat kyenneet viettämään esim. vaikkapa koko viikon lomansa niin lärveissä, etteivät muista kuin lähdön lentokentältä ja kotiinpaluun.
Onhan se nyt ihan prseetä jos minä en siihen koskaan ole kyennyt. Tai edes muutamaan päivään.
 
Juu. Mutta legendan mukaan jotkut ovat kyenneet viettämään esim. vaikkapa koko viikon lomansa niin lärveissä, etteivät muista kuin lähdön lentokentältä ja kotiinpaluun.
Onhan se nyt ihan prseetä jos minä en siihen koskaan ole kyennyt. Tai edes muutamaan päivään.

Juo nopeammin. Sammumisen jälkeen juot heti kirkkaita.

Taito opetellaan teininä ja loppu elämä opetellaan miten taitoa ei käytetä.
 
Juo nopeammin. Sammumisen jälkeen juot heti kirkkaita.
Taito opetellaan teininä ja loppu elämä opetellaan miten taitoa ei käytetä.
Olen kyllä yrittänyt joskus, mutta silti se muisti vain palailee.
Teininä ei tullut vedettyä muutaman päivän putkia. kun oli öh. teini ja piti kotona asua ja kouluakin käydä.
Ilmeisesti ammattilaiset erikseen?
 
Ei se ole sellainen muistinmenetys mitä haet.
Parempi muistaa ja tietää mitä tekee/teki.
Tottahan tietenkin.
Saattaa olla että tämä on vain sitä, mitä suomalaisessa äijäkulttuurissa halutaan kehuskella korostettaessa kännin määrää.
Mielenkiintoista sen sijaan olisi tietää miten usein näin oikeasti tapahtuu vai onko se kulttuuriin sopivaa toisille äijille kerrottavaa lätinää.
Itse en ole moista tosiaan koskaan kokenut, joten tapahtuuko näin muille vai onko se vaan pskapuhetta?
Voiko siis oikeasti vetää monen päivän kännit, muistamatta mitään mitä silloin tapahtui.
Eli onko viikon känniputki muistamattomuudessaan todellinen vai onko nämä vain tarinoita.
Yhtäkään kaverianikaan en tiedä moista kokeneen.
Tosin saattaa olla väärät kaveripiirit.
 
Kai se nyt kävi jo selväksi, että täällä ei kukaan ole sanonut menettävänsä muistia useaksi päiväksi, mutta sulla on joku pakonomainen tarve jankata tuota asiaa?
 
Kai se nyt kävi jo selväksi, että täällä ei kukaan ole sanonut menettävänsä muistia useaksi päiväksi, mutta sulla on joku pakonomainen tarve jankata tuota asiaa?
Jaa. Onko jotenkin arka aihe? Tuolla aiemmin oli maininta aiheesta että pari päivää meni ohi dokatessa, niin sitäkö nyt ei olisi saanut kyseenalaistaa ja kysellä muiden kokemuksia?
Ja taas vtuttaa vielä enemmän tuollaiset kommentit. Mielestäsi on ilmeisesti pakonomaista vastata pari kertaa kun kommentoidaan kysymyksiin?
Yritä nyt vähän edes.
 
Juu. Mutta legendan mukaan jotkut ovat kyenneet viettämään esim. vaikkapa koko viikon lomansa niin lärveissä, etteivät muista kuin lähdön lentokentältä ja kotiinpaluun.
Onhan se nyt ihan prseetä jos minä en siihen koskaan ole kyennyt. Tai edes muutamaan päivään.
Niin onko tässä mielestäsi jotain hienoa? Ylipäätään itseääni vituttaa tämä suomalaisten ryyppäämisen ihannointi, hei vittu, olin niin kännissä että en muista mitään jne. Pakkoko sitä on jumalauta vetää niin saatanasti, jos käy noin?
 
Eli onko viikon känniputki muistamattomuudessaan todellinen vai onko nämä vain tarinoita.
Yhtäkään kaverianikaan en tiedä moista kokeneen.
Tosin saattaa olla väärät kaveripiirit.
Olen pahoillani jos aiheutan vitutusta. Minun nähdäkseni viikon blackout aiheutetaan siten, että ollaan esim. mökillä porukalla ja mitään järkevää aktiviteettia ei ole kuin juominen. Siinä tylsyyteen kiskoo viinaa ja pelaa korttia. Viikon päästä ei muista muuta, kuin että tuli pelattua korttia jonain iltana. Eli kaiken tekemisen minimointi voi mielestäni tehdä sen, ettei muista viikon tapahtumista mitään, koska niitä tapahtumia ei oikeasti ollut. Vaihtoehtoisesti ne (vähäiset) tapahtumat olivat silloin kun itse makoili sammuneena.
 
Ruuanlaitto vituttaa kun on joitain asioita mitä ei vaan osaa ja aina vaan yrittää.

Ote pidän itseäni ihan kohtalaisena kokkina mutta muutama asia on mitkä vaan ei onnistu. Ei sitten millään vaikka kuinka yrittää. Yks asia on melkein kaikki keitetyt asiat. Ei vaan saa niitä oikein onnistumaan. Perusriisi. Aina liikaa tai liian vähän vettä. Jää raa'aksi tai palaa pohjaan tai tulee puuroa. Perunoiden keitto sama homma, joko jää raa'aksi tai menee muusiksi. Couscousin tekeminen menee muusiksi tai sitten jää litra vettä ja siitä tulee mössöä. Ja kaikki nämä siis vaikka kuinka yrittää tehdä ohjeiden mukaan ja lisätä juuri oikean määrän vettä ja keittää juuri oikean ajan niin ei. Aina menee jotain vituiks.
Tänään yritin tehdä salaattiin couscousia. Otin täsmälleen oikeat määrät kaikkea ja tein täsmälleen niinkuin ohje sanoo. Silti jä pari desiä vettä kattilaan ja tuli mössöä. Joku viikko sitten ostin puikulaperunaa. Keittohje sanoi että kiehauta ja odota vartti koska ne kypsyy nopeammin. Vitunmarjat, kovia kuin kivet. Ei muuta kuin lisää keittämistä eikä niistä hyviä saanut. Muusi noista tehtynä oli kyllä hyvää.

Toinen on särpimet ja salsat. Oon yrittäny tehdä salaa ja taboullehia ja tsatsikia useita kertoja ja aina menee vituiks. Vaikka tekee kuinka ohjeen mukaan niin aina jotain liian paljon tai liian vähän ja maistuu liikaa sille tai tälle. Käyp vituttammaan ku kauheella innolla alkaa tekemään ja lopputulos lentää suoraan roskiin.

Leipomisesta en jaksa edes alkaa avautumaan..
 
Ruuanlaitto vituttaa kun on joitain asioita mitä ei vaan osaa ja aina vaan yrittää.

Ote pidän itseäni ihan kohtalaisena kokkina mutta muutama asia on mitkä vaan ei onnistu. Ei sitten millään vaikka kuinka yrittää. Yks asia on melkein kaikki keitetyt asiat. Ei vaan saa niitä oikein onnistumaan. Perusriisi. Aina liikaa tai liian vähän vettä. Jää raa'aksi tai palaa pohjaan tai tulee puuroa. Perunoiden keitto sama homma, joko jää raa'aksi tai menee muusiksi. Couscousin tekeminen menee muusiksi tai sitten jää litra vettä ja siitä tulee mössöä. Ja kaikki nämä siis vaikka kuinka yrittää tehdä ohjeiden mukaan ja lisätä juuri oikean määrän vettä ja keittää juuri oikean ajan niin ei. Aina menee jotain vituiks.
Tänään yritin tehdä salaattiin couscousia. Otin täsmälleen oikeat määrät kaikkea ja tein täsmälleen niinkuin ohje sanoo. Silti jä pari desiä vettä kattilaan ja tuli mössöä. Joku viikko sitten ostin puikulaperunaa. Keittohje sanoi että kiehauta ja odota vartti koska ne kypsyy nopeammin. Vitunmarjat, kovia kuin kivet. Ei muuta kuin lisää keittämistä eikä niistä hyviä saanut. Muusi noista tehtynä oli kyllä hyvää.

Toinen on särpimet ja salsat. Oon yrittäny tehdä salaa ja taboullehia ja tsatsikia useita kertoja ja aina menee vituiks. Vaikka tekee kuinka ohjeen mukaan niin aina jotain liian paljon tai liian vähän ja maistuu liikaa sille tai tälle. Käyp vituttammaan ku kauheella innolla alkaa tekemään ja lopputulos lentää suoraan roskiin.

Leipomisesta en jaksa edes alkaa avautumaan..
Keitä riisi vaan suosiolla väljässä vedessä ja kaada kypsät riisit lävikköön ja valuta ylimääräinen vesi pois.

Perunoiden kypsyyttä voi kokeilla haarukalla tai hammastikulla keittämisen aikana ja niin pitääkin tehdä, koska eri lajikkeet tarvitsevat eri keittoajan.
 
Keitä riisi vaan suosiolla väljässä vedessä ja kaada kypsät riisit lävikköön ja valuta ylimääräinen vesi pois.

Perunoiden kypsyyttä voi kokeilla haarukalla tai hammastikulla keittämisen aikana ja niin pitääkin tehdä, koska eri lajikkeet tarvitsevat eri keittoajan.
Ongelma onkin siinä että mä TIEDÄN miten noi kyseiset asiat tehdään mutta silti ne osaan ryssiä lahjakkaasti. Joka paikassa missä riisiä nään niin se on semmoista nättiä irtoriisiä ihan normaalisti keitetty mutta itte kun yritän niin se on aina jotain saatanan mössöä tai ylikypsää. Keitti väljässä vedessä tai ei.

Tää on jotenkin koomista kun omasta mielestä olen ihan kohtalainen kokki ja jokku Hasselbackan perunat ei tuota mitään ongelmaa mutta joku vitun riisi tai keittoperunat tuntuu olevan ylivoimaisia.

Leivontaa en jaksa ees alkaa kun ne menee järjestäen vituiks. Ohjeita ja oppaita on vaikka kuinka mutta ongelma on siinä että siihen taikinaan pistäisi saada se oikea tuntu joka ainakin itellä pitää saada ite kokeilla että tietää mikä on hyvää taikinaa ja mikä huonoa. Pelkkiä ohjeita ja oppaita käyttämällä ei tuu lasta eikä paskaa.
 
Ongelma onkin siinä että mä TIEDÄN miten noi kyseiset asiat tehdään mutta silti ne osaan ryssiä lahjakkaasti. Joka paikassa missä riisiä nään niin se on semmoista nättiä irtoriisiä ihan normaalisti keitetty mutta itte kun yritän niin se on aina jotain saatanan mössöä tai ylikypsää. Keitti väljässä vedessä tai ei.

Tää on jotenkin koomista kun omasta mielestä olen ihan kohtalainen kokki ja jokku Hasselbackan perunat ei tuota mitään ongelmaa mutta joku vitun riisi tai keittoperunat tuntuu olevan ylivoimaisia.

Leivontaa en jaksa ees alkaa kun ne menee järjestäen vituiks. Ohjeita ja oppaita on vaikka kuinka mutta ongelma on siinä että siihen taikinaan pistäisi saada se oikea tuntu joka ainakin itellä pitää saada ite kokeilla että tietää mikä on hyvää taikinaa ja mikä huonoa. Pelkkiä ohjeita ja oppaita käyttämällä ei tuu lasta eikä paskaa.
Menee jo vähän ketjun ulkopuolelle, mutta riisin kypsyyttä voi kokeilla keittämisen aikana maistamalla ja itse tosiaan kaadan aina riisin lävikköön semmoiseen metalliseen pastafarilävikköön ja huuhtelen kuumalla vedellä.

Tekemällä oppii ja harvoin katson mitään ohjeita. Parasta tulee kun soveltaa itse ja poimii sieltä täältä parhaita vinkkejä.

Itsekään en ole hyvä leipomisessa, mutta ciabattaleipä ja pizzataikinat onnistuu.
 
Valitan OT:ta, mutta ihan hyviä riisinkeittimiä saa Amazonista 50€, ja ne tekee kaiken valmiiksi. Itsellä on pieni riisinkeitin niin osa arkea nyt, että en pärjäisi ilman..

--

Itsellä vituttaa, kun ei onnistu leivät. Nimimerkillä jo 3 leipää, jotka ei kohonneet kunnolla ja jäi lättänäksi.. Olen tehnyt oikein hyvän pataleivän joskus 2017, mutta nyt korona-aikana leivät on kaikki menneet pieleen. Tietenkin puolivalmiit kaupan patongit onnistuu, mutta ei onnistu jauhopussista leivät. Taikina ei vaan paisu kunnolla ja leipä jää kovaksi ja lättänäksi.
 
Valitan OT:ta, mutta ihan hyviä riisinkeittimiä saa Amazonista 50€, ja ne tekee kaiken valmiiksi. Itsellä on pieni riisinkeitin niin osa arkea nyt, että en pärjäisi ilman..

--

Itsellä vituttaa, kun ei onnistu leivät. Nimimerkillä jo 3 leipää, jotka ei kohonneet kunnolla ja jäi lättänäksi.. Olen tehnyt oikein hyvän pataleivän joskus 2017, mutta nyt korona-aikana leivät on kaikki menneet pieleen. Tietenkin puolivalmiit kaupan patongit onnistuu, mutta ei onnistu jauhopussista leivät. Taikina ei vaan paisu kunnolla ja leipä jää kovaksi ja lättänäksi.
 
Menee jo vähän ketjun ulkopuolelle, mutta riisin kypsyyttä voi kokeilla keittämisen aikana maistamalla ja itse tosiaan kaadan aina riisin lävikköön semmoiseen metalliseen pastafarilävikköön ja huuhtelen kuumalla vedellä.

Tekemällä oppii ja harvoin katson mitään ohjeita. Parasta tulee kun soveltaa itse ja poimii sieltä täältä parhaita vinkkejä.

Itsekään en ole hyvä leipomisessa, mutta ciabattaleipä ja pizzataikinat onnistuu.
Mä oon yrittäny jo 20v mutta ei niin ei. Sama leipomisessa. Pitäis vissiin mennä jonnekki kansalaisopiston kurssille leipomisesta.

Ja offtopic: pizzataikinaakin useamman kerran yrittäny eri jauhoista ja tavoilla mutta ei niin ei. Ei ole sitä oikeeta tuntumaa kun ei tiiä mikä on oikea tuntuma. Vaivaa ja vaivaa ja näyttää samalta kuin videoissa ja teen kuin videossa ja kevyt oliiviöljy ja kulhoon ja jääkaappiin. Seuraavana päivän pois jääkaapista, taikina pois kulhosta ja painellaan leivonta-alustalla keskeltä ulos nätti kiekko ja sitten uuniin pizzakivelle ja uskomattoman upea pizza ulos.
Oma versio: otetaan taikina jääkaapista, yritetään repiä se oliiviöljystä huolimatta kiposta ulos. Tässä vaiheessa se on jo lässähtänyt klöntiksi. Sitten leivonta-alustalla painellaan keskeltä ulos ja taikina on kuin kumia, vaikka kuinka yrittää painella niin taikina kursiutuu aina kasaan ja sitten jossain välissä se repeää ja nätin pyöreä pohjan sijasta mulla on keskeltä millin ohut soikion ja kulmikkaan hybridi jossa ranteepaksuiset reunat. Sitten täyttee päälle ja koko komeus pizzakiven päälle ja uuniin/grilliin. Tulos: oliiviöljy polttaa koko paskan pohjan vaikka täytejuusto ei ole alkanut edes sulaa. Pääliset kun ovat valmiit niin pizza pois ja nauttimaan kivikovasta palaneesta pohjasta ja hädin tuskin lämmenneistä täytteistä.

Puuh. Joka kerta sama setti vaikka aina innolla lähtee pizzaa tekemään.
 
Ruuanlaitto vituttaa kun on joitain asioita mitä ei vaan osaa ja aina vaan yrittää.

Meillä on ihan sama ongelma.

Itse pidän itseäni huonona kokkina enkä edes yritä mitään liian vaikeaa kun vituiks menee aina. Toisaalta eipä edes koira kerjää vieressä jos tästä jotain positiivista hakee.
 
Oma versio: otetaan taikina jääkaapista, yritetään repiä se oliiviöljystä huolimatta kiposta ulos. Tässä vaiheessa se on jo lässähtänyt klöntiksi. Sitten leivonta-alustalla painellaan keskeltä ulos ja taikina on kuin kumia, vaikka kuinka yrittää painella niin taikina kursiutuu aina kasaan ja sitten jossain välissä se repeää ja nätin pyöreä pohjan sijasta mulla on keskeltä millin ohut soikion ja kulmikkaan hybridi jossa ranteepaksuiset reunat. Sitten täyttee päälle ja koko komeus pizzakiven päälle ja uuniin/grilliin. Tulos: oliiviöljy polttaa koko paskan pohjan vaikka täytejuusto ei ole alkanut edes sulaa. Pääliset kun ovat valmiit niin pizza pois ja nauttimaan kivikovasta palaneesta pohjasta ja hädin tuskin lämmenneistä täytteistä.

Pizzan leipominen on kyllä jännää salatiedettä. Just tasan tarkkaan täsmälleen samaa ohjetta noudattaessa lopputulos voi olla kumia, pikaliimaa, sementtiä tai valtava tuulihattu.
 
Toi pitsataikinan kanssa pelaaminen on ainakin omalla kohdalla samaa settiä kun leivän teko. Tuurista kiinni. Tuntuu että se hiiva elää omaa elämää vaikka kuinka pitäs suht tasaset lämmöt ja kuivahiivan kaa sen herätelämmön siinä suht tarkassa 42 asteessa.
Välillä tulee lähes täydelliset sämpylät tai pari leipää siitä kolmen desin taikinasta, ja välillä niillä uunin tuotoksia vois käyttää ukrainan puolustukseen tykinkuulana tms.
 
Jatkuvat uniongelmat rassaa varsinkin nyt kun lämpimämpää ja alkanut hikoilla enemmän. Taas 24h ollut hereillä ku ei vaan tuu lasta eikä paskaa nukkumisesta ja sitku nukkuu niin hujahtaa se väh. 10h ku pyörii koko yön.

Vituttaa myös ku joutunut taas siirtyy ateriankorvikkeisiin ku mikään muu ei pysy sisällä. Niissä hurjat 170kaloria/purkki eikä niitäkään oikein huvita kymmentä vetää/päivä saati sit raahailla kaupasta :rolleyes:
 
Jatkuvat uniongelmat rassaa varsinkin nyt kun lämpimämpää ja alkanut hikoilla enemmän. Taas 24h ollut hereillä ku ei vaan tuu lasta eikä paskaa nukkumisesta ja sitku nukkuu niin hujahtaa se väh. 10h ku pyörii koko yön.

Vituttaa myös ku joutunut taas siirtyy ateriankorvikkeisiin ku mikään muu ei pysy sisällä. Niissä hurjat 170kaloria/purkki eikä niitäkään oikein huvita kymmentä vetää/päivä saati sit raahailla kaupasta :rolleyes:

Ilmalämpöpumppu tilaukseen jos on oma kämppä. Muuten katselisin jotain siirreltävää ilmastointilaitetta. Auttaa kummasti nukkumisen kanssa.
 
Mä oon yrittäny jo 20v mutta ei niin ei. Sama leipomisessa. Pitäis vissiin mennä jonnekki kansalaisopiston kurssille leipomisesta.

Ja offtopic: pizzataikinaakin useamman kerran yrittäny eri jauhoista ja tavoilla mutta ei niin ei. Ei ole sitä oikeeta tuntumaa kun ei tiiä mikä on oikea tuntuma. Vaivaa ja vaivaa ja näyttää samalta kuin videoissa ja teen kuin videossa ja kevyt oliiviöljy ja kulhoon ja jääkaappiin. Seuraavana päivän pois jääkaapista, taikina pois kulhosta ja painellaan leivonta-alustalla keskeltä ulos nätti kiekko ja sitten uuniin pizzakivelle ja uskomattoman upea pizza ulos.
Oma versio: otetaan taikina jääkaapista, yritetään repiä se oliiviöljystä huolimatta kiposta ulos. Tässä vaiheessa se on jo lässähtänyt klöntiksi. Sitten leivonta-alustalla painellaan keskeltä ulos ja taikina on kuin kumia, vaikka kuinka yrittää painella niin taikina kursiutuu aina kasaan ja sitten jossain välissä se repeää ja nätin pyöreä pohjan sijasta mulla on keskeltä millin ohut soikion ja kulmikkaan hybridi jossa ranteepaksuiset reunat. Sitten täyttee päälle ja koko komeus pizzakiven päälle ja uuniin/grilliin. Tulos: oliiviöljy polttaa koko paskan pohjan vaikka täytejuusto ei ole alkanut edes sulaa. Pääliset kun ovat valmiit niin pizza pois ja nauttimaan kivikovasta palaneesta pohjasta ja hädin tuskin lämmenneistä täytteistä.

Puuh. Joka kerta sama setti vaikka aina innolla lähtee pizzaa tekemään.

Tuli mieleen tuosta jääkaappikäsittelystä, että siinähän ei ainakaan leivän kanssa tarvi vaivata sitkoa vaan ajatus on sekoittaa aineet tasaiseksi. Sitko muodostuu itsestään levon aikana. Jos on vaan lyhyt huili niin sitko on vaivattava itse. Taikinan voi myös pilata vaivaamalla liikaa.
 
Postnord ja tämän hitaus vituttaa. Auton osia odotin nyt viikonlopuksi, niin eikö aamulla tullut kännykkään viesti, että toimitamme pakettisi maanantaina 8.00 - 16.00 välillä, vaikka kyseinen paketti on ollut aamuyöllä 70km päässä heidän jossain logistiikka varastolla. Toinen Postnord paketti jumittaa jossain Tukholman laidalla kolmatta päivää, liekkö postiauto jo poltettu. :rolleyes:
 
Ruuanlaitto vituttaa kun on joitain asioita mitä ei vaan osaa ja aina vaan yrittää.

Ote pidän itseäni ihan kohtalaisena kokkina mutta muutama asia on mitkä vaan ei onnistu. Ei sitten millään vaikka kuinka yrittää. Yks asia on melkein kaikki keitetyt asiat. Ei vaan saa niitä oikein onnistumaan. Perusriisi. Aina liikaa tai liian vähän vettä. Jää raa'aksi tai palaa pohjaan tai tulee puuroa. Perunoiden keitto sama homma, joko jää raa'aksi tai menee muusiksi. Couscousin tekeminen menee muusiksi tai sitten jää litra vettä ja siitä tulee mössöä. Ja kaikki nämä siis vaikka kuinka yrittää tehdä ohjeiden mukaan ja lisätä juuri oikean määrän vettä ja keittää juuri oikean ajan niin ei. Aina menee jotain vituiks.
Tänään yritin tehdä salaattiin couscousia. Otin täsmälleen oikeat määrät kaikkea ja tein täsmälleen niinkuin ohje sanoo. Silti jä pari desiä vettä kattilaan ja tuli mössöä. Joku viikko sitten ostin puikulaperunaa. Keittohje sanoi että kiehauta ja odota vartti koska ne kypsyy nopeammin. Vitunmarjat, kovia kuin kivet. Ei muuta kuin lisää keittämistä eikä niistä hyviä saanut. Muusi noista tehtynä oli kyllä hyvää.

Toinen on särpimet ja salsat. Oon yrittäny tehdä salaa ja taboullehia ja tsatsikia useita kertoja ja aina menee vituiks. Vaikka tekee kuinka ohjeen mukaan niin aina jotain liian paljon tai liian vähän ja maistuu liikaa sille tai tälle. Käyp vituttammaan ku kauheella innolla alkaa tekemään ja lopputulos lentää suoraan roskiin.

Leipomisesta en jaksa edes alkaa avautumaan..

-Riisi: Vettä kannattaa vaikkapa laittaa "liian vähän" ja lisäillä keiton edetessä. Riisiä voi myös maistella kesken kaiken, jolloin tietää, onko se raakaa vai kypsää. Kannttaa myös vaihtaa lajiketta, joka ei puuroudu niin helposti. Tai sitten hankit riisikeittimen tai sellaisen puuhöyryttimen
-Perunat: Niitä pistellään keiton aikana haarukalla, jolloin tietää, onko ne kypsiä vai ei.
-Coucous: Sama ohje kuin riisille
-Kaikki muu: Näytät tekevän sen perusmokan, että teet niin kuin ohje sanoo, etkä niin kuin oma suu sanoo. Oli ruoka mikä tahansa, niin se kannattaa tehdä pikkuhiljaa osissa lisäillen kutakin maustetta jne. pienissä osissa, kunnes haluttu maku on saavutettu, ei kaikkea kerralla.
 
-Kaikki muu: Näytät tekevän sen perusmokan, että teet niin kuin ohje sanoo, etkä niin kuin oma suu sanoo. Oli ruoka mikä tahansa, niin se kannattaa tehdä pikkuhiljaa osissa lisäillen kutakin maustetta jne. pienissä osissa, kunnes haluttu maku on saavutettu, ei kaikkea kerralla.
Tämä. Hirvittää esim. ohjeissa nähty "1 tl suolaa" vaikka litraan nestettä kun tietää jo valmiiksi, ettei se voi riittää mihinkään. AIna oman maun mukaan ja ruokaa pitää maistella koko ajan kun sitä tekee.
 
-Riisi: Vettä kannattaa vaikkapa laittaa "liian vähän" ja lisäillä keiton edetessä. Riisiä voi myös maistella kesken kaiken, jolloin tietää, onko se raakaa vai kypsää. Kannttaa myös vaihtaa lajiketta, joka ei puuroudu niin helposti. Tai sitten hankit riisikeittimen tai sellaisen puuhöyryttimen
-Perunat: Niitä pistellään keiton aikana haarukalla, jolloin tietää, onko ne kypsiä vai ei.
-Coucous: Sama ohje kuin riisille
-Kaikki muu: Näytät tekevän sen perusmokan, että teet niin kuin ohje sanoo, etkä niin kuin oma suu sanoo. Oli ruoka mikä tahansa, niin se kannattaa tehdä pikkuhiljaa osissa lisäillen kutakin maustetta jne. pienissä osissa, kunnes haluttu maku on saavutettu, ei kaikkea kerralla.
Vähän jo offtopiccia mutta menköön.
Niinkuin sanoin, niin pidän itseäni ihan kohtalaisena kokkina joten tiedän kyllä miten riisi pitäisi keittää ja olen tietoinen eri lajikkeiden käyttäytymisestä ja paljon eri lajeja käytänkin. Ongelma on juurikin siinä kun en osaa arvioda riisin kypsyyttä oikein ja veden määrä. Ja tietenkin maistelen välissä mutta riisikin kypsyy vielä sen jälkeen kun ottaa pois levyltä tai kaataa vedet pois. Ja kun alkaa syömään niin riisi on joko raakaa tai ylikypsää. Ja jos lisään keiton aikana vettä se taas jäähdyttää riisiä ja kyspyminen hidastuu. Plus että saattaa alkaa palamaan pohjaan kun riisiähän ei saisi keiton aikan ajuurikaan härkkiä että ei tärkkelys vedä tahmeaksi tai puuroksi.
Perunat. Itse asiassa perunoita ei saisi pistellä haarukalla vaan hammastikulla koska haarukka ennenpitkää hajoittaa perunan. Mutta tottakai minkäkin kokeilen perunoiden kypsyyttä tökkimällä sitä. Mutta ei vaan silti oikein onnistu. Joko tuntuu raa'alta ja sitten ne onkin jo yli. Ja erityisestä tuskaa toi juurikin noi Lapin puikulta joiden keittäminen vaatiikiin jo taitota enkä koskaan ollut niitä valmistanut. Ja kun niitä ekaa kertaa tekee niin ei niistä voi ottaa tuntumaa mitenkään kun ne käyttäytyvät erilailla kuin muut perunat ja siksi yritin keittää niitä tasan ohjeiden mukaan. Varmasti noitakin oppii keittämään, mutta muutaman kerran se pitäisi tehdä ennenkuin saa sen tatsin siihen.

Ja ei, en todellakaan tee ruokaa insinöörimäisesti juuri niinkuin ohje sanoo, en tietenkään. Ainoana poikkeuksena on noi mainitsemani särpimet kuten tsasiki ja salsa sun muut. Niissä ei jotenkin suu osaa päättää mitä oikein puuttuu ja mitä liikaa kun ei jotenkin hahmota niitä makuja siinä eikä osaa arvioidan paljonko mikäkin siinä maistuu. Siksi yritän noi yleensä tehdä tiukasti ohjeen mukaan ja sitten kun se on sitä mitä ohje sanoo niin sitten pikkuhiljaa lisätään aineksia oman maun mukaan jos siltä tuntuu.
Mutta esimerkkinä että pitää lisätä "puolikas kurkku" ja "yksi pieni sipuli". Paljonko on puolikas kurkku? Entä minkä kokoinen on "pieni sipuli"? Nuo aiheuttavat hankaluuksia kun en osaa hahmottaa oikeita suhteita noissa särpimissä. Toki sen jälkeen jos jossain on ensin maistanut edellämainituilla ohjeilla tehtynä ja on hyvää niin sen jälkee on heti helpompaa ja osaa arvioida aineet lähes oikein. Mutta jos luet ekaa kertaa vaikka salsan ohjeen etkä ole kyseisellä ohjeella tehtyä koskaan maistanut niin aineiden tasapainottaminen on hyvin vaikeaa.

Muuten ruuanlaitossa ja maustamisessa ei ole mitään ongelmia. On vain noi muutama hemmetin asia mitä ei vaan tahdo hanskata.
 
Se tunne kun tajuaa että työnantaja vaikuttaisi valmistautuvan työntekijöiden määrän vähentämiseen ja oma määräaikainen loppumassa tiimin ensimmäisenä. Menty useilla määräaikaisilla, ihan perustellusta syystä, joka luonut tunteen jatkuvuudesta. Lisäksi työkavereiden kesken ei oikein voi pohtia (tietyistä syistä) onko tilannekuva oikea ja muiden kanssa jutustelu turhaa koska eivät ole olleet kuulemassa asioita. Tännekään kehtaa tarkemmin selittää koska jotkut tiimin jäsenet ovat vähintään epäsäännöllisiä käyttäjiä.
 
Ruuanlaitto vituttaa kun on joitain asioita mitä ei vaan osaa ja aina vaan yrittää.

Ote pidän itseäni ihan kohtalaisena kokkina mutta muutama asia on mitkä vaan ei onnistu. Ei sitten millään vaikka kuinka yrittää. Yks asia on melkein kaikki keitetyt asiat. Ei vaan saa niitä oikein onnistumaan. Perusriisi. Aina liikaa tai liian vähän vettä. Jää raa'aksi tai palaa pohjaan tai tulee puuroa. Perunoiden keitto sama homma, joko jää raa'aksi tai menee muusiksi. Couscousin tekeminen menee muusiksi tai sitten jää litra vettä ja siitä tulee mössöä. Ja kaikki nämä siis vaikka kuinka yrittää tehdä ohjeiden mukaan ja lisätä juuri oikean määrän vettä ja keittää juuri oikean ajan niin ei. Aina menee jotain vituiks.
Tänään yritin tehdä salaattiin couscousia. Otin täsmälleen oikeat määrät kaikkea ja tein täsmälleen niinkuin ohje sanoo. Silti jä pari desiä vettä kattilaan ja tuli mössöä. Joku viikko sitten ostin puikulaperunaa. Keittohje sanoi että kiehauta ja odota vartti koska ne kypsyy nopeammin. Vitunmarjat, kovia kuin kivet. Ei muuta kuin lisää keittämistä eikä niistä hyviä saanut. Muusi noista tehtynä oli kyllä hyvää.

Toinen on särpimet ja salsat. Oon yrittäny tehdä salaa ja taboullehia ja tsatsikia useita kertoja ja aina menee vituiks. Vaikka tekee kuinka ohjeen mukaan niin aina jotain liian paljon tai liian vähän ja maistuu liikaa sille tai tälle. Käyp vituttammaan ku kauheella innolla alkaa tekemään ja lopputulos lentää suoraan roskiin.

Leipomisesta en jaksa edes alkaa avautumaan..
Tämä postaus ei millään tavalla ole tarkoitettu vittuiluun tai muuten paskomiseen. Minähän en ole mikään peruskokki edes. Paljon tulee valmisaterioita syötyä ja helpoimmasta päästä ruokaa kokattua. Toisinaan sitten joutuu leipomaan/ruokaa laittamaan ihan reseptin mukaan. Kaikki onnistuu aina, oli resepti mikä vain. Ainoa asia joka ei kertalaakista onnistunut oli mokkapalojen taikina. Se vain jotenkin lässähti sekoittamisen aikana ja kusi niin pahasti, etten edes uuniin laittanut. Toisella kertaa onnistui vaikka tein tasan samoin kuin epäonnisella kerralla. Olen usein miettinyt, että miten on mahdollista, että perus leipomukset voi toisilla kusta niin pahasti ja itellä onnistuu aina kertalaakista?
 
Tämä postaus ei millään tavalla ole tarkoitettu vittuiluun tai muuten paskomiseen. Minähän en ole mikään peruskokki edes. Paljon tulee valmisaterioita syötyä ja helpoimmasta päästä ruokaa kokattua. Toisinaan sitten joutuu leipomaan/ruokaa laittamaan ihan reseptin mukaan. Kaikki onnistuu aina, oli resepti mikä vain. Ainoa asia joka ei kertalaakista onnistunut oli mokkapalojen taikina. Se vain jotenkin lässähti sekoittamisen aikana ja kusi niin pahasti, etten edes uuniin laittanut. Toisella kertaa onnistui vaikka tein tasan samoin kuin epäonnisella kerralla. Olen usein miettinyt, että miten on mahdollista, että perus leipomukset voi toisilla kusta niin pahasti ja itellä onnistuu aina kertalaakista?

Veikkaus epäonnistuneisiin taikinoihin: Kuivahiiva on vanhaa/kuollutta eikä hopun takia käynnisty tai levinjauhe on ottanut kosteutta ja menettänyt ominaisuuksia. Leivinjauhehan kai on hapon ja ruokasoodan seos, kun se kostuu niin se tuottaa hiilidioksidia -> Taikina kuplii kuohkeaksi. Minua vituttaa nyt lähinnä rahanmeno. Olisipa enemmän, ettei tarvitsisi huolehtia. Kaikki maksaa ja jokapaikka on levällään.
 
300 kw jäähy sekoilee. Monitulkintaisia vikakoodeja eikä test run mene läpi. 2 järjestelmää saatu läpi, viimeistä....vituttaakin jo vaikka aurinkokin paistaa. Tekovaiheessa oli karumpi keli.
 
Juurihoidetun hampaan juuressa tulehdus tämä sitten innokaana hoitamaan. Noh hinta ei ollut paha, mutta tämä muutaman päivän kipu varsinkin öisin... Ja ennen tätähän ei tuo suoranaisesti haitannut. Olisi pitänyt revityttää vain pois...
 
Miksi hemmetissä auto pitää siirtää ensin oikealle kun on kääntymässä vasemmalle? Sama toisinpäin tietty. Kolmikaistaisella tiellä, jossa vain keskikaista menee suoraan jono pysähtyy kun siitä välistä ei mahdu kun nämä kääntyvät on autoillaan tukkineet sen. Kyllä minä sen formuloissa ymmärrän, mutta nyt mennäänkin kaupungissa saatana!
 
Vituttaa kun sanon ja kirjoitan asioita liian suoraan ilman mitään filtteriä, enkä edes mieti onko tämä ilmaisutyyli nyt ihan sovelias tilanteeseen. Vielä en ole turpiin saanut kuitenkaan.
 
Mikä ihme siinä on, etteivät ihmiset foorumeilla (niin TechBBS kuin muut) osaa olla vastaamatta trolleille, vaan pakko lähteä mukaan siihen keskustelun paskomiseen?
 
Mikä ihme siinä on, etteivät ihmiset foorumeilla (niin TechBBS kuin muut) osaa olla vastaamatta trolleille, vaan pakko lähteä mukaan siihen keskustelun paskomiseen?
Laitatko esimerkin?
Keskustelun paskomista voi myös olla jonkun näkökulmasta ihan erimielisen näkökulman tuominen esiin, joka vituttaa toki, mutta ei se ole syy leimata ihmistä trolliksi tai keskustelun paskojaksi.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjut
254 126
Viestejä
4 415 803
Jäsenet
73 323
Uusin jäsen
Pooki

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom