Hoitajasta inssiksi, neuvoja? Terveysteknologia, web- ja sovelluskehitys, automaatiotekniikka

[henek]

Olen opiskellut 1/3 röntgenhoitajan tutkinnosta. Tutkinnosta sen verran, että se on rakenteeltaan aika vähän hoitoalaan keskittyvää (ei esimerkiksi tiedetä hoitotyöstä yhtä paljon kuin lähihoitaja). Opiskellaan säteilyyn liittyvää fysiikkaa, matikkaa ja lakia, lisäksi anatomiaa ja hoitotyötä. Ihan ookoo sinäänsä, mutta karsastan koko hoitoalaa, enkä haluaisi työskennellä alalla päivääkään. Tutkinnon rakenteesta huolimatta suurin osa tarjolla olevista töistä on potilastyötä.

Opiskeluhaussa hain myös AMK inssiksi. Haussa vaihdoin viime kädessä koulutusten järjestystä (röntgenhoitaja kakkosesta ykköseksi). Pisteet riittivät molempiin. Pohdin nyt jatkuvasti lopettamista ja inssiksi opiskelua. Jos vaihdan nyt, valmistun inssiksi ennen 30 ikävuotta. Jos suoritan kummankin tutkinnon, olen yli 30 vuotias päästessäni vihdoin töihin.

Valitsin rtg-hoitajan pelon takia: valitsin ns. varman ammatin naisena, joka tulee joskus jäämään äitiyslomalle. Inssien työnäkymät vaihtelevat markkinatilanteen mukaan ja osa työtehtävistä vaatii jatkuvaa opettelua (rtg-hoitajallakin tekniikka muuttuu mutta panostusta ei vaadita samoissa määrin varsinkaan vapaa-ajalla). Naisvaltaisella alalla ei tarvitse pelätä työpaikan menetystä raskauden takia tai työelämän ulkopuolelle jäämistä tauon takia. Toisaalta tuntuu, että tulee hulluksi akkamaailmassa, vaikka itse akka olenkin.

Olen pohtinut asiaa nyt muutaman kuukauden. Koulun ihmiset tietysti kannustavat jatkamaan. Sukulainen on kouluttautunut korkeakoulussa insinööriksi 90-luvulla ja tippunut alalta pois ohjelmistokielten kehittyessä (oli kylläkin pois yli 5 vuotta). Toisella on jokin IT-alan tutkinto, jota ei ole enää olemassa (AMK ja amiksen väliltä oleva tutkinto). Hänellä on aikaisemmin ollut heikosti töitä. Ajantasalla olevaa keskustelukumppania ei minulla siis ole. Inssin opinnoissa kiinnostaisi eniten IT-inssin terveysteknologia, web- ja sovelluskehitys sekä projektinhallinta. Minulla on ajatuksia myös yrittäjänä toimimiseen. Toisaalta kiinnostaisi myös automaatiotekniikka ja työ esimerkiksi sairaalainsinöörinä. Insinööriliitto ärähti juuri AMK:lle, koska nostivat opiskelupaikkoja niin paljon korona-aikaan. Varoittelivat työttömistä.

Olisiko alan tekijöillä neuvoja, mielipiteitä?

 

[Tach]

Olen opiskellut 1/3 röntgenhoitajan tutkinnosta. Tutkinnosta sen verran, että se on rakenteeltaan aika vähän hoitoalaan keskittyvää (ei esimerkiksi tiedetä hoitotyöstä yhtä paljon kuin lähihoitaja). Opiskellaan säteilyyn liittyvää fysiikkaa, matikkaa ja lakia, lisäksi anatomiaa ja hoitotyötä. Ihan ookoo sinäänsä, mutta karsastan koko hoitoalaa, enkä haluaisi työskennellä alalla päivääkään. Tutkinnon rakenteesta huolimatta suurin osa tarjolla olevista töistä on potilastyötä.

Opiskeluhaussa hain myös AMK inssiksi. Haussa vaihdoin viime kädessä koulutusten järjestystä (röntgenhoitaja kakkosesta ykköseksi). Pisteet riittivät molempiin. Pohdin nyt jatkuvasti lopettamista ja inssiksi opiskelua. Jos vaihdan nyt, valmistun inssiksi ennen 30 ikävuotta. Jos suoritan kummankin tutkinnon, olen yli 30 vuotias päästessäni vihdoin töihin.

Valitsin rtg-hoitajan pelon takia: valitsin ns. varman ammatin naisena, joka tulee joskus jäämään äitiyslomalle. Inssien työnäkymät vaihtelevat markkinatilanteen mukaan ja osa työtehtävistä vaatii jatkuvaa opettelua (rtg-hoitajallakin tekniikka muuttuu mutta panostusta ei vaadita samoissa määrin varsinkaan vapaa-ajalla). Naisvaltaisella alalla ei tarvitse pelätä työpaikan menetystä raskauden takia tai työelämän ulkopuolelle jäämistä tauon takia. Toisaalta tuntuu, että tulee hulluksi akkamaailmassa, vaikka itse akka olenkin.

Olen pohtinut asiaa nyt muutaman kuukauden. Koulun ihmiset tietysti kannustavat jatkamaan. Sukulainen on kouluttautunut korkeakoulussa insinööriksi 90-luvulla ja tippunut alalta pois ohjelmistokielten kehittyessä (oli kylläkin pois yli 5 vuotta). Toisella on jokin IT-alan tutkinto, jota ei ole enää olemassa (AMK ja amiksen väliltä oleva tutkinto). Hänellä on aikaisemmin ollut heikosti töitä. Ajantasalla olevaa keskustelukumppania ei minulla siis ole. Inssin opinnoissa kiinnostaisi eniten IT-inssin terveysteknologia, web- ja sovelluskehitys sekä projektinhallinta. Minulla on ajatuksia myös yrittäjänä toimimiseen. Toisaalta kiinnostaisi myös automaatiotekniikka ja työ esimerkiksi sairaalainsinöörinä. Insinööriliitto ärähti juuri AMK:lle, koska nostivat opiskelupaikkoja niin paljon korona-aikaan. Varoittelivat työttömistä.

Olisiko alan tekijöillä neuvoja, mielipiteitä?

Oletko työskennellyt hoitoalalla päivääkään kun sitä karsastat, vai onko kyse vain mielikuvista? Röntgenhoitajan työhän on ihan erilaista kuin normi hoitajalla, sillä itse hoitotyötähän siinä ei käsittääkseni tehdä. Asiakas paikalleen laitteeseen ja ei muuta kuin säteilyä kehiin.

Sinuna jatkaisin röntgenhoitajan koulutusta ainakin harjoitteluun asti, sehän on sinulla kohta edessä kuitenkin. Jos työ on ihan suht OK, niin jatka ihmeessä koulutus loppuun, ja hae sen jälkeen yliopistoon. Voit lukea jonkin IT-alan maisteriopintoja samalla kun rahoitat opiskelua työskentelemällä röntgenhoitajana, meidän ryhmässä (tietotekniikan maisterikoulutus) on yksi sairaanhoitaja, jolla ei ole mitään IT-alan taustaa alla. Hoitoalan kokemuksella ja IT-alan koulutuksella riittää varmasti työtä terveyspuolen IT-palveluissa.

Ja mitä AMK:n IT-alan koulutuksiin tulee, niin itse olen sitä kautta tänne yliopistoon päätynyt, ja ainakin itsestä tuntuu, että yliopiston opetus on aivan eri tasolla kuin AMK:ssa. Näin jälkeenpäin AMK:n opetus tuntuu leikkikoululta tähän verrattuna.

EDIT: Vielä tuohon ikäpohdintaasi; ei kannata hirveästi päätä stressata sillä, että on sen ja sen ikäinen kun valmistuu. Töitä meidän ikäluokka saa joka tapauksessa painaa niska limassa sinne 70v+ asti

 

[kjns]

Jos jatkuva uuden opiskelu ei kiinnosta, niin sitten IT-ala ja etenkin ohjelmistokehitys ei ole oikea paikka. Koko ala ja kaikki keskeiset työtehtävät nojaavat jatkuvaan kehittymiseen ja kehittämiseen, aina pitää opetella ja kehittää uutta ja parantaa vanhaa.

Jos taas ala ja sen mukanaan tuomat asiat kiinnostaa, niin IT-ala on yksi parhaiten työllistäviä (ja palkattuja) aloja Suomessa (ja maailmalla). Töitä kyllä riittää näillä näkymin jokaisella asiansa osaavalle ihmiselle sukupuolesta riippumatta. Naiset tekniikan/IT-alalla ei ole enää mikään harvinaisuus ja määrä lisääntyy koko ajan. Kenenkään työura ei lopu äityislomaan (tai isyys/vanhempainvapaaseen) muissa kuin sellaisissa firmoissa, joissa et halua olla muutenkaan töissä.

 

[E_Mustakari]

Jos jatkuva uuden opiskelu ei kiinnosta, niin sitten IT-ala ja etenkin ohjelmistokehitys ei ole oikea paikka. Koko ala ja kaikki keskeiset työtehtävät nojaavat jatkuvaan kehittymiseen ja kehittämiseen, aina pitää opetella ja kehittää uutta ja parantaa vanhaa.

Tämä on kyllä korjattava. Koko ala nojaa jatkuvaan muuttumiseen, ei suinkaan kehittymiseen. Sen jos sietää niin alalla voi selvitä.

 

[mhc2]

Itse hoitoalaa jo 12 vuotta nähneenä, suosittelen hakemaan kyllä ihan muihin hommiin. Tietysti rtg hoitajan homma on moneen muuhun terveydenhuoltoalan hommiin verrattuna hyvin erilaista.

 

[Verity]

Röntgenhoitajan ja muun hoitalan työllä (sh, lh yms.) on loppujen lopuksi oman havainnon mukaan aika vähän tekemistä toistensa kanssa. Itse olen sh ja sinällään kyllä tykkään työstä ja meillä on loistava työyhteisö vaikka naisvaltainen onkin. Jos olisin itse tiennyt enemmän röntgenhoitajan työstä, olisin voinut myös sinne puolelle hakeutua. Et hirveästi kerro viestissäsi siitä, mikä röntgenhoitajan opinnoissa/työssä tuntuu niin vastenmieliseltä. Ainakaan omissa opinnoissa ensimmäisen kolmanneksen aikana opittiin ihan perusasiat ja harjoitteluissakin olevista jutuista sai aika kapean käsityksen eri työmahdollisuuksista. Jos olisi pitänyt arvioda omaa tulevaa työtä parin ekan harjoittelun pohjalta, aika metsään olisin mennyt todennäköisesti. Olettaisin, että röntgenhoitajan opinnoissakin harjoitteluissa ensimmäisen kolmanneksen iakana tulee se perushoitopaska ja jotain natiivikuvantamista. Työ itsessään voi kuitenkin olla myös paljon muuta ja jos ei tiedä, mitä tarkalleen työltä kaipaa, on vaikea arvioida, voisiko se olla hyvä valinta. Ikää ei kannata ainakaan ajatella valintaa tehdessä, itse valmistuin sairaanhoitajaksi noin kolmekymppisenä ja työtä ehtii tehdä vielä vuosikausia.

 

[Kissabussi]

Jos jatkuva uuden opiskelu ei kiinnosta, niin sitten IT-ala ja etenkin ohjelmistokehitys ei ole oikea paikka. Koko ala ja kaikki keskeiset työtehtävät nojaavat jatkuvaan kehittymiseen ja kehittämiseen, aina pitää opetella ja kehittää uutta ja parantaa vanhaa.

Näin eri alan insinöörinä tekisi mieli kysyä tähän väliin, että miten ihmeessä teillä IT-alan ihmisillä riittää jaksaminen siihen että ensin painetaan duunia 37,5 h/vko ja päälle vielä opetellaan/opiskellaan omalla ajalla lisää, jotta pysytään kehityksen vauhdissa ja turvataan oma työllistyminen jatkossakin? Itse en ainakaan jaksa työpäivän jälkeen mitään työhön/opiskeluun liittyvää.

 

[JCSH]

Näin eri alan insinöörinä tekisi mieli kysyä tähän väliin, että miten ihmeessä teillä IT-alan ihmisillä riittää jaksaminen siihen että ensin painetaan duunia 37,5 h/vko ja päälle vielä opetellaan/opiskellaan omalla ajalla lisää, jotta pysytään kehityksen vauhdissa ja turvataan oma työllistyminen jatkossakin? Itse en ainakaan jaksa työpäivän jälkeen mitään työhön/opiskeluun liittyvää.

Yleensä siihen työhön itsessään liittyy se uusien asioiden oppiminen. Toki jos haluaa harrastaa tai oppia jotain sellaista mihin ei nykyisissä töissä törmää mahdollisesti työpaikan vaihtoa varten niin sitten opiskellaan omalla ajalla.

 

[kjns]

Näin eri alan insinöörinä tekisi mieli kysyä tähän väliin, että miten ihmeessä teillä IT-alan ihmisillä riittää jaksaminen siihen että ensin painetaan duunia 37,5 h/vko ja päälle vielä opetellaan/opiskellaan omalla ajalla lisää, jotta pysytään kehityksen vauhdissa ja turvataan oma työllistyminen jatkossakin? Itse en ainakaan jaksa työpäivän jälkeen mitään työhön/opiskeluun liittyvää.

Mä en ole ihan sillä tavalla ”IT-alan” ihminen kuin mitä suurin osa varmaan mieltää, vaan työskentelen tuotantoautomaation ja IT:n välimaastossa (jonkin verran molempia), mutta ainakin omalla kohdalla suurin osa uuden opiskelusta tapahtuu työtä tehdessä ja työajalla. Toki asioita tulee seurattua vapaallakin ihan henkilökohtaisen kiinnostuksen pohjalta, mutta pääosa kehittymisestä ja uuden oppimisesta tapahtuu jokapäiväiseen työhön liittyvissä yhteyksissä.

 

[finWeazel]

Koodaustyö vaatii kykyä pysyä jatkuvan muutoksen mukana. Vuosien aikana teknologiat vaihtuvat. Paras keino todeta haluaako alalle on yrittää tehdä kotona joku pieni projekti ja todeta tuntuuko tekeminen sellaiselta minkä voi oppia ja mitä haluaa tehdä. Jos on noheva niin sopivan työn tekeminen riittää muutoksen mukana pysymisessä. Toisaalta niillä, jotka nokialla esim. jumi symbianin ui-frameworkin parissa on voinut olla melko kova uudelleenkouluttautuminen aikoinaan tehtävänä.

Toki alalla on myös paljon muutakin työtä kuin koodaamista. Kannattaa kokeilla kepillä jäätä kotiprojektilla ennen kuin lähtee alanvaihtoon. Moneen asiaan netistä löytyy tutoriaaleja joiden avulla pääsee alkuun. Eräs alku-uran nohevimmista työkavereista oli taustaltaan autonkorjaaja, joka vaihtoi alaa.

 

[FireFly Renaissance]

Jos jatkuva uuden opiskelu ei kiinnosta, niin sitten IT-ala ja etenkin ohjelmistokehitys ei ole oikea paikka. Koko ala ja kaikki keskeiset työtehtävät nojaavat jatkuvaan kehittymiseen ja kehittämiseen, aina pitää opetella ja kehittää uutta ja parantaa vanhaa.

Jos taas ala ja sen mukanaan tuomat asiat kiinnostaa, niin IT-ala on yksi parhaiten työllistäviä (ja palkattuja) aloja Suomessa (ja maailmalla). Töitä kyllä riittää näillä näkymin jokaisella asiansa osaavalle ihmiselle sukupuolesta riippumatta. Naiset tekniikan/IT-alalla ei ole enää mikään harvinaisuus ja määrä lisääntyy koko ajan. Kenenkään työura ei lopu äityislomaan (tai isyys/vanhempainvapaaseen) muissa kuin sellaisissa firmoissa, joissa et halua olla muutenkaan töissä.

Näin eri alan insinöörinä tekisi mieli kysyä tähän väliin, että miten ihmeessä teillä IT-alan ihmisillä riittää jaksaminen siihen että ensin painetaan duunia 37,5 h/vko ja päälle vielä opetellaan/opiskellaan omalla ajalla lisää, jotta pysytään kehityksen vauhdissa ja turvataan oma työllistyminen jatkossakin? Itse en ainakaan jaksa työpäivän jälkeen mitään työhön/opiskeluun liittyvää.

Kuten jo ylläkin todettiin, kunhan ei jämähdä mihinkään väärään paikkaan asioita oppii ihan tekemällä töissä koko ajan hommia uusilla työkaluilla. Pitää lähinnä tykätä opiskelusta ja ongelmanratkonnasta kun aina tulee myös uudet ongelmat.

Ja kyllä IT-alallakin on vähän eroja. Trendien muutos on nopeinta siellä kuluttajamarkkinan ja kaikenlaisten webbialustojen lähellä. Kun mennään lähemmäs fyysistä maailmaa kaikki ei muutukaan enää ihan niin nopeasti. (Muuttuu silti)

 

[bonekuukkeli]

Ikää älä ainakaan mieti. Itse olen juurikin alanvaihtaja ja ikää useampi vuosi enemmän kuin sinulla. Taustalla lähihoitajan ja sairaanhoitajan tutkinnot. IT-alalla jo opiskellessa huomaa erilailla sen ammatin arvostamisen ja mahdollisuudet tulevaisuudessa on mielettömän monipuoliset. Vetoa erilaisiin projekteihin on paljon, nyt kun opinnot ihan loppusuoralla. Ja harjoittelu/junnupaikkojen palkkaus on jo samaa, kuin 10v kokemuslisien kera hoitoalalla olisi.

Sanoisin, että jos ala ei tunnu omalta, niin mitä siellä turhaan kärvistelemään. Itse tuhlasin tuohon empimiseen vuosikausia ja kaduttaa jälkeenpäin, mutta toisaalta nyt on varmuutta ja motivaatiota enemmän kuin koskaan. Mutta toki kannattaa miettiä, että onko ne IT-alan työtehtävät sellaista mikä sitten oikeasti kiinnostaa. Itse aloitin ihan kotona koodailemaan pieniä BMI mittareita alkuun yms. että pääsee tutuksi aiheeseen.

 

[Kissabussi]

Kuten jo ylläkin todettiin, kunhan ei jämähdä mihinkään väärään paikkaan asioita oppii ihan tekemällä töissä koko ajan hommia uusilla työkaluilla. Pitää lähinnä tykätä opiskelusta ja ongelmanratkonnasta kun aina tulee myös uudet ongelmat.

Ja kyllä IT-alallakin on vähän eroja. Trendien muutos on nopeinta siellä kuluttajamarkkinan ja kaikenlaisten webbialustojen lähellä. Kun mennään lähemmäs fyysistä maailmaa kaikki ei muutukaan enää ihan niin nopeasti. (Muuttuu silti)

Ok, eihän siinä sitten jos oppiminen tapahtuu vähän niin kuin siinä samalla töitä tehdessä. Toki tuollaista meilläkin on mutta ei varmasti siinä mittakaavassa kuin jo mainitulla ohjelmistopuolella. Jatkan siis tyytyväisenä työssäni enkä tunne liikaa tuskaa siitä että joka päivä ei tule uutta vastaan.

 

[finWeazel]

Ok, eihän siinä sitten jos oppiminen tapahtuu vähän niin kuin siinä samalla töitä tehdessä. Toki tuollaista meilläkin on mutta ei varmasti siinä mittakaavassa kuin jo mainitulla ohjelmistopuolella. Jatkan siis tyytyväisenä työssäni enkä tunne liikaa tuskaa siitä että joka päivä ei tule uutta vastaan.

IT-alalla on monipuolisesti työtä tarjolla. Siellä on paljon ihmis/tiimi/asiakas/dokumentointi/automatisointi/testaus/... juttujakin tarjolla. Vaikka koodaaminen ei olisi se juttu niin alalta voi silti löytyä mukavaa ja sopivasti haastavaa tehtävää. Toki niitä erilaisia suorittavia koodaustöitä on lukumääräisesti eniten tarjolla ja niistä saa uran helpoimmalla alulle.

 

[Makos]

Olen opiskellut 1/3 röntgenhoitajan tutkinnosta. Tutkinnosta sen verran, että se on rakenteeltaan aika vähän hoitoalaan keskittyvää (ei esimerkiksi tiedetä hoitotyöstä yhtä paljon kuin lähihoitaja). Opiskellaan säteilyyn liittyvää fysiikkaa, matikkaa ja lakia, lisäksi anatomiaa ja hoitotyötä. Ihan ookoo sinäänsä, mutta karsastan koko hoitoalaa, enkä haluaisi työskennellä alalla päivääkään. Tutkinnon rakenteesta huolimatta suurin osa tarjolla olevista töistä on potilastyötä.

Opiskeluhaussa hain myös AMK inssiksi. Haussa vaihdoin viime kädessä koulutusten järjestystä (röntgenhoitaja kakkosesta ykköseksi). Pisteet riittivät molempiin. Pohdin nyt jatkuvasti lopettamista ja inssiksi opiskelua. Jos vaihdan nyt, valmistun inssiksi ennen 30 ikävuotta. Jos suoritan kummankin tutkinnon, olen yli 30 vuotias päästessäni vihdoin töihin.

Valitsin rtg-hoitajan pelon takia: valitsin ns. varman ammatin naisena, joka tulee joskus jäämään äitiyslomalle. Inssien työnäkymät vaihtelevat markkinatilanteen mukaan ja osa työtehtävistä vaatii jatkuvaa opettelua (rtg-hoitajallakin tekniikka muuttuu mutta panostusta ei vaadita samoissa määrin varsinkaan vapaa-ajalla). Naisvaltaisella alalla ei tarvitse pelätä työpaikan menetystä raskauden takia tai työelämän ulkopuolelle jäämistä tauon takia. Toisaalta tuntuu, että tulee hulluksi akkamaailmassa, vaikka itse akka olenkin.

Olen pohtinut asiaa nyt muutaman kuukauden. Koulun ihmiset tietysti kannustavat jatkamaan. Sukulainen on kouluttautunut korkeakoulussa insinööriksi 90-luvulla ja tippunut alalta pois ohjelmistokielten kehittyessä (oli kylläkin pois yli 5 vuotta). Toisella on jokin IT-alan tutkinto, jota ei ole enää olemassa (AMK ja amiksen väliltä oleva tutkinto). Hänellä on aikaisemmin ollut heikosti töitä. Ajantasalla olevaa keskustelukumppania ei minulla siis ole. Inssin opinnoissa kiinnostaisi eniten IT-inssin terveysteknologia, web- ja sovelluskehitys sekä projektinhallinta. Minulla on ajatuksia myös yrittäjänä toimimiseen. Toisaalta kiinnostaisi myös automaatiotekniikka ja työ esimerkiksi sairaalainsinöörinä. Insinööriliitto ärähti juuri AMK:lle, koska nostivat opiskelupaikkoja niin paljon korona-aikaan. Varoittelivat työttömistä.

Olisiko alan tekijöillä neuvoja, mielipiteitä?

Itsellehän kuulostaa, ettei sinulle ole vapaa-ajan harrastuksissa hirmuisesti IT-alan kokemusta kertynyt? Kyllä siihen nähden tarjoaa rtg-hoitaja selkeästi paremmat työllisyysnäkymät so. osaamisen heti valmistumisen jälkeen.

Itse olen ajatellut, että rtg-hoitajan työ voisi olla hyvä "hermoloma" omasta työstäni. Toki koulutus puuttuu, mutta olen fyysikko ja sairaaloiden kanssa on yhteistyötäkin tullut tehtyä. Toisaalta ex-rtg-hoitajia on tullut vastaan alan laitteita valmistavissa firmoissa kuin myös Loviisan sätkyosastolla, eli mahdollista on myös vaihtaa duunia.

 

[jarp]

Naisvaltaisella alalla ei tarvitse pelätä työpaikan menetystä raskauden takia tai työelämän ulkopuolelle jäämistä tauon takia. Toisaalta tuntuu, että tulee hulluksi akkamaailmassa, vaikka itse akka olenkin.

Tietenkin firmakohtaisia eroja on, mutta ainakin omien kokemuksien mukaan naisten määrä IT-alalla on noussut räjähdysmäisesti, enkä ole havainnut tai kuullut kenekään valittavan sukupuolisyrjinnästä. Edelleenkin toki pitää varautua siihen, että suurin osa kolleegoista on miehiä, mutta sukupuolikysymysten takia ei varmaankaan kannata enää IT-alaa skipata.

Hassua kun mainitsit tuon akkamaailman, just juttelin meidän pikkufirman ainoan naistyöntekijän kanssa ja hän sanoi, että on tykännyt todella paljon olla miesvaltaisessa firmassa, kun ei jaksa akkojen horinoita Voi olla, että alalle hakeutuu tietyntyyppisiä naisia sitten (enkä tarkoita mitään äijämaisia, vaan ehkä enemmän... analyyttisiä).

Näin eri alan insinöörinä tekisi mieli kysyä tähän väliin, että miten ihmeessä teillä IT-alan ihmisillä riittää jaksaminen siihen että ensin painetaan duunia 37,5 h/vko ja päälle vielä opetellaan/opiskellaan omalla ajalla lisää, jotta pysytään kehityksen vauhdissa ja turvataan oma työllistyminen jatkossakin? Itse en ainakaan jaksa työpäivän jälkeen mitään työhön/opiskeluun liittyvää.

Mitenniin riittää? Ei riitä. Tietenkin riippuu mitä tekee, mutta en tiedä yhtään kolleegaa (ikähaarukka 35-45 v), joka arvelisi jaksavansa eläkkeelle asti. Aika moni on lopussa jo nyt itseni mukaanlukien. Ne jotka "jaksaa", tuntuvat olevan vähän nuorempia yleensä.

Tietenkin sitten osa siirtyy enemmän käsienheilutteluhommiin, erilaisiksi päälliköiksi jne, mutta se on vähän nihkeämpi homma kun montaa hc devaajaa ei esim tuollaiset pestit kiinnosta lainkaan, vaikka kykyjäkin olisi. Sama homma itsellä, ei vaan kiinnosta, ois kiva devailla jne, mutta ei vaan jaksaisi enää. Niinpä opiskelenkin tällä hetkellä inssiksi backup-planina.

 

[Kissabussi]

IT-alalla on monipuolisesti työtä tarjolla. Siellä on paljon ihmis/tiimi/asiakas/dokumentointi/automatisointi/testaus/... juttujakin tarjolla. Vaikka koodaaminen ei olisi se juttu niin alalta voi silti löytyä mukavaa ja sopivasti haastavaa tehtävää. Toki niitä erilaisia suorittavia koodaustöitä on lukumääräisesti eniten tarjolla ja niistä saa uran helpoimmalla alulle.

Mukava kuulla mutta jäi nyt vähän epäselväksi miksi lainasit viestiäni?

 

[finWeazel]

Mukava kuulla mutta jäi nyt vähän epäselväksi miksi lainasit viestiäni?

Yritin lisätä kontekstia siihen, että kaikki positiot eivät välttämättä vaadi jatkuvaa oppimista.

 

[PornReindeer]

Hassua kun mainitsit tuon akkamaailman, just juttelin meidän pikkufirman ainoan naistyöntekijän kanssa ja hän sanoi, että on tykännyt todella paljon olla miesvaltaisessa firmassa, kun ei jaksa akkojen horinoita Voi olla, että alalle hakeutuu tietyntyyppisiä naisia sitten (enkä tarkoita mitään äijämaisia, vaan ehkä enemmän... analyyttisiä).

Vaimoni on sanonut että miesten kanssa on parempi tehdä töitä. Ei sanatarkka lainaus, mutta perusajatuksena sellainen "kun tehdään töitä niin tehdään töitä", naistiimissä enemmän kaikenlaista draamaa, loukkaantumista jne.
Vaimo ei siis ole devaaja, vaikka ehkä voi sanoa olevan IT-alalla

 

[Awelonian]

Vaimoni on sanonut että miesten kanssa on parempi tehdä töitä. Ei sanatarkka lainaus, mutta perusajatuksena sellainen "kun tehdään töitä niin tehdään töitä", naistiimissä enemmän kaikenlaista draamaa, loukkaantumista jne.
Vaimo ei siis ole devaaja, vaikka ehkä voi sanoa olevan IT-alalla

Samaa juttua omaltani kuullut myös. Aikoinaan oli lääkeyhtiössä töissä, jossa todella paljon naisia ja siellä meni käpy kaikkeen ämmäjuoruiluun sun muuhun. Nykyään tekee töitä automaatiotekniikan parissa ja kuulemma nauttii ihan siitä, että voi heittää sekä roisia läpppää, että myös töitä tehdään oikeasti, eikä keskitytä kaikkeen ylimääräiseen paskaan sekä Temptation Islandeihin.

 

[henek]

Samaa juttua omaltani kuullut myös. Aikoinaan oli lääkeyhtiössä töissä, jossa todella paljon naisia ja siellä meni käpy kaikkeen ämmäjuoruiluun sun muuhun. Nykyään tekee töitä automaatiotekniikan parissa ja kuulemma nauttii ihan siitä, että voi heittää sekä roisia läpppää, että myös töitä tehdään oikeasti, eikä keskitytä kaikkeen ylimääräiseen paskaan sekä Temptation Islandeihin.

Minulla on takana vasta yhdessä paikassa, joten en ole nähnyt paljoakaan verrattuna terveyssektorilla kauan työskennelleisiin. Yksikön ulkopuolisena ns tarkkailijana huomasin, miten eri tavalla käyttäydytään naisvaltaisessa porukassa. Kyllä laittoi vituttamaan turhanpäiväinen tunteilu ja jorinat.

Toisaalta myöskään kokonaan äijävaltainen paikka ei ole hyvä, siellä nainen voi kohdata ongelmia mm. syrjintää tai ahdistelua. Jonkinlainen tasapaino pitää olla.

 

[henek]

Oletko työskennellyt hoitoalalla päivääkään kun sitä karsastat, vai onko kyse vain mielikuvista? Röntgenhoitajan työhän on ihan erilaista kuin normi hoitajalla, sillä itse hoitotyötähän siinä ei käsittääkseni tehdä. Asiakas paikalleen laitteeseen ja ei muuta kuin säteilyä kehiin.

Sinuna jatkaisin röntgenhoitajan koulutusta ainakin harjoitteluun asti, sehän on sinulla kohta edessä kuitenkin. Jos työ on ihan suht OK, niin jatka ihmeessä koulutus loppuun, ja hae sen jälkeen yliopistoon. Voit lukea jonkin IT-alan maisteriopintoja samalla kun rahoitat opiskelua työskentelemällä röntgenhoitajana, meidän ryhmässä (tietotekniikan maisterikoulutus) on yksi sairaanhoitaja, jolla ei ole mitään IT-alan taustaa alla. Hoitoalan kokemuksella ja IT-alan koulutuksella riittää varmasti työtä terveyspuolen IT-palveluissa.

Ja mitä AMK:n IT-alan koulutuksiin tulee, niin itse olen sitä kautta tänne yliopistoon päätynyt, ja ainakin itsestä tuntuu, että yliopiston opetus on aivan eri tasolla kuin AMK:ssa. Näin jälkeenpäin AMK:n opetus tuntuu leikkikoululta tähän verrattuna.

EDIT: Vielä tuohon ikäpohdintaasi; ei kannata hirveästi päätä stressata sillä, että on sen ja sen ikäinen kun valmistuu. Töitä meidän ikäluokka saa joka tapauksessa painaa niska limassa sinne 70v+ asti

Kiitos kattavasta vastauksesta. En ole tajunnutkaan, että röntgenhoitajan tutkinnolla voisi hakea maisterin tutkintoon yliopistoon. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, etten usko AMK- ja yliopisto-opintojen olevan täysin samalla tasolla (ainakaan osassa koulutuksia). Eräs tuttu, joka luki hoitajan (AMK) ja hoitotieteen (yliopisto) tutkinnot, oli ainakin meidän koulutuksestamme sitä mieltä, etteivät vastaa mitenkään toisiaan ja työmäärä yliopistossa on samaa aikaa kohden suurempi. Hieman pelottaa ajatus lähteä lukemaan maisteriksi tällä pohjalla (joka ei edes liity IT-alaan). Täytyykin selvittää, mitä sisäänpääsyyn vaaditaan.

 

[henek]

Jos jatkuva uuden opiskelu ei kiinnosta, niin sitten IT-ala ja etenkin ohjelmistokehitys ei ole oikea paikka. Koko ala ja kaikki keskeiset työtehtävät nojaavat jatkuvaan kehittymiseen ja kehittämiseen, aina pitää opetella ja kehittää uutta ja parantaa vanhaa.

Jos taas ala ja sen mukanaan tuomat asiat kiinnostaa, niin IT-ala on yksi parhaiten työllistäviä (ja palkattuja) aloja Suomessa (ja maailmalla). Töitä kyllä riittää näillä näkymin jokaisella asiansa osaavalle ihmiselle sukupuolesta riippumatta. Naiset tekniikan/IT-alalla ei ole enää mikään harvinaisuus ja määrä lisääntyy koko ajan. Kenenkään työura ei lopu äityislomaan (tai isyys/vanhempainvapaaseen) muissa kuin sellaisissa firmoissa, joissa et halua olla muutenkaan töissä.

Toinen vaihtoehto olisikin sähköön ja automaatioon erikoistuminen. Kummatkin alat kiinnostavat. Tietysti kaikki tekniikka kehittyy jatkuvasti hurjaa tahtia, mutta olen ymmärtänyt että nimenomaan IT-puolella tämä näkyy eniten. Kiitos tuomastasi näkökulmasta äitiysloman suhteen.

 

[wzu]

Itse valmistuin IT-inssiksi 2010-luvun alussa keskelle taantumaa, en saanut töitä ja syrjäydyin. En ole ollut töissä yli 10 vuoteen, ja nykyään olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien takia. Olen tässä 10 vuoden aikana myös hakenut opiskelemaan mm. juurikin röntgenhoitajaksi, mutten päässyt. Nyt jälkeenpäin ajateltuna kaduttaa todella paljon omat valinnat.

 

[wzu]

IT-alalla on monipuolisesti työtä tarjolla. Siellä on paljon ihmis/tiimi/asiakas/dokumentointi/automatisointi/testaus/... juttujakin tarjolla. Vaikka koodaaminen ei olisi se juttu niin alalta voi silti löytyä mukavaa ja sopivasti haastavaa tehtävää. Toki niitä erilaisia suorittavia koodaustöitä on lukumääräisesti eniten tarjolla ja niistä saa uran helpoimmalla alulle.

Tämä on kyllä omien kokemusten ja havaintojen perusteella pelkkää paskapuhetta, tarjolla on käytännössä pelkkää ohjelmointityötä, ja mielellään senioritasolla.

 

[henek]

Itsellehän kuulostaa, ettei sinulle ole vapaa-ajan harrastuksissa hirmuisesti IT-alan kokemusta kertynyt? Kyllä siihen nähden tarjoaa rtg-hoitaja selkeästi paremmat työllisyysnäkymät so. osaamisen heti valmistumisen jälkeen.

Itse olen ajatellut, että rtg-hoitajan työ voisi olla hyvä "hermoloma" omasta työstäni. Toki koulutus puuttuu, mutta olen fyysikko ja sairaaloiden kanssa on yhteistyötäkin tullut tehtyä. Toisaalta ex-rtg-hoitajia on tullut vastaan alan laitteita valmistavissa firmoissa kuin myös Loviisan sätkyosastolla, eli mahdollista on myös vaihtaa duunia.

Jos jaksat asiakaspalvelutyötä, voi rtg-hoitajan työ olla hermoloma. Täytyy osata käsitellä ihmisiä ja olla aina tyyni vaikka joku huutaisi kurkku suorana sinulle. Välillä asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista eikä ehdi kunnon ruokataukoa pitämään, kahvitauosta puhumattakaan. Välillä taas istut ja odottelet koko päivän eli lomailet. Riippuu millaisessa paikassa ja missä modaliteetissa on töissä. Tiedän fyysikoita, jotka ovat olleet mm. kesätöissä röntgenhoitajana, mutta siitä on aikaa. En tiedä miten esimerkiksi natiivikuntamisessa fyysikon kanssa toimitaan, kun anatomian tuntemus ja asettelu ovat suuressa roolissa. Ehkä he keskittyivät muihin kuvantamistutkimuksiin. Lääkelupatestin työnantaja saa aina järjestettyä, mutta en tiedä, pitääkö sen suorittamiseen olla hoidollinen koulutus. Pitää osata mm. kanyloida ja lääkkeitä voi joutua pistämään ensiavuksi. En tiedä oletko tosissasi harkitsemassa tällaista "hermolomaa", painotan vain, että olen tosiaan opintojen alkuvaiheessa. Minulla voi olla vielä väärää tietoa ja tämä on ns. omaa pohdintaani.

Minua tosiaan kiehtoo fysiikka, matematiikka ja nimenomaan (vaikka niiden röntgen)laitteiden toiminta ja kehitys. Haluaisin olla mukana kehittämässä niitä, tai voisin kuvitella itseni vähintäänkin niiden huoltajana. Sähkö- ja automaatioinsinööri on yksi hyvä vaihtoehto.

En ole harrastanut vapaa-ajalla IT-alan toimintaa. Tai olen, niinkin paljon, että olen aloittanut koodauksen alkeet kurssia. Syitä löytyy monia, miksi ei muka ehdi. Ehkä koodaus ei ole se mikä minua eniten kiinnostaisi. IT-ala on taas kiehtova, koska se tuo monia mahdollisuuksia. Lisäksi minulla on muutama liiketoimintaidea, jossa tarvitaan vähintäänkin perustiedot alalta. Toiveet ja ajatukset omasta yrityksestä liittyvät tähän maailmaan.

Tässä nyt sitten mietitään, mitä tehdä. Olenko kirottu hoitajaksi loppuelämän, kun tänne kerran menin. Siltä ainakin tuntuu.

 

[DellMonDo]

Kannustan @henek suorittamaan meneillään olevan röntgenhoitajan tutkinnon valmiiksi asti. Sen jälkeen voit sitten hakea yliopistoon it-ala maisteriopintoihin, juuri kuten @Tach kirjoittikin ja tehdä töitä ohessa. Ei ole todellakaan röntgenhoitajan duunit huonoimmasta päästä sairaalamaailmassa (IMHO). Ja jos saat sellaisen tietotekniikan maisteri-röntgenhoitaja yhdistelmätutkinnon suoritettua, niin se avaa kyllä kovasti kivoja uramahdollisuuksia yritysmaailmassa ja ties missä terveyshallinnossa. Käytännön kokemus jostain sovellusalasta auttaa aina kehitystyössä ymmärtämään paremmin vaatimuksia ja vaadittavaa toiminnallisuutta. Suomessa, ainakin pääkaupunkiseudulla, on useitakin hyviä terveysteknologian alan yrityksiä, joissa tehdään tuotekehitystä, sekä ohjelmistoja että sairaalatason hoito- ja tutkimuslaitteita.

 

[henek]

Itse valmistuin IT-inssiksi 2010-luvun alussa keskelle taantumaa, en saanut töitä ja syrjäydyin. En ole ollut töissä yli 10 vuoteen, ja nykyään olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien takia. Olen tässä 10 vuoden aikana myös hakenut opiskelemaan mm. juurikin röntgenhoitajaksi, mutten päässyt. Nyt jälkeenpäin ajateltuna kaduttaa todella paljon omat valinnat.

Harmi, että sinulle on käynyt näin. Mikäli ala kiinnostaa, ja saat mt-ongelmia hoidettua, kannustan ehdottomasti hakemaan uudestaan. Hoitoala on lähes taantumakestävä. Muuten neuvoisin hoitamaan mielen asiat kuntoon, sillä työssä joudut välillä hankaliinkin tilanteisiin. Hoitaja ei saa näyttää omia tunteitaan, kun joku kiukuttelee sinulle, eikä puhua rehellisesti itsenään mitä sattuu. Pitää olla hoitaja.

 

[Squirrel]

Tämä on kyllä korjattava. Koko ala nojaa jatkuvaan muuttumiseen, ei suinkaan kehittymiseen. Sen jos sietää niin alalla voi selvitä.

Muutoskin on kehitystä.

 

[henek]

Kannustan @henek suorittamaan meneillään olevan röntgenhoitajan tutkinnon valmiiksi asti. Sen jälkeen voit sitten hakea yliopistoon it-ala maisteriopintoihin, juuri kuten @Tach kirjoittikin ja tehdä töitä ohessa. Ei ole todellakaan röntgenhoitajan duunit huonoimmasta päästä sairaalamaailmassa (IMHO). Ja jos saat sellaisen tietotekniikan maisteri-röntgenhoitaja yhdistelmätutkinnon suoritettua, niin se avaa kyllä kovasti kivoja uramahdollisuuksia yritysmaailmassa ja ties missä terveyshallinnossa. Käytännön kokemus jostain sovellusalasta auttaa aina kehitystyössä ymmärtämään paremmin vaatimuksia ja vaadittavaa toiminnallisuutta. Suomessa, ainakin pääkaupunkiseudulla, on useitakin hyviä terveysteknologian alan yrityksiä, joissa tehdään tuotekehitystä, sekä ohjelmistoja että sairaalatason hoito- ja tutkimuslaitteita.

Kiitos vastauksesta. Tämän viestiketjun avaaminen oli näköjään loistava päätös, koska sain todella hyvin näkökulmaa teiltä kaikilta.

Ei tullut mieleenkään, että tästä tutkinnosta voisin tietotekniikan maisteriksi hakea. Näköjään esim. Jyväskylässä pitää olla 60 op tietojenkäsittelyalan opintoja tai 25 op it-tiedekunnassa suoritettuja tietotekniikan opintoja ennen tutkinnon aloittamista. Luulin, että pitää olla vähintään insinöörin paperit taskussa noihin opintoihin. Tietysti tässä menee vielä aikaa, jos röntgenhoitajaksi asti jatkan. En tiedä, miten radikaalisti voivat muuttaa hakuehtoja. Voiko olla, että 4 vuoden päästä vaativatkin insinöörin papereita? Kyllä tuo tuotekehitys kovasti kiinnostaisi.

 

[wzu]

Harmi, että sinulle on käynyt näin. Mikäli ala kiinnostaa, ja saat mt-ongelmia hoidettua, kannustan ehdottomasti hakemaan uudestaan. Hoitoala on lähes taantumakestävä. Muuten neuvoisin hoitamaan mielen asiat kuntoon, sillä työssä joudut välillä hankaliinkin tilanteisiin. Hoitaja ei saa näyttää omia tunteitaan, kun joku kiukuttelee sinulle, eikä puhua rehellisesti itsenään mitä sattuu. Pitää olla hoitaja.

No, sanotaanko näin että todennäköisyydet eivät ole tässä mun puolella; taitaa olla jotain 10% luokkaa jotka kuntoutustuelta enää palaa takaisin työhön/koulutukseen. Olen ollut sillä yli 5 vuotta (suositus taitaa olla että 2 vuoden määräaikaisellä eläkkeellä olon jälkeen kirjoitetaan pysyvä tk-eläke). 10 vuoden syrjäytyminen on varmasti myös aiheuttanut pysyvää vahinkoa psyykelle näin ihan yleisestikin, joudun joka päivä kamppailemaan kuolemantoivon ajatuksia vastaan. Ensi kuussa olisi tarkoitus mennä sähkömagneettistimulaatiohoitoon masennuksen osalta, lääkkeet eivät kohdallani toimi.

Hieman nurinkurista oli myös se, kun aikoinaan tuohon röntgenhoitajan pääsykoeprosessiin sisältyi myös psykologin haastattelu, niin hän epäsuorasti sanoi, että psyykkiset haasteeni ovat esteenä ko. koulutusalalle (voin silloin paremmin, ei ollut esim. kuolemantoiveita).

 

[poskiholisti]

Mitenniin riittää? Ei riitä. Tietenkin riippuu mitä tekee, mutta en tiedä yhtään kolleegaa (ikähaarukka 35-45 v), joka arvelisi jaksavansa eläkkeelle asti. Aika moni on lopussa jo nyt itseni mukaanlukien. Ne jotka "jaksaa", tuntuvat olevan vähän nuorempia yleensä.

Tietenkin sitten osa siirtyy enemmän käsienheilutteluhommiin, erilaisiksi päälliköiksi jne, mutta se on vähän nihkeämpi homma kun montaa hc devaajaa ei esim tuollaiset pestit kiinnosta lainkaan, vaikka kykyjäkin olisi. Sama homma itsellä, ei vaan kiinnosta, ois kiva devailla jne, mutta ei vaan jaksaisi enää. Niinpä opiskelenkin tällä hetkellä inssiksi backup-planina.

Varmaan kannattaisi lähtökohtaisesti kokeilla uutta työpaikkaa ennen alanvaihtoa, mikäli nykyisellä työpaikalla ulosmitataan työntekijöistä mehut ulos siinä määrin, ettei yksikään kollegoista usko jaksavansa eläkeikään saakka?

 

[henek]

Ikää älä ainakaan mieti. Itse olen juurikin alanvaihtaja ja ikää useampi vuosi enemmän kuin sinulla. Taustalla lähihoitajan ja sairaanhoitajan tutkinnot. IT-alalla jo opiskellessa huomaa erilailla sen ammatin arvostamisen ja mahdollisuudet tulevaisuudessa on mielettömän monipuoliset. Vetoa erilaisiin projekteihin on paljon, nyt kun opinnot ihan loppusuoralla. Ja harjoittelu/junnupaikkojen palkkaus on jo samaa, kuin 10v kokemuslisien kera hoitoalalla olisi.

Sanoisin, että jos ala ei tunnu omalta, niin mitä siellä turhaan kärvistelemään. Itse tuhlasin tuohon empimiseen vuosikausia ja kaduttaa jälkeenpäin, mutta toisaalta nyt on varmuutta ja motivaatiota enemmän kuin koskaan. Mutta toki kannattaa miettiä, että onko ne IT-alan työtehtävät sellaista mikä sitten oikeasti kiinnostaa. Itse aloitin ihan kotona koodailemaan pieniä BMI mittareita alkuun yms. että pääsee tutuksi aiheeseen.

Hyvä, että olet löytänyt oman paikkasi. Onnittelut siitä. Voit ajatella, että toiset eivät löydä sitä koskaan!

Niin, hoitotyöhön liittyvät ongelmia monet tietävätkin, mutta niitä ei ehkä ymmärrä samalla tavalla, kun ei ole alalla. Itse mietin eniten, jaksanko tätä henkisesti. Tuntuu, että olen astumassa noidankehään, jossa hoitajat valittavat kaikesta ja ovat tyytymättömiä (syytäkin on). Osa lähtee, silti suurin osa jää. En nää loppua kehälle, eikä minulla ei ole uskoa tulevaisuuteen alalla. Haluan mahdollisuuden edetä uralla, mutta en uskoisi olevani tyytyväinen alan esimiestehtävissäkään.

Jotkut mainitsivat tässä ketjussa, että röntgenhoitaja ja it-alan maisteritutkinto voisi olla hyvä yhdistelmä ja avata ovia juuri niihin työtehtäviin, jotka minua kiinnostaisivat. Aion vakavasti harkita kyseistä vaihtoehtoa. Mutta se itseasiassa pelottaa enemmän, kun vain AMK-insinööriksi vaihtaminen. Pelkään, että imeydyn itse (edellä mainittuun) kehään.

 

[henek]

No, sanotaanko näin että todennäköisyydet eivät ole tässä mun puolella; taitaa olla jotain 10% luokkaa jotka kuntoutustuelta enää palaa takaisin työhön/koulutukseen. Olen ollut sillä yli 5 vuotta (suositus taitaa olla että 2 vuoden määräaikaisellä eläkkeellä olon jälkeen kirjoitetaan pysyvä tk-eläke). 10 vuoden syrjäytyminen on varmasti myös aiheuttanut pysyvää vahinkoa psyykelle näin ihan yleisestikin, joudun joka päivä kamppailemaan kuolemantoivon ajatuksia vastaan. Ensi kuussa olisi tarkoitus mennä sähkömagneettistimulaatiohoitoon masennuksen osalta, lääkkeet eivät kohdallani toimi.

Hieman nurinkurista oli myös se, kun aikoinaan tuohon röntgenhoitajan pääsykoeprosessiin sisältyi myös psykologin haastattelu, niin hän epäsuorasti sanoi, että psyykkiset haasteeni ovat esteenä ko. koulutusalalle (voin silloin paremmin, ei ollut esim. kuolemantoiveita).

Älä tuijota liikaa tilastoja, ne eivät määritä kenenkään tulevaisuutta. Ne ovat vain kooste siitä, mitä aikaisemmin on tapahtunut. Lisäksi tilastojen tekijällä ja tekotavalla on suuri rooli siinä, millaiset tulokset sieltä ylipäätänsä tulee. Sinun ei tarvitse olla osa tilastoa, jos päätät niin. Mitä olen näiltä foorumeilta lueskellut IT-alalla syrjäytymiseen, ovat monet neuvoneet hakemaan vaikka harjoitteluun, jossa pääsisi takaisin kiinni siihen osaamiseen. Kaikenlaisia rekrykoulutuksia löytyy myös. Mutta olet tosiaan työkyvyttömyyselekkeellä, en tiedä miten "parantumaton" tilanne on, vai onko se parannettavissa.

Olen myös opintojen alkuvaiheessa enkä tiedä paljonkaan noista hoidoista, enkä liiakseen mielenterveydestäkään. Toivottavasti saisit pian apua. Kannattaa puhua ammattilaiselle noista ajatuksista (ellet ole jo tehnyt niin). Koulutuksessa ei nykyään taida monessakaan paikassa olla psykologin haastattelua. Vaatimukset terveysalalle ylipäätänsä voivat olla aika tiukat, ei saisi olla psyykkistä sairautta tai vakavaa mielenterveyden häiriötä. En silloin itsekään suosittelisi alaa. En välttämättä suosittelisi edes terveelle, mutta kovin herkälle ihmiselle. Työ on välillä psyykkisesti vaativaa.

Voimia sinulle!

 

[wzu]

Älä tuijota liikaa tilastoja, ne eivät määritä kenenkään tulevaisuutta. Ne ovat vain kooste siitä, mitä aikaisemmin on tapahtunut. Lisäksi tilastojen tekijällä ja tekotavalla on suuri rooli siinä, millaiset tulokset sieltä ylipäätänsä tulee. Sinun ei tarvitse olla osa tilastoa, jos päätät niin.

Olen tosiaan opintojen alkuvaiheessa enkä tiedä paljonkaan noista hoidoista. Toivottavasti saisit siitä apua. Kannattaa myös myös puhua ammattilaiselle noista ajatuksista (ellet ole jo tehnyt niin). Koulutuksessa ei nykyään taida monessakaan paikassa olla psykologin haastattelua. Vaatimukset terveysalalle ylipäätänsä voivat olla aika tiukat, ei saisi olla psyykkistä sairautta tai vakavaa mielenterveyden häiriötä. En silloin itsekään suosittelisi alaa. En välttämättä suosittelisi edes terveelle, mutta kovin herkälle ihmiselle. Työ on välillä psyykkisesti vaativaa.

Sikäli kaunis ajatus, että 'päättämällä niin' voisi tuonkin asian kuitata, mutta todellisuuden kanssa sillä ei valitettavasti ole mitään tekemistä. Olen ollut psykiatrian hoidon piirissä yli 15+ vuoden ajan, jotenkin hassua kun ihmiset aina olettavat ettei apua ole haettu. Psykiatrini on tietoinen noista kuolemantoiveistani. Ja joo, tuota psykologin haastattelua ei enää ole, mutta sehän ei tässä vaiheessa auta mitenkään. Eikä myöskään se fakta, että olen jo käyttänyt ensikertalaiskiintiöni tuon aiemman AMK-koulutuksen myötä, sekä lähes kaikki opintotukikuukaudet.

Hakemisen aikaan masennukseni taso oli ns. keskivaikeaa, ja koin silloin selviäväni siitä. Se oli itseasiassa osa sen aikaista kuntoutusprosessia, ja tuon kokemuksen myötä psyykkinen hyvinvointini huononi. En myöskään sitä mitenkään liioitellut tai itse esille tuonut, ja kerroin psyykkisistä haasteista aika 'yleisellä tasolla' psykologin kysyessä niistä.

 

[bonekuukkeli]

Tuntuu, että olen astumassa noidankehään, jossa hoitajat valittavat kaikesta ja ovat tyytymättömiä (syytäkin on). Osa lähtee, silti suurin osa jää. En nää loppua kehälle, eikä minulla ei ole uskoa tulevaisuuteen alalla. Haluan mahdollisuuden edetä uralla, mutta en uskoisi olevani tyytyväinen alan esimiestehtävissäkään.

Juuri tämä oli yksi taustasyy minun alan vaihtamiseen. Purnaamisen ja kuppikuntien määrä on melko iso, mutta silti kaikki pyllistää lopuksi yhdessä rivissä, kun vyötä kiristetään ja tulee erilaisia työajanseurantajärjestelmiä ja muita käyntimäärien kyttäämisiä yms. Jatkuvasti pitäisi jostain säästää. Ja esimiehen rooli ei todellakaan kiinnostanut, sehän on monissa paikoissa melkeempä yksi hoitajista, mutta lisäksi puun ja kuoren välissä pahimmalla mahdollisella tavalla. Ylhäältä päin vaaditaan työntekijöiden selkänahasta kokoajan enemmän, mutta työkaverit vieressä palaa loppuun ja ainoa pakokeinoa on työterveyden kautta. Lopulta se esimieskin palaa loppuun, kuten omassa 10v historiassa on kahdelle esimiehelle käynyt ja jäivät molemmat saikulle (eri työpaikat).

Uralla etenemisen mahdollisuudet alkoivat itselleni siis tuntumaan todella heikoilta ja en tosiaan siihen päivätyön 2500e/kk liksaan ollut tyytyväinen, ottaen huomioon vastuun mikä omassa työssänikin oli lasten- ja nuorisopsykiatriassa. Vaikeita päätöksiä joutui tekemään viikottain. 3-vuorotyössä voisi toki enemmän saada käteen, mutta siinä tulee raja oman jaksamisen kanssa... se ei mielestäni ole "etenemistä uralla" jos painaa iltaa, yövuoroa ja viikonloppua saadakseen järkevää palkkaa tehdystä työstä. Kehittyä toki työssä sai, jos itse maksoi koulutukset tai osallistua aika ajoin joihinkin ilmaisiin. Tosin kun kouluttauduit, niin sait vaan lisähommia koulutuksen aiheeseen liittyen ja palkassa se ei tietenkään näkynyt.

Minulle ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa jäänyt, kuin nostaa kytkintä ja hakeuduin opiskelemaan pitkään haaveena/harrastuksena ollutta alaa. Kuvittelin sen olevan liian myöhäistä yli 30v:nä, mutta luokallahan olikin monet vielä itseänikin vanhempia Eli ei se myöhäistä ole, kunhan tietää mitä haluaa.

 

[finWeazel]

Tämä on kyllä omien kokemusten ja havaintojen perusteella pelkkää paskapuhetta, tarjolla on käytännössä pelkkää ohjelmointityötä, ja mielellään senioritasolla.

Riippuu talosta. Tuotefirmoissa on kaikenlaista työtä tarjolla, kun ei se kooderi yksin tuotetta suunnittele ja myy. Testausta/testaus automaatiota, infratyötä(ci/cd, operatiiviset jutut kuten servereiden pystytys/ylläpito, ehkä aws,azure,...), tuotepäällikköhommaa, tiiminvetoa, asiakasrajapinnan hommia, contextual designia tai mikä sen ui:n suunnittelutyön nimi nykyään on jne. Mutta kuten yritin sanoa niin noita on lukumääräisesti vähemmän niin noihin positioihin voi yllättäen olla vaikeampi päästä hommiin ja ei välttämättä kaikissa firmoissa ole kaikia töitä tarjolla.

imho. Koodausalalla tutkinto on vain yksi tapa päästä töihin. Ihan yhtälailla ellei paremmin työllistyy kotiprojekteja tekemällä. Sitten hakemaan töitä, kun github:ssa on näytöt tarjolla. Toki silloinkin voi johtua lähtemään pohjalta. Nimimerkillä ensimmäisen alan työpaikan palkka oli jotain 44-47mk/h välissä. Siitä on tultu todella kauas ja ei harmita, että tuli lähdettyä pohjalta liikkeelle. Eka taskit työpaikalla oli jotain lokalisoinnin ylläpitoa ja pienien/helppojen bugien korjailua. Siitä on tultu todella kauas. Tuo siitä huolimatta, että työtä ennen oli tullut koodattua demoskenssä assemblerilla demoja vuosikaudet(amigalle). Mut nopeasti sieltä pohjalta ponnistaa, jos on halua ja kykyä tehdä töitä.

 

[wzu]

Riippuu talosta. Tuotefirmoissa on kaikenlaista työtä tarjolla, kun ei se kooderi yksin tuotetta suunnittele ja myy. Testausta/testaus automaatiota, infratyötä(ci/cd, operatiiviset jutut kuten servereiden pystytys/ylläpito, ehkä aws,azure,...), tuotepäällikköhommaa, tiiminvetoa, asiakasrajapinnan hommia, contextual designia tai mikä sen ui:n suunnittelutyön nimi nykyään on jne. Mutta kuten yritin sanoa niin noita on lukumääräisesti vähemmän niin noihin positioihin voi yllättäen olla vaikeampi päästä hommiin ja ei välttämättä kaikissa firmoissa ole kaikia töitä tarjolla.

imho. Koodausalalla tutkinto on vain yksi tapa päästä töihin. Ihan yhtälailla ellei paremmin työllistyy kotiprojekteja tekemällä. Sitten hakemaan töitä, kun github:ssa on näytöt tarjolla. Toki silloinkin voi johtua lähtemään pohjalta. Nimimerkillä ensimmäisen alan työpaikan palkka oli jotain 44-47mk/h välissä. Siitä on tultu todella kauas ja ei harmita, että tuli lähdettyä pohjalta liikkeelle. Eka taskit työpaikalla oli jotain lokalisoinnin ylläpitoa ja pienien/helppojen bugien korjailua. Siitä on tultu todella kauas. Tuo siitä huolimatta, että työtä ennen oli tullut koodattua demoskenssä assemblerilla demoja vuosikaudet(amigalle). Mut nopeasti sieltä pohjalta ponnistaa, jos on halua ja kykyä tehdä töitä.

'Riippuu talosta' ei oikein kerro mitään, eikä se ainakaan realisoidu työpaikkailmoitusten monipuolisuutena.

Itse näkisin, että koulutus on lähinnä tapa saada parempaa palkkaa. Kuilu koulutuksen ja työn vaatiman tason välillä on todella suuri ainakin AMK-tasolla. Koulutusinflaatio on tosiasia.

Tuon sinun ekan työpaikan voi nyt ehkä jättää ihan omaan arvoonsa, ajat ja vaatimukset ovat muuttuneet ja koventuneet melkoisesti markka-ajoista.

 

[finWeazel]

'Riippuu talosta' ei oikein kerro mitään, eikä se ainakaan realisoidu työpaikkailmoitusten monipuolisuutena.

Itse näkisin, että koulutus on lähinnä tapa saada parempaa palkkaa. Kuilu koulutuksen ja työn vaatiman tason välillä on todella suuri ainakin AMK-tasolla. Koulutusinflaatio on tosiasia.

Tuon sinun ekan työpaikan voi nyt ehkä jättää ihan omaan arvoonsa, ajat ja vaatimukset ovat muuttuneet ja koventuneet melkoisesti markka-ajoista.

Mä haastattelen tällä hetkellä esim. kesähessuja ja olen luvannut satsata omaa aikaa merkittävästi valitun hakijan mentorointiin. Jouduin/sain haastatella myös nykyisen esimieheni. Päädyttiin palkkaamaan tyyppi joka minusta oli paras. Tiedän hyvin mitä nykyinen työnantaja haluaa junnusta senioriin. Satutko olemaan nimimerkki jaahasin toinen inkarnaatio? Sillä oli samankaltaista juttua ja töitä ei oikein tahtonut löytyä.

Joskus ja etenkin uran alkupuolella työnsaanti voi olla paljon siitä kiinni kokeeko työnantaja hakijan sellaiseksi jonka mentorointiin satsataan pitkä tovi. Alussa yksin ei saa tulosta aikaan. Pitää olla myös ihmissuhde ja tiimityötaitoja, että voi olla osa porukkaa. Sillä, että on hyvä tyyppi ja saa vakuutettua työnantajan oppimiskyvystä on iso merkitys ensimmäistä työpaikkaa hakiessa. Jos hakee konsulttitaloihin töihin niin ne yleensä hakee vain tyyppejä, jotka saa myytyä suoraan asiakkaalle.

 

[wzu]

Mä haastattelen tällä hetkellä esim. kesähessuja. Tiedän hyvin mitä nykyinen työnantaja haluaa junnusta senioriin. Satutko olemaan nimimerkki jaahasin toinen inkarnaatio? Sillä oli samanaltaista juttua ja töitä ei oikein tahtonut löytyä. Joskus ja etenkin uran alkupuolella työnsaanti voi olla paljon siitä kiinni kokeeko työnantaja hakijan sellaiseksi jonka mentorointiin satsataan pitkä tovi, kun alussa yksin ei saa tulosta aikaan. ts. pitää olla myös ihmissuhde ja tiimityötaitoja, että voi olla osa porukkaa. Sillä, että on hyvä tyyppi ja saa vakuutettua työnantajan oppimiskyvystä on iso merkitys ensimmäistä työpaikkaa hakiessa.

Mulla ole mitään tekemistä ko. nimimerkin kanssa. Kertoo kyllä paljon susta ihmisenä, kun heittelet tommosia perusteettomia henk. koht. syytöksiä.

 

[finWeazel]

Mulla ole mitään tekemistä ko. nimimerkin kanssa. Kertoo kyllä paljon susta ihmisenä, kun heittelet tommosia perusteettomia henk. koht. syytöksiä.

En mä mitään syytellyt, kysyin vain uteliaisuuttani. Tilanne tällä selvä.

 

[jarp]

'Riippuu talosta' ei oikein kerro mitään, eikä se ainakaan realisoidu työpaikkailmoitusten monipuolisuutena.

IMO ihmisillä on kovin usein jonkinalinen bias, kun miettivät mitä alalla on tarjota. Jos on koodarinörtti, niin kaikki työpaikat tuntuisi olevan koodihommiin jne. Eli klassinen, että jos on kädessä vasara nini kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Itse olen tehnyt 20 vuotta IT-alalla hommia, joista 0 vuotta hardcore softakehityksessä ja koko tämän ajan työnantajilla on hommiin paikkoja auki, mutta ei ole juurikaan kyselijöitä. Ja ei ole mitään vaatimuksia 10 vuoden työkokemuksesta, suurin osa rekryistä onkin koulun penkiltä.

 

[wzu]

En mä mitään syytellyt, kysyin vain uteliaisuuttani. Tilanne tällä selvä.

Sellainen vittuilevan sarkastinen sävy siinä silti oli. Ja sanon vielä sen, että silloin 10 vuotta sitten töitä hakiessa syy oli yksinkertaisesti se, että en ollut ns. senior-tasoa, innostuneisuuden ja uuden oppimisen halun esilletuominen ei juurikaan painanut vaakakupissa.

 

[wzu]

IMO ihmisillä on kovin usein jonkinalinen bias, kun miettivät mitä alalla on tarjota. Jos on koodarinörtti, niin kaikki työpaikat tuntuisi olevan koodihommiin jne. Eli klassinen, että jos on kädessä vasara nini kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Itse olen tehnyt 20 vuotta IT-alalla hommia, joista 0 vuotta hardcore softakehityksessä ja koko tämän ajan työnantajilla on hommiin paikkoja auki, mutta ei ole juurikaan kyselijöitä. Ja ei ole mitään vaatimuksia 10 vuoden työkokemuksesta, suurin osa rekryistä onkin koulun penkiltä.

Mun yksi kaveri justiinsa tuskaili sitä, kun haluaisi IT-alan töitä, mutta kaikki työpaikkailmoitukset olivat ohjelmointiin liittyviä. Ja harmi kun tuommoista mahdollisuutta ei tullut omalla opiskeluajalla vastaan, kaikki halusivat vain ns. valmiita tyyppejä.

 

[Makos]

Jos jaksat asiakaspalvelutyötä, voi rtg-hoitajan työ olla hermoloma. Täytyy osata käsitellä ihmisiä ja olla aina tyyni vaikka joku huutaisi kurkku suorana sinulle. Välillä asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista eikä ehdi kunnon ruokataukoa pitämään, kahvitauosta puhumattakaan. Välillä taas istut ja odottelet koko päivän eli lomailet. Riippuu millaisessa paikassa ja missä modaliteetissa on töissä. Tiedän fyysikoita, jotka ovat olleet mm. kesätöissä röntgenhoitajana, mutta siitä on aikaa. En tiedä miten esimerkiksi natiivikuntamisessa fyysikon kanssa toimitaan, kun anatomian tuntemus ja asettelu ovat suuressa roolissa. Ehkä he keskittyivät muihin kuvantamistutkimuksiin. Lääkelupatestin työnantaja saa aina järjestettyä, mutta en tiedä, pitääkö sen suorittamiseen olla hoidollinen koulutus. Pitää osata mm. kanyloida ja lääkkeitä voi joutua pistämään ensiavuksi. En tiedä oletko tosissasi harkitsemassa tällaista "hermolomaa", painotan vain, että olen tosiaan opintojen alkuvaiheessa. Minulla voi olla vielä väärää tietoa ja tämä on ns. omaa pohdintaani.

No eipä ollut kovin myyvä mainos Ihan hauska sosiaalinen kokeilu — vaihtelu so. hermoloma — se silti kai olisi, koska omalla alalla on aika paljon koodariautisteja ja taas vastaavasti ei yhtään naisia. Ihan sama se, kuka huutaa kurkku suorana, jos magneettikelat kuitenkin paukkuu sen oman aikansa. Mutta enpä nyt tosissaan kerennyt edes koronalomautusten aikana tätä pohdiskelemaan.

Minua tosiaan kiehtoo fysiikka, matematiikka ja nimenomaan (vaikka niiden röntgen)laitteiden toiminta ja kehitys. Haluaisin olla mukana kehittämässä niitä, tai voisin kuvitella itseni vähintäänkin niiden huoltajana. Sähkö- ja automaatioinsinööri on yksi hyvä vaihtoehto.

En ole harrastanut vapaa-ajalla IT-alan toimintaa. Tai olen, niinkin paljon, että olen aloittanut koodauksen alkeet kurssia. Syitä löytyy monia, miksi ei muka ehdi. Ehkä koodaus ei ole se mikä minua eniten kiinnostaisi. IT-ala on taas kiehtova, koska se tuo monia mahdollisuuksia. Lisäksi minulla on muutama liiketoimintaidea, jossa tarvitaan vähintäänkin perustiedot alalta. Toiveet ja ajatukset omasta yrityksestä liittyvät tähän maailmaan.

Tässä nyt sitten mietitään, mitä tehdä. Olenko kirottu hoitajaksi loppuelämän, kun tänne kerran menin. Siltä ainakin tuntuu.

Itse olen oppinut vain ton matematiikan ja fysiikan koulun penkillä (sivuaine kuitenkin itse kuka muukaan kuin informaatio tekniikka kaukaa viisaasti). Kannattaa varmaan realisoida tota liikeideaa, niin siinähän oppii.

 

[Tech_ananas]

Satutko olemaan nimimerkki jaahasin toinen inkarnaatio? Sillä oli samankaltaista juttua ja töitä ei oikein tahtonut löytyä.

Hetkinen,oliko tää kaveri se joka osas aika lailla kaikkea mutta silti duunia ei löytynyt? Mitäs tässä kävi, vieläkö on palstalla kun en ainakaan tuolla nimimerkillä löytänyt?

Sen sanon ohuesti tähän liittyen että "IT-alalla" (joka pitää sisällään vaikka mitä) niin ne laajan näkemyksen osaavat seniorit sa parhaiten duunia. Mutta taitaa olla vähän joka alalla noin.

 

[finWeazel]

Hetkinen,oliko tää kaveri se joka osas aika lailla kaikkea mutta silti duunia ei löytynyt? Mitäs tässä kävi, vieläkö on palstalla kun en ainakaan tuolla nimimerkillä löytänyt?

Just se tyyppi. Olis kyllä hauska tietää miten sille kävi.

 

[Hyrava]

Takaisin aiheeseen... IT-alan hommat saattavat olla pelkkää koodaamista / jotain muuta hyvin yksitoikkoista tai sitten hyvinkin monipuolisia kuten itselläni, olen vähän sellainen "jokapaikan höylä". Itse ylläpidän muutamaa palvelinta ja muutamaa palvelua, välillä konfiguroin erinäisiä laitteita ja joskus jopa käväisen asentelemassa niitä. Koulutan asentajia ja toimin heidän teknisenä tukena, konsultoin osastoa jossa aiemmin olin duunissa ja välillä olen kaikenlaisissa palavereissa naamatusten tai teamsin välityksellä. Joskus tulee koodailtua jotain pythonilla tai tehtyä shelliskriptejä. Tuohon vielä vähän verkon ylläpitoa ja konffausta päälle. Tietty jos jotain järjestelmähälytyksiä tulee vaikka viikonloppuna tai yöllä niin niihinkin monesti reagoin. Välillä on jotain tuotekehitystä ja jopa elektroniikkahommaakin. On mukavan monipuolista hommaa, ei ole mikään tappokiire mutta jotain hommaa on kuitenkin koko ajan niin ei pääse aika tulemaan pitkäksi. Hälytyskeikoista saa kohtuullisen korvauksen joko rahana tai vapaana miten itse haluaa. Pääsääntöisesti nyt korona-aikana on ihan kotosalta voinut töitä tehdä, välillä käy viemässä valmiita laitteita firmalle postitettavaksi/asentajille ja hakee lisää konffattavaksi.

 

[finWeazel]

IT-alalla on myös hommia missä suunnitellaan esim. käyttöliittymiä. Paperiprotoa, koodattua protoa, käyttäjäinteraktiota/tutkimusta jne. Kauan sitten yhdessä firmassa polkaistiin tuollainen tiimi pystyyn ja kooderitkin osallistuivat toimintaan. Oli huomattavan mukavaa ja motivoivaa koodailla toiminnallisuutta, kun ymmärsi paremmin käyttäjien tarpeita. Tämä on hyvä kirja aiheesta Amazon.com: Contextual Design: Design for Life (Interactive Technologies) (9780128008942): Holtzblatt, Karen, Beyer, Hugh: Books

Alalla on kyllä kaikenlaista työtä, vaikka moni kuvittelee hommien olevan vain pimeässä kellarissa yksikseen koodaamista. Kyse on lähinnä siitä, että löytää oikean firman. Aina se ei löydy kotipaikkakunnalta tai edes suomesta. Koulu auttaa eniten mun mielestä suhteiden luomisessa. Suhteiden avulla löytyy ne paikat mistä ei ilmoiteta julkisesti. Toinen syy käydä koulua on muodollinen pätevyys. Jos haluaa esim. amerikkaan töihin niin muodollisesti pätevällä menee viisumihommat paljon helpommin. Trump kiristi vaatimuksia. Nykyään ei ole yhtä helppoa kuin ennen kompensoida puuttuvaa tutkintoa työkokemuksella. Nimimerkillä koulut jäi kesken, kun työ vei mennessään.

 

[Hyrava]

Toinen pointti on työkokemus, olkoon se miltä alalta tahansa niin työntekoa arvostetaan. Jos taas on pitkiä tyhjäiä kohtia historiassa niin se heti epäilyttää, varsinkin jos siihehn ei saa järkevää selitystä. Itselläni tuntuu olevan jo niin paljon työkokemusta kaikesta atk:hon ja turvallisuuteen liittyvästä että ihan oikeasti tulee linkedinissä ja ihan jo suoraan sähköpostiinkin kyselyitä eri firmoilta että olisiko kiinnostusta tulla heille duuniin. Siinä tietty saattaa aika vahvasti olla takana se, että osaan muutamia tiettyjä kapeita osa-alueita aikalailla täydellisesti ja juuri sillä osaamisella tuntuu olevan aivan järkyttävä kysyntä tällä hetkellä. Ja nimenomaan sillä että osaa vähintään kahta eri osa-aluetta samaan aikaan.

Eli oman kokemuksen perusteella (vuosien varrella) mikä tahansa työkokemus on aina plussaa haettaessa mitä tahansa työpaikkaa. Ja se verkostoituminen että on kontakteja toisiin firmoihin. Itse en ole ainakaan viimeisen 20v aikana tarvinnut mitään CV:tä tai muuta vastaavaa kun toisen firman ihmiset ovat sattuneet jo tuntemaan mut valmiiksi.