MInä pelasin 400 tuntia BOWT:a. Kaksi kertaa läpi. Ensin normal modella ja sitten Hardilla. Pelimaailma oli ihan uskomattoman taianomaisen kiehtova(tunnelma, musiikit, grafiikka, eläimet, Hyrulen asukkaat) ja tuntui, että oikeasti olisi päässyt käymään kaukaisessa Hyrulen maassa, jonka salaisuuksia halusi tutkia suurella innolla samalla tutustuen sen persoonallisiin asukkaisiin. Aseiden hajoaminen ei haitannut yhtään vaan "pakotti" käyttämään mitä erilaisempia aseita. Kiipeäminen oli mahtavaa ja minuuttien kiipeämisen jälkeen kun pääsi vihdoin vuoren huipulle, josta sai ihailla maisemia ja silmiin sattui uusia tuntemattomia alueita sai taas mielikuvituksen laukkaamaan mitä kaikkea tuolta tuntemattomasta Hyrulen kolkasta löytyisikään. Tuo seikkailun tunne ja tutkimusmatkailun vuoksi jaksoin koluta kaikki paikat ja varmasti on ikuisesti jäänyt mieleen ensimmäiset aamuauringon nousut Hatenon merenrannassa, Hatenoon ja todella moniin muihinkin paikkoihin saapuminen ensimmäistä kertaa. Usein raunioita tutkiessa tuli mieleen, että onko ne jotakin tuttuja vanhojen pelien paikkoja ja minkähänlaisia Hyrulen asukkaita niissä on asunut. Joillekkin kolahti joillekkin ei mutta itselle tämä peli iski 100 kg lekalla päälakeen.
Odotan innolla kyllä seuraavan sukupolven Switchin Zelda seikkailua, sillä tehoresursien reilu kasvu antaa lisää mahdollisuuksia toteuttaa Zeldatiimin visioita. Toivottavasti se tietää entistä suurempaa ja kiehtovampaa maailmaa uusilla täysin odottamattomilla ratkaisuilla. Yksi toive toki olisi itsellä. Ettei mentäisi yhtään enään robotti suuntaan vaan pikemminkin takaisin päin tuonne OOT:n kaijukaismaailmaan.