Ei kokemusta Souls-peleistä, mutta vaikeustaso ei haittaa. Pelaan yksinpelit aina vähintään hardilla, esim Witcher 3 hardilla, Fallout 4 Very Hardilla, Evil Within 2 Survivalilla jne.
Vaikeustaso tuo minulle peleissä sen jännitteen, ja haluan sitä jo olevan heti ekalla pelikerralla, tunnen siten saavani peliltä jotain.
Evil Within 2 on kirjoissani tosi korkealla, koska se oli erittäin taiteellisesti ja omaperäisesti tehty, eri alueilla oli erikoisia asioita ja taidetta, tunnelma oli koko ajan vinksallaan ja koskaan ei tietänyt mitä voisi tapahtua seuraavaan huoneeseen tai alueelle mennessä. Sen vuoksi tämä peli kiinnostaa todella, maailma näyttää erikoiselta ja yllätykselliseltä ja sopivan vinksahtaneelta ja taiteellisesti omaperäiseltä. Eli kovasti odotan itsekin peliä.
Japanilaisilla pelitaloilla on kyllä silmää tämän tyyppisille, on se sitten toimintakauhua tai fantasiaa![]()
Näissä Soulsien vaikeudessa on ehkä parasta se, että pelissä ei ole vaikeustasoja vaan se peli on sama kaikille. Monessa pelissä vaikeustasot ovat huonosti balanssissa kun ei jokaista kohtaa ole voitu kunnolla pelitestata jokaisella vaikeustasolla, ja very hardit menevät jossain kohdissa ihan naurettavan vaikeiksi tavalla, joka vain turhauttaa. Kun pelissä ei ole vaikeustason säätöä, tietää että jokainen kohta on haasteeltaan "tough but fair*, eikä keinotekoisesti ylivaikea.
Näkisin että Soulsien yksi merkittävimmistä vaikutteista on se, että muissakin peleissä on alettu tajuta, ettei eri vaikeustasoja tarvitse välttämättä olla, sillä ne helposti latistavat kokemusta.