Euroopassa puhutaan yleisesti 50 ja 100 hertsin televisioista, koska Euroopassa perinteistä digitaalista TV-kuvaa välitetään DVB-järjestelmällä, jossa kuvanopeudet ovat 25p (progressiivinen, lomittelematon) tai 50i (lomiteltu). Pohjois-Amerikassa perinteistä digitaalista TV-kuvaa välitetään ATSC-järjestelmällä, jossa kuvanopeudet ovat 30p (progressiivinen, lomittelematon) tai 60i (lomiteltu). 100 hertsin televisiot ovat myös 120 hertsin televisioita. DVB:ssä 25 ja 50 muunnetaan 25:n ja 50:n monikerroiksi (ei esim. 60 -> 100). ATSC:ssä 30 ja 60 muunnetaan 30:n ja 60:n monikerroiksi (ei esim. 50 -> 120). Näin perinteisissä ns. broadcast-televisiolähetyksissä (antenni, kaapeli ja satelliitti) ja periaatteet pätevät myös netissä. Muunnoksia voidaan tehdä mistä kuvanopeudesta mihin kuvanopeuteen tahansa, mutta jos ei käytetä selkeitä monikertoja, kuvassa näkyy helpommin muunnosvirheitä.
Välikuvien laskemisessa ja kuvan parantamisessa eri valmistajien liikkeenmuokkausjärjestelmät toimivat hieman eri tavoilla ja lopputuloksen laatu vaihtelee paljon, osin säädöistä riippuen. Oikein säädettyinä tilanne on karkeasti se, että Sonyn Motionflow on ollut pitkään paras liikkeenmuokkausjärjestelmä ja mittapuu muille. Philipsin järjestelmään kuuluu Digital Natural Motion ja Digital Clear Motion ja se toimii hyvin - alan auktoriteettien (mm. HDTVtest) mielestä Philipsin toteutus on jopa Sonyn veroinen (itselläni ei ole Philipsistä kokemusta). Samsungin Auto Clear Motion on hieman Sonya ja Philipsia perässä. Panasonicin Intelligent Frame Creation on mahdollisesti hieman Samsungia heikompi (itselläni ei ole Panasonicista kokemusta). LG:n TruMotion on muita heikompi.
Kaikkien valmistajien 100/120 hertsin televisioissa liikkeenmuokkaus toimii oikein säädettynä sen verran hyvin, että esim. urheilun seuraaminen on todennäköisesti paljon mukavampaa 50/60 hertsin televisioihin verrattuna, koska lisättyjen välikuvien ansiosta jalkapallossa pallo ja jääkiekossa kiekko näkyvät paremmin. Eroja on siinä, kuinka paljon häiriöitä kuvaan tulee välikuvien laskemisen myötä. Sony on perinteisesti ollut paras ja Philips jopa Sonyn veroinen. Samsungissa näkyy hieman enemmän häiriöitä, mahdollisesti myös Panasonicissa. LG:ssä vielä enemmän. Pääsääntöisesti 100/120 hertsin television kuva oikein säädetyllä liikkeenmuokkauksella häiriöineen on todennäköisesti parempi urheilun seuraamiseen kuin 50/60 hertsin television kuva. 100/120 hertsin LG TruMotion päällä oikein säädettynä on urheilun katsomiseen häiriöineenkin todennäköisesti parempi kuin 50/60 hertsin Sony. 100/120 hertsin Sony Motionflow päällä oikein säädettynä on urheilun katsomiseen häiriöineenkin takuuvarmasti parempi kuin 50/60 hertsin LG.
Elokuvia katsoessa tilanne on monimutkaisempi. Elokuvien kuvanopeus on yleensä 24p, joka tuottaa "elokuvamaisen", hieman unenomaisen kuvan. Liikkeenmuokkausjärjestelmän käyttö elokuvien kanssa on tarkempaa, koska se huonontaa helpommin kuvanlaatua. Sonyn Motionflow on parhaimmillaan mahdollista säätää siten, että yksi Motionflow-asetus sopii kaikelle kuvamateriaalille varsin hyvin.
Markkinoilla käytetään yleisesti käsitettä liikkeenparannusjärjestelmä. Itse puhun liikkeenmuokkausjärjestelmästä siksi, että kyseinen järjestelmä ei automaattisesti paranna kuvaa. Korostan oikeita säätöjä. Liikkeenmuokkausjärjestelmään voi kuulua useita osia, jotka vaikuttavat kuvaan eri tavoilla. Välikuvien laskeminen on vain yksi liikkeenmuokkausjärjestelmän toiminto ja joissain malleissa se on ainoa toiminto. Järjestelmän eri toimintojen käyttö riippuu katseltavasta kuvamateriaalista, jos tavoitteena on teknisesti paras mahdollinen kuvanlaatu.
Yksinkertaistin em. selitystä jonkin verran asian monimutkaisuuden takia. Jokainen saa luonnollisesti säätää oman televisionsa kuten haluaa. Teknisessä mielessä parhaat mahdolliset kuvanlaatuasetukset eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole mielipideasia.
Pääsääntöisesti näin.