Ero, ja siitä selviäminen

Shikanjyo

#low&slow
Liittynyt
30.10.2016
Viestejä
2 502
En löytänyt ainakaan vastaavaa ketjua vielä..

Eli täällä voitaisiin puhua erosta, ja mahdollisesti siitä selviämisestä.

Itse juuri viime viikolla erosin vähän alta vuoden suhteesta, yhteinen vuokra-asunto oli myöskin. Viikonloppuna sitten muutin sitten pois, väliaikaisesti porukoiden nurkkiin.

En ole koskaan tuntenut näin suuria ahdistus"kohtauksia" kuin nyt, vituttaa ja masentaa. Mikään ei tunnu hyvältä ja tekisi mieli vain olla töissä jotta ajatukset olisivat muualla. Ero tapahtui sovussa, eli ei mitään riita paskaa.
Sisimmässäni tiedän että aika parantaa ja silläviissiin, mutta tällä hetkellä se "normaali" tila tuntuu niin saakelin kaukaiselta, että selviääkö sinne asti edes kunnialla.


Onkos muilla viime aikoina tapahtunut eroja? Miten "selvisit"?
 
No on noita pitempiäkin suhteita kuihtunut, alle vuoden suhteen kadotessa jo varmaan aika äkkiä pääsee jaloilleen. Aika parantaa haavat, kuukauden päästä jo tuntuu paremmalta kun on muutamat ärinät päästänyt ja kyyneleet vuodattanut, sitten vain uutta matoa koukkuun kun aika tuntuu sopivalta.
 
Se on oppimisprosessi josta selvittyäsi olet astetta enemmän mies. Vitutus ja masennus kuuluu hetkittäin jokaisen elämään eikä siinäkään auta kuin tarpoa väkisin eteenpäin. Jos jotain analogiaa fyysisestä maailmasta haluat etsiä, niin suojuoksu voisi olla aika lähellä.
 
Aloita uusi harrastus ? Elä elämääsi ja unelmoi, sekä kokeile kaikennäköistä uutta
 
8v suhde juuri päättyi, täytyy sanoa että ahdistus on melkoinen vaikka sovussa ja yhteisymmäryksessä tämä tehtiikin. Sitä ajatteli aikasemmin että olen aikuinen ja että järjellä tästä selviää, paskat, tunteet ne määrää tahdin ja voin sanoa että suru on valtava. Oma kämppä lähtee myyntiin uudenvuoden jälkeen ja koirista pitää sopia, onneksi ei ole sentään lapsia.

Niinhän sitä sanotaan että aika korjaa haavat, mutta hankala sitä on nyt uskoa.
 
Viimeksi muokattu:
Ex- avovaimo on nykyään paras ystävä ja sellainen jonka kanssa voi puhua täydellisen avoimesti ja tuntee minut paremmin kuin kukaan. Toimii näköjään paremmin niin. Oli siinä eron jälkeen toki kuukausi-pari ettei oikein tiennyt että olisiko tässä tarkoitus olla enää jossain tekemisissä, mutta se selkiytyi siitä aika nopeasti.
 
8v suhde juuri päättyi, täytyy sanoa että ahdistus on melkoinen vaikka sovussa ja yhteisymmäryksessä tämä tehtiikin. Sitä ajatteli aikasemmin että olen aikuinen ja että järjellä tästä selviää, paskat, tunteet ne määrää tahdin ja voin sanoa että suru on valtava. Oma kämppä lähtee myyntiin uudenvuoden jälkeen ja koirista pitää sopia, onneksi ei ole sentään lapsia.

Niinhän sitä sanotaan että aika korjaa haavat, mutta hankala sitä on nyt uskoa.

Ymmärrän täysin olotilasi. Toki tuosta aloituksesta kun sanoin että alle vuoden suhde, niin moni ei varmaan pidä sitä minään.
Noh, monia suhteita on ollut, paljon pidempiäkin, mutta tämä oli ensimmäisen kerran se jossa jo ensimmäisellä kylässä käynnillä tuntui siltä että tämä on se kenen kanssa kuollaan yhdessä viereisillä vuoteilla sairaallassa yhdeksänkymmenen korvilla.

En kai ole "perusmies" kun en ajattele sillä tavalla että nyt voi kyntää rauhassa kylää ympäri. En ole koskaan harrastanut irtosuhteita taikka yhdenyön juttuja, aina olen omalta osaltani "yrittänyt" suhteeseen.

Mites, onkos tovereita jotka ovat myöhemmin palanneet exän kanssa vielä yhteen? Onko mahdolliset eroon johtaneet virheet ja epäkohdat korjattu?

E: Suoraan sanottuna ihmettelen että tänne joku muukin "kehtasi" avautua, hyvähän se vaan on. Jos jotakuta auttaa että ei ole ainoa tässä kylmässä maailmassa joka potee samoja asioita, niin mahtavaa.
 
Ex- avovaimo on nykyään paras ystävä ja sellainen jonka kanssa voi puhua täydellisen avoimesti ja tuntee minut paremmin kuin kukaan. Toimii näköjään paremmin niin.

Täällä melko sama tilanne, tosin kyse ex-aviovaimosta. Tänä vuonna alkuvuodesta erottiin ja virallinen ero tuli voimaan lokakuussa. 5 vuotta ehdittiin olla yhdessä, josta 4 naimisissa. Lapsia ei ole meilläkään, onneksi (yksi koiravanhus vain). Hyvin tässä kaikin puolin pärjäilee, ja ehdottomasti muutos parempaan kun ei tarvitse enää riidellä turhanpäiväisistä arkiasioista eikä viettää "väkisin" aikaa yhdessä. Eli oikea ystävyyssuhde eikä parisuhteeksi naamioitu sellainen, mitä se suhteen loppuaikoina alkoi olla. Itse nautin paljon sinkkuelämän vapaudesta, vaikka toki välillä tulee hetkittäisiä yksinäisyyden tunteita ja haikeutta kun muistelee niitä hyviä aikoja mitä meillä oli. Mutta en silti takerru niihin muistoihin.
 
Mulla päätty 7 vuoden seurustelusuhde kun sain selville, että petti risteilyllä vanhan tuttunsa kanssa ja jatko viestittelyä sen jälkeen pidempään. Hauskaa oli se, että muija oli kosinu vajaa n 3 kk aikaisemmin. Muutettiin vuokra-asunnosta sit erillemme ja katkasin kaikki välit. Ja ymmärrettävistä syistä olin tosi vihainen ja hämmentyny.

Tavattiin sit yhteisen kaverin juhlissa vajaa puol vuotta myöhemmin, päätin mennä puhdistamaan ilmaa joka johti keskusteluihin ja lopulta siihen, että friidu muutti mun luo nopeassa ajassa uudestaan asumaa. Päätin antaa ns uuden mahdollisuuden. Menikin ihan kivasti vuoden ajan kunnes nyt kesällä se meni festareille ja kun palas sieltä, oli täysin muuttunu. Käyttäytyminen vastas samanlaista kuin mitä oli ollut eroa ennen. Käytännössä siis oli tosi poissaoleva, kävi pitkillä lenkeillä ja koko ajan kiinni luurissa. Mitään ei tietenkään myöntänyt vaan syytti työstressiä ja sitä että oli masentunu kun tehtiin abortti hiljattain.

Lopulta sit selvis et oli taas pettänyt festareilla, jatkanu tän äijän tapailua 1,5kk multa salassa (myös mm tuon tän äijän meille nukkumaan kun oon ollu poissa). Hauskaa oli vielä se että tää äijä oli kans taholtaansa varattu. En muista koska olisin ollut niin vihainen.

Kaverikin totes ennen totuuden tuloa, että eihän nyt kukaan voi olla niin paska ihminen, että toistamiseen pettäis - varsinkin kun meidän kaveriporukka koostuu pääsääntöisesti samoista ihmisistä. Olis pitänyt oppia kerrasta, pettäjät pettää aina. Ihmetyttää kun nää nää tullut aina isompien juttujen jälkeen. Eka mentiin kihloihin ja toisella kertaa oli se abortti - kuka tekee tällästä?

Alussa tuli ahdistuskohtauksia, älytön masennus ja joskus piti vaan lähteä jonkun kaverin luo kun yksin ei pystynyt olemaan. No mutta erosta on nyt noin puol vuotta ja nyt pääsääntöisesti kyl päässy yli. Tilannetta helpottanu myös varmasti parit säädöt ja tinderit mitä tässä välissä tapahtunut.

Eniten tosiaan tässä koko jupakassa harmittaa tällä hetkellä se, että meillä on niin paljon yhteisiä ystäviä enkä voi sietää ton naaman näkemistä missään. Joutuu jättämään siit juhlia yms väliin ja joitain ystäviä en oo enää nähny pitkään aikaan. Mietityttää myös se, että mitä tarinaa se on taholtansa kertonut. Toki myös, se että olin jo suunnitellut tulevaisuuden ja elämän tän naisen ympärille - eikä tässä enää niin nuoriakaan olla.

Tsemppiä!
 
Mites, onkos tovereita jotka ovat myöhemmin palanneet exän kanssa vielä yhteen? Onko mahdolliset eroon johtaneet virheet ja epäkohdat korjattu?
Silloisen tyttöystävän, nykyisen vaimon kanssa pidettiin reilu puolen vuoden tuumaustauko nuorempina. Menojalka vipatti sen verran, että ei malttanut asettua aloilleen. Kavereina oltiin ja aika pian sitä sitten tuli todettua, että vaihtamalla ei parane. Jos alla olisi ollut jotain pettämis yms. säätöä, niin tuskinpa oltais palattu yhteen.
 
Ei se kyllä ihan nyt noinkaan tuon pettämisen suhteen ole. Tätini petti nuorena, mutta elivät saman miehen kanssa sitten onnellisena seuraavat vuosikymmenet kunnes äijä vanhuuttaan kupsahti. Riippuu niin paljon olosuhteista ja mitä tapahtuu kenenkin kanssa mistäkin syystä. Nuorempana sitä varmaan tuppaa ajattelemaan aika mustavalkoisesti, vanhempana tulee sen verran muutakin pohdittavaa, että ihmissuhteistakin alkaa löytyä harmaan sävyjä. Joku syy pettämiselle yleensä aina on ja se korjaamalla suhde voi hyvinkin toimia jos toinen pystyy antamaan anteeksi. Toki joskus korjattavaa ei ole ja pettäjä on yksinkertaisesti mulkku. Ontelon tapauksessa kuulostaa siltä, pettäjä käytti pettämistä apuvälineenä saada toivottu tulos, kun ei muuten itse uskalla tehdä mitään.

e: Eikä ne eksätkään aivan kauheita aina ole... Omalla kohdalla mä kyllä olisi tullut niiden kaikkien kanssa toimeen, mutta osa ei kyllä mun kanssa halunnut tullut toimeen :lol:
 
Kyllä siitä selviää jos on selvitäkseen. Toisella ja kolmannella kerralla jo helpompaa.

Eihän se siltä aluksi tunnu, mutta kannattaa ajatella, että aika moni on ehtinyt eroamaan ennen sinua ja selvinnyt hengissä. Todennäköisesti et ole poikkeustapaus tai luonnonoikku.

Vitutus voi kestää vuoden tai kaksi, toipumista nopeuttaa kaikenlainen säätö. Vapaudesta kannattaa nauttia silloin kun sitä on.
 
Kyllä siitä selviää jos on selvitäkseen. Toisella ja kolmannella kerralla jo helpompaa.

Eihän se siltä aluksi tunnu, mutta kannattaa ajatella, että aika moni on ehtinyt eroamaan ennen sinua ja selvinnyt hengissä. Todennäköisesti et ole poikkeustapaus tai luonnonoikku.

Vitutus voi kestää vuoden tai kaksi, toipumista nopeuttaa kaikenlainen säätö. Vapaudesta kannattaa nauttia silloin kun sitä on.

Kai sitä muutenkin voi elää "vapaasti". Vai lopettaako ihmiset automaattisesti kaiken olemisen/tekemisen jos lähtee parisuhteeseen?
 
Kai sitä muutenkin voi elää "vapaasti". Vai lopettaako ihmiset automaattisesti kaiken olemisen/tekemisen jos lähtee parisuhteeseen?

Tuo on muuten ensimmäinen asia jonka joutuu opettelemaan pitkän suhteen jälkeen.
Mullekki se tuli vähän shokkina kun en koskaan ole asunut yksin.

Ensimmäinen reaktio eron jälkeen oli se, että pakko saada joku ja nopeasti - ja se ei johda kuin ongelmiin.

Piti niin sanotusti löytää itsensä uudestaan. Nythän tässä ei ole mitään vikaa - vaan tästä sinkkuudesta osaa jopa nauttia. :)

Jos et osaa olla itsesi kanssa niin ei mikään suhde tule tulevaisuudessakaan toimimaan.
 
Itse olin n. 2 vuotta sinkkuna ennen tätä viimesintä suhdetta. Toki oli niitä parin viikon juttuja jotka ei sitten toimineet. Mutta en silti osaa, enkä varsinkaan tykkää, olla yksin, en ole koskaan tykännytkään. Minut on luotu olemaan toisen kanssa.

Kyllähän tässä pitää Tinder pistää laulamaan, ajatukset muualle.
 
Uutta seuraahan pitää katella, mutta katsotaan kauan menee että alkaa kiinnostamaan. Omasta erosta aikaa 24h niin ei ole se seuranhaku prioriteetti ykkönen.

Kattellaa joulut ja pyhät pois ja että saadaan kämppä myytyä ja oma elämä alkamaan.
 
No ilmankos muijat lähtikin kävelemään, olette tuollaisia kuppiin sylkeviä poikuleita ettekä edes varmaan tapellutkaan koskaan? (nuoremmat) Naisethan pitää vähän arvaamattomammista miehistä, ja siitä että pääsee itsekin sellaisen kanssa tappelemaan. Sanoitteko kertaakaan edes omasta puolestanne että "painu helvettiin, me erotaan nyt!"?. Tuo pitää välillä älytä sanoa, ettei nainen pidä itseään itsestäänselvyytenä. :btooth:
 
No ilmankos muijat lähtikin kävelemään, olette tuollaisia kuppiin sylkeviä poikuleita ettekä edes varmaan tapellutkaan koskaan? (nuoremmat) Naisethan pitää vähän arvaamattomammista miehistä, ja siitä että pääsee itsekin sellaisen kanssa tappelemaan. Sanoitteko kertaakaan edes omasta puolestanne että "painu helvettiin, me erotaan nyt!"?. Tuo pitää välillä älytä sanoa, ettei nainen pidä itseään itsestäänselvyytenä. :btooth:

Mä sanoin just noin mut silti pääty eroon 3,5v jälkeen! :D Noeisiinä, parempi näin. Oon tehnyt elämässä hurjasti parempia päätöksiä kuin mitä olisin koskaan tullut tekemään tuon parisuhteen aikana.

Kunnolla vaan tekemistä niin ajatukset pysyy muualla. Ite otin vaativan työn heti eron jälkeen ja muutin toiseen kaupunkiin. Voin kertoo, että ajatukset pysyy muualla kun ei kerkee edes ajatella exää ha!
 
Täällä on nyt 6,5 vuoden avioliitto päättymässä eroon. Yhdessä oltu vajaat 9 vuotta. No, onneksi ei oo muksuja eikä muutenkaan riitaa, ollaan vaan kasvettu erilleen.
 
Olen kyllä nyt karvaasti saannut huomata että mitä pidempi suhde, sitä ahdistavampi olo on eron sattuessa. Sais nyt edes nukuttua vähän enemmän kuin pari tuntia. Ruokahaluakaan ei ole yhtään.
 
No ilmankos muijat lähtikin kävelemään, olette tuollaisia kuppiin sylkeviä poikuleita ettekä edes varmaan tapellutkaan koskaan? (nuoremmat) Naisethan pitää vähän arvaamattomammista miehistä, ja siitä että pääsee itsekin sellaisen kanssa tappelemaan. Sanoitteko kertaakaan edes omasta puolestanne että "painu helvettiin, me erotaan nyt!"?. Tuo pitää välillä älytä sanoa, ettei nainen pidä itseään itsestäänselvyytenä. :btooth:
Tämä on niitä parikymppisiä pissiksiä, onneksi nämä kolmekymppiset on jo vähän rauhottunut.

Eikä kannata yleistää, ei kaikki pidä tuhmista pojista ja kyllä ainakin itse osaan ilmoittaa mitä mieltä asiasta olen enkä juokse kenenkään käskytettävänä.

Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, meitäkin oli kaksi mutta vain "kuoret" sisin puuttui ja olimme kuin robotit jotka pyöritti arkea.

Se on hassua kuinka ongelmat nyt näkee mutta nythän on jo myöhäistä, ne olisi pitänyt nähdä aikaa sitten. Nyt sitten keskitytään selviytymään tästä ahdistuksesta.
 
Tämä on niitä parikymppisiä pissiksiä, onneksi nämä kolmekymppiset on jo vähän rauhottunut.

Eikä kannata yleistää, ei kaikki pidä tuhmista pojista ja kyllä ainakin itse osaan ilmoittaa mitä mieltä asiasta olen enkä juokse kenenkään käskytettävänä.

Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, meitäkin oli kaksi mutta vain "kuoret" sisin puuttui ja olimme kuin robotit jotka pyöritti arkea.

Se on hassua kuinka ongelmat nyt näkee mutta nythän on jo myöhäistä, ne olisi pitänyt nähdä aikaa sitten. Nyt sitten keskitytään selviytymään tästä ahdistuksesta.

Nojoo. Ja muutenkin tuo tietty toimii vaan tiettyihin ihmisiin. En tiedä miksi, mutta ulkomaalaisten kanssa seurustelleena ja avioituneena, tuntuu että suomalaiset naiset noihin renttuihin sortuu, ja ne jotka ei, niin on jotain feministidominapettäjiä ;) (tietenkin provosoivaa kärjistystä). Omasta vaimosta osaan sanoa 99,99% että se ei ala pettämään, "kasvamaan eri suuntaan", "etsimään itseään", jne. muuta ongelmaa toki voi kummallekin tulla, mutta suomalaispariskuntien keskimääräiset eroprosessit ovat hyvin etäistä kulttuuria meille...
No mitäs tässä jaarittelen offtopicia, tsemppiä vaan.
 
Pettäjää ei kannata takasin ottaa. Saattaa oppia jossain vaiheessa olemaan pettämättä, mutta ei koskaan sen kanssa, jota petti. Pettäminen on myös merkki siitä, että sinä et riitä, etkä koskaan tule riittämään sille pettäjälle.

Toinen juttu, eksän kanssa ei pidä olla missään tekemisissä, ellei ole sitten jotain yhteistä elävää kertynyt matkan varrella mukaan.

Eksäni paljastui mahoksi ja sekosi päästään kun tajusi asian itsekin. Melko helppo ero.

Tämäpä. En tiedä onko tuo pettäminen muuttunut ajan saatossa, että joskus meidän vanhempien nuoruusvuosina tuo ei ollut ihan niin justiinsa, mutta nykypäivän naiset (ja miehet) tuntuu olevan sellaista tyyppiä ettei kannata hirveästi uskoa. Pahinta mitä voi tehdä, on jatkaa elämää ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut tai antaa anteeksi. Ei mulle ihan avaudu miten nainen "pettää vahingossa"? Yhtäkkiä huomaa, että jonkun mulkku on sisällä vai? Okei, rankkaa yksinkertaistamista, mutta eiköhän siinä suhteessa ole jotain muutenkin vialla jos pettää ja varsinkin jos samaan aikaan deittailee vielä toisia.
 
Nyt on viikko tuosta lopullisesta erosta ja oikeastaan parin päivän jälkeen olo onneksi alkoi olemaan melko normaali. Tähän aikaan ollaan normaalisti lähdetty kohti lappia joulun viettoon ja niinhän se exäkin lähti ja minä jään Helsinkiin oman perheeni kanssa. Tässä himassa yksin mietin asioita ja vähän katselin kämpän papereita ja selvittelin että mitäs kaikkea sitä pitää nyt ollakkaan niin kummasti ne ajatukset lähtee menemään liian pitkälle ja meinaa suru tulla uudestaan. Päivisin kun on tekemistä niin ei mitään, mutta näin illalla kun pysähtyy ja tämä vitun joulu puskee päälle niin väkisin tulee kaikki menneet vuodet mieleen.

Noh, kyllähän tämä oli tiedossa että ensimmäinen joulu on se pahin ja tavallaan hyvä että tulee näin heti niin on paska sitten kärsitty heti pahimalla tavalla pois. Exä sai jo uuden kämpän ja pääsee muuttamaan siihen heti vuoden vaihteen jälkeen eli asiat menee juuri niinku on suuniteltu. Pakko munkin on tästä asunnosta lähteä pois, jokainen asia täällä muistuttaa menneestä niin menee vain pidempää asioiden turha ajatteleminen.

Kai tässä pitää ruveta Tinderiä hakkaamaan että saa ajatukset edes jonnekin muualle, mitenköhän sitäkin paskaa käytetään.
 
Viimeksi muokattu:
Muropaketin puolelle kirjoittelinkin jo mutta kai tänne voisi kanssa jakaa fiiliksiä.

Lähes 10 vuoden jälkeen erottiin emännän kanssa tuossa jotain kuukausi sitten. Mua ei kiinnostanu juurikaan viettää aikaa sen kanssa eikä oikein ollu mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mitään riitaa ei ole ollut ja mun töiden takia se on hoitanu välillä mun koiraa ja nyt vastapalvelukseksi otan sen koiran hoitoon jouluksi.

Fiilikset valitettavasti on helvetin hyvät. Saa nyt viimein rauhassa tehdä kaikkea mitä haluaa. Oma tuottavuus kaikilla asteikoilla on kyllä noussut, henkilökohtaiset projektit kiinnostaa taas enemmän ja töissä menee paremmin. Ei tee mieli oikein juoda alkoholia ja tulee liikuttua paljon. Tinderissä jaksoin eron jälkeen selailla viikon pari mutta sekin on nyt jääny ku tuntuu että turhanpäiväiset jorinat vie vaan aikaa, jos joskus osuu joku muija kohdalle niin sitten osuu.

Tänään jostain syystä oli ekan kerran semmoinen fiilis että "Jaa, tässä nyt ollaan yksinään, voishan se olla kivaa kahestaan". Nää ajatukset kuitenkin meni aika nopeasti ohi kun aloin jotain värkkäämään ja muistelin kuinka ankeeta muija kanssa oli. Enää ei mietitytä.

Joten treadin aloittajalle, varmasti on asioita joita tykkäät tehdä, ei muutakun vaan kehittämään itteään. Ei pelkästään töillä vie huomiota muualle. Onhan se aluks hankalaa mutta saatpahan rutiineja. Tulee varmasti myös parempi fiilis ja käy flaksi paremmin naisten kanssa jatkossa.

Vielä pitää sanoa että olin ihan varma että eron jälkeen on paska fiilis, nyt tuntuu kuitenkin siltä että stressi on helpottanut ihan helvetisti.
 
Itse erosin pari vuotta sitten 11v suhteesta, ja hetki sitten reilun vuoden suhteesta. Kova känni hetkeksi päälle ja plikkojen perässä kirmailua sekä kavereiden kanssa seikkailua, kyllä se siitä.

xL4cj.jpg
 
Joo, tässä on kerenny autoja väsäämään, pari projektina, ja jopa pelailemaan pelejä mitkä jäänyt huomioimatta. Tässäpä omat harrastukset, naurakoot joku jos haluaa.

Itseasiassa tässä juuri puolentoista tuntia sitten ekoilta treffeiltä tulin, sitten eron jälkeen. Hauskaa oli ja nähdään uudestaankin.
Joku tietenkin voisi huutaa että "laastari!". Noh, en ainakaan itse sitä tiedosta, tässä olen jo saanut omia ajatuksia hyvin kasaan. Vikat kamat hain exän luota, joo ne vähän jäi, ja sen jälkeen oli about tunnin verran vähän paska olo, mutta se meni ohi.

Joku tuolla aikaisemmin huusi että lukottaa tämä pitäisi. Minun mielestä ei. Saahan tänne tosiaan muutkin kirjotella, ja onkin kirjoitellut. Muutkin jatkossa varmasti voisi haluta lueskella muiden ajatuksia oman eronsa keskellä, en tiedä, itseäni ainakin tavallaan kiinostaa.
 
Joo, tässä on kerenny autoja väsäämään, pari projektina, ja jopa pelailemaan pelejä mitkä jäänyt huomioimatta. Tässäpä omat harrastukset, naurakoot joku jos haluaa.

Itseasiassa tässä juuri puolentoista tuntia sitten ekoilta treffeiltä tulin, sitten eron jälkeen. Hauskaa oli ja nähdään uudestaankin.
Joku tietenkin voisi huutaa että "laastari!". Noh, en ainakaan itse sitä tiedosta, tässä olen jo saanut omia ajatuksia hyvin kasaan. Vikat kamat hain exän luota, joo ne vähän jäi, ja sen jälkeen oli about tunnin verran vähän paska olo, mutta se meni ohi.

Joku tuolla aikaisemmin huusi että lukottaa tämä pitäisi. Minun mielestä ei. Saahan tänne tosiaan muutkin kirjotella, ja onkin kirjoitellut. Muutkin jatkossa varmasti voisi haluta lueskella muiden ajatuksia oman eronsa keskellä, en tiedä, itseäni ainakin tavallaan kiinostaa.

No tämän perusteella tuskin jaksat kauaa murehtia. Nyt tiiät että niitä akkoja löytyy jos haluaa, sen pidät takaraivossa mielessä. Käyt treffeillä jos haluat ja nyt keskityt tekemään kaikkea mitä et parisuhteessa kerennyt/pystynyt.

Ja pidä mielessä että se uus nainen voi olla laastari, nyt tuntuu siltä että on pakko olla parisuhteessa kun on niin paska fiilis mutta jos hetken maltat olla hyppäämättä heti parisuhteeseen niin voi mieli muuttua.

Oma eukko tehnyt nyt semmosia valintoja mistä sitä varotin. Eli sanoin eron jälkeen että ku tiiät ittes niin ei kannata siihen ekaan junaan heti hypätä. No sehän teki just niin ku ei osaa olla yksinään minuuttiakaan. Käy vähän sääliks mutta vittuako se mulle kuuluu mitä aikuinen ihminen tekee elämällään :D
 
...

Ensimmäinen reaktio eron jälkeen oli se, että pakko saada joku ja nopeasti - ja se ei johda kuin ongelmiin.

...
Näin. Ja on tuossa sekin aspekti että pari kertaa kun olen iskenyt baarista melko tyylikkään leidin ja ihmetellyt että nytpäs sujui vauhdikkaasti pöksyihin pääsy ja suhteen aloitus niin syynä on ollut se että nuo naiset ovat olleet melko tuoreesta erostaan niin sekaisin (ja lisäksi k*llin puutteessa) että meno on ollut hieman liian reipasta eikä heillä sitten ole ollut oikeastaan mitään edellytyksiä olla ongelmaton seurustelukumppani kun koko ajan vatvovat eroaan ja haluamattaankin jollain tavalla projisoivat ajoittain pahaa oloaan täysin syyttömään uuteen kumppaniin.
Pahintahan on tietenkin vielä se jos tapaukseen liittyy muksuja.

Eli kannattaa tajuta pyrkiä olemaan siirtämättä edellisen suhteen kuonaa uuteen parisuhteeseen. Voin vakuuttaa että se kuona ei uutta suhdetta piristä.
 
Viimeksi muokattu:
Noin viisi viikkoa sitten muutin erilleen (avoero). Lapset 5- ja 7-vuotias jäivät äitinsä luokse koulun ja päiväkodin vuoksi.

Oli helpotus päästä eroon lasten äidistä, mutta on hankalaa olla erossa lapsista ja nähdä niitä vain joka toinen viikonloppu.

Hoidin ennen eroa kaikki lapsiin liittyvät päiväkoti-, vasukeskustelu, koulu-, läksy ja neuvola-asiat ja nyt on koko ajan iso huoli että kaikki sujuu hyvin ilman minua. Aamut ja iltapäivät olivat kiireistä aikaa kun piti saada kummatkin lapset lähes samaan aikaan päiväkotiin aamupalalle ja toinen kouluun, mutta tykkäsin siitä kun lasten asiat olivat varmasti kunnossa.

Onneksi lapset ovat tämän yön minun luona ja taas ensi viikolla useamman päivän heti kun joulupyhien jälkeen koittaa arki.

Oli hermoja raastavaa asua samassa asunnossa lasten äidin kanssa yli kaksi vuotta kestäneiden jäätävien välien vuoksi (ei puhuttu mitään) ja meillä oli jopa jääkaapissa omat hyllyt omille ruuille. Kaikki mausteista, jauhoihin sekä astioihin oli erillään. Myös pyykit pestiin erikseen ja nukuin sohvalla olohuoneessa pari vuotta.

Vituttaa asua pienessä neukkukuution yksiössä kun aiemmin oli 4 huonetta, sauna ja oma piha jota laitoin aina kesäisin kuntoon.
 
Eron jälkeen tuli korkattua muutama kevytsuhde. Näissä suhteissa on pystynyt olemaan yllättävän rennosti ja itsevarmana, kun ei ole ollut juuri mitään hävittävääkään, koska ei heistä olisi ollut kumppaniksi. Tein jutun juonen selväksi jo melko alussa, harmi vain, että kyseiset naiset eivät osanneet jättää asiaa siihen vaan ryhtyivät hankaliksi. Kaksi juttua päätin ihan asiallisesti ja kolmannen jätin huomiotta, kun neiti alkoi pommittamaan joka suunnasta. Seurauksena sinusta levitetään selän takana paskaa, "kuinka mies on itserakas, pelimies, tunteilla leikkijä" ym. tai pyritään väkisin olemaan yhteydessä ties millä verukkeella. Näin ollen en suosittele kevytsuhteita tai edes pelkkiä panoja varauksetta. Ei noista tissieläimistä voi koskaan tietää..
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 423
Viestejä
4 537 245
Jäsenet
74 796
Uusin jäsen
Kummila

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom