Moni järkevä yrittäjä tekeekin niin että maksaa yelliä pelkän myös minimin ja sitten sijoittaa oikeat eläkerahat kuukausittain rahastoihin. Tämä on se pitkällä tähtäimellä fiksuin vaihtoehto. Ongelma on siinä ettei monella pienyrittäjillä jää kuukausittain yhtään sijoitettavaksi vaan eletään jatkuvasti kädestä suuhun.
Pari tälläistä"kaikki menee mikä tulee" -yrittäjää olen nähnyt. Toinen yhden miehen yritys, toiminut yli 25v, kuoli sananmukaisesti töiden ääreen.. oli iso okt jonka yhteydessä hallitilat. Perheen elintasoa aina pikkukaupungissa kadehdittiin ja isäntää pidettiin menestyvänä yrittäjänä. Kun miehen kuoltua alettiin kuolinpesäää selvittämään tuli vaimolle ja aikuisille lapsille yllätyksenä että kaikki oli lainoitettu tappiin. Omaisuus ei riittänyt edes lainojen maksuun.. no, ei tarvinnut vainajan miettiä eläkeongelmia. Lesken kyllä..
Toinen lähes vastaava samassa kaupungissa, sillä erolla että yrittäjä ei menehtynyt vaan siirtyi eläkkeelle. Tässä tapauksessa poika jatkoi yritystä, onneksi sai maksettua isänsä velat pois. Tässä pitkän linjan yrittäjä (oma yritys yli 30v, työllisti 1-4hlöä) pääsi minimieläkkeelle ja muutti kaupungin vuokra-asuntoon. Mitään ei käteen jäänyt yrittäjäurasta.
Juuri näihin esimerkkeihin kiteytyy eläkeongelma. Usein ratkaisuksi nykyisen pyramidimallin epäreiluuteen esitetään sitä, että kaikki saisivat säästää omat eläkkeensä. Kun miettii kuinka heikosti keskimääräinen yrittäjä hoitaa eläketurvansa, niin mieti sitten kuinka huonosti keskimääräinen palkansaaja saisi hoidettua asiansa. Jos meillä ei olisi nykyistä pakkosysteemiä, olisi eläkeläisten toimeentulo-ongelma valtava.
Ei keskivertoihminen osaa laskea korkolaskua, saati ymmärrä mitä tarkoittaa 'korko korolle' tai diskonttaaminen. Omat vanhemmat ja monet sukulaiset alkavat olla nyt eläkeellejäämisiässä, ja eläkekeskustelut menevät luokkaa näin:
- Siis saanko jäädä eläkkeelle?
- Miksi eläkkeeni on summa x?
- Ai saanko nostaa varhennettua eläkettä jo nyt? Tietenkin nostan!
Sisaruksille ja kavereille olen varovasti koittanut ehdottaa, että edes se 150e/kk indeksirahastoon sijoitettuna olisi aika kova juttu sitten kun eläkkeelle jää, mutta nykyiset kolmikymppiset vastaavat yleensä näin:
- Eihän me mitään eläkettä saada kuitenkaan, ihan sama, nyt sitä eletään!
Joskun olen miettinyt, että eikö ennen ihmisten pitänyt ennakoida katovuosia ja luonnonoloja, ja vain säästäväiset ja pitkäjänteiset ihmiset olisivat levittäneet geenejään eteenpäin. Ilmeisesti asia ei ole näin, tai sitten raha abstraktina asiana on vain paljon hankalampi käsittää kuin konkreettinen vilja laarissa.
Itse uskon että tulen jotain eläkettä saamaan, vaikka eläkeikä lienee jossain 70 vuoden hujakoilla. Kun tuohon ei kuitenkaan voi suuresti luottaa, elän ajatuksen kanssa, että säästän oman eläkkeeni.
Ne jotka ovat maksaneet rahallisesti vähiten eläkemaksuja, nostavat kuitenkin tuloihinsa nähden eniten eläkettä. Puhutaan juurikin tästä ahneesta sukupolvesta, joka on päässyt nauttimaan Suomen historian suurimmasta talouskasvusta, asuntojen hinnannoususta, ennätyssuurista perinnöistä ja kuorinut sosiaalieduista ja julkisista palveluista kermat päältä.
1980-vuodesta eteenpäin syntyneet eivät tule koskaan nauttimaan maksamistaan korkeista eläkemaksuista vaan koko järjestelmä on ajettu alas ennen sitä.
1980-luvulla syntyneet ovat kyllä saaneet huonot kortit: ensin 90-luvun lama vaikutti lapsuuteen, mikä näkyy suurempina mielenterveysongelmien ja vangittujen määränä, sitten 2008-lama aiheutti työmarkkinoille tulpan ja työttömyyttä, joka vaikutti monen 80-lukulaisen alku-uraan siten, että loppuelämän ansiot jäävät huomattavasti pienemmäksi. Työtä pitää painaa 70-vuotiaaksi asti ja eläke tulee olemaan luultavasti puolet siitä, mitä on luvattu.