Aiotko auttaa vanhempiasi kun he ovat vanhoja?

Liittynyt
30.05.2018
Viestejä
3 491
Äitini 83v ja viimeiset kymmenen vuotta mennyt tasaisesti huonompaan kuntoon kun Isäni kuoli. Onneksi älysivät 20v sitten luopua omakotitalosta kun hoito kävi hankalaksi ja edessä olisi ollut isoja remontteja.

Mitään niin vakavaa äidilläni ei vielä ole että pääsisi hoitokotiin/vanhustentaloon, kodinhoito hoitaa kotona niin pitkälle kuin mahdollista.

Äitini ei halua kodinhoitoa (eikä sitä välttämättä edes tarvitse) vaan sovittu että hoidamme vaimoni kanssa kerta viikkoon kaupassakäynnin (hänelle tulee 5krt/vko ruoka paikallisesta lounasravintola sta) ja kerta kahteen viikkoon siivoamisen, Tuosta ei ole mitään vaivaa kun ne sovitaan etukäteen päivät. Tämän verran hoidan äitiäni ihan mielelläni kun n. 5km päässä asun.

Mihinkään omaishoitoon minusta ei olisi, jos tila huononisi niin paljon olisi vaihtoehtoina kodinhoito tai hoitolaitos. Nyt menee vielä kun pärjää kotona rollaattorin avulla. Ulos ei paljoa voi lähteä.

Eniten v.. taa veljeni joka asuu reilu 200km päässä ja käy äitini luona pari kertaa vuodessa. Ei auta mitenkään mutta muistaa kertoa omat mielipiteet siivoamisen tasosta ja siitä miksei äitimme voisi jo mennä hoitolaitokseen asumaan.
 
Liittynyt
20.02.2021
Viestejä
12
Äiti on kuollut, isää en. Pienesti voin jeesailla mitä välimatkaltani viitsin, mutta mihinkään isompaan härdelliin en ala, sen vuoksi täällä maksetaan veroja, että palvelut pelaa ja sen kummempaa jonkun toisen mainitsemaa henkistä yhteyttä ei ole. Ukko ei ole käynyt sinä aikana, kun olen omillani asunut, kertaakaan käymässä, eikä kakaranakaan ollut mitenkään älyttömän läheinen, liekkö koskaan oikein tehty mitään yhdessä. Ei riitoja ole tai mitään, välit ovat asialliset. Soitellaan muutaman kerran vuodessa ja käyn muutaman kerran vuodessa asiallisesti morjestamassa, mutta siinäpä se, asiallisesti. Kyllähän tilanne on harmillinen ja on väistämättä vaikuttanut myös itseeni, mutta minkäpä minä asialle voin. Jos joku päivä tulee ukko käymään, niin ehkä tilanne muuttuu, mutta taitaa loppua vuodet ja terveys häneltä kesken.

Toisaalta ymmärrän hyvin monien kuvaamia jääriä, jotka eivät halua muuttaa omakotitalosta pois vanhuuden tullessa. Mieluummin ainakin itse katkaisen vanhuksena koiven polttopuita kantaessani ja kuolen pakkaseen, tai hukun järveen kalareissulla, kuin tukehdun hitaasti kuoliaaksi ALS:iin tms. vanhainkodissa.
 
Liittynyt
30.05.2018
Viestejä
3 491
Täällä kun on monilla tullut vastaan kaukaiset välit (siis ei riitoja yms välirikkoja) vanhempiin onko kovin monilla sama tilanne omien sisarusten kanssa?

Meitä on kaksi veljestä emmekä koskaan ole olleet kovin läheisiä (ikäeroa muutama vuosi). Veljeäni pidän ylimielisenä ja näen häntä joskus äitini takia jos on pakko. En edes ole varma onko minulla hänen numeroaan missään tallella.

Olen tiennyt jo vuosia että kun äitimme kuolee perinnönjaon jälkeen en tule koskaan pitämään häneen mitään yhteyttä. Ja tunne on ihan varmaan molemminpuolinen.
Monet tutut pitävät tilannetta ihmeellisenä, itse en edes yritä teeskennellä että haluttaisiin olla missään tekemisissä. Mitään riitoja eikä välirikkoja ole koskaan ollut. Ollaan vain aina oltu täysin eri aaltopituudella.

Menikö liian OT?
 
Liittynyt
03.04.2018
Viestejä
1 349
Mitään riitoja eikä välirikkoja ole koskaan ollut. Ollaan vain aina oltu täysin eri aaltopituudella.
Aika erikoista. Itse olen siskoni kanssa se klassinen riitelevä mutta rakastava sisar-veli-pari. Ollaan siis aivan eri mieltä monista eri asioista, hän mm kannatti Trumppia kun itse Bideniä, ja muutenkin säännöllisesti saadaan joku erimielisyys aikaiseksi. Mutta rakastetaan tätä argumentointia, ja melkein päivittäin vaihdetaan viestejä.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 692
Näissä vanhainkodeissa on kyl pääasiassa just näitä muistisairaita ihmisiä jotka tarvii ympärivuorokautista hoivaa, eli niin vaikeasti muistisairaita, että eivät kotona pärjää kotihoidon turvin. Ne on keskimäärin niin kalliita paikkoja, että ei sinne kyl huvikseen kannata mennä hengaileen.
Tuokin riippuu toki paikasta ja monesta muusta seikasta. Muunmuassa tulot vaikuttavat eli toisin sanoen eläkkeen suuruus. Ilmeisesti paikkoja löytyiis jopa alle 1000e/kk mutta niihin varmaankin on jonoa.
Kannattaa nyt molempien tehdä pieni reality check ja tutustua ihan lakipykäliin ja asetuksiin.

Kunnallinen vanhainkoti/hoitolaitos ”terminaalihoidossa” ei maksa ”mitään”, koska tuollaiseen laitokseen joutuessa rahaakaan ei käytännössä tarvitse enää yhtään mihinkään. Siinä vaiheessa kun henkilö ei enää kotona pärjää niin kunnalla on lakisääteinen velvollisuus osoittaa paikka. Paikka voi olla kunnan oma tai ostopalvelu, ei väliä, hinta on sama eli ”ilmainen”.

Hinnat ovat luokkaa 3000-6000€/kk, mutta kunnan osoittaman tosiasiallinen hinta on ansiotulot (eläke) + pääomatulot (osinko,vuokra) eli käytännössä juuri kenelläkään riitä tulot maksamaan noita oikeita hintoja. Suojaosa ~100€/kk jää väkisin käteen eläkkeestä, josta maksetaan lääkkeet, parturit ja jonkun kauppiaan 40€ villapaita == riittää helvetin hyvin. Eli toisin sanoen ei ole vitunkaan väliä oletko kansaneläkkeellä tai nautitko vuorineuvostason eläkettä, molemmilla jää se huntti käteen kun vierekkäin istutaan sohvalla paskat vaipoissa.

Jos massia on vähän enemmän niin voit toki itse itsellesi ottaa yksityisen mesta ja siihen kunnalta palvelusetelin (joku 3000€) ja maksaa itse erotuksen jostain 6000€ eli 3k/kk ==36k€/vuosi. Tällöin saat itse valita minne menet, mutta de facto istut paskat vaipoissa sohvalla jossa viereinen henkilö on kunnan osoittamalla paikalla ja hänen 700€ kansaneläkkeestä jää vielä hänelle se 100€/kk hummausrahaa kun itse kaivat taskustasi hummausrahan lisäksi 3k/kk...

Sitten kun tuollaisessa laitoksessa voidaan olla se 20 vuottakin josta viimeisestä 18:sta ei muista mitään, niin kyllä siinä 2 kertaa kannattaa miettiä kannattaako touhusta maksaa 720k€ vai ottaa kunnan osoittama paikka.

Jos sulla on esim.asunto niin se laitetaan ennemmin tai myöhemmin kunnan osoittaman edunvalvojan toimesta vuokralle ja pääomatulo menee noihin maksuihin. Jos kuitenkin olet vuokrannut sen kämpän yhtiövastikkeen hinnalla jollekin niin kunta ei voi asialle mitään ja pääomatuloakaan ei kerry. Sama homma jos myyt tuon kämpän, oman asunnon myynti on verotonta -> ei pääomatuloa, rahat pysyy tilillä jemmassa odottamassa viikatemiestä ja perilliset sitten lopulta cashaavat nuo. Eli kaikki osinkoa maksavat osakkeet myyntiin myöskin tuossa pisteessä myöskin. Myymisten/lahjoitusten kanssa kannattaa olla hereillä, oikeustoimikelvottomana kaikki muuttuu mahdottomaksi ja kituvaa elämää voi olla vuosikymmeniä edessä ja varallisuus nalkissa eikä tuota mitään.
 

finWeazel

Chief Karpfen
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
7 809
Jos tätä threadiä saa käyttää sen miettimiseenkin miten hoitaa omat asiat niin mä olen miettinyt tällaista. Myyn asunnon ja muutan johonkin 50v/60v+ kompleksiin missä on palvelut lähellä. Sopivia ratkaisuja tuntuu olevan sekä omistus että vuokrapohjalta. Sitten kun siellä ei pärjää niin maksan end of life care tyyppisestä ratkaisusta. Onko nuo viimeiset 2 kotia sitten suomessa, amerikassa tai ehkä meksikossa tai jossain muualla niin en osaa sanoa. Toki pitää huolehtia paperit+asiat kuntoon ettei joku vieras muiluta kuin vierasta sikaa. Mieluusti jossain rannan lähellä, että voi kiikkustuolista onkia vielä silloinkin kun jalat ei enää kanna. Uskoisin, että joku sopiva paikka löytyy missä on samanhenkisiä ihmisiä ja siellä sitten viihtyy viimeiset vuodet tai toivottavasti pitempäänkin.
 
Liittynyt
24.10.2016
Viestejä
655
Isovanhempiani olen aina auttanut, kun he ovat olleet elossa ja he ovat myös auttaneet minua. Tulen siis myös auttamaan vanhempiani, jos he joskus tulevat tarvitsemaan apua. Mielelläni myös autan ja tätä toivon myös, että omat lapseni voisivat minua tukea, kun olen vanha ja jos silloin apua tarvitsen. Kuitenkin vanhemmat ovat meidät tähän maailmaan kasvattaneet, niin se on minusta pieni asia auttaa heitä esim. leikkaamalla vaikka nurmikon, rasvaamalla jalat tms. jos se sitä vaatii vanhempana. Vaippoja tosin en ala vaihtelemaan. Myös puolisoni aikoinaan suihkutteli isoäitini, kun tarvitsi suihkussa apua, kun ei vanhemmiten kädet enää taipuneet (täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä vaimostani). Minusta vanhuksia tulee aina auttaa edes vähän.
 
Liittynyt
28.01.2017
Viestejä
853
Täällä kun on monilla tullut vastaan kaukaiset välit (siis ei riitoja yms välirikkoja) vanhempiin onko kovin monilla sama tilanne omien sisarusten kanssa?

Meitä on kaksi veljestä emmekä koskaan ole olleet kovin läheisiä (ikäeroa muutama vuosi). Veljeäni pidän ylimielisenä ja näen häntä joskus äitini takia jos on pakko. En edes ole varma onko minulla hänen numeroaan missään tallella.

Olen tiennyt jo vuosia että kun äitimme kuolee perinnönjaon jälkeen en tule koskaan pitämään häneen mitään yhteyttä. Ja tunne on ihan varmaan molemminpuolinen.
Monet tutut pitävät tilannetta ihmeellisenä, itse en edes yritä teeskennellä että haluttaisiin olla missään tekemisissä. Mitään riitoja eikä välirikkoja ole koskaan ollut. Ollaan vain aina oltu täysin eri aaltopituudella.

Menikö liian OT?
Aikalailla sama tilanne minulla.Kaksi vuotta vanhempi sisko, jonka kanssa ei ole pidetty kymmeniin vuosiin mitään yhteyttä. Nähdään 2-4 krt vuodessa äitini luona, tai kun äitini kanssa käydään siskoni luona. Ihan normaalia jutustelua tavatessa. Ei mitään riitoja tai erimielisyyksiä taustalla.
Ei vaan olla läheisiä millään tavalla.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
2 911
Ehdottomasti aion auttaa parhaani mukaan ja autan jo nykyisellään koska ovat jo melko iäkkäitä. Tämä on ollut itselleni aina ihan selvä juttu, että heidän asiat menevät etusijalle. Suunnitelmissa on saada heidät asumaan samaan kaupunkiin jossa palvelut ja terveydenhoito toimivat paremmin ja itselleni sekä muulle perheelle on helpompaa auttaa kun välimatka ei ole 200km. Toistaiseksi muutto ei onnistu koska itse ovat kiinni 90v ikäisen vanhempansa hoidossa ja asioiden huolehtimisessa.
 
Liittynyt
09.10.2020
Viestejä
1 381
Aion toki ja autan jo nyt. Onneksi on myös isosisko, niin ei tarvitse itse kaikkea.
 
Liittynyt
04.11.2018
Viestejä
151
Olen auttanut ja tulen auttamaan, mutta rehellisesti en tiedä kuinka intensiiviseen hoitoon itse kykenee. Isä menehtyi muutama vuosi sitten, vietti viimeiset vuotensa hoitokodissa (oli onneksi hyvä) jossa äiti kävi käytännössä joka päivä katsomassa ja hoitamassa. Tätä edelsi useamman vuoden kausi missä äiti joutui auttamaan isää käytännössä kaikissa päivittäisissä asioissa. En tiedä olisinko itse tuohon kaikkeen pystynyt tai tulisinko jatkossa pystymään vaimoni kohdalla jos tarve tulisi. Äiti asuu nyt yksin isossa huoneistossa kerrostalossa jossa toki kaikenlaista korjattavaa jo tulee vastaan. Ehdotin että myisi huoneiston ja ostaisi sillä itselleen pienemmän ja uudemman jostain palvelutalosta mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan, vaan haluaa asua siellä viimeiseen asti. Suvussa myö useampia 85-90v tervaskantopariskuntia jotka asuvat edelleen kotona eivätkä suostu/uskalla enää muuttaa minnekään vaan koittavat itse sinnitellä kaikesta. Kaikilla omaisuutta/säästöjä mitä voisi käyttää oman elämänlaadun parantamiseen, mutta nämä kuulemma pitää jättää jälkipolville.

Itse näistä oppineena suunnitelmissa on sitten joskus ostaa hyvissä ajoin joku kaksio-kolmio palvelutalosta missä voi periaatteessa asua kuin normaalissa kerrostalossa mutta tarpeen mukaan sitten käyttää palvelutalon muita palveuita (ruokailu, omat hoitajat jne). Omaisuuteen ja säästöihin tulee myös suhtauduttua vanhempia itsekkäämmin.

edit: noissa hoitokotijutuissa voi muuten käydä tosi huonosti jos ei ole ketään sukulaista / tuttua jeesaamassa. Pahimmillaan voi tosiaan käydä niin että joutuu käytännössä heitteille, väärin kohdelluksi tai ihan hoitovirheiden uhriksi ilman että kukaan asiaan puuttuu.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
09.10.2020
Viestejä
1 381
Itse näistä oppineena suunnitelmissa on sitten joskus ostaa hyvissä ajoin joku kaksio-kolmio palvelutalosta missä voi periaatteessa asua kuin normaalissa kerrostalossa mutta tarpeen mukaan sitten käyttää palvelutalon muita palveuita (ruokailu, omat hoitajat jne). Omaisuuteen ja säästöihin tulee myös suhtauduttua vanhempia itsekkäämmin.

edit: noissa hoitokotijutuissa voi muuten käydä tosi huonosti jos ei ole ketään sukulaista / tuttua jeesaamassa. Pahimmillaan voi tosiaan käydä niin että joutuu käytännössä heitteille, väärin kohdelluksi tai ihan hoitovirheiden uhriksi ilman että kukaan asiaan puuttuu.
Itse nähny että yllättävän moni tykkää vielä yli 70-vuotiaanakin asua niissä omissa omakotitaloissa. Niistä ei vaan haluta millään luopua.

Kyllä tuollaisesta heitteille jätöstä, tjs. Olisi jo helppo lyödä todisteita tiskiin ja sitemmin vaikka muuttaa paikkakunnalta parempaan.
 

alakääntö

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
21.02.2020
Viestejä
1 126
Ei sitä itsekään kovin helposti haluaisi muuttaa omakotitalosta johonkin kerrostalo-palvelutaloon. Varsinkin jos on ehkä jo kuolleen aviopuolison kanssa asuttu kymmeniä vuosia siinä yhdessä ostetussa tai ehkä rakennetussakin omassa kodissa. Joka paikka on muistoja täynnä ja on ehkä tottunut olemaan siinä omassa rauhassa ja näkee vain tuttuja asioita tapahtuvan lähiympäristössä. Vielä jos mielikuvat kerrostaloasumisesta ovat jotain 70-80 luvun mallia nykyongelmien karikatyyreillä höystettyinä, vieläpä itselle oudossa ympäristössä, niin onhan se siltä pohjalta iso muutos. On siinä myös iso itsenäisyyden menetys ja joutuminen toisten armoille, mikä varmasti vanhaa kansaa ahdistaa kun ei haluta olla vaivaksi, ja jos tarvii apua niin teetetään niillä, jotka kokee sellaisiksi joilta apua kehtaa pyytää.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 057
Joskus vanhemmat voivat olla todella jääräpäisiä. Esim. isäni kuoltua kymmenisen vuotta sitten äitini jäi asumaan heidän yhteiseen vanhaan omakotitaloon landelle, 10 km päähän (ei julkisia yhteyksiä) lähimmästä kaupasta. Äitini ei siis tiennyt omakotitalon hoidosta yhtään mitään, eikä muutenkaan ollut millään lailla tekninen ihminen. Hyvä että osasi auton tankata.

Viikonloppuisten auttelureissujen lisäksi piti hypätä sinne milloin vaan muutaman minuutin varoajalla, milloin myöhään illalla sulaketta vaihtamaan, milloin tutkimaan miksi ei tule vettä (oma kaivo) ja kauhea syyllistäminen siitä jos ei ihan aina jaksanut tai voinut lähteä. Asuin isossa kaupungissa noin 60 km päässä.

No, sitten muutamaa vuotta myöhemmin äidilläni todettiin syöpä päässä ja hän menetti ajokortin. Enää ei riittänyt viikonloppuiset käynnit, vaan viikollakin piti autella. Jossain vaiheessa tuli kaatumisia yms. ongelmaa, ja hän vietti paljon aikaansa pyörätuolissa. Olihan siinä silloin jo kodinhoitajaakin välillä (äiti ei pitänyt siitä eikä halunnut niitä), mutta eihän ne mitään siivoile siellä tai lumitöitä ala tekemään.

Itse vaativassa päivätyössä käyvänä, ainoana lapsena (ei muita auttajia äidillä), pikkulapsiperhearkea elävänä, huonosti nukkuvana, auttelin häntä jaksamiseni rajamailla pari vuotta. Toinen ei vaan halua muuttaa pois synnyinpaikaltaan, kun se on niin perkeleen rakas paikka.

Kun sitten äiti oli haudattu, niin sain viimein huokaista helpotuksesta, että pitkä piina oli ohi.

Auttamisen ymmärrän, mutta silläkin on rajansa. Jossain vaiheessa voimat loppuu ja ihminen uupuu, ja se rakas autettava alkaa vaan vituttamaan, kun se ei sitä uupumista tajua. En ole jaksanut käydä vanhempieni haudalla pariin vuoteen äidin hautaamisen jälkeen. Ei kiinnosta. Voivat mädäntyä siellä ihan omassa rauhassaan.


Koittakaa puhua ne vanhempanne edes pois OK-taloista ajoissa, että vältätte saman totaaliuupumisen.
Tämä. Niin tämä. Olen juo vuosikausia yrittänyt omia jääräpäitäni saada ymmärtämään, ettei ole kenenkään etu, että he pitävät kynsin hampain kiinni 500 neliön linnastaan, jossa nurmikkoakin riittää päiväkausiksi leikattavaksi kahdelle hengelle.

Palttiarallaa seitsemänkymppistä sakkia.

Heillä ei tunnu olevan minkäänlaista realiteettia sen suhteen, miten sitten suu pannaan, kun toinen heittää veivinsä. Isällä oli jo lähellä kerran. Kuvittelin, että se herättäisi. Ei herättänyt.

Eli jos sitä vastuuta otettaisiin itsekin ja pyrittäisiin siihen, että ongelmavuosien alkaessa oltaisi sitä elämää järkätty niin, ettei se aiheuta valtavia ongelmat muillekin, olisin huomattavasti mieluummin mukana avustamassa.

Mutta jos avustaminen tarkoittaa sitä, että se johtuu vain heidän loputtomasta muutosvastarinnasta ja todellisuuden kieltämisestä, on oma motivaatio hyvin alhainen sen suhteen.

Oma lähestyminen on siis se, että se elämä täytyy muokata itse alunperin niin elämäntilanteen mukaiseksi ensin, jottei koko muun maailman tarvitse tanssia sen ympärillä.
Nämä molemmat.

Täällä sama tilanne, kasikymppiset vanhemmat jotka jääräpäisesti asuvat 250m2 talossa ja ristinä vieläpä juoppo vuokralainen talon päätyyn tehdyssä kaksiossa.
Toistaiseksi ovat pärjäilleet hyvin, osaavat maksaa laskut netissä, noutavat ruuan kerran viikossa kaupan noutopisteestä, siivoaja käy kerran viikossa.
Mutta kun/jos toinen kuolee niin toinen on kyllä kusessa, varsinkin jos faija lähtee ensin. Äiti liikkuu rollaatorilla ja on erittäin huono liikkumaan, ei takuuvarmasti pysty ylläpitämään taloa enää edes kuukautta sen jälkeen kun faija lähtee.
Kerran faija paljasti että äiti oli kaatunut yöllä vessaan mennessään, eikä faijan voimat ollu riittäny nostamaan sitä ylös, joten nukkuivat yönsä lattialla.
Sellasta..
Jos tuonkaan tapauksen jälkeen ei puhe talon myynnistä menny perille niin minä olen täysin voimaton, eikä mua kyllä enää edes kiinnosta auttaa kun ei järkipuhe mene perille.
Ollaan pohdittu veljen kanssa jo vuosia että millä helvetillä saadaan ne ymmärtämään ettei meillä kummallakaan ole mahdollisuutta tulla omaishoitajaksi sitten kun ja jos sen tarve tulee.
Veli asuu 350km päässä ja minä 150km päässä.
Eikä kyllä mielenkiintoa tai haluakaan vaikka voitaiskin.
Taloa ei voi myydä koska "minähän en missään kerrostalossa asu" ja muut diipadaapat, mutta yhtään ei mietitä sitä etta ne 50 vuoden ajalta kerääntyneet romut pitäisi jonkun sitten siivota ja myydä talo eikä meillä oikeasti ole veljen kanssa siihen mitään mielenkiintoa.
Perinnöstä luopumista ollaan pohdittu ihan vakavissaan, taloa on super hankala myydä (70-luku, tasakatto, uima-allas, jne muut erittäin hyvät myyntivaltit) enkä minä halua elää sitten jossain 5 vuoden piinassa että jos sieltä löytyykin jotain hometta tjsp paskaa.
Ei saatana, koko tilanne vituttaa niin paljon jo nyt että kun kuolevat niin lahjoitan oman perintöosuuteni kaupungille tai jollekin muulle.
 
Liittynyt
04.11.2018
Viestejä
151
Itse nähny että yllättävän moni tykkää vielä yli 70-vuotiaanakin asua niissä omissa omakotitaloissa. Niistä ei vaan haluta millään luopua.
Juu samaa tullut huomattua ja niin kauan kuin järki & voimat tallella ja viihtyy itse niin tuohan voi olla ihan kaikinpuolin optimi tilanne. Omassa lähipiirissä nyt ollut useita tapauksia jossa ollaan asuttu kerrostaloissa vuosikymmeniä ja pikkuhiljaa oma kunto alkaa olemaan sellainen että varmasti niistä viime vuosista saisi enemmän irti jos kaikesta ei tarvitsisi koittaa selvitä yksin. On riipaiseva ja avuton olo seurata vierestä miten vuosien saatossa lievä dementia / yleinen vanhuuden höperyys alkavat vallata mieltä niin, että näkee toisen olevan suorastaan peloissaan siitä miten pärjää. Tässä kohtaa ollaan jo niin pihalla, ettei ns omaehtoista muuttoa hoitokotiin tule koskaan tulemaankaan.

Uskon että elämänlaatu olisi parempaa jos loppuvuodet voisi elää ilman huolia siitä miten oman ok-talon / taloyhtiön asiat hoidetaan, miten saa päivittäisen ruuan, mistä saa apua jos kaatuu matkalla vessaan, mistä saa apua dosetin täyttämiseen jne hyödyt mitä nykyaikaisista palvelutaloista on mahdollista saada. Näitä palveluitahan voi ostaa kokonaan / osittain omaan kotiinkin, mutta paremmassa paketissa ne sieltä palvelutalon kautta tulevat.

Kyllä tuollaisesta heitteille jätöstä, tjs. Olisi jo helppo lyödä todisteita tiskiin ja sitemmin vaikka muuttaa paikkakunnalta parempaan.
En tietenkään voi yleistää, mutta muutaman omakohtaisen kokemuksen perusteella olen tullut vakuuttuneeksi että jos vähän höperöityneellä ja sairaalla vanhuksella ei ole ketään joka tarvittaessa ajaa hänen etujaan ongelmatilanteissa, ei ole mitään takuuta että kukaan lyö mitään todisteita tiskiin tai esim mikään muuttokaan olisi mahdollista. Henkilö ei siis itse tähän kykene eikä ulkopuolista apua olisi tulossa, ellei sitten joltain viranomaiselta / osoitetulta edunvalvojalta, mutta nämä taitavat olla aika harvinaisia ja pitkiä prosesseja.

On paljon tuurista kiinni että minkälaiseen hoitokotiin pääsee ja minkälaisia porukkaa siellä on töissä. Parhaimmissa tapauksissa hoitajat ovat niin asiantuntevia kuin empaattisiakin ettei ym tilanteita pääse syntymään. Tämän toivoisi olevan se normitilanne mutta näin ei todellakaan valitettavasti ole.
 

ssg

Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
1 834
Saattohoidin yhden vanhemman. Eiköhän se riitä. En tosin tiedä mitä toiselle tekee kun on muistisairas ja asuu yksin yli 300km päässä omakotitalossa. On siellä onneksi sukulaisia tukiverkkona ja laskujen maksaminen onnistuu etäyhteyden kautta. On se kyllä sellasta sohlaamista välillä, mutta ainankin toistaiseksi näyttäisi pärjäävän jotenkin. Olisi kyllä melkoista sohlaamista jos omakotitalosta luopuisi. Uuden opettelu tuntuu olevan lähes mahdotonta joten uusi paikka olisi luultavasti melkoinen kuolemantuomio. Toisaalta joku paikka jossa olisi ikätovereita voisi tehdä ihan hyvää.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
5 407
Tällee nuorison edustajana ei ole vielä tarvinnut omien keski-ikäisten vanhempien (vaikkakin siinä eläkeiän kynnyksellä) huolehtimista murehtia. Toinen omakotitalossa ja toinen kerrostalossa. Porskuttakoot siellä nyt sen 10-20v ainakin omin voiminensa.

Äidin äitiä auttelen kun olen ainut lähisukulainen joka asuu samalla paikkakunnalla. Yllättävän hyvin tuo vielä tuossa menee ikäisekseen (87). Yrittänyt monta kertaa sanoa, että kyllä mä voin käydä kaupassa jne., mutta kun vielä itse pääsee niin kaipa se on ihan piristävä reissu mennä siihen lähimarketista hakea se valmiiksi pakattu noutokassi mukaan. Hautuumaa on kyllä tullut tutuksi kun monta kertaa vuodessa käydään kuopsuttamssa multaa ja kynttilöitä hääräämässä joidenkin muinaisten sukulaisten haudoilta joista en edes tarkalleen tiedä mitä sukua ovat. Ja kun sitä on sen viimiset 15v tehnyt niin ei oikein enää kehtaa kysyäkkään :D.

Omaishoitajaksi minusta ei kyllä ole se on aivan varma.

Itsekkäitä ajatuksia tässä takana on juuri siltä osalta, että tuo oma nuoriso sitten saisi jotain onkeensa ja jaksaisi käydä morjestamassa. Tosin kun pitemmän aikaa ollut jo neljä polvea kierrossa niin pakosti tulee sitten näitä hyppäyksiä, että lapsenlapset auttelee.

No eipä tollasten varaan parane laskea. Itse ainakin tulen pysymään vanhana jääränä omakotitalossa tappiin asti. Kerrostaloon en tasan muuta ja laitokseen en mene. Poltan itteni ennemmin talon mukana niin ei jää perikunalle murhetta hometalosta tai irtaimmistosta.
 
Liittynyt
09.10.2020
Viestejä
1 381
Tällee nuorison edustajana ei ole vielä tarvinnut omien keski-ikäisten vanhempien (vaikkakin siinä eläkeiän kynnyksellä) huolehtimista murehtia. Toinen omakotitalossa ja toinen kerrostalossa. Porskuttakoot siellä nyt sen 10-20v ainakin omin voiminensa.

Äidin äitiä auttelen kun olen ainut lähisukulainen joka asuu samalla paikkakunnalla. Yllättävän hyvin tuo vielä tuossa menee ikäisekseen (87). Yrittänyt monta kertaa sanoa, että kyllä mä voin käydä kaupassa jne., mutta kun vielä itse pääsee niin kaipa se on ihan piristävä reissu mennä siihen lähimarketista hakea se valmiiksi pakattu noutokassi mukaan. Hautuumaa on kyllä tullut tutuksi kun monta kertaa vuodessa käydään kuopsuttamssa multaa ja kynttilöitä hääräämässä joidenkin muinaisten sukulaisten haudoilta joista en edes tarkalleen tiedä mitä sukua ovat. Ja kun sitä on sen viimiset 15v tehnyt niin ei oikein enää kehtaa kysyäkkään :D.

Omaishoitajaksi minusta ei kyllä ole se on aivan varma.

Itsekkäitä ajatuksia tässä takana on juuri siltä osalta, että tuo oma nuoriso sitten saisi jotain onkeensa ja jaksaisi käydä morjestamassa. Tosin kun pitemmän aikaa ollut jo neljä polvea kierrossa niin pakosti tulee sitten näitä hyppäyksiä, että lapsenlapset auttelee.

No eipä tollasten varaan parane laskea. Itse ainakin tulen pysymään vanhana jääränä omakotitalossa tappiin asti. Kerrostaloon en tasan muuta ja laitokseen en mene.
No en kyllä ihan ymmärrä tollasta asennetta. :) Itse nimenomaan haluan muuttaa jossain vaiheessa takas kerrostaloon, kun omakotitaloissa olen asunut ison osan elämästä. Haluun mahd. Lähelle kaupunkia ja keskustaa.

Kaupat, hautumaat, sun muut kyllä tulee väkisinkin tutuksi ikäihmisten kanssa.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
5 407
No en kyllä ihan ymmärrä tollasta asennetta. :) Itse nimenomaan haluan muuttaa jossain vaiheessa takas kerrostaloon, kun omakotitaloissa olen asunut ison osan elämästä. Haluun mahd. Lähelle kaupunkia ja keskustaa.

Kaupat, hautumaat, sun muut kyllä tulee väkisinkin tutuksi ikäihmisten kanssa.
Ei missään tapauksessa. Olen 4v ja 5 osoitetta tuhlannut elämästäni kerrostaloissa. Ei enää koskaan, ei ainakaan vapaaehtoisesti. En keksi yhtäkään hyvää puolta ks. asumismuodosta. Ymmärrän kyllä, että jotkut viihtyy vaikkakin suuri osa niissä pakonsanelemana asuu.

Tällänen taajamakin on vähän siinä ja siinä, töiskäyvänä lapsellisena vähän pakollinen sujuvan elämän kannalta. Eläkepäiviksi oma loppusijoituspaikka voisi olla jossain korvessa veden vieressä.
 
Liittynyt
03.04.2018
Viestejä
1 349
No en kyllä ihan ymmärrä tollasta asennetta. :) Itse nimenomaan haluan muuttaa jossain vaiheessa takas kerrostaloon, kun omakotitaloissa olen asunut ison osan elämästä. Haluun mahd. Lähelle kaupunkia ja keskustaa.
Ihminen kaipaa aina muutosta. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella aina.

Mulla on siitä onnellinen tilanne, että vaikka asun kaupungissa kerrostalossa, on lähes rajaton käyttöoikeus erääseen mökkiin. Kaupungissa kaipaan mökille ja mökillä kaupunkiin.

Oulussa asuvana kaipaan Helsinkiin, ja aina oltuani riittävän pitkään Helsingissä alan kaivata pois sieltä takaisin Ouluun.

En voi ymmärtää jotain ihmistä joka on onnellinen paikoillaan. Itselle liike on luontainen olotila, ja kun katsoo tosi wanhojen, eli 80+ määrää jossain Teneriffalla, niin näin tuntuu olevan myös vanhemmalle väestölle enemmässä määrin.

Meni ehkä vähän offtopic, mutta menköön perjantain kunniksi
 

alakääntö

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
21.02.2020
Viestejä
1 126
Ei missään tapauksessa. Olen 4v ja 5 osoitetta tuhlannut elämästäni kerrostaloissa. Ei enää koskaan, ei ainakaan vapaaehtoisesti. En keksi yhtäkään hyvää puolta ks. asumismuodosta. Ymmärrän kyllä, että jotkut viihtyy vaikkakin suuri osa niissä pakonsanelemana asuu.

Tällänen taajamakin on vähän siinä ja siinä, töiskäyvänä lapsellisena vähän pakollinen sujuvan elämän kannalta. Eläkepäiviksi oma loppusijoituspaikka voisi olla jossain korvessa veden vieressä.
No eihän se keskustaa lähempänä vaikka vuokralla asuminen tarkoita, että pitää asua jossain kuutiotornissa. Onhan siellä myös jonkun verran tarjolla rivitaloa yhdessä ja kahdessa kerroksessa, luhtitaloa ja esimerkiksi ensimmäisen kerroksen kerrostaloasuntoja omalla sisäänkäynnillä ja pihalla jne.. Lopulta kuitenkin se ainoa seikka joka sen eron tekee on se, että millaiset naapurit sattuu ja tarviiko esim oman pihan tai parvekkeen. Neliöitähän löytyy jokaisesta asumismuodosta laajalla skaalalla. Ja toki ne naapurit voi olla omakotitaloasumisessakin se ongelma.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
382
Taloa ei voi myydä koska "minähän en missään kerrostalossa asu" ja muut diipadaapat, mutta yhtään ei mietitä sitä etta ne 50 vuoden ajalta kerääntyneet romut pitäisi jonkun sitten siivota ja myydä talo eikä meillä oikeasti ole veljen kanssa siihen mitään mielenkiintoa.
Jep, minulla oli joku 150 neliötä taloa ja vähintaan joku 400 neliötä erilaisia ulkoraennuksia läpikäytävänä, 80 vuoden edestä tavaraa...

Aikamoisia hamstereita olivat. Pelkkä lajittelu ja osan myynti torissa...uh. Never again. Lopulta 20 pakettiautollista LAJITELTUA jätettä kuskasin tavaraa kaatopaikalle. Muutaman kerran oli porukoiden vanha peräkärrykin mukana. Viimeisellä kerralla siitä katkesi akseli 500m ennen kaatopaikkaa. Noh, vedin loppuun ilman rengasta ja jätin kärrynkin sinne.

Hommaan paloi yhden talven joka toinen viikonloppu, sekä yhden vuoden kesälomat.

Toki jos olisi vaan tilannut pihaan kymmenen lavaa ja katsomatta laittanut kaiken rahanarvoisenkin niihin, niin olisihan sitä päässyt helpommalla. Tehkää te näin.


Itsekin tällä hetkellä omakotitalossa ja heti kun joku päivä ei oma kunto mahdollista ok-talon ylläpitoa, muutetaan rivariin ja siitä sitten kerrostaloon palveluiden äärelle. En aio olla taakkana lapsilleni. Ja jos todetaan joku syöpä tms., niin sitten sopivassa vaiheessa ennen saattohoitoa menolippu Hollantiin ja rahtina laatikossa takaisin.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
04.11.2018
Viestejä
151
Itsekin tällä hetkellä omakotitalossa ja heti kun joku päivä ei oma kunto mahdollista ok-talon ylläpitoa, muutetaan rivariin ja siitä sitten kerrostaloon palveluiden äärelle. En aio olla taakkana lapsilleni. Ja jos todetaan joku syöpä tms., niin sitten sopivassa vaiheessa ennen saattohoitoa menolippu Hollantiin ja rahtina laatikossa takaisin.
Juur näin. Itsellä nyt viitisen vuotta okt-elämää takana ja joka kesä on tullut tehtyä kaatis/kierrätyskeikka ettei ala nurkkiin kerääntymään turhaa kamaa. Ei vielä eläkeikä häämötä, joten mahdollisesti täältä tulee muutettua fiksumpaan omakotitaloon (1krs kivitaloon 2krs puutalosta) mutta sieltä sitten kerrostaloon jos selviää elossa eläkkeelle. Rivarikin on koettu ja siinä kyllä yhdistyi kerros- ja oktaloasumisen huonot puolet aika tehokkaasti.
 
Liittynyt
27.10.2018
Viestejä
385
Itselle ollut aina ajatus, että jos vain mahdollisuus niin "omista pidetään huolta". Isällä oli Altzheimeri ja 2 vuotta hoidin omaishoitajana häntä.
Hän lähti vuodenvaihteessa. On todella hyvä mieli siitä, että hän sai olla kotona loppuun asti ; hänen oli hyvä olla. Myös suhteeemme parani aivan uudelle tasolle, kasvoin kyllä monella tavalla itsekin .
Ei aina se homma niin helppoa ..eli oisin voinut sanoa ;ettei musta ole omaishoitajaksi, ..vaan pitääkö ollakaan kaikki niin helppoa? ..pääasia että riittää rakkautta. Mut meiil meni kuitenkin kaikenkaikkiaan tosi hyvin ja oli hyvä aika tuokin.
 
Liittynyt
16.04.2017
Viestejä
732
Tietenkin. Niin se menee et lapsena he huolehtii musta ja minä sit heistä heidän ollessa vanhoja, tarpeen mukaan sit osittaista apua kotihoidosta jotta saavat asua kotosalla niin pitkään kuin mahdollista. Toki kaikille ei oo mahdollista mut tässä kuitenkin kaikki läheiset suht lähellä asustellaan. Vielä asia ei toki ajankohtainen oo mut isovanhempien suhteen ollut sama et ovat saaneet elellä omissa kodeissaan meidän avustuksella yli 90-vuotiaaks. Toinen mummo nukkui pois taannoin 95-vuotiaana asuttuaan vielä kotona ja käytyään itse pääosin kaupassa, apteekissa jne ja me jeesailtiin sit viikottain muissa hommissa. Toinen mummo pari vuotta nuorempana elelee kans kotosalla hyvässä kunnossa, ruokakaupat, siivoomiset ja muut kuskaamiset hoidellaan.
 
Liittynyt
09.10.2020
Viestejä
1 381
Ihminen kaipaa aina muutosta. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella aina.

Mulla on siitä onnellinen tilanne, että vaikka asun kaupungissa kerrostalossa, on lähes rajaton käyttöoikeus erääseen mökkiin. Kaupungissa kaipaan mökille ja mökillä kaupunkiin.

Oulussa asuvana kaipaan Helsinkiin, ja aina oltuani riittävän pitkään Helsingissä alan kaivata pois sieltä takaisin Ouluun.

En voi ymmärtää jotain ihmistä joka on onnellinen paikoillaan. Itselle liike on luontainen olotila, ja kun katsoo tosi wanhojen, eli 80+ määrää jossain Teneriffalla, niin näin tuntuu olevan myös vanhemmalle väestölle enemmässä määrin.

Meni ehkä vähän offtopic, mutta menköön perjantain kunniksi
Joo kai sitä joskus sitten miettii että oispa kiva asua taas omakotitalossa, mutta kun asut keskustassa kerrostalossa, niin kaikki palvelut on lähellä. Elämän valintojahan nämä.
 
Liittynyt
12.02.2017
Viestejä
36
Jos päätyy kaupungin palvelutaloon niin kaupunki vie eläkkeen ja jos on sen lisäksi pääomatuloja, vaikka 100.000€/vuosi niin niistä kaupunki ottaa asumiskuluihin rapeat 80%

Yksityisessä palvelutalossa rahoihin ei kosketa, vaan maksat palvelusta käytön mukaan. Juuri sain vanhemmille tarjouksen kaksiosta Munkkiniemestä, 2 x peruspaketilla ja asunto yht. 2800€/kk. Asunnon osuus on ihan normaalilla Helsingin tasolla.

Kannattaa siis siirtää omaisuus lahjana lapsille/lapsenlapsille etukäteen ja näytellä persaukista, silloin lähtee vain eläke ja saattaa päästä maksusitoumuksella vaikka sinne Munkkiniemeen sitten.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
4 824
En koe että olisin vanhemmilleni "velkaa" lapsuudestani. En kuitenkaan ole itse pyytänyt että minut tehdään, oli heidän valintansa tehdä lapsi enkä siihen päätökseen ole osallinen. En siis tarkoita ettenkö auttaisi, mutta en siis auta siksi että kokisin olevani velkaa mitään. Mutta ei toki houkuta ajatus mistään omaishoitajuudesta enkä sellaiseenkaan ala kyllä vaan aion elää omaa elämääni enkä tuhlata sitä muiden auttamiseen 24/7. Vanhempani auttavat mummoani ja aika iso homma siinä näyttää olevan, mustisairautta vähän ja kaikkea muutakin. Suoraan sanottuna en itse jaksaisi ihan kauhean kauaa.

En myöskään odota että oma lapseni auttaisi minua kun olen vanha, saa auttaa, mutta jos ei auta niin en ole millään tavalla katkera. En tehnyt lastani minulle palvelijaksi ja toivoisin hänen nauttivan elämästään tehden juuri sitä mitä hän itse eniten haluaa.
 
Toggle Sidebar

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjut
237 450
Viestejä
4 162 270
Jäsenet
70 410
Uusin jäsen
Acrat

Hinta.fi

Ylös Bottom