- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 395
Pelistä ei huokunut takki auki -meininki. Suomi aloitti hyvällä sykkeellä, mutta Sveitsi oli pelin edetessä yhden potkun edellä, jonka näki siitä kun irtokiekot jäi lähes täysin sveitsiläisille. Lisäksi Sveitsin puloustuksessa ei maila tärissyt vaan kiekot saatiin hyvällä prosentilla omille kulmista tai keskeltä, riippuen juuri siitä, että liike oli hyvää. Sitävastoin Suomen laukaisut ja syötöt tahtoi mennä vastustajan jalkoihin ja mailoihin, joka johtuu täysin siitä että putki ei kulje jolloin syöttösuunnat on kapeita ja joudutaan syöttämään läheltä tai "läpi" vastustajan.
Lisäksi Sveitsin pakit ja sentteri pelas hyvin yhteen ja olivat myös fyysisesti kovia ja osasivat pelata kiekottomat pois ilman jäähyjä. Tässä ehkä oli yksi "haukunnan aihe" tuomareille. Suomi ei mielestäni häirinnyt kiekottomia niin paljon kuin Sveitsiläiset oli koko ajan kiekollisen lähimpien miesten iholla estämässä jopa välillä jäähyn arvoisesti. Suomella ei taas omassa päässä ollut kunnon senttereitä avustamaan pakkeja, toisaalta Suomi luotti kiekollisten pakkien jalalla nostamiseen mikä ei toiminut tässä pelissä. Tähän vaikutti Sveitsin hyvin pelaama keskialueen trappi, josta ei ilman kovaa vauhtia tulla läpi. Ja jos tullaan yksin, niin kulmaan ajautuessa kiekollisella ei ole syöttöpaikkoja. Tämä taas johtuu siitä, että loput kiekottomat tulee hyökkäysalueelle paikaltaan lähtien, eivätkä ehdi tarpeeksi lähelle. Tässä kohden kiekollinen heitteli vastakulmaan, jonka Sveitsin pakit hoiti melkein aina omille.
Suomen pelaajat, varsinkin kärkipelaajat olivat väsyneitä. Kolmoskentällä oli eniten energiaa kokonaisuudessaan, välillä toki Aho ja kumpp. väläytteli pyöritystaitoja ilman onnistunutta viimeistelyä. Suomi pelasi tässä turnauksessa raikaista, hyökkäysvoimaista kiekkoa, mutta kaatui mielestäni ns. niillä opeilla jolla se on itse pelannut vuosien mittaan Kanukkeja yms. vastaan eli hyvällä joukkuepuolustuksella ja kovalla häirinnällä. Ehkä tämä tästä kuitenkin "jalostuu" ensi vuodelle uudella vanhalla valmentajalla ja saadaan kunnon sentterit kisoihin ja muutama iso pakki. Siihen nuo kaksi ekaa kenttää lisäksi, niin eiköhän se siitä. Tosin aina tuo NHL ja stanleycup on arvoitus ketä sieltä saa.
Lisäksi Sveitsin pakit ja sentteri pelas hyvin yhteen ja olivat myös fyysisesti kovia ja osasivat pelata kiekottomat pois ilman jäähyjä. Tässä ehkä oli yksi "haukunnan aihe" tuomareille. Suomi ei mielestäni häirinnyt kiekottomia niin paljon kuin Sveitsiläiset oli koko ajan kiekollisen lähimpien miesten iholla estämässä jopa välillä jäähyn arvoisesti. Suomella ei taas omassa päässä ollut kunnon senttereitä avustamaan pakkeja, toisaalta Suomi luotti kiekollisten pakkien jalalla nostamiseen mikä ei toiminut tässä pelissä. Tähän vaikutti Sveitsin hyvin pelaama keskialueen trappi, josta ei ilman kovaa vauhtia tulla läpi. Ja jos tullaan yksin, niin kulmaan ajautuessa kiekollisella ei ole syöttöpaikkoja. Tämä taas johtuu siitä, että loput kiekottomat tulee hyökkäysalueelle paikaltaan lähtien, eivätkä ehdi tarpeeksi lähelle. Tässä kohden kiekollinen heitteli vastakulmaan, jonka Sveitsin pakit hoiti melkein aina omille.
Suomen pelaajat, varsinkin kärkipelaajat olivat väsyneitä. Kolmoskentällä oli eniten energiaa kokonaisuudessaan, välillä toki Aho ja kumpp. väläytteli pyöritystaitoja ilman onnistunutta viimeistelyä. Suomi pelasi tässä turnauksessa raikaista, hyökkäysvoimaista kiekkoa, mutta kaatui mielestäni ns. niillä opeilla jolla se on itse pelannut vuosien mittaan Kanukkeja yms. vastaan eli hyvällä joukkuepuolustuksella ja kovalla häirinnällä. Ehkä tämä tästä kuitenkin "jalostuu" ensi vuodelle uudella vanhalla valmentajalla ja saadaan kunnon sentterit kisoihin ja muutama iso pakki. Siihen nuo kaksi ekaa kenttää lisäksi, niin eiköhän se siitä. Tosin aina tuo NHL ja stanleycup on arvoitus ketä sieltä saa.