Väärin, kyllä se yhteinen kieli yhdistää latinoja, kuten elämistä eri latinalaisen Amerikan maassa kuin on syntynyt, tai kuinka helppoa on siirtyä eteläisemmistä maista Meksikoon, josta yritetään päästä Yhdysvaltojen puolelle.
Yhdysvalloissakin espanjaa puhuvat eteläamerikkalaiset sulautuvat samoilla alueilla eläviksi "latinoiksi" ilman että heillä olisi erityistä tarvetta erotella ovatko juuret Meksikossa, Kuubassa, Hondurasissa tai jopa Puerto Ricossa. Erotus on sama kuin Suomessa miettiä onko kotoisin Turusta, Kotkasta, Ylöjärveltä, Kuusamosta vai Oulusta.
Se, että valkoihoiset amerikkalaiset eivät osaa erotella latinalaisen amerikan eri kansoja ei tarkoita, etteikö noiden välillä olisi todella vahvat erot.
Ne Meksikosta tulevat kyllä tuntevat itsensä täysin eri porukaksi kuin vaikka Kolumbiasta tai El Salvadorista tulevat, joten erotus ei todellakaan ole mitenkään verrattavissa noihin Suomen kaupunkeihin. Ei sinänsä etteikö niillä olisi jotain yhtenäisyyden tunnetta, mutta se yhtenäisyys on lähempänä sitä, mikä on esim. suomalaisten ja ruotsalaisten välillä USA:ssa.
Mainitsin jo panarabilalaisuuden, joka oli ihan oikea juttu ja kaatui lähinnä Egyptin häviöön Israelille sodassa. Tosin viitteitä panarabialaisuudesta näkyy edelleen, kyllä arabimaissa helposti muutetaan maasta toiseen, ja esim. samaa kieltä puhuvat palestiinalaisarabit koetaan kuin omaksi kansaksi, vaikka asuisi tuhansien kilometrien päässä Marokossa. Se on myös syy miksi jopa arabimaista kotoisin olevan israelinjuutalaiset koetaan puolestaan "muukalaisiksi" (he ovat omaksuneet toisen kielen arabian tilalle, heprean) ja miksi brittien mandaattialueen arabisiirtolaiset alkoivat tappaa alueen juutalaissiirtolaisia 1920 arabimellakoiden aikana ja myöhemmin. Tai miksi kurdit ovat sorrettu kansanryhmä niin Turkissa, Irakissa, Iranissa ja Syyriassa (oma kieli).
Pan-arabialaisuutta on yrittänyt pariin otteeseen edistää jotku kunnianhimoiset poliitikot, mutta se on aina epäonnistunut ja aikalailla tärkeimpänä syynä on se, että samasta kielestä (ja uskonnosta) huolimatta nuo eri arabian kansat kokevat olevansa sen verta erillisiä kansoja, että heitä ei kiinnosta tuollainen panarabialainen valtio.
Lisäksi palestiinan arabeja ei todellakaan tunneta samaksi kansaksi kuin muita arabeja. Ei niiden muiden arabien toimesta yhtään sen enempää, kuin palestiinalaisten toimesta. Se, että noita yritetään niputtaa samaksi on tilanteesta täysin kujalla olevien ulkopuolisten toistuva virhe.
Se että mailla on yhteinen kieli ei tee mahdottomaksi vihollisuuksia, toki eri maiden diktaattoreilla on omia vallantavoitteluitaan yms.
Se on sinulta pelkkä olkiukko että olisin muka väittänyt yhteisen kielen automaattisesti tarkoittavan että liitytään valtionakin yhteen eikä koskaan olisi mitään vihollisuuksia. Niin en ole väittänyt, mutta se pitää paikkansa että yhteisen kielen puute on ainakin erittäin suuri hidaste ellei jopa este tuollaisen yhdistymisen, kansallistunteen ja me-hengen syntymiselle. Se että olet löytävinäsi pari poikkeusta säännöstä kuten Sveitsi ei muuta mitään (Sveitsissäkin Saksa on useimpien kantoneiden ainoa virallinen kieli, pari italiankielistä kantonia ja joitakin ranskankielisiä, ja sitten pari joissa on saksa ja ranska) ei muuta kokonaiskuvaa.
Eikä yhtään yllättäen, näissäkin on monesti koettu tarpeelliseksi rajoittaa virallisten kielten määrää yhteen tai kahteen, kuten Intiassa (hindi ja englanti) sekä Filippiineillä (filippiino ja englanti). Molemmissa maissa englanti on kolonialismin tuontitavaraa joka osaltaan korvasi yhteisen kielen puutetta.
Sulla on nyt joku obsessio siihen, että joku kirjoittaa jonkun virallisen kielen paperille jonkun maan kohdalla. Mitä hemmetin väliä sen kansan yhtenäisyyden kannalta on sillä, että "viralliseksi kieleksi" määritetään kieli, jota puhuu ehkä vain puolet maan kansasta? Kuten on esimerkiksi tuossa Intian tapauksessa.
About yhtä suuri osa EU:n kansasta osaa puhua englantia kuin Intian kansasta osaa puhua hindiä. Joten problem solved vissiin.
Lisäksi kyse ei ole mistään "parista poikkeuksesta".
Euroopassa kolme isoa Ranska, Espanja, UK.
Aasiasta esim. Intia, Indonesia, Pakistan, Filippiinit
Afrikasta löytyy lukemattomia esimerkkejä.
Väärin, kyllä se yleensä näin tekee. Sinun paria huonoa esimerkkiäsi vastaan on tuhansia vastakkaisia esimerkkejä. Katso melkein mitä tahansa maailman separatisti- tai itsenäistymisliikettä, melkein aina siellä on taustalla oma kieli. Tai, monikieliset maat missä on lukuisia virallisia kieliä ovat suht harvinaisia, valtiot yleensä muodostuvat yksittäisten kielien ympärille.
Ei ehkä automaattisesti, mutta erittäin paljon auttaa sitä, ja toisinkuin väität, on yleensä myös ratkaisevassa roolissa.
Itävaltalaiset olivat myötämielisiä natsi-Saksan kanssa yhdistymiselle, ei liene sattumaa että molemmissa maissa puhutaan saksaa. Ahvenanmaalaiset identioituvat enemmän Ruotsiin, ei arvojen, vaan kielen, takia. Kurdit haluavat oman valtion kielensä takia (= kielensä takia he eivät ole sulautuneet turkkilaisiin, arabeihin tai persialaisiin). jne. jne. jne. jne.
Sulla nyt toistuu aika paljon yleisiä harhaluuloja. Ahvenanmaalaiset eivät identifioidu enemmän Ruotsiin kuin Suomeen. Kun tuota on kysytty ahvenanmaalaisilta itseltään, niin Suomi voittaa Ruotsin ylivoimaisesti.
Silloin kun Suomi itsenäisty, niin Ahvenanmaa halusi osaksi Ruotsia, koska se ei ollut koskaan varsinaisesti osa Suomea. Se oli ollut ensinnä osa Ruotsia ja sitten Venäjän vallan alla niputettuna osaksi Suomen suurruhtinaskuntaa. Joten he halusivat palata entiseen ja osaksi Ruotsia.
Mutta nyt kun ovat olleet 100 vuotta osa itsenäistä Suomea, niin he ovat erittäin mielellään osa Suomea. Tyyliin 80% kannattaa nykytilannetta, about 10% haluaisi itsenäistyä ja muutama hassu prosentti haluaisi osaksi Ruotsia.
Ja joo, kurdit haluavat oman valtion, mutta he eivät halua sitä koska heillä on oma kieli. He haluavat sen, koska kurdit ovat kulttuurillisesti on uniikki ryhmänsä. Oma kieli on vain pieni osa tuota. Sama pätee noihin muihinkin separatisti liikkeisiin. Ne eivät halua eroon emämaasta, koska heillä on oma kieli. He haluavat eroon emämaasta, koska he ovat se oma kansansa jolla on oma kulttuuri. Kieli on yleensä osa sitä kulttuuria, mutta se ei ole mitään määräävä tekijä.
Mutta kuten sanoin, kyllä se yhteinen kieli auttaa. Auttaa paljonkin. Mutta se ei ole mikään välttämättömyys.
Oli miten oli, ajatus jonkinlaisesta eurooppalaisesta supervaltiosta missä ranskalaiset muka pitäisivät Suomessa asuvia suomenkielisiä ihan tasavertaisina eurooppalaisina veljinä ja siskoina joita on valmis puolustamaan jopa omalla hengellään on naurettavan naiivi ja typerä. Ehkä siinä vaiheessa voisivat hieman lämmetä jos suomalaiset vaihtaisivat äidinkielekseen ranskan ja tämän myötä siirtolaisuus Suomen ja Ranskan välillä kasvaisi.
Mikseivät olisi valmiita puolustamaan jopa omalla hengellään? Ei olisi eka kerta, kun Euroopan kansat ovat lähteneet sotaan puolustamaan toisia liittolaiskansojaan. Ranskalaisia on kuollut esim. puolalaisten puolesta kauan ennen kuin oli mitään nyky-EU:hun verrattavaa eurooppalaista yhteisöä.
Nykyään koko NATO nojaa siihen ajatukseen, että ne ranskalaiset ovat valmiita kuolemaan suomalaisten, puolalaisten ja virolaisten puolesta. Ja NATO on vain se sotilasliitto, paljon heikompi linkki kansojen välillä kuin mitä liittovaltiona toimiva EU olisi.
