3dfx on kyllä oikein malliesimerkki firmasta, joka saa yhden todella hyvän menestystuotteen refresheineen aikaiseksi, mutta sen jälkeen ihan vapaata pudotusta eikä oikein mitään oikeasti uutta saada aikaiseksi, ja lopulta firma vaan kuolee.
1996 markkinoille tullut Voodoo oli aivan ylivoimainen. Arkkitehtuuri koostui erillisistä pikseli- ja tekstuuripiireistä, joista pystyi sitten yhdistelemään erilaisia kokoonpanoja erilaisiin peliautomaatteihin suorituskykytarpeen mukaan, tosin kuluttajille PC-käyttöön myytiin joka sukupolvessa vain yhtä kokoonpanoa.
Kahden piirin ratkaisu mahdollisti sen, että molemmat piirit pystyivät olemaan oikeasti hyviä, kun ei tarvinnu säästellää piirin koossa ja molemmilla oli myös oma muistinsa, joten muistikaistaakin riitti kun sitä ei tarvinnut jakaa erilaisen toiminnallisuuden välillä.
Voodoo 2 oli sitten käytännössä samaa arkkitehtuuria kuin voodoo1, näkyvimpänä erona, että kuluttajille myydyssä peruskokoonpanossa myytiin kaksi teksturointipiiriä pikselipiirin kaveriksi, kun voodoo1n perus-kuluttaja-PC-mallissa pikselipiirin kaveriksi myytiin vain yksi tekstuuripiiri.
Ja toki se voodoo2 oli tehty uudemmalla valmistustekniikalla, minkä takia se toimi suuremmalla kellotaajuudella.
Mutta itse piirien arkkitehtuurissa ei ollut juuri mitään eroa.
Sitten tuli integroitu halpismalli Banshee joka oli Voodoo-arkkitehtuurin pikselipiiri + tekstuuripiiri integroituna samalle piirille, yhteisellä muistilla, ja niiden lisäksi sinne samalle piirille oli tungettu vielä melko laadukas VGA/VESA-yhteensopiva 2D-näyttis.
... ja sitten tuli sen päivitys Voodoo3 jossa samalle piirille ängetty voodoo2n tapaan kaksi (hiukan paranneltua) teksturointiyksikköä yhden sijaan, ja valmistustekniikka sai taas päivityksen ja sen myötä kellotaajuudet nousi huomattavasti.
Kehitys kuitenkin eteni tuolloin huimaa vauhtia, ja Voodoo3n julkaisun aikaan Voodoo-arkkitehtuuri oli jo kolmisen vuotta vanha, mikä 1990-luvun kehitysvauhdilla oli ikuisuus. Siitä puuttui selvästi toiminnallisuutta jota kilpailijoilla oli, mm. tuki 32-bittisille väreille ja yli 256x256-resoluution tekstuureille.
Voodoo3 kuitenkin edelleen myi kohtalaisen hyvin, osittain mm. erinomaisen 2D-kuvanlaadun ja hyvin optimoitujen ajurien ansiosta (toimi hyvin heikolla CPUlla ja hitaalla PCI-väylällä), vaikka nvidian RIVA TNT2 sitä jo selvästi pieksikin ominaisuuksissa ja suorituskyvyssä hyvän CPUn kanssa.
Tosin tässä vaiheessa oli myös bisnespuolella mokattu sen verran, että oli menty ostamaan korttivalmistaja STB eikä enää myyty vain piirejä korttivalmistajille.
Paljon hypeä oli jo pitkään ollut seuraavan sukupolven arkkitehtuuri Rampagesta, mutta sitä ei koskaan saatu markkinoille.
Sen sijaan Voodoo3n jälkeen tuli VSA-100-piiri, joka oli edelleen pahasti vanhentuneen Voodoo-arkkitehtuurin lämmittelyä, nyt yhdelle piirille oli laitettu toinen pikseliyksikkö lisää. Tosin nyt arkkitehtuurissa oli myös jotain oikeita parannuksiakin, värien bittimäärä ja tekstuurien koko oli vihdoin saatu kasvatettua modernille tasolle, ja lisäksi oli tuki T-puskurille joka tosin oli melko turhake.
Mutta perusarkkitehtuuri oli silti sitä muinaista Voodoota, eikä se saanut juuri mitään niistä uusista ominaisuuksista mitä kilpailijoilta oli tullut voodoo3n jälkeen, kuten esim. geometrian prosessoinnista näyttiksen puolella CPUn sijaan.
3dfx myös palasi monipiiriratkaisuun, mutta implementaatio oli huono:
Jokainen VSA-piiri oli itsenäinen näyttispiiri, mutta niitä pystyi laittamaan symmetrisesti rinnakkain (mikä tarkoittaa, että siellä on esim. 2D-puoli aivan turhaan moneen kertaan, ja esim. tekstuurit piti duplikoida kaikkien piirien muisteihin, mikä tuhlasi muistia).
Yhden piirin VSA-100 oli vuonna 2000 vaan liian hidas, ja kahden piirin kokoonpano taas kärsi liikaa overheadeista mm. piirienvälisen kuormantasauksen suhteen ja oli silti kallis.
ja neljän piirin hirviökorttia, joka oli järkyttävän kallis, ei vaan koskaan saatu markkinoille, vaikka se julkaistiin.
Ja sitten firma jotenkin onnistui tuhlaamaan kaikki ne rahat, mitä voodoo1-3lla onnistui tekemään, ja meni konkkaan. Todella sääli
Sopivampaa köyhläsempää korttia ei valitettavasti ole tullut vastaan.
Hauskaa oli niin kauan kun rahaa riitti.
