Nykyään homma toimii monilla niinpäin, että mielekästä naisseuraa ei saisi kuitenkaan, oli tukkaa tai ei, joten whatever...
Sehän se on vähän mullakin, että ei jaksa tolkuttomasti tukkaan panostaa kun ei se kuitenkaan mitään kesää tee sinänsä. Sitä paitsi ikääkin on sen verran, että on yhä enemmän "normaalia" että hiusraja on vetäytynyt.
Ja onhan se helppoa ja vapauttavaa olla, kun ei tarvitse hiustenlaittoon paljon panostaa. Don't get me wrong, kyllä mä finasteridia syön. Tässä iässä on ihan hyvä että eturauhanenkin pysyy kondiksessa...
Sitä paitsi (tämän kerrottuani varmaan moni teistä hommaa hetikohta finasteridi-reseptin)... Ilmeisesti finasteridi boostaa testosteroni-tasoja, koska estää sen muuntumista DHT-muotoon.

Pikaisen googletuksen mukaan vaikutus olisi 9-15%. Ei siis ihan mitätön.
Monipuolinen lääke siis. Vähän kuin e-pilleri naisilla.
Niin, naiset on yksilöitä siinä missä miehetkin siinä minkälainen maku on tai sattuu sillä hetkellä olemaan. Ulkoapäin ei voi tietää onko kalju kiehtova vai huono juttu. Ja toisaalta kalju (tai sinne päin) on lopulta aika yleinen, kun kiinnittää huomiota, eikä monellakaan mikään rasite. Ne silmät, itsevarmuus, säteily jne. habitus ja jutut kun se mikä sitä vastapuolta alkaa himottaa tms. kiehtoa ihan sieltä aidon vaistonvarasuuden kautta.
Joillakin toki voi olla jokin tukkamieltymysjarru aidostikkin, mutta heihinkin sillä hymyllä jne. merkitys aivojen mielihyväkeskukseen.
Varsinainen ongelma varmaan tulee siitä omasta epämukavuuden tunteesta ja identiteettikriisistä, mikä sitten vaikuttaen itsevarmuuteen ja säteilyyn.
Jotain tutkimusta nähnyt joskus, että yksi kaljun voima olisi että silmät/katse tulee dominantimmin esiin ilman hiuksia. Eli puhutaan niistä luonnon kompensaatioista.Tai tutkimuksesta, että kalju herättänyt mielikuvia älystä tai johtajuuteen (joo ehkä pöljää) jossain isossa otannassa kuvia näytettyä.
Ja se miten paljon varhainkin kaljuuntuvia on, kertoo puolestaan evoluution kautta jotain siitä onko ongelma vai ominaisuus. Toki kokemus siitä henkilökohtanen, jota ei tarkotus vähätellä.
Luonto on hoitanut asiat niin, että kauniiltakin saa, kun sitä vaihdantaa/viehätystä jossain muodoissa löytyy. Munat ei tarvitse olla tasapaksusti kaikissa koreissa, vaikka sen kaljun huonompana kokisikin. Mutta välttämättä ei tarvitse edes kokea. Ja menestymisen kannalta tärkee onkin hyväksyä ja omaksua itsensä sellaisena kun on ja määrä olla.
Asian ongelmallisuus kohtelee ihmisiä varmasti hyvin eri tavoin sen mukaan, millainen se identiteetti on hiukset päässä.
Kaikki ei halua olla Bruce Williksiä, kapiaisia tms., vaan esim. herkkiä runoilijoita ja hymypoikia.
Mutta ei kai se kalju voi niin paljon määrittää, että jälkimmäinenkin ryhmä ei saa tuntea olevan elementissään ilmankin hiuksia. Uskon ainakin, että se vaistonvarasia reaktioita herättävä persoona on se sama muille lopulta kuitenkin, ja sen huomaa henkilö itsekkin.
Jotkut taas kääntää kaljuuntumisen voitoksi sillä, että kiinnostuu liikunnasta jonain kompensaatioina (jos siis tarvii jonain kompensaationa mieltää). Ja tälläinen voikin viedä pitkälle yli siitä missä oltiin hiukset päässä.
(En toki tarkoita että ei saisi tänäpäivänkin pitää seppelettä, kun puhun ilman hiuksia olemisesta.)