Hifi-käytössä viitataan yleensä siihen, että on erillinen boksi, jonka tarkoitus signaalitiellä on DA-muunnos. Köyhillä on integroitu DAC, mikä toki muuntaa äänen, mutta tuo valtavasti kompromisseja.
Vakavamman harrastajan soittokokoonpanossa
striimeri hakee netistä MQA-ääntä tai vastaavaa korkeinta laatua laitteiston pureskeltavaksi. Tämän jälkeen voi olla erillinen dekooderi, mikä purkaa LPCM-muotoon tai DSD:ksi. Sitä seuraa
DAC-boksi, joka muuntaa digistä analogiseksi. Edellisten väliin tulisi myös galvaaninen erotus optisesti ja/tai
usb-puhdistin. Jotkut luottavat DAC-purkin volume-säätöön, mutta osalla on sitten seuraavana (putki)
etunen volume-säädöllä, josta lopulta kytketään balansoiduilla liittimillä
päätevahvistimiin. Putkietunen tuo musiikin alkuperäisen lämmön esiin, kun puolijohde on tunteettoman kylmä. Päätteissä ei saa olla mitään volume-säätöä vaan aina gainit ja volyymit maksimissa. Joka väliin on audio grade -kaapeleita, kuten high end -jakorasiat, virtakaapelit, ethernet-kaapelit, avaruuslasia olevat optiset kuidut. Analogipuolella on vielä kiistattomampaa optimoida linjatason ja kaiutintason kaapeloinnit kvanttiavaruusmetalleilla.