Tässä hienoa vaikkakin yksipuolista (missä pro-palestiinalainen jää pahasti alakynteen) väittelyä Israelin ja Palestiinan konfliktista.
Malkah Fleisher Digitally DESTROYS Ariel Gold on Israel Palestinian Relations (youtube.com)
Malkah tuo väittelyssä tärkeitä asioita esille, kuten että suurin osa palestiinalaisiksi identifioiduista on itseasissa vuoden 1917 jälkeen alueelle muista arabimaista muuttaneita ja heidän jälkeläisiään, heitä tuli jo ottomaanien aikana mutta erityisesti brittien mandaattihallinnon aikana, työskentelemään alueella. Eli "palestiinalaiset" ovat aivan yhtä paljon siirtolaisia kuin juutalaiset kyseisellä alueella, ja juutalaisten muuttoliike alueelle alkoi jo 1800-luvun loppupuolella. Propalestiinalaiset tykkäävät väittää että "palestiinalaiset" ovat alueella vuosisatoja tai -tuhansia asunut kansakunta.
Toinen mielenkiintoinen tieto on kuinka Länsirannalla asuneilla "palestiinalaisilla" oli aiemmin Jordanian kansalaisuus, mutta Jordania poisti heidän kansallisuutensa, tehden heistä ihmisiä ilman kansalaisuutta. Ja silti vaaditaan että Israelin pitää siivota Jordanian ja Egyptin aiheuttama sotku, ilman että kyseiset maat ottavat siitä mitään vastuuta?
Ihmettelen myös "erotuomarin" kysymystä Malkah:lle miten Israelin pitäisi ratkaista asia. Miksei koskaan vaadita palestiinalaisiakin tekemään jotain rauhan eteen, miksei kysytä mitä palestiinalaisten pitäisi tehdä rauhan ja sitä kautta oman valtionsa saamisen eteen? Aiemmassa videossahan jo selvisi ettei palestiinalaisille tunnu yleisesti ottaen kelpaavan kahden valtion malli.
Mielenkiintoinen on myös kohta missä Malkah moneen kertaan vaatii Arielia tarkentamaan mitä hän tarkoittaa sanoessaan että palestiinalaisilla pitäisi olla samat oikeudet kuin israelilaisilla. Lopulta hän suostuu tarkentamaan että kaikille palestiinalaisille (myös esim. Jordaniassa, Libanonissa ja Egyptissä asuville) palestiinalaisille pitäisi antaa Israelin kansalaisuus, hänkään ei siis kannata kuitenkaan kahden valtion mallia (tosin hän syyttää siitä Israelia, vaikka syypää on lähinnä arabit jotka ovat kieltäytyneet kaikista kahden valtion mallin ehdotuksista, eivätkä perustaneet Palestiinaa esim. Länsirannan ja Gazan alueelle ennen vuotta 1967 kun kyseisiä maita hallitsivat Egypti ja Jordania).
Tuossa ajatuksessa (palestiinalaisille Israelin kansalaisuus) on vain muutama perustavanlaatuinen vika:
1. Yleisesti ottaen palestiinalaiset itse sanovat etteivät he halua Israelin kansalaisuutta, vaan että Israelin tilalle pitää luoda Palestiinan valtio.
2. Tuollaisen muutoksen myötä juutalaiset jäisivät omassa maassaan vähemmistöksi, jolloin palestiinalaiet voisivat äänestää esim. Hamasin Israelin johtoon. Kyse on samasta kuin jos Venäjä vaatisi että Suomen pitää antaa 8 miljoonalle venäläiselle Suomen (kaksois)kansalaisuus jotta heillä olisi äänioikeus Suomen eduskunta- ja presidentinvaaleissa. No, pitäisikö? Olisko vähän niinku huikee ajatus, öh?
3. Yleisesti ottaen on naurettava ajatus että juutalaiset ja palestiinalaiset voisivat elää rauhassa saman hallinnon ja valtion alla, ottaen huomioon sekä historian (kuinka arabit hyökkäsivät verisesti juutalaisia vastaan aina brittien hallinnon alkuajoilta lähtien), ja tuossa haastattelussakin esiintuotu kyselytutkimus missä suurin osa Länsirannan palestiinalaisista oli sitä mieltä että arabit eivät saa myydä maitaan juutalaisille. Miten noin segregoituneen kansan kanssa muka voisi asua rauhassa ja yhteiselossa?
Suurin ongelma yhden valtion mallissa on että paras kansakuntaa yhdistävä tekijä on yhteinen kieli. On helppo nähdä että korkeammalla tasolla segregoituminen jatkuisi koska osa väestöstä puhuu keskenään hepreaa ja toiset arabiaa. Vähentää kommunikointia ja kanssakäymistä näiden kansanosien välillä.
Eri kieliryhmät maan sisällä ovat yksi suurimmista skisman aiheuttajista. Suomessa sentään joten kuten tullaan toimeen suomen-, ruotsin- ja saamenkielisten välillä mutta samaa kielen mukaan tapahtuvaa segregoitumista on täälläkin nähtävissä, ja jossain Hollannissa tai Belgiassa kipuillaan aina hallitusten muodostamisten kanssa kun eri kieliryhmiä edustavat puolueet eivät pääse yhteisymmärrykseen.
Intia hoiti aikoinaan oman kieliongelmansa sillä että eri kieliryhmien edustajat käyttivät englantia yhteiskielenään, selvää hyötyä brittihallinnon ajasta.