Alppihiihto

Näin kuriositeettina omakohtainen tarina kun, oltiin joskus lukiossa Lapissa hiihtokurssilla ja kisattiin siitä kuka lentää sellaisesta rinteessä olevasta rakenteesta (silta) pisimmälle (peruslaskija ei ota siitä mitään pomppua, mutta jos tarkoituksella menee kovaa, niin siitä lentää helposti toista kymmentä metriä hallitusti). Lopulta sain sellaiset vauhdit, että tajusin heti ilmassa, että nyt meni mäkihypyksi. Tiesin lentäväni koko jyrkän kohdan yli ja päätyväni tasaiselle rinteen pätkälle joka tapauksessa, jolloin säikähdin niin paljon, että tulin lopulta perse edellä maahan. Väittäisin, että Vonnilla oli vähän samanlainen logiikka tuossa ilmalennon aikana ja minimoidakseen riskiä hän laittoi sukset poikittain menosuuntaan nähden ilmalennon aikana ns. pysäyttääkseen suurimmat vauriot ja käytännössä siinä samalla maksimoi riskin. Ehjänä ollessaan hän olisi osannut luottaa siihen, että tulee järkevästi alas ja pystyy jopa jatkamaan laskua sen jälkeen. Ehkä tosiaan portti ohjasi heitti häntä just sen verran, mutta tuon tason laskijan pitäisi osata korjata oikealla tavalla ilmalennon aikana. Se portti aiheuttaa näyttävän mustelman osuessaan pahasti, mutta harvemmin muuttaa laskijan liike-energiaa merkittävästi mihinkään suuntaan jos mukana on koko paino ja eikä esim. vain toista jalkaa (toinen suksi menee portin keskeltä).

Saakelin jenkit täynnä näitä tarinoita kun mahdottomasta palauduttu ja hengen kanssa leikkimällä päästy vielä suurimmalle korokkeelle. Tuntui ennakkoon jo edesvastuuttomalta, mutta ehkä tästä joku otti opiksi. Legendaarinen laskija ja viimeinen lasku päätyy siihen, että huutaa tuskissaan sillä välin kun odottaa helikopterikyytiä pois paikalta suurimman mahdollisen yleisön odottaessa paikan päällä ja television kautta kauhistuneena. Pahinta tässä vielä on, että Vonn saattaa hyvinkin tulla vielä yrittää uudestaan jos jalkaa ei jouduta sahaaamaan poikki.

Käytännössä kaikki jo voitettu, mutta kun pakko vielä päästä näyttämään olevansa suurin.

Syöksylasku kyllä muutenkin aikalailla kreisi-laji. Se mentaliteetti mikä on tehnyt Vonnista goatin, on nyt se pahin este hyvälle elämälle.
 
Ok ilmeisesti se oli se käsi joka jäi toiselle puolen, mutta kyselin vanhalta junnumaajoukkueeseen kuuluneelta kaverilta, niin oli sitä mieltä, ettei tuota pitäisi tapahtua tai käytännössä refleksinä heität sen käden heti sivuun tuossa tapauksessa ja etkä ainakaan anna sen portin heittää itseäsi miten haluaa. Olisi mielenkiintoista oliko Vonnilla raskas kipulääkitys jo pohjalla.

Suomalaisittain joukkuekisa oli hiton lupaava pujottelua silmällä pitäen. Innolla odotan ensi maanantaita kun Eduard pääsee vauhtiin. Tuntuu todella kovapäiseltä kaverilta. Hieno merkki kuinka rennolta se hänen meininkinsä näyttää kisatilanteessa (Palander oli aikoinaan ihan täysin vastakohta: meni sitä nopeempaa mitä enemmän se meno oli hakkaavampaa ja oli vaan jollain ilveellä hyvä merkki jos näytti siltä, ettei kaverilla ole se homma hanskassa).
 
Joo oli. Kuvakin löytyy asiasta kun selaat pikkuisen taaksepäin viestejä.
Edit. Jooh ei mitään. Olet oikeassa (siis kyllä mä tuon eilen näin ja näin käden väärällä puolen porttia, mutta jotenkin en rekisteröinyt sitä vakavuutta oikealla tapaa ennen kuin näin saman kuvan tänään lehdessä).

Siis alppilaskijaa aina ohjeistetaan ajamaan porttia päin ja se optimilinja on varsinkin teknisimmissä lajeissa aina on keppiä päin (varsinkin jos on vaan keppi ja eikä lippua) ja sen takia sauvoissa on kilpi edessä, että sä voit sillä ohjata sitä. En vaan tajua miten Vonn sai itsensä tuohon tilaan.
 
Viimeksi muokattu:
Omin sanoin (Instagram):
Yesterday my Olympic dream did not finish the way I dreamt it would. It wasn’t a story book ending or a fairy tail, it was just life. I dared to dream and had worked so hard to achieve it. Because in Downhill ski racing the difference between a strategic line and a catastrophic injury can be as small as 5 inches.

I was simply 5 inches too tight on my line when my right arm hooked inside of the gate, twisting me and resulted in my crash. My ACL and past injuries had nothing to do with my crash whatsoever.

Unfortunately, I sustained a complex tibia fracture that is currently stable but will require multiple surgeries to fix properly.

While yesterday did not end the way I had hoped, and despite the intense physical pain it caused, I have no regrets. Standing in the starting gate yesterday was an incredible feeling that I will never forget. Knowing I stood there having a chance to win was a victory in and of itself. I also knew that racing was a risk. It always was and always will be an incredibly dangerous sport.

And similar to ski racing, we take risks in life. We dream. We love. We jump. And sometimes we fall. Sometimes our hearts are broken. Sometimes we don’t achieve the dreams we know we could have. But that is the also the beauty of life; we can try.

I tried. I dreamt. I jumped.

I hope if you take away anything from my journey it’s that you all have the courage to dare greatly. Life is too short not to take chances on yourself. Because the only failure in life is not trying.

I believe in you, just as you believed in me.
 
Palanderin näkemys oli vähän raadollisempi jonka mukaan porttia päin ajaminen olisi ollut enemmän seuraus kuin juurisyy ulosajolle:

– Hän seisoi koko ajan terveellä jalalla. Laji-ihmiset tietävät, että laskeminen on silloin todella vaarallista. Kun syöksyä tulee vetämään puolikuntoisena, pelaa omalla hengellään, Palander muistuttaa.
– Jo ensimmäisestä starttityönnöstä lähtien näkee, ettei jalka ole kunnossa. Tuo paikka missä hän kaatui on vaikea, mutta hän tuli myös siihen aivan päin helvettiä. Mitä ihmettä hän oikein ajatteli, kokenut laskija vielä? Palander kysyy.

Lindsey Vonn kaatui – Kalle Palander parahti: ”Mitä ihmettä hän ajatteli?”
 

Statistiikka

Viestiketjuista
300 192
Viestejä
5 119 195
Jäsenet
81 766
Uusin jäsen
Jummila

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom