Kävin viikolla 2 Kilpisjärveltä Käsivarren erämaa-alueella hiihtovaelluksella. Erinäisten epäonnisten syiden kautta päädyttiin viime vuodelta tutuille alueille, mutta eipä se haitannut, kun reittivalinnoissa on paljon soveltamisen mahdollisuutta ja alue on erittäin hieno. Vaellukselle öitä tuli yhteensä 6, joista kaksi oltiin teltassa ja 4 tuvissa.
Vaelluksen ajankohta oli hyvä, sillä nähtiin vasta neljäntenä iltana ensimmäiset muut ihmiset. Poliisit kävivät kelkoilla tuvalla vain kääntymässä, joten edelleen saatiin nauttia “yksityismökistä.”
Pientä päänvaivaa aiheutti Lapin huono lumitilanne. Vielä muutamaa viikkoa ennenkin jouduttiin miettimään, että pitääkö sittenkin vaihtaa vielä kohdetta johonkin puustoiseen erämaahan tai kansallispuistoon. Loppujen lopuksi lunta oli hiihtämiseen tarpeeksi, joskin kiveä oli paljon näkyvissä ja sukset sekä ahkio sai lisää naarmuja vanhojen seuraksi.
Säät oli selviämisen puolesta hyvät, kun vain yhtenä päivänä oli kovaa tuulta eikä ollut ollenkaan kovia pakkasia. Lähtiessä bussilta pakkasta oli vähän alle -20˚C ja pääasiassa oltiin reilussa -10˚C. Muutamana yönä oli aivan mielettömän hienot kuutamo. On melko hämmentävää, kun yöllä näkyvyys on parempi kuin päivällä ja kuu heittää pitkät varjot.
Julkisilla Kilpisjärvelle meneminen oli yllättävän hyvä ratkaisu. Ahkoiden kantaminen juna-asemalla toki on hankalaa ja hiekoitettuja alueita pitää varoa. Junassa nukutun yön jälkeen Rovaniemeltä Kilpisjärvelle kestävä n. 6,5h bussimatka ei tuntunut edes pahalta. Junassa kannattaa laittaa ahkiot matkatavaravaunuun, jossa ne kulkee 5€ kappalehintaan. Vessattomaan hyttiin ne sai juuri ja juuri mahtumaan, mutta kulkeminen ja oven avaaminen oli hankalaa.
Ostin ja askarteltin ERAPron Expedition -ahkion, joka pääsi mukaan ensimmäiselle reissulleen. Mallia otin Pata Degermanin Partioaitalle tekemästä ohjevideosta (
Videoon ). Mielestäni täysin kelvollinen budjettivaihtoehto retkikäyttöön. Naruveto toimi hyvin, vaikka pulkka ei juuri seuraakkaan hiihtojälkeä kovalla hangella. Alamäissä kannattaa ehdottomasti ottaa ahkio talutukseen. Kerran kaaduin, kun alamäki alkoi hieman yllättäen ja ahkio lähti edelleni, nykäisten minut kumoon vetonarun kautta. Lisäksi ostin Sydvangin 230 litran ahkiolaukun, joka on hyvä. Jälkeenpäin ajateltuna kumiverkon naru olisi voinut olla nykyistä 8m pätkää pidempi ja 5mm sijasta 6mm paksuista. Spoilerista löytyy kuva ahkiosta.
OACn KAR 147 liukulumikengästä jäi tänäkin vuonna ristiriitaiset fiilikset. Jos upottavaa lunta on jotain senttejä, niin homma toimii. Mutta heti kun upottaa enemmän, niin pito ei riitä ja suksi luistaa taaksepäin hangen alle. Jyrkemmissä nousuissa menin sivuttain tamppaamalla, joka toimii ihan hyvin naruvetoisen ahkion kanssa. Kaverilla oli Peltosen Metsä -sukset täyspitkän karvan kanssa ja missään kohtaa ei ollut ongelmia. Todennäköisesti ostan samanlaiset. Lisäksi toinen polveni kipeytyy vaihtelevasti liukulumikengillä ja epäilen osasyyn olevan suksen sivuttaisessa levottomuudesta. Suksi keikkuu sekä perä ja kärki karkailee sivulle.
Alla muutama tunnelmakuva reissusta.