Aiotko auttaa vanhempiasi kun he ovat vanhoja?

Liittynyt
03.04.2018
Viestejä
783
Kyllä aion. En aio miksikään omaishoitajaksi että vaihtaisin vaipat 2krt/päivä, sen hoitaa kotipalvelu tai muu vastaava, mutta aion pysytellä lähiseudulla ja tavoitettavissa.

Porukat on aina tukeneet niin rahallisesti kuin henkisesti, joten olen sen heille velkaa.

Ainoa negatiivinen asia jonka keksin tästä on että asuinpaikkaa ei voi valita täysin vapaasti.

Mites muut? Yhteiskunnalisestihan lienee liiankin yleistä että ei hoideta, eihän ne vanhainkodit muuten olisi täynnä.
 
Liittynyt
05.01.2021
Viestejä
242
Aion, oikeastaan kohta kohdalta komppaan aloitusviestiä. Ihan mitä tahansa, mihin fyysisesti ja taloudellisesti pystyn. Ei edes tunnu sinänsä siltä, että se olisi jotain velkojen takaisinmaksua, vaikka saa sen niinkin ajatella.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
168
Yhteiskunta hoitaa. Perintöä odotteleville tiedoksi, että kunta vie kaiken minkä irti saa hoitomaksuihin. Siksi kannattaakin jakaa kaikki pois vaikka ennakkoperintönä kun alkaa olla tarvetta enemmälle hoidolle. Antelee sitten vaikka takaisin tarpeen mukaan käteisenä, etteivät pääse väliin.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
13 835
Mietitään tapauskohtaisesti. Täällä on hirveän kovat sanat ja itsensä nostaminen jalustalle käynnissä - mutta kun se hetki tulee, jolloin apua tarvitaan, niin miten te nyt ennustatte oman elämäntilanteenne siinä vaiheessa? Voi olla, että töitä varten pitää muuttaa toiselle paikkakunnalle tai on ugandalainen vaimo ja hän uhkaa viedä lapset Afrikkaan, jos et ole lastenhoidossa mukana ja jätä vanhempiasi omillensa.. Ihan mitä vaan voi tapahtua, ja veikkaan, että AP:n elämässä vielä paljon. Vanhemmat voivat erota, mennä uusiin naimisiin ja niin monta asiaa voi muuttua, että tuollaisia lupauksia on paha mennä antamaan tässä vaiheessa. Lisäksi elämänkokemus on osoittanut, että kovimpaa huutelijat ovat ensimmäisenä syömässä sanansa, jos niiden pitämisestä aiheutuu heille itselleen vaivaa ja haittaa.
 
Liittynyt
05.01.2021
Viestejä
242
Noh, siksi sanoinkin että sikäli kun fyysisesti ja taloudellisesti pystyn. Samaa tekee oma isäni nykyään, enkä pidä sitä mahdottomana, vaikka toki vaatiikin paljon.

Tarkoitus ei ollut nostaa itseäni jalustalle, vaan vastata nykytiedon valossa rehellisesti.
 
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
1 298
Jos vanhemmat eivät itse pysty niin maksan omasta taskusta niin, että hoito ja puitteet on kunnossa. Omalle kohdalle olen varannut rahapotin(sijoitukset) millä saan oman hoidon järjestettyä(ei lapsia). Se kyllä harmittaa että vanhemmat eivät pidä itsestänsä optimaalista huolta. Läskistyminen ja ei niin hyvät elintavat syövät vuosia ja laatua elämästä. Mutta ei tuolle itse mitään voi tehdä, kun jokainen tekee mitä itse haluaa.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
13 835
Noh, siksi sanoinkin että sikäli kun fyysisesti ja taloudellisesti pystyn. Samaa tekee oma isäni nykyään, enkä pidä sitä mahdottomana, vaikka toki vaatiikin paljon.

Tarkoitus ei ollut nostaa itseäni jalustalle, vaan vastata nykytiedon valossa rehellisesti.
Ei ollut tarkoitus loukata ketään, vaan sanoa, että nuorena uhoaa tekevänsä paljon asioita, jotka sitten voivat osoittauttua hankaliksi myöhemmin. Tottakai nyt jokainen vanhempiaan auttaa, mutta jossain senkin raja menee. En tiedä miksi, mutta tunsin alakerran mummon ja hänen poikansa sillä tasolla, että he soittelivat minulle välillä taloyhtiön asioita ja esim. mummon tarvitsemia tukia saunaan ja rappusiin. Poika piti äidistään huolta melkein loppuun asti, mutta hänenkin oli käytävä töissä ja mummon terveys meni vaan koko ajan huonompaan suuntaan. Lopulta oli ihan käytännön syistä pakko laittaa äitinsä vanhainkotiin ja sitä hän rahoitti pistämällä äidin asunnon vuokralle. Jos minulta kysytään, hän teki kaikkensa, mutta sitten olosuhteet pakottivat tällaiseen ratkaisuun. Ei näitä asioita voi ennustaa.
 
Liittynyt
03.11.2016
Viestejä
350
En aio miksikään omaishoitajaksi että vaihtaisin vaipat 2krt/päivä, sen hoitaa kotipalvelu tai muu vastaava, mutta aion pysytellä lähiseudulla ja tavoitettavissa.
- - - Yhteiskunnalisestihan lienee liiankin yleistä että ei hoideta, eihän ne vanhainkodit muuten olisi täynnä.
Tässä aloituksessa tulee heti esiin se miten nykyihminen ei usein hahmota vanhuksen avuntarvetta. Se, jos vanhuksen avuntarve on vaipanvaihto 2 krt/pv, on aika vähäinen avuntarve (ok, varmasti pitää käydä myös kaupassa puolesta, auttaa lääkkeissä, auttaa viikottaisesti suihkussa yms). Omaishoitajuus on taas aika lailla sitä, että korvataan vanhainkodin (eli ympärivuorokautisen hoivan) tarve omalla työllä. Omaishoitajuudesta maksetaan kunnan puolesta korvausta siitä, että olet ympärivuorokautisesti iäkkään hoitajana.

Jos avuntarve on pari kertaa vuorokaudessa, vastaa tämä jonkun 1-3 luokkalaisen hoitamista ja hoidon tarve on kotihoidon piirissä tai asutaan vanhainkodin palveluasunnossa..
Jos tarvitaan omaishoitajuutta tai ympärivuorokautista hoivaa (~vanhainkotia), puhutaan lähinnä imeväis-leikki-ikäisen hoidosta ja apua tarvitaan lähes yhtämittaisesti.
Monesti omaiset kaikkoavat aika paljon ennen kumpaakaan näitä vaihetta. Usein taakka muodostuu liian kovaksi siinä vaiheessa, kun tarvitaan enemmän apua kuin kerran viikossa lääkkeiden jakaminen dosettiin, siivoaminen, pyykinpesu ja kaupassa käynti. Tuossa vaiheessa (ulkopuolisen päivittäisen avuntarpeen alkaessa) yleensä vasta elämän loppuvaihe kuitenkin vasta alkaa ja se voi kestää helpostikin nykyään 10-20 v.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
1 298
Mä en usko pystyväni omaishoitajana olemaan. Sen voi auttaa mitä rahalla saa ja toki viettää aikaa vanhempien kanssa. Juuri tuo loppuelämän laadukkuus olisi niin kovin paljon omista valinnoista ja tuurista kiinni. Jos jaksaa liikkua, välttää liikaa alkoholia ja läskistymistä jne. niin elämänlaatu maksimoitunee sen puitteissa mikä on fyysisesti mahdollista. Harmittavasti esim. punttisali on jotain mitä omat vanhemmat eivät halua tehdä vaikka hyvä lihaskunto auttaisi niin kovin monessa asiassa kun ikää tulee. Helpompi olisi etukäteen olla kunnossa kuin alkaa ihan liian myöhään asian eteen tekemään jotain.

Asiaa tuli raskaasti miettittyä siinä kohtaa kun mummot ja papat kuolivat. Lopputulos oli, että sen auttaa minkä voi. Kenenkään puolesta ei voi tehdä hyviä valintoja. Niistä asioista mihin ei voi vaikuttaa on turha murehtia vaikka se onkin ahdistavaa nähdä miten ihminen ikääntyy.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
4 197
Omat vanhemmat kuolleet. Appivanhempien juoksevia asioita olemme hoitaneet viimeiset 5 vuotta, taustalla muistisairaudet. Kotihoito hoitaa päivittäiset asiat kuten lääkkeet, lääkärikäynnit yms.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
627
Mun isä täyttää tänä vuonna 78 ja äiti 75. Kyllä mä autan heitä jo nyt sen verran kuin tarvetta on, mm. autoa rempaten, lumenluonnissa yms.
 

Make

Tekee järkeä.
Tukijäsen
Liittynyt
16.10.2016
Viestejä
828
En välttämättä ihan nurkan takana aio asua niin että pääsisi koska vaan kauppaan viemään tms. (ellei elämä sellaiseen johda), mutta kuitenkin sen verran lähellä että vaikka viikonloppuna tai lomalla voi helposti käydä tapaamassa ja auttamassa. Jos taloudellinen tilanne sallii niin autan kustantamaan kotihoitoa mieluummin kuin vanhainkodin palveluita. Äidin puolen mummo on 93 vuotias ja vaikka on jo paljon vanhuuden tuomia ongelmia, niin silti asuu kotonaan kun äiti ja muut hänen lapsensa asuu lähellä ja käy auttamassa sekä kustantaa kotihoitoa.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 183
Mun isä täyttää tänä vuonna 78 ja äiti 75. Kyllä mä autan heitä jo nyt sen verran kuin tarvetta on, mm. autoa rempaten, lumenluonnissa yms.
Sama meininki, koitan lumenluonnissa autella jos tulee painavaa lunta (faija tykkää höytälunta eli "eläkeläislunta" työnnellä itsekin), räystäskourujen putsauksessa, pikku remonttihommissa, nurmikon leikkuussa jne. Ja faija jo totesi että ei enää itse lähde Kehä III sisäpuolelle ajelemaan niin koitan kuskailla jos tulee stadiin asiaa tms. Matkaa kuitenkin vanhempien kämpälle vajaa 10km niin ei ole paha matka käväistä sillointällöin ja vielä kun tuo sattuu melkeinpä työmatkan varrelle niin tuli ennen koronaa käytyä vähintään viikottain, nyt etätyöaikakaudella vähän harvemmin.

Suunnitelmissa olisi pikkuhiljaa hankkia vähän valtuutuksia hoitaa esim pankkiasioita sun muita virastoasioita vanhempien puolesta, heillä kun ei ole edes tietokonetta saati sitten älypuhelinta ja fyysiset palvelut alkavat katoamaan, lähin pankin konttorikin taitaa olla liki 20km päässä. Periaatteessahan mä pystyisin jossain määrin noita hoitelemaan nytkin epävirallisesti mutta ihan molempien osapuolten oikeusturvan takia mieluummin hankin ihan oikean valtuutuksen noihin itselleni. Vähän tuota tietty hankaloittaa ettei vanhemmilla ole tosiaan nettiä tai verkkopankkitunnuksia niin joutuu noita valtuutuksia käydä tekemässä eri virastoissa paikanpäällä joka tietty on vähän haastavaa.
 
Liittynyt
11.01.2018
Viestejä
101
Pakko kyllä myöntää että en haluaisi laittaa tikkua ristiin vanhempien tai kenenkään muunkaan auttamiseksi. Eihän tätä omalla nimellä viitsisi mainostaa, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
 
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
1 298
Pakko kyllä myöntää että en haluaisi laittaa tikkua ristiin vanhempien tai kenenkään muunkaan auttamiseksi. Eihän tätä omalla nimellä viitsisi mainostaa, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Tähän varmaan pätee niin metsä vastaa kuin sinne huutaa? Jos on hyvät välit vanhempiin niin asia on erilainen, kuin jos ei elämä mennyt niin mukavasti.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
219
Sama meininki, koitan lumenluonnissa autella jos tulee painavaa lunta (faija tykkää höytälunta eli "eläkeläislunta" työnnellä itsekin), räystäskourujen putsauksessa, pikku remonttihommissa, nurmikon leikkuussa jne. Ja faija jo totesi että ei enää itse lähde Kehä III sisäpuolelle ajelemaan niin koitan kuskailla jos tulee stadiin asiaa tms. Matkaa kuitenkin vanhempien kämpälle vajaa 10km niin ei ole paha matka käväistä sillointällöin ja vielä kun tuo sattuu melkeinpä työmatkan varrelle niin tuli ennen koronaa käytyä vähintään viikottain, nyt etätyöaikakaudella vähän harvemmin.

Suunnitelmissa olisi pikkuhiljaa hankkia vähän valtuutuksia hoitaa esim pankkiasioita sun muita virastoasioita vanhempien puolesta, heillä kun ei ole edes tietokonetta saati sitten älypuhelinta ja fyysiset palvelut alkavat katoamaan, lähin pankin konttorikin taitaa olla liki 20km päässä. Periaatteessahan mä pystyisin jossain määrin noita hoitelemaan nytkin epävirallisesti mutta ihan molempien osapuolten oikeusturvan takia mieluummin hankin ihan oikean valtuutuksen noihin itselleni. Vähän tuota tietty hankaloittaa ettei vanhemmilla ole tosiaan nettiä tai verkkopankkitunnuksia niin joutuu noita valtuutuksia käydä tekemässä eri virastoissa paikanpäällä joka tietty on vähän haastavaa.
Aika pitkälti sain asioita hoidettua, kun haettiin äidilleni verkkopankkitunnukset siinä kohtaa, kun hän pystyi vielä konttorilla asioimaan ja nimensä siellä kirjoittamaan. Itselle samassa yhteydessä nollatili samaan pankkiin ja käyttöoikeus hänen käyttötiliinsä.
Näin pystyin maksamaan hänen laskujaan verkkopankin kautta omilla tunnuksillani. Kaikesta jäi siis jälki, kuka on maksanut.
Suurin osa tietysti suoraveloitukseen. Kampaajat, jalkahoitajat jne. lähettivät laskut sovitusti suoraan mulle.
Pysyi rahaliikenne ihan hyvin näpeissä, kun kävi aina välillä katselemassa saapuneet postit läpi poikkeuksellisten laskujen varalta.
Myöhemmässä vaiheessa kodinhoitajat keräsi laskut postin seurasta talteen minua odottelemaan. Näin sai kiinni myös muutaman puhelinmyyjän kautta tulleen laskun, jotka olivat saaneet jotain vanhukselle myytyä. Suoramyynnin esto myöskin käytössä.
Tarvittaessa tietysti edunvalvonta käyttöön, mutta aika hyvin nuo arjen kuviot hoitui pelkästään niillä omilla pankkitunnuksilla.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 183
Aika pitkälti sain asioita hoidettua, kun haettiin äidilleni verkkopankkitunnukset siinä kohtaa, kun hän pystyi vielä konttorilla asioimaan ja nimensä siellä kirjoittamaan. Itselle samassa yhteydessä nollatili samaan pankkiin ja käyttöoikeus hänen käyttötiliinsä.
Näin pystyin maksamaan hänen laskujaan verkkopankin kautta omilla tunnuksillani. Kaikesta jäi siis jälki, kuka on maksanut.
Suurin osa tietysti suoraveloitukseen. Kampaajat, jalkahoitajat jne. lähettivät laskut sovitusti suoraan mulle.
Pysyi rahaliikenne ihan hyvin näpeissä, kun kävi aina välillä katselemassa saapuneet postit läpi poikkeuksellisten laskujen varalta.
Myöhemmässä vaiheessa kodinhoitajat keräsi laskut postin seurasta talteen minua odottelemaan. Näin sai kiinni myös muutaman puhelinmyyjän kautta tulleen laskun, jotka olivat saaneet jotain vanhukselle myytyä. Suoramyynnin esto myöskin käytössä.
Tarvittaessa tietysti edunvalvonta käyttöön, mutta aika hyvin nuo arjen kuviot hoitui pelkästään niillä omilla pankkitunnuksilla.
Joo, vielä ei ole oikein kerinnyt ottaa selvää asioista kun vasta viime kuussa tuli tuo varsinaisesti puheeksi vanhempien kanssa ja tässä on ollut vähän hässäkkää tää alkuvuosi. Itselläni on tili samassa pankissa kuin vanhemmilla eli tuo ilmeisesti olisi pankkiasioinnin osalta niinkin simppeli juttu että kävisi yhdessä konttorilla, ottaisi vanhemmille verkkopankkitunnukset ja allekirjoittaisi käyttöoikeuslappuset että mulla on käyttöoikeus heidän tileihinsä? Suuri osa heillä on jo nyt suoraveloituksessa ja varmaan kannattaisi mahdollisuuksien mukaan muutenkin kaikki mahdollinen tavanomainen säännöllinen laskutus suoraveloitukseen siirtää niin ei tarvitsisi niistä huolehtia, kunhan välillä kurkkailee että veloitukset on oikein.

Mutsilla alkaa olla kunto sellainen että saattaa kohta joutua johonkin hoitokotiin niin varmaan kannattaa aikalailla pikapuoliin pistää asia vireille niin pääsee helpommalla, faijahan nyt tulee vielä hienosti omillaan toimeen. Vanhemmille olen kyllä tehnyt jotain markkinointiestoja ihan lupaa kysymättäkin (hyi hyi...) kun ei voi tietää alkavatko kohta menemään noiden puhelinkaupustelijoiden retkuun. Faijasta en tuossa asiassa olisi niin huolissaan mutta mutsilla alkaa pikkuhiljaa kuuppa pehmetä siihen malliin että kohta alkaisi olemaan aika otollista riistaa noille puhelinterroristeille.

Niin, ja jos vanhemmille hankkii nuo verkkopankkitunnukset niin sittenhän voi suomi.fi:ssä tehdä noita valtuutuksia lisääkin kun ne nykyisellään varmennetaan verkkopankkitunnuksilla joten tuon homman jälkeen itseasiassa koko homma ratkeaa. Pitää vaan tunnareiden hankinnan jälkeen ottaa joku ilta kun istuu vanhempien kanssa ja käy noita valtuutuksia läpi ja napsuttelee niitä käyttöön. Edelleenkään en halua niitä omin päin tehdä ensimmäistäkään, juurikin tuon oikeusturvapuolen takia. Eräs tuttu teki noita vanhemmilleen ja kavalsi aika ison summan rahaa ja nyt sitten on kusessa noiden takia. Itse en halua edes epäilystä moisesta joten mieluummin kahlaan tän byrokratian läpi.
 
Liittynyt
21.02.2020
Viestejä
479
Asiaan voi liittyä paljon yllätyksellisiä juttuja. Muistisairaus ja alzheimer on vaikeita ja voivat tulla vastaan aika aikaisinkin elämässä. Samaten esimerkiksi kaatuminen tai muu akuutti terveysongelma voi muuttaa tilannetta todella yllättäen. Sitten on tietenkin vanhempien kyky ja halu ottaa apua vastaan ja sisarussuhteet ja niiden laatu/toimivuus. Sekä muut mahdollisest raha-asiakoukerot. Paperille olisi hyvä saada tärkeät asiat sovittua etukäteen. Omat vanhemmat isänpuolelta siskoineen ja veljineen ovat kyllä esimerkillisesti hoitaneet omien isovanhempien jutut. Äidin puolella homma meni reisille kun perheen musta lammas veti isoäidin elämän loppumetreillä kaiken omaisuuden kurkusta alas.
 
Liittynyt
04.03.2019
Viestejä
15
Minä voin jakaa oman kokemukseni suht lyhyesti kun huomasin ketjun etusivulla:

Vuonna 2013 äidilläni todettiin ALS-tauti, kun hänen toinen jalka ei enää kantanut kävellessä. Hänelle annettiin ennuste että noin viisi vuotta tulisi elämään. Hän ei halunnut outoja ihmisiä hoitamaan itseään kun pyörätuoliin joutui, joten hän pyysi minua henkilökohtaiseksi avustajaksi ja suostuin tietenkin, koska oma äiti kyseessä ja näin kuinka pelottava paikka tämä oli hänelle.

Tein 8-16 tunnin vuoroja 7 päivää viikossa, samalla seuraten voimattomana vierestä kun äitini kunto huononee päivä päivältä. Jouduin peittämään omat pelon ja surun tunteeni täysin ja olemaan turvana hänelle ja yrittämään piristää häntä, jotta hänen olisi mahdollisimman hyvä olla. Ensimmäiset kaksi kuukautta oli lähinnä sitä, että tein hänelle ruokaa, pesetin ja autoin nousemaan toiseen pyörätuoliin, jossa oli potta kiinni, jotta hän sai tarpeet hoidettua. Noin kolmen kuukauden kohdalla hänen kumpikaan jalka ei enää toiminut ja toista kättä pystyi hädin tuskin liikuttamaan. Kivut olivat hirveitä, kun häntä piti nostaa pottapyörätuoliin. Itkua ja pelon tunnepurkauksia tuli paljon. Neljännen kuukauden aikana hengitystreenit, joita tehtiin eivät enää sujuneet ja hän nukkui todella paljon. Hengitys oli vaikeaa ja välillä hereillä ollessa piti käyttää hengityspumppua. Tunnepurkauksia ei tullut enää ollenkaan ja puhumaan hän ei pystynyt. Viidennen kuukauden kohdalla äitini keuhkot eivät enää jaksaneet hengittää ja hän nukkui pois.

Koko prosessi oli paljon raskaampi mitä ikinä olisin osannut kuvitella, mutta sain viettää äitini kanssa kuitenkin viimeiset hetket.
 
Liittynyt
28.07.2017
Viestejä
84
Ei vanhainkoti nyt välttämättä ole mikään ikävä laitos, löytyy myös paljon mukavia ”kodinomaisia” paikkoja joissa elämänlaatu paranee. Esimerkiksi sellaisia joissa on omat huoneistot, ruokailut hoidetaan yhteisissä tiloissa joissa voidaan myös viettää yhdessä aikaa. Moni vanhushan kärsii yksinäisyydestä, ei sitä kotihoidolla korvata.

Totta kai tämä on tapauskohtaista, mutta ainakin oman mummon vireystaso ja terveys koheni kun muutti tälläiseen vanhainkotiin. Omaisillakin oli enemmän aikaa jutella, kahvitella yms kun ei mene aikaa kotitöihin yms.
 
Liittynyt
14.07.2019
Viestejä
101
Tässä aloituksessa tulee heti esiin se miten nykyihminen ei usein hahmota vanhuksen avuntarvetta. Se, jos vanhuksen avuntarve on vaipanvaihto 2 krt/pv, on aika vähäinen avuntarve (ok, varmasti pitää käydä myös kaupassa puolesta, auttaa lääkkeissä, auttaa viikottaisesti suihkussa yms). Omaishoitajuus on taas aika lailla sitä, että korvataan vanhainkodin (eli ympärivuorokautisen hoivan) tarve omalla työllä. Omaishoitajuudesta maksetaan kunnan puolesta korvausta siitä, että olet ympärivuorokautisesti iäkkään hoitajana.

Jos avuntarve on pari kertaa vuorokaudessa, vastaa tämä jonkun 1-3 luokkalaisen hoitamista ja hoidon tarve on kotihoidon piirissä tai asutaan vanhainkodin palveluasunnossa..
Jos tarvitaan omaishoitajuutta tai ympärivuorokautista hoivaa (~vanhainkotia), puhutaan lähinnä imeväis-leikki-ikäisen hoidosta ja apua tarvitaan lähes yhtämittaisesti.
Monesti omaiset kaikkoavat aika paljon ennen kumpaakaan näitä vaihetta. Usein taakka muodostuu liian kovaksi siinä vaiheessa, kun tarvitaan enemmän apua kuin kerran viikossa lääkkeiden jakaminen dosettiin, siivoaminen, pyykinpesu ja kaupassa käynti. Tuossa vaiheessa (ulkopuolisen päivittäisen avuntarpeen alkaessa) yleensä vasta elämän loppuvaihe kuitenkin vasta alkaa ja se voi kestää helpostikin nykyään 10-20 v.
Oma isoäiti menehtyi viime syksynä muutaman sairasteluvuoden jälkeen, ja voin todeta että adhocz kirjoittaa asiaa.

Kotihoidosta, seniorikansalaisista ja virkeästä elämästä liikkuu aika paljon tarinaa ja kaunista kiiltokuvaa, mutta vanhuksen fyysisen ja henkisen kunnon rappeutuminen tarkoittaa jotain aivan muuta kuin hitaampaa liikkumista rollaattorilla ja huonontunutta kuuloa. Se voi tarkoittaa vanhusta, joka ulostaa ja virtsaa alleen, mutta kieltäytyy käyttämästä vaippoja, ja repii ne pois päältään. Se voi tarkoittaa patologista ahmimista, jossa kauhotaan lusikalla jauhopussia, tai unohdetaan kokonaan syödä monen päivän aikana. Se voi tarkoittaa sitä, että vanhus ei kykene istumaan tuolilla tai sängyllä, ja romahdettuaan maahan, huutaa kurkku suorana apua keskellä yötä, kunnes muistaa painaa turvarannekkeesta, jos muistaa. Tämä putoaminen voi toistua monta kertaa päivässä.

Tähän ei tosiaan auta se, että käydään kerta kaksi viikossa kysymässä kuulumiset ja tuodaan kaupasta ruokaa. Jopa siinä vaiheessa kun kotihoito kävi 3 kertaa päivässä paikalla, oli minun ja äitini usein toimitettava sitä sun tätä asiaa. Suomalaisen julkisen terveydenhoidon yksi ikävimpiä piirteitä tulee tutuksi, eli se että saman asian ympärillä pyörii useita orgaaneja; on kuntoutushoitoa, on omalääkäriä, on kotihoitoa, on sitä ja tätä ja tuota sairaalaa, terveyskeskus ja porinakerho ja ties mitä. Vaatii aikamoista mestarointia pitää tuo paketti kasassa, varsinkin kun kunkin orgaanin vastuuhenkilöt saattavat vaihdella kuukaudesta toiseen.

Siinä on vaikea lähteä minnekään esimerkiksi matkalle, kun hetkenä mitä hyvänsä voi tulla soitto sairaalasta että nyt on taas Sirpa-Liisa tuotu osastolle kun oli kaatunut kotonaan, ja kotiutus olisi huomenna kahdeltatoista, olettehan vastassa. Saat myös tottua siihen, että sinulla ei ole enää nimeä, persoonaa taika omaa elämää; olet vastedes "omainen". Jos haluaa karkean ja törkeän vertauksen, tarpeeksi huonokuntoinen vanhus on kuin 80-kiloinen vauva, joka saa vieläpä periaatteessa päättää omasta elämästään.

Oli kaikille, naapureista ystävien kautta perheeseen, suuri helpotus kun viimein ja lopulta mummolle järjestyi hoitopaikka seniorikeskuksesta. Lopulta tuntui siltä että hänestä pidetään huolta ihan ammattilaisten voimin. Siellä ehti sitten viettää puolisen vuotta ennen lopullista kuolemaansa.
 
Liittynyt
03.04.2018
Viestejä
783
Nyt pitää pahoitella, ehkä otsikkoon tullut 'hoitaa' on liian iso sana. Ehkä 'auttaa' olisi ollut parempi.

Selvähän on että jos on työelämässä, on ehkä omia lapsia tms, niin ei siinä todellakaan miksikään omaishoitajaksi aleta.

Auttamisessakin on iso ero että käykö 2 krt vuodessa kylässä 500km päästä, vai asuuko 50km päässä ja voi tulla aina tarvittaessa joidenkin tuntien varoajalla.

Tuossa pari viestiä ylempänä oli asiaa että se dementikkovanhus huutaa itkupotkuraivareissa lattialla klo 3.30 yöllä. Harvoin pariskunnasta molemmat on samassa kunnossa yhtä aikaa. Alkavaa vanhentumista auttanee se jos vanhuksia on kaksi. Parempikuntoinen hoitaa toista. Vasta sitten kun molemmat on toivottomia tapauksia tai toinen aivan kauhea (tyyliin karkailee) on tarve siirtää hoitokotiin.

Mitä olen sukulaisia nähnyt niin tällainen 'toinen hoitaa toista' perusvanhuus voi kestää jopa 10 vuotta.

Joku kirjoitti ylempänä että maksaa hyvän hoitokodin. No saa tosiaan maksaa, ei ole mitään opiskelijakämppien hintaisia vaikka huone ei iso olekaan. Joku 1000€/kk lienee normaali summa. En olisi yllättynyt jos vähän parempi paikka olisi 2000€/kk.
Taitanee olla että vaativan hoidon hoitokoti maksaa enemmän kuin koko elämänsä työelämän ulkopuolella ollut saa peruseläkettä. Vanhuskin voi velkaantua.
 
Liittynyt
03.03.2018
Viestejä
448
Minulla on sikäli poikkeuksellinen tilanne, että äidin kuoltua ostin vanhempien talon ja muutin sinne asumaan. Isä jäi yhteen huoneeseen asustelemaan. Tällä hetkellä ikää hänellä 70+. Yhteiselo on toiminut ihan törkeän hyvin ja käytännössä näin isällä on puuhaa ja juttuseuraa vuorokauden ympäri (mikä myös ennaltaehkäisee monia sairauksia). Lapsille pappa on aina lähellä ja myös siihen tästä kuviosta on ollut apua.

Haaste varmaan onkin se, että mitä tapahtuu jos kunto romahtaisi totaalisesti ja hän rupeaisi tarvimaan perushoitoa päivittäin. Se jää varmaan nähtäväksi, mutta lähettyvillä vähintäänkin pysytään. Hoitoalalla olleena kuitenkin tiedän, että miten paljon aikaa se saattaa vaatia ja ainakaan täasä elämäntilanteessa sitä ei isommin jää ylimääräistä.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
209
Joskus vanhemmat voivat olla todella jääräpäisiä. Esim. isäni kuoltua kymmenisen vuotta sitten äitini jäi asumaan heidän yhteiseen vanhaan omakotitaloon landelle, 10 km päähän (ei julkisia yhteyksiä) lähimmästä kaupasta. Äitini ei siis tiennyt omakotitalon hoidosta yhtään mitään, eikä muutenkaan ollut millään lailla tekninen ihminen. Hyvä että osasi auton tankata.

Viikonloppuisten auttelureissujen lisäksi piti hypätä sinne milloin vaan muutaman minuutin varoajalla, milloin myöhään illalla sulaketta vaihtamaan, milloin tutkimaan miksi ei tule vettä (oma kaivo) ja kauhea syyllistäminen siitä jos ei ihan aina jaksanut tai voinut lähteä. Asuin isossa kaupungissa noin 60 km päässä.

No, sitten muutamaa vuotta myöhemmin äidilläni todettiin syöpä päässä ja hän menetti ajokortin. Enää ei riittänyt viikonloppuiset käynnit, vaan viikollakin piti autella. Jossain vaiheessa tuli kaatumisia yms. ongelmaa, ja hän vietti paljon aikaansa pyörätuolissa. Olihan siinä silloin jo kodinhoitajaakin välillä (äiti ei pitänyt siitä eikä halunnut niitä), mutta eihän ne mitään siivoile siellä tai lumitöitä ala tekemään.

Itse vaativassa päivätyössä käyvänä, ainoana lapsena (ei muita auttajia äidillä), pikkulapsiperhearkea elävänä, huonosti nukkuvana, auttelin häntä jaksamiseni rajamailla pari vuotta. Toinen ei vaan halua muuttaa pois synnyinpaikaltaan, kun se on niin perkeleen rakas paikka.

Kun sitten äiti oli haudattu, niin sain viimein huokaista helpotuksesta, että pitkä piina oli ohi.

Auttamisen ymmärrän, mutta silläkin on rajansa. Jossain vaiheessa voimat loppuu ja ihminen uupuu, ja se rakas autettava alkaa vaan vituttamaan, kun se ei sitä uupumista tajua. En ole jaksanut käydä vanhempieni haudalla pariin vuoteen äidin hautaamisen jälkeen. Ei kiinnosta. Voivat mädäntyä siellä ihan omassa rauhassaan.


Koittakaa puhua ne vanhempanne edes pois OK-taloista ajoissa, että vältätte saman totaaliuupumisen.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
24.01.2019
Viestejä
40
Autan parhaani mukaan, kun aika tulee. Toistaiseksi vanhempani ovat vielä palkkatöissä vuosikausia ja minun ikääni nähden melkoisen nuoria. Todennäköisesti autan heitä pääosin taloudellisesti, sillä tällä hetkellä asun 500km päässä eikä fyysinen läsnäolo ole mahdollista puolison töiden takia. Onneksi nuorempia sukulaisia asuu kotipaikkakunnalla. Isoisä ja isoäiti alkaa olla siinä iässä, että lähivuosien aikana pitää jollain tavalla auttaa, varmasti myös taloudellisesti, sillä heihinkin on sellainen 450km matkaa.

Itselläni ei ole omia lapsia, joten tämän takia tulee säästettyä ja sijoitettua rahaa, että oma tulevaisuus on jollakin tapaa turvattu sitten kun ikä alkaa painaa. Vanhempani taas laittoivat aikoinaan rahansa meidän lasten elättämiseen, joten kyllä tässä tavaltaan maksellaan tulevaisuudessa takaisin. Onneksi meidän sisaruskatras on järkevä, että saadaan varmaan yhdessä kerättyä taloudellinen ja fyysinen tuki ilman riitoja.
 
Liittynyt
12.01.2021
Viestejä
18
Tilanne on jo päällä, kun vanhemmat ovat yli kasikymppisiä, äiti on hoivakodissa ja isä asuu vielä kotitaloa. Isä onneksi on siinä kunnossa että pystyy päivittäiset hommat hoitamaan toistaiseksi itse. Välimatkaa on satoja kilometrejä, mutta onneksi muita lähisukulaisia asuu siellä samalla kylällä. Eli käytännössä en juurikaan auta, vaan lähempänä asuvat sukulaiset hoitavat sen mitä tarve on. Konkreettisesti toki jos isompia hankintoja on tehty tai niille tulee tarve, niin rahallisesti autan tarvittaessa.

Jos asuisin lähempänä, niin auttaisin mahdollisuuksien mukaan kaupassa käynnissä, siivouksissa ynnä muissa, mutta minkäänlaiseksi omaishoitajaksi en oikein itseäni voi nähdä. Toki jossittelu on turhaa sikäli, että tilanteeni on "helppo" kun mitään sellaisia odotuksia ei ole tullut myöskään vanhempien itsensä taholta.

Sivuhuomiona, kun äiti vielä asui kotona isän kanssa ja isä oli omaishoitajana, niin isän mukaan yksittäinen suurin asia, joka lopulta sai hänetkin kannattamaan äidin lähtöä hoivakotiin oli henkilökohtaisesta puhtaudesta huolehtiminen. Kaikki muu olisi isän mukaan vielä jotenkin sujunut, mutta kun yksi huonosti liikkuva vanhus yrittää pitää puhtaana toista lähes liikuntakyvytöntä 70-kiloista vanhusta, niin se ei vain toimi.
 
Liittynyt
29.12.2016
Viestejä
79
Ei tarvitse, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet.
Kumpikin lähti varsin nopeasti, isä lyhyen saattohoidon kautta ja äiti saappaat jalassa töittensä ääreen.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 452
Kyllä tulee jeesittyä jo, 75v+ porukat kun jo on. Tosin hyvin tulevat itsekin pääosin toimeen ja hyväkuntoisia. Eikä tässä nyt kerkeiskään joka päivä, kun on omatkin työt ja perhe yms. hoidettavana. Kerran viikossa tai parissa tyyliin tulee käytyä kun ATK:n käyttö (tai mikä tahansa elektroniikka nykytelevisioista tai tiskikoneista yms. alkaen) on heille se suurin kompastuskivi.

Vaarit oli veteraaneja ja kuoli jo suht "nuorina" mutta molemmat mummot eli vanhoiksi ja hyväkuntoisiksi. Toinen sitten mukkelehti kotona ja meni lonkka -> hoitokotiin ja alle vuodessa mullan alle. Toinen sai syövän ja meni parissa kuukaudessa. Eli jos vaan toimintakykyisenä säilyy ja käy tuuri niin kotona pärjää pitkäänkin jos pystyy aktiivista elämää pitämään yllä. Nuo raajojen vammat yms. on ehkä niitä pahimpia kun menee koko elämänilo helposti samalla jos ei voi kun makoilla suurinpiirtein. Mutta positiivisena voi pitää sitä että ei tarvinnut pitkään noissa laitoksissa kitua. Toivottavasti omilla vanhemmilla aikanaan sama malli.
 
Liittynyt
05.01.2021
Viestejä
242
Ei ollut tarkoitus loukata ketään, vaan sanoa, että nuorena uhoaa tekevänsä paljon asioita, jotka sitten voivat osoittauttua hankaliksi myöhemmin. Tottakai nyt jokainen vanhempiaan auttaa, mutta jossain senkin raja menee. En tiedä miksi, mutta tunsin alakerran mummon ja hänen poikansa sillä tasolla, että he soittelivat minulle välillä taloyhtiön asioita ja esim. mummon tarvitsemia tukia saunaan ja rappusiin. Poika piti äidistään huolta melkein loppuun asti, mutta hänenkin oli käytävä töissä ja mummon terveys meni vaan koko ajan huonompaan suuntaan. Lopulta oli ihan käytännön syistä pakko laittaa äitinsä vanhainkotiin ja sitä hän rahoitti pistämällä äidin asunnon vuokralle. Jos minulta kysytään, hän teki kaikkensa, mutta sitten olosuhteet pakottivat tällaiseen ratkaisuun. Ei näitä asioita voi ennustaa.
Joo se onkin hyvä huomio, että en voi itsekään tulevaisuudesta täysin tietää, ja oma viestini varmaan näyttää vähän turhan ideologiselta tai jotenkin ritarilliselta. Nyttemmin muotoilisin asian vähän monipuolisemmin.

Loppujen lopuksi tarkoitin sitä, että minulla on läheiset välit vanhempiini ja esimerkin kautta olen nähnyt, että omaistenkin apu usein on hyödyllistä. Tarkoitukseni ei ollut sulkea pois kuitenkaan ulkopuolista apua, kuten kotihoitoa tai vaikka hoitokotiakin, sillä en väitä, että olisin paras apu vanhemmille aivan jokaisessa arjen asiassa.

Eli joskus se oma paras apu vanhemmille on toki turvautua ulkopuoliseen apuun. Ja tässä ketjussa onkin jo muutamilla vanhempiensa hoitamisesta paljon enemmän kokemusta, joten kunnioitan sitä, enkä väitä voivani ikimaailmassa korvata esim. 3 x päivässä käyvää kotihoitoa.
 
Liittynyt
03.11.2016
Viestejä
350
Joku kirjoitti ylempänä että maksaa hyvän hoitokodin. No saa tosiaan maksaa, ei ole mitään opiskelijakämppien hintaisia vaikka huone ei iso olekaan. Joku 1000€/kk lienee normaali summa. En olisi yllättynyt jos vähän parempi paikka olisi 2000€/kk.
Ei olla lähelläkään oikeaa hintaluokkaa edes pienillä paikkakunnilla. Jos yksityisesti meinaa maksaa hoivakotiin, suuruusluokka on helposti 5000 euroa/kk
Lähteet:
Taloussanomien artikkeli + oma kokemus
Tuolla on aika hyvin raotettu sitten eläkeläisen asumisen rahoitusta.
 
Liittynyt
25.04.2017
Viestejä
805
Joskus vanhemmat voivat olla todella jääräpäisiä. Esim. isäni kuoltua kymmenisen vuotta sitten äitini jäi asumaan heidän yhteiseen vanhaan omakotitaloon landelle, 10 km päähän (ei julkisia yhteyksiä) lähimmästä kaupasta. Äitini ei siis tiennyt omakotitalon hoidosta yhtään mitään, eikä muutenkaan ollut millään lailla tekninen ihminen. Hyvä että osasi auton tankata.

Viikonloppuisten auttelureissujen lisäksi piti hypätä sinne milloin vaan muutaman minuutin varoajalla, milloin myöhään illalla sulaketta vaihtamaan, milloin tutkimaan miksi ei tule vettä (oma kaivo) ja kauhea syyllistäminen siitä jos ei ihan aina jaksanut tai voinut lähteä. Asuin isossa kaupungissa noin 60 km päässä.

No, sitten muutamaa vuotta myöhemmin äidilläni todettiin syöpä päässä ja hän menetti ajokortin. Enää ei riittänyt viikonloppuiset käynnit, vaan viikollakin piti autella. Jossain vaiheessa tuli kaatumisia yms. ongelmaa, ja hän vietti paljon aikaansa pyörätuolissa. Olihan siinä silloin jo kodinhoitajaakin välillä (äiti ei pitänyt siitä eikä halunnut niitä), mutta eihän ne mitään siivoile siellä tai lumitöitä ala tekemään.

Itse vaativassa päivätyössä käyvänä, ainoana lapsena (ei muita auttajia äidillä), pikkulapsiperhearkea elävänä, huonosti nukkuvana, auttelin häntä jaksamiseni rajamailla useita vuosia. Toinen ei vaan halua muuttaa pois synnyinpaikaltaan, kun se on niin perkeleen rakas paikka.

Kun sitten äiti oli haudattu, niin sain viimein huokaista helpotuksesta, että pitkä piina oli ohi.

Auttamisen ymmärrän, mutta silläkin on rajansa. Jossain vaiheessa voimat loppuu ja ihminen uupuu, ja se rakas autettava alkaa vaan vituttamaan, kun se ei sitä uupumista tajua. En ole jaksanut käydä vanhempieni haudalla pariin vuoteen äidin hautaamisen jälkeen. Ei kiinnosta. Voivat mädäntyä siellä ihan omassa rauhassaan.


Koittakaa puhua ne vanhempanne edes pois OK-taloista ajoissa, että vältätte saman totaaliuupumisen.
Tämä. Niin tämä. Olen juo vuosikausia yrittänyt omia jääräpäitäni saada ymmärtämään, ettei ole kenenkään etu, että he pitävät kynsin hampain kiinni 500 neliön linnastaan, jossa nurmikkoakin riittää päiväkausiksi leikattavaksi kahdelle hengelle.

Palttiarallaa seitsemänkymppistä sakkia.

Heillä ei tunnu olevan minkäänlaista realiteettia sen suhteen, miten sitten suu pannaan, kun toinen heittää veivinsä. Isällä oli jo lähellä kerran. Kuvittelin, että se herättäisi. Ei herättänyt.

Eli jos sitä vastuuta otettaisiin itsekin ja pyrittäisiin siihen, että ongelmavuosien alkaessa oltaisi sitä elämää järkätty niin, ettei se aiheuta valtavia ongelmat muillekin, olisin huomattavasti mieluummin mukana avustamassa.

Mutta jos avustaminen tarkoittaa sitä, että se johtuu vain heidän loputtomasta muutosvastarinnasta ja todellisuuden kieltämisestä, on oma motivaatio hyvin alhainen sen suhteen.

Oma lähestyminen on siis se, että se elämä täytyy muokata itse alunperin niin elämäntilanteen mukaiseksi ensin, jottei koko muun maailman tarvitse tanssia sen ympärillä.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
1 298
Joku kirjoitti ylempänä että maksaa hyvän hoitokodin. No saa tosiaan maksaa, ei ole mitään opiskelijakämppien hintaisia vaikka huone ei iso olekaan. Joku 1000€/kk lienee normaali summa. En olisi yllättynyt jos vähän parempi paikka olisi 2000€/kk.
Taitanee olla että vaativan hoidon hoitokoti maksaa enemmän kuin koko elämänsä työelämän ulkopuolella ollut saa peruseläkettä. Vanhuskin voi velkaantua.
Jos viittasit minuun niin maksan omasta, en wanhempien taskusta, jos/kun tuollaiselle tulee tarvetta. Aika näyttää miten nopat pyörii. Elämän kalleus on hyvin tiedossa. En asu suomessa. Kävin hiljattain läpi mitä maksaa mun sairausvakuutus, end of life care(ei lapsia hoitamassa) jne. jos jättäydyn työelämän ulkopuolelle loppuelämän ajaksi. Menee oman perseen hoitamiseen pelkkien sairausvakuutusten muodossa aika kiitettävä summa vuositasolla.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
7 930
Jos viittasit minuun niin maksan omasta, en wanhempien taskusta, jos/kun tuollaiselle tulee tarvetta. Aika näyttää miten nopat pyörii. Elämän kalleus on hyvin tiedossa. En asu suomessa. Kävin hiljattain läpi mitä maksaa mun sairausvakuutus, end of life care(ei lapsia hoitamassa) jne. jos jättäydyn työelämän ulkopuolelle loppuelämän ajaksi. Menee oman perseen hoitamiseen pelkkien sairausvakuutusten muodossa aika kiitettävä summa vuositasolla.
En tiedä onko jenkeissä mahdollista tinkiä vakuutuksen kattavuudesta. Jos esim. hommaa vakuutuksen joka kattaa ainoastaan tapaturmat / äkilliset sairauskohtaukset jne. ja rajaa krooniset ongelmat ulkopuolelle, niin hinta voisi tippua aika paljon.

Sitten jos tulee lonkkavaivaa, niin otat lennon Thaimaaseen ja käyt leikkauksessa siellä omalla rahalla. Maksaa kymppitonnin / pari, mutta käsittääkseni jenkkien vakuutushinnoilla tuon voi säästää ihan hetkessä.

Tosin, jenkeissä kyllä myös peruslääkkeet voivat maksaa aivan taivaallisia määriä, koska regulaatio on rakennettu niin, että geneerisiä on äärettömän vaikea saada markkinoille puskemaan hintoja alas. Siinä missä jossain Euroopassa olisi ihan mahdollista ostaa omat insuliinit omalla rahalla jos on perusvarakas eläkeläinen, niin jenkeissä hinnat voivat olla aivan tähtitieteellisiä jos vakuutus ei maksa niitä puolestasi.
 
Liittynyt
11.01.2018
Viestejä
101
Tähän varmaan pätee niin metsä vastaa kuin sinne huutaa? Jos on hyvät välit vanhempiin niin asia on erilainen, kuin jos ei elämä mennyt niin mukavasti.
Ei nyt ihan niinkään. Ei mulla vanhempiin mitkään läheiset välit ole koskaan olleet, mutta ei me mitenkään riidoissakaan olla. Ei, kyllä homma on niin että olen vaan niin kertakaikkisen itsekäs etten muiden kohtaloista välitä. En halua joutua todistamaan läheltä sellaisia kohtaloita, joita tässäkin ketjussa saa lukea, kärsii vaan vähäinenkin elämänilo mitä mulla vielä on jäljellä. On riittävästi huolta sen ajatuksen kanssa että sama huonokuntoisen, yksinäisen vanhuksen elämä on itsellä edessä joskus. Toivon vaan että omat voimat ja järki aikanaan riittää ottamaan ysimillisen buranan ennen kuin joutuu itse laitoksiin ja letkuihin kitumaan. Lapsellista ajattelua, tiedän.
 
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
1 298
En tiedä onko jenkeissä mahdollista tinkiä vakuutuksen kattavuudesta. Jos esim. hommaa vakuutuksen joka kattaa ainoastaan tapaturmat / äkilliset sairauskohtaukset jne. ja rajaa krooniset ongelmat ulkopuolelle, niin hinta voisi tippua aika paljon.
On mahdollista huokeuttaa vakuutusta. Etelä-amerikan maista löytyy myös vaihtoehtoja, missä saa huokeammalla ihan laadukasta hoitoa. Lasken pois työelämästä suunnitelman pahimman mukaan niin ei toivottavasti tule kuin positiivisia yllätyksiä. Yksi vaihtoehto missä pääsisi paljon halvemmalla on mennä meksikoon eläkepäiviä viettämään. Tosin vielä niin pitkä aika toivottavasi hyväkuntoisuutta edessä että maailma kerkeää muuttumaan useamman kerran
 
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
1 298
Ei nyt ihan niinkään. Ei mulla vanhempiin mitkään läheiset välit ole koskaan olleet, mutta ei me mitenkään riidoissakaan olla. Ei, kyllä homma on niin että olen vaan niin kertakaikkisen itsekäs etten muiden kohtaloista välitä. En halua joutua todistamaan läheltä sellaisia kohtaloita, joita tässäkin ketjussa saa lukea, kärsii vaan vähäinenkin elämänilo mitä mulla vielä on jäljellä. On riittävästi huolta sen ajatuksen kanssa että sama huonokuntoisen, yksinäisen vanhuksen elämä on itsellä edessä joskus. Toivon vaan että omat voimat ja järki aikanaan riittää ottamaan ysimillisen buranan ennen kuin joutuu itse laitoksiin ja letkuihin kitumaan. Lapsellista ajattelua, tiedän.
Karua, mutta hienoa on se, että olet itsellesi rehellinen.
 
Liittynyt
28.01.2017
Viestejä
388
Oman äitini asioita hoidellut nyt toistakymmentä vuotta. Ikää hänellä 85, ja muistisairaus alkaa saada jo reilumpaa otetta. Ei ole mikään valinta, että olen hänen hyvinvoinnistaan pitänyt huolta, vaikkakin aika hyvin on pärjännyt tähän asti. On jotenkin itsestäänselvyys.
Valinta olisi se, että jättäisin oman onnensa nojaan. Siskoni ei ole ns. tikkua ristiin laittanut...
Hyvin vaatimatonta elämää tässä vaiheessa elää, mutta vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Onnellisimpana hänet näen, kun meitä on neljä sukupolvea saman pöydän ääressä, eli minä, tyttäreni ja hänen kaksi lastaan hänen seuranaan.
 
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
1 298
Oman äitini asioita hoidellut nyt toistakymmentä vuotta. Ikää hänellä 85, ja muistisairaus alkaa saada jo reilumpaa otetta. Ei ole mikään valinta, että olen hänen hyvinvoinnistaan pitänyt huolta, vaikkakin aika hyvin on pärjännyt tähän asti. On jotenkin itsestäänselvyys.
Valinta olisi se, että jättäisin oman onnensa nojaan. Siskoni ei ole ns. tikkua ristiin laittanut...
Hyvin vaatimatonta elämää tässä vaiheessa elää, mutta vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Onnellisimpana hänet näen, kun meitä on neljä sukupolvea saman pöydän ääressä, eli minä, tyttäreni ja hänen kaksi lastaan hänen seuranaan.
Laittomilla sienillä on mielenkiintoista vaikutusta muistisairauksiin/dementiaan jne. Tosin hyvin vähän tutkittu eikä kukaan osaa/saa suositella hoitoa/annoksia. Anekdootteja on missä ne ovat auttaneet. Toi Paul Stamets on mielenkiintoinen, erittäin tunnettu ja hyvää tiedettä tekevä heppu. Alla pari tarinaa. Linkki johtaa oikeaan aikaan missä tarinat alkavat.

 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
4 924
Itselläni on tili samassa pankissa kuin vanhemmilla eli tuo ilmeisesti olisi pankkiasioinnin osalta niinkin simppeli juttu että kävisi yhdessä konttorilla, ottaisi vanhemmille verkkopankkitunnukset ja allekirjoittaisi käyttöoikeuslappuset että mulla on käyttöoikeus heidän tileihinsä?
Verkkopankkitunnuksethan ovat henkilökohtaisia ja käyttöoikeus toimii niin, että käyttöoikeutettu henkilö kirjautuu omalla identiteetillään palveluun käyttämään sen toisen tilejä. Sikäli valtuuttavalla osapuolella ei tarvitse verkkopankkia olla - siis periaatetasolla, sehän on eri miten pankki asian järjestää ja mitä palveluita pakkomyy.

Tosin kun suomi.fi on mainittu, niin tietysti siinä systeemissä valtuuttavalla osapuolella olisi syytä olla sähköinen vahva tunniste, eli verkkopankkitunnukset on siitäkin syystä jokaisella oltava. Vaikka mobiilivarmenne muistaakseni kelpaa siinä missä pankin tunnistuspalvelukin, mutta senkin olen tainnut alunperin hankkia käyttämällä pankin vahvaa tunnistautumista. :hmm:
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 183
Verkkopankkitunnuksethan ovat henkilökohtaisia ja käyttöoikeus toimii niin, että käyttöoikeutettu henkilö kirjautuu omalla identiteetillään palveluun käyttämään sen toisen tilejä. Sikäli valtuuttavalla osapuolella ei tarvitse verkkopankkia olla - siis periaatetasolla, sehän on eri miten pankki asian järjestää ja mitä palveluita pakkomyy.

Tosin kun suomi.fi on mainittu, niin tietysti siinä systeemissä valtuuttavalla osapuolella olisi syytä olla sähköinen vahva tunniste, eli verkkopankkitunnukset on siitäkin syystä jokaisella oltava. Vaikka mobiilivarmenne muistaakseni kelpaa siinä missä pankin tunnistuspalvelukin, mutta senkin olen tainnut alunperin hankkia käyttämällä pankin vahvaa tunnistautumista. :hmm:
Juu, tuo verkkopankkitunnusten toiminta on tiedossa. Lähinnä tuossa olisi tavoitteena hankkia vanhemmille joku verkkotunnistautumistapa jolla esim noita suomi.fi -valtuutuksia pystyy helposti myöntämään. Tilien käyttöoikeuden tosiaan saa muutenkin mutta se hoituisi siinä samalla kun kuitenkin konttorilla käyntiä tuo mitä ilmeisimmin vaatii, juurikin tuosta syystä että vanhemmilla ei ole mitään verkkotunnistautumistapaa nykyisellään.

Tuon jälkeenhän tuo on jo simppeliä, senkun otan läppärin mukaan vanhempien luo ja siellä yhdessä sitten klikkaillaan haluttuja valtuuksia aktiiviseksi. Toki noita suomi.fi valtuuksia sai jotenkin ilman verkkotunnistautumistakin mutta se vaikutti varsin hankalalta ainakin nopeasti vilkaistuna.

Verkkopankkitunnuksilla oli ainakin varsin kätevä tehdä noita minun ja emännän välille että saan esimerkiksi apteekkiasioinnin hoidettua emännän puolesta ettei hänen tarvitse ihan vaan reseptilääkkeiden hakemisen takia lähteä apteekkiin kun itse kuitenkin kerran viikossa ajelen ihan vierestä.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
4 924
Toki noita suomi.fi valtuuksia sai jotenkin ilman verkkotunnistautumistakin mutta se vaikutti varsin hankalalta ainakin nopeasti vilkaistuna.

Verkkopankkitunnuksilla oli ainakin varsin kätevä tehdä noita minun ja emännän välille
Joo. Kaikki, mitkä pystyy tekemään helpoimmalla prosessilla, kannattaa tehdä sillä. Jouduin sivusta seuraamaan yhtä räpellystä, jossa oli monta osallista ja useampi valtakirja ja muotoseikkavirhe. Äärivältettävää hommaa, mutta järjellinen prosessi ei vähemmän yllättäen taipunut siihen tapaukseen. Sähköisesti sekin periaatteessa tehtiin, mutta tämä tarkoitti käytännössä vain kirjepostin välttämistä viranomaisen suuntaan.

Käsittääkseni luonnollisten henkilöiden välillä valtuutukset ihan oikeasti onnistuvat pelkällä vahvalla sähköisellä tunnistautumisella ilman passin skannailuja ja tulosteiden allekirjoituksia, olenko oikeassa? Niin parissa omassakin tapauksessa ennakkotiedon mukaan piti olla, mutta sehän olikin pelkkää puhetta.

saan esimerkiksi apteekkiasioinnin hoidettua emännän puolesta ettei hänen tarvitse ihan vaan reseptilääkkeiden hakemisen takia lähteä apteekkiin kun itse kuitenkin kerran viikossa ajelen ihan vierestä.
Missä tapauksissa tällaiseen tarvitsee valtuutuksen? H-lääkkeet, PKV-lääkkeet? Normilääkkeitähän on aina haettu perheenjäsenille kela-kortin kanssa ilman mitään valtakirjoja sun muita.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 183
Joo. Kaikki, mitkä pystyy tekemään helpoimmalla prosessilla, kannattaa tehdä sillä. Jouduin sivusta seuraamaan yhtä räpellystä, jossa oli monta osallista ja useampi valtakirja ja muotoseikkavirhe. Äärivältettävää hommaa, mutta järjellinen prosessi ei vähemmän yllättäen taipunut siihen tapaukseen. Sähköisesti sekin periaatteessa tehtiin, mutta tämä tarkoitti käytännössä vain kirjepostin välttämistä viranomaisen suuntaan.

Käsittääkseni luonnollisten henkilöiden välillä valtuutukset ihan oikeasti onnistuvat pelkällä vahvalla sähköisellä tunnistautumisella ilman passin skannailuja ja tulosteiden allekirjoituksia, olenko oikeassa? Niin parissa omassakin tapauksessa ennakkotiedon mukaan piti olla, mutta sehän olikin pelkkää puhetta.


Missä tapauksissa tällaiseen tarvitsee valtuutuksen? H-lääkkeet, PKV-lääkkeet? Normilääkkeitähän on aina haettu perheenjäsenille kela-kortin kanssa ilman mitään valtakirjoja sun muita.
Kyllä täällä ainakin paikallinen apteekki vaati valtuutuksen ihan mihin tahansa reseptilääkkeeseen jonka takia tuo valtuutus tehtiin. En sitten tiedä onko tuo joku paikallisen apteekin oma keksintö mutta esim reseptillistä 600mg Buranaa en ilman tuota valtuutusta olisi paikallisesta apteekista olisi saanut.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
4 924
Kyllä täällä ainakin paikallinen apteekki vaati valtuutuksen ihan mihin tahansa reseptilääkkeeseen jonka takia tuo valtuutus tehtiin. En sitten tiedä onko tuo joku paikallisen apteekin oma keksintö mutta esim reseptillistä 600mg Buranaa en ilman tuota valtuutusta olisi paikallisesta apteekista olisi saanut.

"Toisen puolesta voit jatkossakin noutaa reseptilääkkeitä myös ilman sähköistä valtuutta. Tällöin on oltava mukanaan potilaan Kela-kortti tai potilasohje. Sähköinen valtuus antaa kuitenkin laajemmat oikeudet, jolloin valtuutettu pystyy esimerkiksi pyytämään reseptin uusintaa tai mitätöintiä sekä saamaan resepteistä yhteenvedon. Se on myös voimassa kaikissa apteekeissa, toisin kuin paperinen valtakirja."

Minulla on aina ollut nämä molemmat mukana toisen lääkkeitä hakiessa, kuten ennenkin oli perinteisesti tapana, joten mitään ei ole kyselty. Olen myös vain noutanut lääkkeitä, joten en ole tullut asiaa tarkemmin ajatelleeksi.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 183
Ahaa, eli periaatteessa pelkällä toisen Kela-kortillakin olisi pystynyt hakemaan mutta mahdollisesti tuossa apteekissa henklökunnalla on ollut vajavaiset tiedot asiasta aikanaan. Samapa tuo, nyt on valtuutus ja homma toimii. Muistaakseni tosin mulla on vain oikeus hakea lääkkeitä eli emäntä on rajannut tuon valtuutuksen vain siihen. Tosin, eipä mulla ole tarvetta hänen reseptejä muokatakaan...

Saman jutun aion vanhempien suhteen tehdä noissa valtuutuksissa, yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuuta mutta kuitenkin sen verran että esim yllättävän tapaturman tai vastaavan ajan pystyn hoitamaan asiat heidän puolestaan. Suomi.fi:ssähän saa vaikka mitä valtuuksia otettua ja annettua muta silti haluan vain minimaaliset oikeudet eikä mitään turhaa ettei jossain vaiheessa jossakin sekaannuksessa ruveta turhaan syyttelemään väärinkäytöksistä tai vastaavista. Yhdellä kaverilla tuli melkoinen soppa kun sillä oli käytännössä täydet valtuudet suunnilleen kaikkeen äitinsä suhteen ja sitten jonkun väärinkäsityksen takia tuli ihan hirveä vääntö siitä että kaveri olisi väärinkäyttänyt valtuuksiaan. Sen takia ei huvita ottaa yhtään ylimääräisiä valtuuksia itselleni mutta kuitenkin sen verran että asiat hoituu.
 
Liittynyt
28.10.2016
Viestejä
4 491
Kyllähän sitä vanhempiaan tullee autettua, joskin nähtäväksi jää kuinka paljon jos samassa kaupungissa ei kortteeraisi.

Jotenki tästä "on velkaa vanhemmille" tulee aina mieleen tämä Guess Who's coming to Dinneristä oleva monologi ku aikuinen poika turhautuu isänsä elämään puuttumiseen. Ei sinällään, etteikö sitä voisi olla velkaa myös vanhemmilleen hyvästä lapsuudesta ja kaikesta saamastaan tuesta, mutta eniveis:

"You listen to me. You say you don't want to tell me how to live my life. So what do you think you've been doing? You tell me what rights I've got or haven't got, and what I owe to you for what you've done for me. Let me tell you something. I owe you nothing! If you carried that bag a million miles, you did what you're supposed to do! Because you brought me into this world. And from that day you owed me everything you could ever do for me like I will owe my son if I ever have another. "


Mites muut? Yhteiskunnalisestihan lienee liiankin yleistä että ei hoideta, eihän ne vanhainkodit muuten olisi täynnä.
Näissä vanhainkodeissa on kyl pääasiassa just näitä muistisairaita ihmisiä jotka tarvii ympärivuorokautista hoivaa, eli niin vaikeasti muistisairaita, että eivät kotona pärjää kotihoidon turvin. Ne on keskimäärin niin kalliita paikkoja, että ei sinne kyl huvikseen kannata mennä hengaileen.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 183
Näissä vanhainkodeissa on kyl pääasiassa just näitä muistisairaita ihmisiä jotka tarvii ympärivuorokautista hoivaa, eli niin vaikeasti muistisairaita, että eivät kotona pärjää kotihoidon turvin. Ne on keskimäärin niin kalliita paikkoja, että ei sinne kyl huvikseen kannata mennä hengaileen.
Tuokin riippuu toki paikasta ja monesta muusta seikasta. Muunmuassa tulot vaikuttavat eli toisin sanoen eläkkeen suuruus. Ilmeisesti paikkoja löytyiis jopa alle 1000e/kk mutta niihin varmaankin on jonoa.

Mutsi on tällä hetkellä säännöllisessä tarkkailussa eli jotain lievää muistiongelmaa oli ilmeisesti havaittu joku aika sitten jossain terveystarkastuksessa ja olikohan se nyt puolen vuoden välein seurataan vähän kehittyykö se ja sen mukaan sitten jatkotoimenpiteet. Toistaiseksi vielä pärjää kohtalaisesti faijan kanssa kotosalla mutta faija on jo ruvennut ottamaan selvää asioista jos ja kun tilanne pahenee. Ilmeisesti faija on jotain hoitokotipaikkojakin tosiaan lähistöltä kysellyt. Tuon takia itsellänikin on vähän kiirus saada noita valtuutuksia että jos jotain ratkaisevaa tapahtuu niin homma olisi valmiiksi hallussa kun hän vielä voi allekirjoittaa papereita eikä tarvitse siihen mitään edunvalvojaa välikädeksi. Tosin, edunvalvojaksi tulisi varmaankin ensisijaisesti faija ellei mitään estettä ilmene joten sinänsä asiat ei mutkistuisi mutta kun ei ikinä tiedä.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
4 924
Tosin, edunvalvojaksi tulisi varmaankin ensisijaisesti faija ellei mitään estettä ilmene joten sinänsä asiat ei mutkistuisi mutta kun ei ikinä tiedä.
Tätä varten on olemassa ns. edunvalvontavaltuutus. Ettei sitten käy kusisesti ja joudu sosiaalitapaukseksi tai parhaimmillaan jonkun putsattavaksi. Tämä on tärkeää tehdä ennen kuin on vaarassa joutua oikeustoimikelvottomaksi.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 183
Tätä varten on olemassa ns. edunvalvontavaltuutus. Ettei sitten käy kusisesti ja joudu sosiaalitapaukseksi tai parhaimmillaan jonkun putsattavaksi. Tämä on tärkeää tehdä ennen kuin on vaarassa joutua oikeustoimikelvottomaksi.
Faija tuossa soittelikin niin samalla vähän kysäisin tuosta asiasta. Hänellä on joku tuollainen valtuutus kuulemma jo olemassa siltä varalta että mutsilla tilanne menee huonommaksi. Oli pistetty vireille viimekertaisen seurannan yhteydessä. Hyvä niin. Pitää itsekin koittaa nyt hoidella noita asioita eteenpäin kun alkuvuoden kiireet ja härdelli on hellittänyt.
 
Liittynyt
18.11.2016
Viestejä
1 453
Isästä, en. Se kuolee varmaan pian. Sain puhelun tuossa tammikuussa jostain "osastolta", sillä oli ollut joku muistaakseni aivoinfarkti ja löydetty jopa MS tauti. Ei ole kyllä ollenkaan vanhusten tauti sellainen. Todella huonot elintavat, krooninen köyhyys, muodollisesti koditon, jne. Ehkä saatan soittaa joskus, ehkä en. Olen häntä välillä nähnyt kadulla ohi kulkiessa ja hän ei edes ole tervehtinyt minua. Henkistä yhteyttä ei oikein koskaan ole ollut ja olen luovuttanut juuri ajattelemasta. Harmittaa hänen suhteen vaan että kun yhteiskunta kyllä kustantaisi varmaan maksuttoman asunnon, niin lähinnä tälläisten henkisten ongelmien takia ei sellaista hänellä ole. Yritin saada hänet edunvalvontaan lähinnä just sen takia että tällöin hänelle saisi asunnon. Sen sijaan asuu naisystävänsä kanssa tämän röttelössä jossa ei ole edes kylmää juoksevaa vettä. Eikä sen puoleen mitään kaivoakaan, ihan kaupunkialueella.

Äiti taas, ihan eri juttu. Toivottasti ei kauheasti tarvitsisi aktiivista apua. Äiti on vielä töissä vaikka jokusen vuoden on ollut eläkeikäinen.
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
124 903
Viestejä
2 441 277
Jäsenet
49 059
Uusin jäsen
CFGauss

Hinta.fi

Ylös Bottom