Osa on huolimattomia / huolettomia. Toisaalta, osa on mielestäni myös ylivarovaisia. Itse pidän kaupungin tontteja varsin kelpoina vaihtoehtoina, kunhan tontin omistusmuoto näkyy asunnon hinnassa jossain järkevässä määrin. 100 %:sesti sen ei tarvitse näkyä, sillä kyllähän vuokraoikeudellakin oma taloudellinen arvo on. Mutta tosiaan, vuokrasopimukseen kannattaa aina kiinnittää huomiota.
Kaupungin tontteja enemmän ihmettelen sitä, kuinka huolettomasti ihmiset suhtautuvat tonttirahastojen tontteihin. Ja nimenomaan sellaisiin, joita ei saa edes lunastettua itselle. Niissä lähtövuokratkin ovat usein jo älyttömällä tasolla, vuokrasopimukset monesti lyhyitä (esim. 30 vuotta) jne.
Puhtaista vuokratonteista puhuttaessa (valinnaiset vuokratontit on sitten toki oma lukunsa) itselleni kaikki muut kuin kaupungin tontit ovat ei-ei-ei-vaihtoehtoja. Vaikken kirkkoon kuulukaan, niin takavuosina olisin ehkä voinut omata sen verran uskoa seurakunnan kohtuullisuuden ajatteluun, että sen tontti olisi myös kelvannut sopivan vaihtoehdon tullessa vastaan. Mutta nykyään sekään ei olisi minkäänlainen vaihtoehto:
Seurakunta tuplaa vuokrat – asukasyhdistyksen puheenjohtaja: Eläkkeet eivät riitä vastikkeeseen ja asuntojen arvo syöksyy
Ikävä kehityssuunta on se, että etenkin uudiskohteissa se oma tontti on nykyään entistä harvemmin tarjolla oleva vaihtoehto. Toki kaupungeissa on ollut jo vuosikymmeniä kaupunginosia, joissa ei ole käytännössä yhtään omistustonttia. Mutta nyt monien perinteisten omien tonttien kaupunginosiinkin rakennetaan käytännössä kaikki uudistuotanto joko kaupungin tai tonttirahastojen tonteille.