Ankea 90-luku

[Marquette]

Sitähän keskiolutta sai ysärillä 24/7 kaupoista taajaman ulkopuolella. Esimerkiksi Oulun

Juu näin se taisi olla. Ja olikohan niin, että taajamassa sai klo 24:ään saakka.

 

[Lucas]

Juu näin se taisi olla. Ja olikohan niin, että taajamassa sai klo 24:ään saakka.

Sellainen hämärä mielikuva, että taajamissa sai klo 21 saakka ostaa olutta kaupoista. Ja aamulla varmaan joskus 6-7 aikaan taas sai aloittaa myynnin.

Sitä en tiedä mikä kukkahattuilu johtanut siihen, että alkoholinmyyntiajat on puolitettu Suomessa 1990-luvun jälkeen.

 

[Maranki]

Juu näin se taisi olla. Ja olikohan niin, että taajamassa sai klo 24:ään saakka.

Ei saanut, kun juuri mikään kauppa ei ollut niin myöhään auki. Varsin tavallinen kauppojen kiinnimenoaika 90-luvun alkupuolella oli Oulussa klo 20. Wikipedia: "Arkipäiville rajoituksia on säädetty vasta 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja ne ovat liittyneet läheisesti työaikaa koskevaan lainsäädäntöön. 1960-luvulla kaupat suljettiin useimmiten jo klo 17. Vuodesta 1969 vuoteen 1997 aukiolo oli sallittua arkisin klo 8–20 ja lauantaisin klo 8–18." ja "Vuonna 1989 sallittiin lakimuutoksella myymälöiden sunnuntaiaukiolo haja-asutusalueilla. Syksyllä 1994 sunnuntain aukiolo sallittiin myös taajama-alueilla joulukuussa sekä kuutena erikseen määrättävänä sunnuntaina. Vuonna 1997 uuden lain myötä sunnuntain aukiolo laajeni koko kesälle. Samalla aukioloa arkipäivinä pidennettiin kello 21:een." Kun menin USA:han vuonna 1993, niin oli todellinen ihmetys, kun jotkut pienet kaupat olivat auki vuorokauden ympäri tai ainakin puolille öin. Toisaalta kyseisessä piirikunnassa ei saanut sunnuntaina ravintolasta alkoholia, mutta viereisestä viinakaupasta sai!

Sitten oli vielä 2000-luvun puolelle ylläreinä helluntait ja vastaavat, jolloin kaupat olivat kiinni. Jotkut huoltoasemien yhteydessä olevat kaupat saattoivat olla auki, mutta niissä ei autottomana tullut juuri asioitua.

 

[Lucas]

Ei saanut, kun juuri mikään kauppa ei ollut niin myöhään auki. Varsin tavallinen kauppojen kiinnimenoaika 90-luvun alkupuolella oli Oulussa klo 20. Wikipedia: "Arkipäiville rajoituksia on säädetty vasta 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja ne ovat liittyneet läheisesti työaikaa koskevaan lainsäädäntöön. 1960-luvulla kaupat suljettiin useimmiten jo klo 17. Vuodesta 1969 vuoteen 1997 aukiolo oli sallittua arkisin klo 8–20 ja lauantaisin klo 8–18." Ja noihin päälle vielä sitten helluntait ja vastaavat, jolloin kaupat olivat kiinni. Jotkut huoltoasemien yhteydessä olevat kaupat saattoivat olla auki, mutta niissä ei autottomana tullut juuri asioitua.

R-kioskeilta esimerkiksi taisi saada taajamissa olutta klo 21 saakka. Näin muistelen. Sellainen mielikuva että 0,33 litran olut pullo maksoi R-kioskilla siihen aikaan 7,90 markkaa kun kaupoissa yleinen myyntihinta oli 6 markkaa. Eli noin yhden euron pullolta. Rahan arvon inflaation ja palkkatason nousun myötä se olut on nykyään tuntuvasti halvempaa kun sehän maksaa edelleen yhden euron 0,33 litran tölkiltä. Sellainen mielikuva jostain jäänyt, että 0,5 litran kossupullo maksoi 1990-luvun alussa hieman alle 90 markkaa. Eli noin 15 euroa nykyrahassa. Senkin osalta sama homma, että nykyään se on suhteessa ansiotasoon paljon halvempaa vaikka taitaa maksaa suunnilleen samaiset 15 euroa nyt 30 vuotta myöhemmin.

 

[Marquette]

Ei saanut, kun juuri mikään kauppa ei ollut niin myöhään auki. Varsin tavallinen kauppojen

Tarkoitin näitä yö-huoltoasemia, joissa oli kauppa auki yölläkin.

 

[Corle]

Tarkoitin näitä yö-huoltoasemia, joissa oli kauppa auki yölläkin.

No varsinaisesti tuohon aikaan ei ollut mitään aika rajoituksia oluen myynnillä. Eli aina sai myydä kun kauppa oli auki, mutta taajaman sisällä kaupat eivät saaneet olla auki kovin myöhään ja silloin juuri nuo taajaman ulkopuolella olevat pystyivät olemaan auki 24/7 ja useat olikin oikeastaan kaljan voimalla. Sitten tuli laki joka kielsi alkoholin myynnin yöllä, joten ei enää kannattanut pitää niitä pikkukauppoja 24/7 auki. Meilläkin oli semmoinen pikkukauppa juuri taajaman ulkopuolella jossa oli 24/7 "päivystys".

 

[poskiholisti]

Em. faktat ei kyllä varsinaisesti 1990-lukuun liity mitenkään. Omasta mielestäni 1990-luvulla oli kyllä Suomessa paljon vapaampi ilmapiiri ja meininki kuin 2020-luvulla ja yökerhoissa ja vaikkapa Ruotsin laivoilla oli menoa ja meininkiä aivan eri tavalla kuin nykyään. Muutama kymmenen vuotta samaa kehitystä vielä niin Suomi on yhtä ankea paikka kuin Brežnevin Neuvostoliitto 1970-luvulla. Tosin siitä ei itsellä ole kyllä omakohtaista kokemusta.

Ruotsinlaivojen suosion hiipuminen lienee seurausta lentomatkailun arkipäiväistymisestä. Nykyään (tai siis ennen koronaa) pääsee pikkurahalla kaveriporukalla esim. pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. En muista, että 90-luvun puolella lähipiirissä olisi juuri kuin pakettimatkailtu ja nuorison omatoimimatkailu lentäen ei ollut mikään arkipäiväinen asia. Jotkut harvat toki lähtivät reilaamaan, mikä sekin lienee hieman kuollutta kansanperinnettä halvan lentomatkailun aikana.

 

[Hyrava]

Ruotsinlaivojen suosion hiipuminen lienee seurausta lentomatkailun arkipäiväistymisestä. Nykyään (tai siis ennen koronaa) pääsee pikkurahalla kaveriporukalla esim. pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. En muista, että 90-luvun puolella lähipiirissä olisi juuri kuin pakettimatkailtu ja nuorison omatoimimatkailu lentäen ei ollut mikään arkipäiväinen asia. Jotkut harvat toki lähtivät reilaamaan, mikä sekin lienee hieman kuollutta kansanperinnettä halvan lentomatkailun aikana.

Tuohon ruotsinlaivan suosion hiipumiseen itselläni ainakin on useampia syitä, varmaan monet pätevät muihinkin ihmisiin. Yksi tietty on että ylipäätään pääsi johonkin reissuun ja toinen selkeä syy ainakin itselläni on että ennen ei saanut niin monipuolisesti (ja ehkäpä edullisesti) kaikkea paikallisista kaupoista mitä esimerkiksi naapurimaan kaupoista tai taxfreesta sai.

 

[Mikkos]

Ruotsinlaivojen suosion hiipuminen lienee seurausta lentomatkailun arkipäiväistymisestä. Nykyään (tai siis ennen koronaa) pääsee pikkurahalla kaveriporukalla esim. pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. En muista, että 90-luvun puolella lähipiirissä olisi juuri kuin pakettimatkailtu ja nuorison omatoimimatkailu lentäen ei ollut mikään arkipäiväinen asia. Jotkut harvat toki lähtivät reilaamaan, mikä sekin lienee hieman kuollutta kansanperinnettä halvan lentomatkailun aikana.

Enemmän varmaan EU vaikuttanut asiaan ja myöhemmin euro. Ysärillä alko myös Viron matkailu nostamaan päätään ja varsinkin ysärin lopulla Viro ja Tallinna oli jo kovia mestoja. Varsinkin näitä 22h ristelilyjä oli paljon ja tottakai koska laivalla oli halpaa viinaa ja sitä sai tuoda vaan pienen määrän ja olutta kaksi laatikkoa.
Ai että sitä tutinaa ja hikoilun määrää helsingin tullijonossa salkut kainalossa kun alla oli 22h bilettämistä

 

[poskiholisti]

Aivan, verovapaan myynnin päättyminen 90-luvulla pääsi unohtumaan. Toisaalta viinaralli siirtyi juurikin Viron suuntaan.

 

[yero]

En muista, että 90-luvun puolella lähipiirissä olisi juuri kuin pakettimatkailtu ja nuorison omatoimimatkailu lentäen ei ollut mikään arkipäiväinen asia.

Lentäminen reittilennoilla oli vielä 90-luvulla vielä todella kallista, vuoden 1992 sääntelyn purkamisen jälkeen halpalentoyhtiöt alkoivat hiljalleen vallata alaa ja pakottivat muutkin laskemaan hintoja, Suomesta ei kyllä koko ysärillä lennetty halvalla minnekään. Ja toki vuosikymmenen alussa oli lama, eikä juuri kellään ollut rahaa mihinkään matkailuun.

Aivan, verovapaan myynnin päättyminen 90-luvulla pääsi unohtumaan. Toisaalta viinaralli siirtyi juurikin Viron suuntaan.

Monissa lentokoneissa oli isolla maalattu teksti "KEEP DUTY FREE". Ei auttanut, hävisivät taistelun. Helsinki - Tukholma laivat alkoivat kiertää EU:n ulkopuolelle jääneen Ahvenanmaan kautta.

Itse menin joskus ysärin lopulla lentokonella Maarianhaminasta Helsinkiin. Koneessa sai ostaa tax-free viinaa ja tulo oli ulkomaan terminaaliin.

 

[Jurppii]

Ruotsinlaivojen suosion hiipuminen lienee seurausta lentomatkailun arkipäiväistymisestä. Nykyään (tai siis ennen koronaa) pääsee pikkurahalla kaveriporukalla esim. pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. En muista, että 90-luvun puolella lähipiirissä olisi juuri kuin pakettimatkailtu ja nuorison omatoimimatkailu lentäen ei ollut mikään arkipäiväinen asia. Jotkut harvat toki lähtivät reilaamaan, mikä sekin lienee hieman kuollutta kansanperinnettä halvan lentomatkailun aikana.

Tuohon ruotsinlaivan suosion hiipumiseen itselläni ainakin on useampia syitä, varmaan monet pätevät muihinkin ihmisiin. Yksi tietty on että ylipäätään pääsi johonkin reissuun ja toinen selkeä syy ainakin itselläni on että ennen ei saanut niin monipuolisesti (ja ehkäpä edullisesti) kaikkea paikallisista kaupoista mitä esimerkiksi naapurimaan kaupoista tai taxfreesta sai.

En mä tiedä, kuinka moni otti laivalle lähdön "matkailuna", jonka kanssa lentomatka jotenkin olisi verrattavissa. Ajantappoa eläkeläisille ja arjesta pakoa lapsiperheille. Muut biletti.

Bilettämisen ankeuden paljastuminen ja yleinen myönteinen asennekehitys suhteessa dokaamiseen lienee muuttanut tilannetta. Ei tuonne jaksa lähteä ottamaan muutamaa hyvää olutta tai viskiä ja känni/krapula ei kiinnosta, saati haaskata vapaita aamujaan jossain hytissä haisten. Eikä oikein kukaan edes onneksi enää yritä mitään konferensseja laivalle järkätä kun ei sinne porukkaa huvita lähteä.

 

[poskiholisti]

En mä tiedä, kuinka moni otti laivalle lähdön "matkailuna", jonka kanssa lentomatka jotenkin olisi verrattavissa. Ajantappoa eläkeläisille ja arjesta pakoa lapsiperheille. Muut biletti.

Laivamatka oli kuitenkin "irtiotto arjesta", vähän samaan tyyliin kuin joku pidennetty juhlintapainotteinen viikonloppu parin tunnin lentomatkan päässä kaveriporukalla. Halpalennot kohteeseen parhaimmillaan muutamalla kympillä ja majoitukset päälle. Juhliminen ja ruokailut ovat pääsääntöisesti halvempaa missä muualla tahansa kuin Suomessa.

 

[Maranki]

Minä olen kulkenut ruotsinlaivalla reilut 50 kertaa, mutta vain yksi noista reissuista on laskettavissa biletykseksi. Suurin osa matkoista tapahtui kyllä jo 70- ja 80-luvuilla ja syynä oli se, että sukulaisistani noin puolet muutti Ruotsiin. Ainakin kesäaikaan tuolloin olikin paljon juuri jommalla kummalla puolella lahtea sukulaisten luona kävijöitä. Ehkä tuo alkoi sitten vähentyä 90-luvun puolella.

Omaan varsin pieneen otokseeni perustuva tuntuma on, että 90-luvulla meno laivalla oli paljon vaisumpaa kuin 70- ja 80-luvuilla. Ruotsissa työskentelevillä suurten ikäluokkien nuorilla aikuisilla oli varsin paljon varaa ryypätä laivalla ja monta draamaa tuli todistettua 90-luvulla porukalla oli myös hyttipaikat, aiemminhan matkustettiin paljolti kansipaikoilla, joten itsensä tolkuttomaan kuntoon juoneet olivat paremmin esillä.

 

[PornReindeer]

Laivamatka oli kuitenkin "irtiotto arjesta", vähän samaan tyyliin kuin joku pidennetty juhlintapainotteinen viikonloppu parin tunnin lentomatkan päässä kaveriporukalla. Halpalennot kohteeseen parhaimmillaan muutamalla kympillä ja majoitukset päälle. Juhliminen ja ruokailut ovat pääsääntöisesti halvempaa missä muualla tahansa kuin Suomessa.

Mutta ysärillä ei paljoa ainakaan omassa tuttava-/sukulaispiirissäni halpalentoja otettu tms. pidennettyjä vkl keskieuroopassa vietetty. Laivalla taas oli ties mitä urheiluseuran tai kerhon puuhamatkaa

 

[poskiholisti]

Mutta ysärillä ei paljoa ainakaan omassa tuttava-/sukulaispiirissäni halpalentoja otettu tms. pidennettyjä vkl keskieuroopassa vietetty. Laivalla taas oli ties mitä urheiluseuran tai kerhon puuhamatkaa

No sepä juuri. Kun ysärillä kaveriporukka lähti bilettämään laivalle, nykyään (ilman koronaa) voisi saman tyyppinen nuorisoporukka lähteä vaikka Berliiniin örveltämään. Lentomatkailusta on tullut arkipäiväisempää.

 

[dropadrop]

Ihan hyvä kun maailma laajenee. Berliinissä on vähän paremmat bileet.

 

[Pavosen Heska]

Ruotsinlaivojen suosion hiipuminen lienee seurausta lentomatkailun arkipäiväistymisestä. Nykyään (tai siis ennen koronaa) pääsee pikkurahalla kaveriporukalla esim. pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. En muista, että 90-luvun puolella lähipiirissä olisi juuri kuin pakettimatkailtu ja nuorison omatoimimatkailu lentäen ei ollut mikään arkipäiväinen asia. Jotkut harvat toki lähtivät reilaamaan, mikä sekin lienee hieman kuollutta kansanperinnettä halvan lentomatkailun aikana.

Itse Turussa asuneena oli noi laivaristeilyt verrattavissa saunassa käyntiin. Sen sijaan tuohon aikaan alkoi olla tarjolla jos jonkinlaisten matkatoimistojen järjestämiä viikon matkoja turkkiin ja kreikkaan joihin äkkilähdöllä pääsi todella edullisesti lähikentältä. Muutaman kerrankin viikon loman alkaessa perjantaina tuli liipaistua etelän lämpöön lauantai tai sunnuntai lähdöllä vaikka vielä perjantai aamulla ei ollut selvää mihin kohteeseen. Viikkoon sitten ei juuri mikään ollut selvää.
Harmi että ysärin lopulla pienten matkatoimistojen kuolemat sitten alkoivatkin levitä.
Isommalle porukalle oli vaikeaa saada äkkilähtöjä sopimaan kaikille kalenteriin niin pari kulttuurimatkaa tuli tehtyä porukalla matkaesitevihon hinnoilla. Kotimaisia bileporukoita ei kohteessa juuri tavattu mutta brittejä sitäkin enemmän, useasti baarin ovella oli selittämistä että päästivät sisään mutta "Suomi-perkele" toimi vip-korttina.

 

[living_death]

Ysäriltä jäi mieleen myös ruokolahden leijona.

Ruokolahden leijona

www.ruokolahti.fi

Menneinä vuosisatoina Ruokolahti tunnettiin eksoottisena erämaapitäjänä Saimaan rannalla sopivan matkan päässä Viipurista ja Pietarista. Imatran alueen kuuluessa Ruokolahteen Imatrankoski oli Ruokolahden tunnetuin luonnonnähtävyys ja matkailukohde.

Luonto on edelleen lähellä ruokolahtelaisten sydäntä. Siinä riittää ihmeteltävää. Ilmielävän leijonan seikkailu Ruokolahden metsissä oli valtakunnan tarkimmin seurattu tapahtuma kesä-heinäkuussa 1992. Leijonan havaitsi ensimmäiseksi metsätyönjohtaja Martti Auvinen 23. päivänä kesäkuuta ollessaan leimaamassa metsää Ruokolahdella. Kaksi päivää myöhemmin havainto julkaistiin paikallislehdessä ja siitä alkoi uskomattoman laaja uutisointi ja keskustelu leijonan ympärillä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ja kikkelikortti. En uskalla sitä edes tänne linkittää, kun nykyajan takakireästä ilmapiiristä johtuen ei koskaan tiedä heiluuko bannikortti.

Mutta googlella löytyy.

Ja vähän siihen liittyen Matti Nykäsen seikkailut stripparina tms. pornotähtenä... Eikös siitäkin tehty joku kortti.. En muista. Mutta mielestäni Matilla oli aika iso. Jotenkin jäänyt mieleen.

edit: mutta pannaan nyt epäsuora linkki Wikipediaan: Tupolevin veljekset – Wikipedia

 

[Maranki]

Liekki-sonni oli Ruokolahden leijonaa kovempi jätkä - se kun oli kiistatta olemassa

 

[Maranki]

Ja se "Tupolevin veljeskunta" oli muuten hyvä esimerkki 90-luvun ankeudesta - suomettumisen loppuhuurujen läpeensä ummehtunutta paskaa, josta on toivottavasti päästy jo eroon.

 

[yero]

Ja vähän siihen liittyen Matti Nykäsen seikkailut stripparina tms. pornotähtenä... Eikös siitäkin tehty joku kortti.. En muista. Mutta mielestäni Matilla oli aika iso. Jotenkin jäänyt mieleen.

Matin korttia joskus ihmettelin ihan livenä kun niitä oli myynnissä jossain kirpputorilla, en tiedä, miksi en ostanut, olisi omistamisen arvoinen retroesine tänään. Ja kyllä, Matilla oli iso.

 

[qwertyu]

Mutta mielestäni Matilla oli aika iso.

Ja kyllä, Matilla oli iso.

En vaihtaisi omaani tuohon nakkiin. Ei kai ole väärin postata kuvaa aikuisista peseytymässä?

*Asiaton sisältö poistettu ylläpidon toimesta*

 

[Maranki]

Toivottavasti moni lukee tätä töissä (edellisessä viestissä ollut "eroottinen" kuva sittemmin poistettu, hyvä niin)

Mutta olihan Nykänen jännä ilmiö myös 90-luvulla (kuten myös aiemmin ja myöhemmin). Joskus kavereiden kanssa tuumailtiin tuopin ääressä, että mikä olisi äärimmäinen lööppi. Oma ehdotukseni oli "Matti Nykänen tuli uskoon". Ja siitä kului vain pari vuotta, kun tuo oli lööppinä tai jonkun sensaatiolehden kannen otsikossa.

Oma suosikkini Nykäs-jutuista oli hänen joku pakomatkansa etelän matkakohteeseen. Jokin iltapaske lähetti toimittajan perään, mutta Matti vaatikin haastattelusta 150 000 mk. Seuraavan päivän lööppi olikin sitten "Nykänen vaatii haastattelusta 150 000 mk!".

 

[Erkki_erikeepperi]

En vaihtaisi omaani tuohon nakkiin. Ei kai ole väärin postata kuvaa aikuisista peseytymässä?

Kieltämättä sulla on isot pallit kun uskallat tuollaista pornografiaa tänne palstalle postailla...

Vähän kyllä näyttäisi, että Matilla oli vaan puoliseisokki..

 

[poskiholisti]

Toivottavasti moni lukee tätä töissä (edellisessä viestissä ollut "eroottinen" kuva sittemmin poistettu, hyvä niin)

Mutta olihan Nykänen jännä ilmiö myös 90-luvulla (kuten myös aiemmin ja myöhemmin). Joskus kavereiden kanssa tuumailtiin tuopin ääressä, että mikä olisi äärimmäinen lööppi. Oma ehdotukseni oli "Matti Nykänen tuli uskoon". Ja siitä kului vain pari vuotta, kun tuo oli lööppinä tai jonkun sensaatiolehden kannen otsikossa.

Oma suosikkini Nykäs-jutuista oli hänen joku pakomatkansa etelän matkakohteeseen. Jokin iltapaske lähetti toimittajan perään, mutta Matti vaatikin haastattelusta 150 000 mk. Seuraavan päivän lööppi olikin sitten "Nykänen vaatii haastattelusta 150 000 mk!".

Matin matkassa oli hyvin usein "luottotoimittaja" Kai Merilä, joka raportoi reissujen käänteistä Seiskan sivuilla.

 

[yero]

Matin matkassa oli hyvin usein "luottotoimittaja" Kai Merilä, joka raportoi reissujen käänteistä Seiskan sivuilla.

Molemminpuolista bisnestä nämä jutut olivat, mutta luulen, että kyllä alkoholistia taidettiin käyttää rankasti hyväksi. Yksi Matin heiloista kutsui Merilää "juottotoimittajaksi".

 

[Maranki]

Lehdistön moraali oli kyllä monesti hyvin alhainen Matti Nykäsen tapauksessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Lehdistön moraali oli kyllä monesti hyvin alhainen Matti Nykäsen tapauksessa.

Tangoon tarvitaan kaksi... Kolikon kääntöpuolena kannattaa muistaa, että mäkihyppyuransa jälkeen Matti Nykänen elätti itsensä seuraavat 30 vuotta tekemättä käytännössä muuta kuin olemalla Matti Nykänen.

 

[Maranki]

Tangoon tarvitaan kaksi... Kolikon kääntöpuolena kannattaa muistaa, että mäkihyppyuransa jälkeen Matti Nykänen elätti itsensä seuraavat 30 vuotta tekemättä käytännössä muuta kuin olemalla Matti Nykänen.

Tuokin on tavallaan totta, mutta siitä huolimatta pidän lehdistön Nykäs-suhdetta varsin kieroutuneena.

Vielä Nykäsestä: hänhän oli kielellinen erikoistapaus vähän Ringo Starrin tapaan, hauskalla tavalla päättömiä lauseita tai jurpoja lauseita tuli tuon tuostakin. Ja olivathan ne monesti hyvin osuviakin: "No pilluhan se on aina mielessä, mutta hypätään nyt ensin."

 

[Lucas]

Tangoon tarvitaan kaksi... Kolikon kääntöpuolena kannattaa muistaa, että mäkihyppyuransa jälkeen Matti Nykänen elätti itsensä seuraavat 30 vuotta tekemättä käytännössä muuta kuin olemalla Matti Nykänen.

Matti Nykänen olisi käsittääkseni tienannut useamman miljoonan euroa kun olisi mäkihyppyuransa aikana vähän eri tavalla hoitanut hommansa. Ilmeisesti Pepsi limsaltakin olisi ollut tarjolla rahakasta sopimusta, jos olisi limsaa alentanut mainostamaan. Ja keski-Eurooopasta olisi saanut hyvin rahakkaita tv-mainossopimuksia jos lauseen kaksi olisi opetellut niitä varten puhumaan saksaa mainoksessa. Ja pitänyt sen Keke Rosbergin managerina ja antanut Keken hoitaa raha-asiat Matin puolesta ja antanut käyttörahaa järkevässä määrin säännöstelynä.

Ja uran jälkeen olisi saanut hyväpalkkaista hommaa kun olisi vähän eri tavalla hoitanut hommansa jonkun firman PR-henkilönä. Tyyliin Juha Mieto Keskon mannekiininana ja Petri Keskitalo Rautaruukilla.

Toki kyseessä ei olisi ollut meidän kaikkien julkisuuden kautta tuntema sama Matti Nykänen jos olisi noin hommansa hoitanut.

Jotta pysytään ketjun aiheessa niin olihan se ysärin alussa melkoinen mediatemppu kun Nykänen julkaisi levyn ja alkoi strippariksi ja antamaan strippibaaribn kopissa takahuoneessa "privaatimpiakin esityksiä". Sitä en tiedä oliko ne privaatimmmat esitykset sitten vain naisille vai kävikö asiakkaaksi myös miehet.

Olihan tuo Nykänen Persoona isolle peellä.

 

[kilroy1]

Tangoon tarvitaan kaksi... Kolikon kääntöpuolena kannattaa muistaa, että mäkihyppyuransa jälkeen Matti Nykänen elätti itsensä seuraavat 30 vuotta tekemättä käytännössä muuta kuin olemalla Matti Nykänen.

Juuri näin. Nykäsen nuoruutta kun katselee niin ilman urheilu-uraa Matti olisi ollut lähiön perusjuoppo tasoa. Ja uran jälkeen olisi vaipunut johonkin hanttihommiin ilman täälläkin haukuttua lehdistöä.

 

[Muumi]

Ei toki, mutta sanana kuului 80- ja 90-luvulle enemmän kuin nykyaikaan - ne ketunraatoepisodit olivat vielä tuoreemmassa muistissa. Nykyajassa olen törmännyt usein siihen, että kissamargariinia luullaan urbaanilegendaksi.

Eihän margariini enää ole mikään mörkö ja vastaa lähinnä öljyä. Pahaa makua ja ankeuttamista tarkoitin yllä protestoida.

Minä tosiaan luulin tätä urbaani legendaksi ennen kuin luin tästä ketjusta lisää asiaa.

 

[Muumi]

Mä muistelen ajatelleeni jo tuolloin, että on aika härskiä, että lehmän utareesta imetty, jatkokäsitelty ja yksittäispakattu tuote maksaa saman verran kuin maan kamarasta imetty ja vähän jalostettu bulkkikama... Ja nyt maito on jo puolet halvempaa kuin bensa!

Yhtä hyvin bensaakin voitaisiin myydä litran pulloissa kaupassa hintaan 2 euroa kannu. Miksipä ei.. Kai jotain pienkonebensaa myydäänkin.

Muistan miettineeni juuri tismalleen samaa. Tosin luultavasti vasta 2000-luvun alussa.

 

[Juhanator]

Otsikkoa vain siteeraakseni ei se 90-luku ankealta tuntunut, oli pelikonsolia, autoon oli kortin saaneena varaa ostaa bensaa ja pyöriä billurinkiä mikkelin torilla, yökerhoihin pääsi(n) alaikäisenä aika helposti, ysäri-juusteli musa cd-vaihtimessa ja itse asennetut audiolaitteet siinä. Tämä nyt sellaisen 96 armeijaan menneen näkökulmasta. Ehkä tuo oma ikä sattui juuri niin, ettei mitkään lamat ynm puraisseet ja porukatkin pärjäsi ihan ok.

Noh toki jos nyt tätä päivää siihen, moni asia on muuttunut. Oma teini-ikäkin oli juuri ennen internetin tulemista. Nyt on asioita huonomminkin kuin tuolloin.
Elikäs itselläni ei ole mitään kauhean "ankeaa" kuvaa tuosta ajasta. En minä sitä aikaa takaisinkaan haluaisi, mutta se tuntui ihan mukavalta elämältä tuolloinkin ja tuollaisenaan
Tämä nyt siis ihan subjetkiivisena kokemuksena tietysti, kuka mitäkin silloin koki tai kävi läpi.

 

[kilroy1]

Otsikkoa vain siteeraakseni ei se 90-luku ankealta tuntunut, oli pelikonsolia, autoon oli kortin saaneena varaa ostaa bensaa ja pyöriä billurinkiä mikkelin torilla, yökerhoihin pääsi(n) alaikäisenä aika helposti, ysäri-juusteli musa cd-vaihtimessa ja itse asennetut audiolaitteet siinä. Tämä nyt sellaisen 96 armeijaan menneen näkökulmasta. Ehkä tuo oma ikä sattui juuri niin, ettei mitkään lamat ynm puraisseet ja porukatkin pärjäsi ihan ok.

Noh toki jos nyt tätä päivää siihen, moni asia on muuttunut. Oma teini-ikäkin oli juuri ennen internetin tulemista. Nyt on asioita huonomminkin kuin tuolloin.
Elikäs itselläni ei ole mitään kauhean "ankeaa" kuvaa tuosta ajasta. En minä sitä aikaa takaisinkaan haluaisi, mutta se tuntui ihan mukavalta elämältä tuolloinkin ja tuollaisenaan
Tämä nyt siis ihan subjetkiivisena kokemuksena tietysti, kuka mitäkin silloin koki tai kävi läpi.

Itsellä armeija -89 ja -90 vakituisiin töihin.. Oma näkökulma on tämän takia vähän eri.

Ysäri oli aika jakautunut vuosikymmenen.. Alussa elettiin vielä täyttä nousukautta jonka jälkeen tuli täysi romahdus ja lama. Sitä ei kestänyt kuitenkaan kauaa ja vuosikymmenen puolivälissä oli jo ihan eri meno päällä.

Laman pahin aika oli kyllä julmaa.. Töitä ei ollut, yhteiskunta ei ollut mitenkään valmistautunut tilanteeseen ja tehdyt poliittiset päätökset vain pahensivat tilannetta.. No, jälkiviisaus on aina helppoa.

 

[Norsu]

Parasta elämää 90-luvulla, siis nuorena. Kaikki oli niin mahtavaa, ei ollut nettiä tai sosiaalista mediaa. Ei nykyajan Andoid-zombeja.

Kun sun kaverit oli oikeasti läsnä eikä Facebookissa...

Mitä tahansa maksaisin että pääsisin aikakoneella takaisin 90-lukuun.

Ketjussa mainittu 90-luku ei todellakaan ollut ankeaa, se on ollut elämäni parasta aikaa.

Sama täällä. Olin toki yksi niistä onnekkaista, joiden vanhemmilla molemmilla riitti töitä. Ei me mitään rikkaita oltu, mutta ei ollut pulaakaan mistään.

Kyllä itselleni oli tuo peruskoulun ja lukion aika sitä elämän parasta aikaa. Kavereiden kanssa tuli harrastettua, liikuttua ja myös pelattua. Lisäksi 90-luvun bändit ja musiikki on itselle sitä parasta ikinä. Musiikkia tuli myös oikeasti kunnolla kuunneltua, kun olit ensin säästänyt rahaa sitä CD:n ostoa varten pitkään, eikä kaikki ollut tarjolla YouTubessa.

Kirjastossa oli myös mukava käydä lukemassa musalehtiä ja Pelit -lehteä. Ai että olivat hyviä aikoja. Kirjoja tuli myös luettua paljon. Tuntuu että keskittymiskyky aina siihen johonkin tiettyyn asiaan oli parempi, kun ei ollut nettiä eikä somea jne. TV:ssäkin näkyi vain muutama kanava.

Tulee aina sellainen lämmin nostalginen fiilis, kun miettii niitä parhaita aikoja. Kunpa pääsisi takaisin sinne tästä paskasta.

Ymmärrän kyllä myös niitä, jotka eivät olleet onnekkaita laman ja työttömyyden takia. On varmasti ollut perseestä se aika heille.

 

[Nomber]

Sama täällä. Olin toki yksi niistä onnekkaista, joiden vanhemmilla molemmilla riitti töitä. Ei me mitään rikkaita oltu, mutta ei ollut pulaakaan mistään.

Kyllä itselleni oli tuo peruskoulun ja lukion aika sitä elämän parasta aikaa. Kavereiden kanssa tuli harrastettua, liikuttua ja myös pelattua. Lisäksi 90-luvun bändit ja musiikki on itselle sitä parasta ikinä. Musiikkia tuli myös oikeasti kunnolla kuunneltua, kun olit ensin säästänyt rahaa sitä CD:n ostoa varten pitkään, eikä kaikki ollut tarjolla YouTubessa.

Kirjastossa oli myös mukava käydä lukemassa musalehtiä ja Pelit -lehteä. Ai että olivat hyviä aikoja. Kirjoja tuli myös luettua paljon. Tuntuu että keskittymiskyky aina siihen johonkin tiettyyn asiaan oli parempi, kun ei ollut nettiä eikä somea jne. TV:ssäkin näkyi vain muutama kanava.

Tulee aina sellainen lämmin nostalginen fiilis, kun miettii niitä parhaita aikoja. Kunpa pääsisi takaisin sinne tästä paskasta.

Ymmärrän kyllä myös niitä, jotka eivät olleet onnekkaita laman ja työttömyyden takia. On varmasti ollut perseestä se aika heille.

Sama, lama ei koskettanut juurikaan. Ei mitään rikkaita oltu, mutta hyvin meni ja monenlaisia asioita sain ja lomailtiin jne. Somet sun muut kun ei ollut vielä olemassa niin kaikki oli tosiaan läsnä enemmän hetkessä. Aloitin ala-asteen 91, kavereiden kanssa tuli pyöräiltyä/uitua/hiihdettyä jne ja tietokoneissakin oli enemmän hohtoa kun nykyään kunnsai viritellä kaikenmaailman autoexec tiedostoja että muisti riitti peleihin jne. Moninpelit oli samalla näppiksellä pelattavia ja NES oli uusinta uutta. Varsin hyvää aikaa käydä peruskoulu.

Ei tässä huonosti mene nytkään, mutta kyllä lapsuus oli hyvää aikaa ja varsinkin tuossa 90 luvulla. Toki varmaan moni asia oli huonosti, mutta kun ei paremmasta tiennyt niin oli hyvä. Ja varmaan huonosti olleet asiat koski lähinnä aikuisia eikä lapsia.

 

[Norsu]

Sama, lama ei koskettanut juurikaan. Ei mitään rikkaita oltu, mutta hyvin meni ja monenlaisia asioita sain ja lomailtiin jne. Somet sun muut kun ei ollut vielä olemassa niin kaikki oli tosiaan läsnä enemmän hetkessä. Aloitin ala-asteen 91, kavereiden kanssa tuli pyöräiltyä/uitua/hiihdettyä jne ja tietokoneissakin oli enemmän hohtoa kun nykyään kunnsai viritellä kaikenmaailman autoexec tiedostoja että muisti riitti peleihin jne. Moninpelit oli samalla näppiksellä pelattavia ja NES oli uusinta uutta. Varsin hyvää aikaa käydä peruskoulu.

Ei tässä huonosti mene nytkään, mutta kyllä lapsuus oli hyvää aikaa ja varsinkin tuossa 90 luvulla. Toki varmaan moni asia oli huonosti, mutta kun ei paremmasta tiennyt niin oli hyvä. Ja varmaan huonosti olleet asiat koski lähinnä aikuisia eikä lapsia.

Samaa mieltä, että peleissä oli sitä hohtoa ja koneissa myös. Kun näki jonkun Unrealin grafiikat Voodoolla ekaa kertaa, niin leuka loksahti lattiaan. Nyt on jo tavallaan kaikki nähty. Moninpelejä oli kyllä kiva pelata samalla koneella kavereiden kesken. Onneksi on sentään ne muistot jäljellä noista ajoista.

 

[Erkki_erikeepperi]

Lapsuus on ihmisen parasta aikaa riippumatta siitä milloin on syntynyt. Tai mihin. Ellei ole jotenkin erityisen hankala lapsuus perhesyistä tai muista syistä johtuen.

Venäjän mummotkin haikailee Neuvostoliittoa eli lapsuuttaan ja nuoruuttaan...

1990-luku oli silti objektiivisesti ottaen mielenkiintoinen vuosikymmen, ei siitä mihinkään pääse. Siis mielenkiintoisempi kuin useimmat muut vuosikymmenet. Paljon tapahtui asioita lyhyessä ajassa.

(2020-lukukin on ollut toki erittäin "mielenkiintoinen" tähän mennessä, mutta vain asioiden negatiivisimmissa merkityksissään...)

 

[Jumi]

90-luvusta tulee mieleen lähinnä lapsesta teiniksi ja myöhemmin täysi-ikäiseksi kasvaminen. Taisin olla 11v kun katsoin TV:stä elokuvan Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail) tietämättä yhtään etukäteen mikä se on. Se oli hauskinta mitä olin ikinä nähnyt, vitsit olivat kuin toisesta ulottuvuudesta ja lopputekstien yhtäkkiä pölähtäessä ruutuun nauroin niin lujasti että kyyneet valui. Ihmettelin että voiko tälläistäkin tehdä.

Suht pienessä kylässä eläneenä mieleen on jäänyt että pyörällä kuljettiin joka paikkaan eikä kännyköitä tai liikennevaloja ollut. Huumeita näkyi vain elokuvissa. Kesälomalla käytiin "etelässä" eli Oulussa, ja oli hieno nähdä valtatien valot ja betoniset alikulkusillat. 500 lapsen koulussa oli kuri eikä kukaan pinnannut ja jos joku oli myöhässä niin siihen oli hyvä syy. Muistan kuinka ihmettelin kun uutisissa kerrottiin jostain kaupungista missä oppilaille ei kelpaa kouluruoka ja lapset kävivät ruokatauolla kaupasta ostamassa Naminami-vanukkaat. Miten ne voi käydä ku eihän koulusta pääse pois kesken päivän? Kiusaamista oli vähän, eivätkä ainakaan pojat kiinnittäneet pukeutumiseen minkäänlaista huomiota, tai no yläasteella jokainen piti farkkuja. Olen ihmetellyt miten nykyaikana myös poikalapset kiinnittävät huomiota esim. takin merkkiin.

Toinen iso juttu tapahtui kesällä 1994 kun katsoin Ylen Lista 40 -ohjelmaa jossa käytiin läpi Suomen eniten myyneet albumit. Ykösenä oli The Prodigyn Music for the Jilted Generation jolta soitettiin No Good. Taas ekaa kertaa kuulin jotain täysin uutta ja mahtavaa, se melkeinpä muutti sen hetkisen elämäni. Olen miettinyt jälkeenpäin että tuosta hetkestä alkoi teini-ikä ja sain jotain uusia upgradeja aivoihin, kun aloin huomaamaan ja oppimaan vaikka mitä ominpäin, ilman median/yhteiskunnan (TV, radio, lehdet) apua. Tuohon asti olin vain mennyt porukan matkassa ja tehnyt asioita mitä muutkin tekevät. Naapurin iso poika tiesi kertoa että kirjastosta löytyy saman bändin The Experience albumi joka oli vieläkin parempi, ja vähän myöhemmin kun saatiin multimedia PC löysin träkkerimusiikin. Siihen aikaan ei ollut vielä mp3:sia ja CD-levy ostokset meni aina vituiksi. Party Planet -94, Techno & Dance 7 ja muuta "teknoa" tuli ostettua joka silti oli aivan liian kesyä eikä albumilla ollut yleensä kuin yksi hyvä biisi. Onneksi löysin Mikrobitin purkin nopeasti ja modeemilla tuli ladattua träkkeribiisejä. Ne oli juuri sellaisia biisejä joista pidin ja samalla aloitin itsekin kokeilemaan miten biisejä tehdään.

Onneksi ei ollut somea silloin kun olin nuori.

 

[Tech_ananas]

Onneksi ei ollut somea silloin kun olin nuori.

Kyllä. Nykyään some vaikuttaa ja se että moni lapsi/nuori elää koko nuoruutensa naama kiinni ruudussa vie monta asiaa paaaaljon huonompaan suuntaan vaikka niitä huonoja asioita on ennenkin ollut.

 

[Admiral General Aladeen]

Siitä on loputtomasti tutkimustietoa kuinka some aiheuttaa masennusta ja kaikkea muutakan haittaa. Näin aikuisena somesta voi jättäytyä helposti pois (jos vieroitusoireet sietää), mutta lapsilla ja nuorisolla tilanne taitaa olla eri kun koko kaveriporukka rakentuu jonkin some kanavan varaan.

Oi niitä aikoja, ei ollut älypuhelimia, harvalla oli minkäänlaista kännykkää. Kun meni ulos tai mökille oli täysin tavoittamattomissa. Elämä ei ollut niin hektistä ja tietoverkoissa kiinni. Oli meillä internetti melko varhain, mutta se puhelinmodeemi viritys oli enemmänkin harrastus kuin vakavasti otettava telkkarin ja kirjojen korvike. Pätkivän netin sijaan oli mukavampi lukea paperisena Mikro Bittiä ja Tekniikan Maailmaa.

 

[Joku_242]

Siitä on loputtomasti tutkimustietoa kuinka some aiheuttaa masennusta ja kaikkea muutakan haittaa. Näin aikuisena somesta voi jättäytyä helposti pois (jos vieroitusoireet sietää), mutta lapsilla ja nuorisolla tilanne taitaa olla eri kun koko kaveriporukka rakentuu jonkin some kanavan varaan.

Oi niitä aikoja, ei ollut älypuhelimia, harvalla oli minkäänlaista kännykkää. Kun meni ulos tai mökille oli täysin tavoittamattomissa. Elämä ei ollut niin hektistä ja tietoverkoissa kiinni. Oli meillä internetti melko varhain, mutta se puhelinmodeemi viritys oli enemmänkin harrastus kuin vakavasti otettava telkkarin ja kirjojen korvike. Pätkivän netin sijaan oli mukavampi lukea paperisena Mikro Bittiä ja Tekniikan Maailmaa.

Aika sama se oli vielä 00-luvun alkupuolella. Vaikka kännyköitä oli, ei niillä oikein voinut tehdä muuta kuin soitella ja pelailla matopeliä. Lähinnä somea oli ehkä irkki.

 

[Nomber]

Siitä on loputtomasti tutkimustietoa kuinka some aiheuttaa masennusta ja kaikkea muutakan haittaa. Näin aikuisena somesta voi jättäytyä helposti pois (jos vieroitusoireet sietää), mutta lapsilla ja nuorisolla tilanne taitaa olla eri kun koko kaveriporukka rakentuu jonkin some kanavan varaan.

Oi niitä aikoja, ei ollut älypuhelimia, harvalla oli minkäänlaista kännykkää. Kun meni ulos tai mökille oli täysin tavoittamattomissa. Elämä ei ollut niin hektistä ja tietoverkoissa kiinni. Oli meillä internetti melko varhain, mutta se puhelinmodeemi viritys oli enemmänkin harrastus kuin vakavasti otettava telkkarin ja kirjojen korvike. Pätkivän netin sijaan oli mukavampi lukea paperisena Mikro Bittiä ja Tekniikan Maailmaa.

Tuo oli kyllä hyvä että jos olit ulkona vaikka niin kukaan ei saanut kiinni ja vaikka joku olisi soittanutkin niin siitä ei jäänyt mitään merkintää mihinkään niin ei "tarvinnut" soittaa takaisin kun ei edes voinut tietää että joku soittanut.

Toki moni homma paljon vaikeampaa, mutta loppujen lopuksi ehkä vaan hyvä että oli, niin ei ollut elämä niin stressaavaa ja kiireistä.

Nyt puskee joka tuutista viestiä ja puhelua kokoajan niin että kaikkia ei ehdi edes lukemaan saati vastaamaan niihin

 

[Hyrava]

Tuo oli kyllä hyvä että jos olit ulkona vaikka niin kukaan ei saanut kiinni ja vaikka joku olisi soittanutkin niin siitä ei jäänyt mitään merkintää mihinkään niin ei "tarvinnut" soittaa takaisin kun ei edes voinut tietää että joku soittanut.

Toki moni homma paljon vaikeampaa, mutta loppujen lopuksi ehkä vaan hyvä että oli, niin ei ollut elämä niin stressaavaa ja kiireistä.

Nyt puskee joka tuutista viestiä ja puhelua kokoajan niin että kaikkia ei ehdi edes lukemaan saati vastaamaan niihin

Tosiaan kovin monella ei ollut puhelinvastaajaa (tai edes numeronnäyttölaitetta joka tallensi saapuvien puheluiden numerot) lankapuhelimessaan niin piti tosiaan koittaa arvata koska toinen on kotona että sai puhelimitse kiinni. Toisaalta sitten kun GSM-puhelimet alkoivat 90-luvun loppupuolella yleistymään niin tekstarithan oli kova juttu ja oli toisaalta mukavaa että oli vain yksi viesti"sovellus", nykyään kun on WhatsAppia, Telegramia, Signalia ja ties mitä muita vaikka ja kuinka paljon ja osa porukasta käyttää eri sovellusta niin itse silti mieluiten käytän tavallisia tekstareita kun sillä viesti menee todennäköisimmin perille vaikkei se välttämättä olekaan se vastapuolen preferoima viestittelyväline.

Itselleni ei nykyäänkään hirveästi puheluita omaan numeroon tule ja niistäkin suuri osa on jotain kaupustelijoita, huijareita tai muita vastaavia.

Olihan jotkut hommat toki ennen hankalampia mutta toisaalta osa oli helpompaakin kun ei tarvinnut joka hommaan jotain omaa äppiä kuten nykypäivänä.

 

[Nomber]

Tekstiviesteissä myös hyvä juttu oli että ne maksoi. Ei tullut turhia viestejä ollenkaan.

 

[alakääntö]

Tekstiviesteissä myös hyvä juttu oli että ne maksoi. Ei tullut turhia viestejä ollenkaan.

ja pituus. Piti saada asia esitettyä jotenkin lyhyesti ja järkevästi. Eikä pitkiä viestejä edes jaksanut kirjoitella

 

[Hyrava]

Tekstiviesteissä myös hyvä juttu oli että ne maksoi. Ei tullut turhia viestejä ollenkaan.

Erittäin hyvä pointti. Ja samaan viestiin yritettiin mahduttaa mahdollisimman paljon asiaa eikä niinkuin nykyään että on suunnilleen yksi sana per viesti. Toki ne tekstiviestit edelleen maksavat mutta esim jossakin pakettiliittymässä niin häviävän vähän että kukaan ei edes ajattele asiaa.