Eli vaikka itse nimenomaan nojasit tutkimusnäyttöön, niin et pysty sitä osoittamaan.
" The most important variable is driver expectation, which affects RTs by a factor of 2. When fully aware of the time and location of the brake signal, drivers can detect a signal and move the foot from accelerator to brake pedal in about 0.70 to 0.75 sec. Response to unexpected, but common signals, such as a lead car's brake lights, is about 1.25 sec, whereas RTs for surprise events, such as an object suddenly moving into the driver's path, is roughly 1.5 sec. "
Mikäli et ole aktiivisesti ajamassa, niin olet silloin vähintään viimeisessä luokassa (todellisuudessa tippuisit vielä alemmas, koska lihaksesi vaatisivat vielä oman aikansa jännittyäkseen erikseen), joten reaktioaikasi on vähintään kaksinkertainen. DOI:
10.1207/STHF0203_1
Sulla on jostakin syystä oletus, että jos ei itse ajeta autoa, niin silloin ei enää keskitytä liikenteeseen millään tavalla. Mutta mikä siihen muka pakottaa? Esim. ajo-opettajat ovat yleisesti hyvinkin tarkkaavaisia, vaikka he eivät itse ajakaan autoa. Ajoavustimien kanssa kuljettajan rooli on hyvin samanlainen, valvoa ajoneuvon kulkua ja tarvittaessa puuttua siihen.
Ajoneuvon opettaja on jatkuvasti ajamassa ja vahtimassa sitä ajamista itseasiassa, mutta ei kykene siltikään samaan reaktioaikaan kuin itse kuljettaja pystyisi. Mikäli antaisit auton ajaa, niin et olisi kummassakaan tilanteessa - tai sitten et kokisi ainakaan tilannetta yhtään sen mukavammaksi. Nimittäin silloin stressitasosi olisi vielä korkeammalla kuin ilman ajoavustimia ajavan.
Tuo valmiustila on se missä sinun pitää olla avustimien kanssa. Ilman avustimia olet sekä valmiudessa ottamaan syötön vastaan että lisäksi vastailet tuomarin huutelemiin kertolaskuihin ja pelaat trivial pursuitia pallopoikien kanssa.
Et taida ymmärtää mitä "valmiustila" tarkoittaa. Se ei ole lepoa, joten jos avustimien kanssa reagoisit paremmin, niin väsyisit vielä nopeammin kuin ilman avustimia ajava kuljettaja.
Annan sinulle nyt yhden esimerkin, mutta voit itse tietysti näyttää tämän olevan väärin.
Oletetaan kaksi urheilijaa, toinen vastaanottaa palloa tenniksessä valmiina. Hänellä on maila valmiina kädessään ja oikea asento. Hän on mukana pelissä.
Toinen urheilija on katsomossa, seuraa peliä tai ainakin pallotyttöä. Pallo tuleekin häntä kohti.
Kummalla kuvittelet olevan paremmat mahdollisuudet saada pallo kiinni? Sinun väitteesi on katsomon henkilö, joka siis ensin odottaisi tajuavansa, että pallo tuleekin häntä kohti (koska hän ei odota sitä), nappaisi mailan maasta/korista/hakisi naapurilta, nostaisi sen kohdalleen ja asettuisi ottamaan vastaan pallon (jonka tuloaika on pienempi kuin ihmisen reaktioaika). Aikamoiset lihakset ja reaktioaika, mutta jostain syystä mikään tutkimus ei anna meille ihmisille parempaa reaktioaikaa, kun emme keskity asiaan ja lihaksemme tai aivomme eivät ole suorittamassa juuri sitä tehtävää. Itseasiassa kaikki ennakko valmistautuminen nopeuttaa reaktioaikaamme, kuten jopa lähtösignaalissa juoksijalle annettava "go" sana ennen pamahdusta (koska valmistaudumme silloin, vaikka lihaksemme eivät vielä saakaan komentoa), doi: 10.1111/j.1469-7793.1999.0931u.x
Seuraavaksi ehdottanet, että nukkuva ihminen reagoi nopeammin kuin hereillä oleva? Koska silloinhan olisit vielä levollisempi. Totuus nyt vain on, että lepääminen hidastaa ruumiimme mahdollisuuksia reagoida asioihin.
