- Liittynyt
- 23.10.2016
- Viestejä
- 1 517
Tässä joutuu tekemään aika ärsyttäviä linjavetoja monen asian kohdalla. Esimerkiksi 90-luvun Euroopan julkaispäivät. Warcraft II julkaistiin Euroopassa 1996 ja Diablo 1997 - molemmat siis jenkeissä vuoden aiemmin. Lisäksi GameCube ja Xbox saapuivat molemmat myös Suomeen vasta 2002, kun jenkeissä ne olivat markkinoilla jo edellisenä vuotena. Lisäksi jouduin tekemään omissa valinnoissani vähän vääntöä: In The Groove 2 julkaistiin arcade-masiinana jo 2005, mutta vaikka olen itse laitteella pelannutkin, ovat pääosin kokemukseni ovat avoimesta OpenITG-versioinnista vuodelta 2009 eteenpäin. Towerfall taas julkaistiin Ouyalle vuonna 2013, mutta en ole koskenut peliin kuin vasta 2014 laajennetun, Towerfall:Ascension pc-versioinnin yhteydessä. Lisäksi kaikista peleistä ei voi olla oikein varma, mitä ne olivat oikeasti julkaisun aikaan. Esim. Wikipedian lista mainitsee 2009 Minecraftin, mutta itse Minecraftin sivu sanoo 2011.... eli oikeasti 2009 oli ensimmäiset betat pystyssä? Trials meinasi jäädä 2009 julkaistuista kokonaan spottaamatta, koska listoilla sitä ei ollut, vaikka se rikkoi silloiset Xbox Live Arcaden myyntiennätykset mennen tullen.
Päädyin seuraaviin linjauksiin:
- Pääosin jenkkijulkaisut > eurooppajulkaisut, erityisesti 1990-luvulla, koska saatavuus Wikilistoista helpompi, eikä Suomen julkaisupäivämäärästä voi olla varma. GC/Xbox menevät siis vuodelle 2001, vaikka Euroopassa vasta 2002 keväällä.
- ITG2 arcade > OpenITG/PC-versiointi, koska arcade-masiina on se alkuperäinen julkaisu ja onhan ne pömpelit vaan hemmetin siistejä
- Towerfall: Ascension vuodelle 2014, koska Ouya-versio ei kiinnosta ketään. Tämä tosin jättää vuoden 2013 tyhjäksi.
Towerfall: Ascensionia lukuunottamatta unohdin kaikenlaiset lisäosat ja porttaukset. Tämän vuoksi esim. Ninja Gaiden Black ei näy listalla, vaikka sitä preferoin alkuperäisen yli ja se on lempipelini koskaan. Olisi hitusen mälsää, jos vuoden 2004 peli olisi hieman päivitettynä vuoden 2005 paras peli.
Aloitan vuodesta 1993, sillä siitä vuodesta eteenpäin pystyn antamaan suhteellisen selkeitä valintoja, vaikka en kaikkia pelejä nuoren ikäni vuoksi pelannutkaan heti julkaisuvuotena - tai ymmärtänyt niiden erinomaisuutta vielä silloin. Vaikeimpia olivat vuodet 2006 - 2011, eivätkä suinkaan tarjonnan kovuuden vuoksi... vaan siksi, että ne olivat vuosia jolloin eniten aloin kyseenalaistamaan että mistä peleistä oikeastaan nautinkaan ja miksi. Jokaiselta vuodelta löytyi juuri ja juuri 1-2 hyvää peliä, joiden välillä valinnan tein. Indie-tarjonta oli vasta heräämässä, ja AAA-tarjonta liikahteli mieltymyksilleni selvästi väärään suuntaan. Tällöin pelaaminen oli minulle usein turhan paljon suorittamista oikean nautinnon sijaan.
Merkitsin TOP 10! sellaiset pelit, jotka ovat Top 10 All Time -suosikkejani.
1993 - Doom (PC)
Valintani oli ensin Day of The Tentacle, mutten muistanut että Doom julkaistiin samana vuonna. Vaikka point'n clickit ovat lähellä sydäntä, niin Doomin ensimmäiset episodit muistan ulkoa ja olen pelannut sitä kuitenkin alkuperäisenä, taskukonsoliporttauksina, paranneltuna, co-opina... eikä Doomin vaikutusta voi olla huomioimatta.
1994 - Super Metroid (SNES)
..joka tosin pelattu yli vuosikymmen myöhässä. En edes ole erityinen Super Metroid fani, en pitänyt sen vesiosiosta enkä kuuhypyistä. Doom II oli erinomainen, vaikkakin vanhan uudelleenlämmittelyä. UFO ei ole tuttu kuin videoista.
1995 - The Dig (PC)
Seikkailupelien vuosi. 90-luvun puoliväli pelasin kuitenkin lähinnä point'n clickeja (ymmärtämättä juuri englantia) tai shareware-pelejä. Warcraft II musiikit ovat uskomattomat, mutta noh, en sen pariin enää palaisi. Lisäksi Euroopassa vasta 1996. Full Throttle ei ole kestänyt aikaa, siinä on hyvä tunnelma mutta kovin lyhyt ja kankea. Remaster ei ole kovin nautinnollinen.
1996 - Duke Nukem 3D (PC)
Räiskintä, jonkalaisia ei enää tehdä. Realistisen oloiset ympäristöt noudattelivat vanhaa sokkelokaavaa, mutta niistä oli tehty mielenkiintoisia tuomalla ne elävään elämään: kadunkulmia, elokuvateattereita, pikaruokaravintoloita, avaruusasemia. Hyvin jaksoi vielä 15 vuotta julkaisun jälkeen Megaton Editionina.
1997 - Fallout (PC)
Preferoin alkuperäistä kakkosen yli. En oikeastaan tiedä miksi. Jostain syystä jatko-osan loppupuolella motivaationi laskee. Ensimmäinen osa on fokusoituneempi, ja jollain tavalla pidän ahdistavasta aikarajasta, joka puskee eteenpäin.
1998 - Half-life (PC)
Joitakin vuosia takaperin pelasin pääpelin, lisäosat ja Uplink-demon, eikä silti kyllästyttänyt. Pelin alkupuoli on tosin selkeästi parempi, kun pysytellään Black Mesan sisällä. Useat laajennukset modien muodossa (TF, CS, NS) kertovat jotain pelin tärkeydestä.
1999 - Jagged Alliance 2 (PC) TOP 10!
Erinomainen vuosi: Heroes of Might And Magic 3, Rollercoaster Tycoon, Counter-Strike, Re-Volt. Lähes jokaisen näistä listaisin omalle top 10 listalleni. Counter-Strikea jauhoin älyttömästi, mutta siitä on julkaistu parempi versio. Valinta sen perusteella, minkä pariin palaan mieluiten.
2000 - Diablo II (PC) TOP 10!
Vaikka tärkeiät muutokset vasta Lord of Destructionin ja päivitysten myötä. Haalin ei-nettipelaavalta kavereiltani useamman cd-keyn, jotta veljeksille riitti yksi fyysinen kopio nettiin. Diablo II jälkeen yksikään hack'n slash ei ole kiinnostanut. Voisin vielä kerran pelata, jos saisi esim. 4-6 pelaajaa hardcore-vaikeustasolla pelaamaan alusta loppuun (tai niin pitkälle kunnes kuolee).
2001 - Halo: Combat Evolved (Xbox)
...joka tosin Euroopassa vasta 2002. 2001 todella heikko vuosi, jos huomioi GC/Xbox julkaisun vasta 2002. Halon eri osia on pelattu turhan paljon, joka on vaikuttanut myös siten, että koin FPS-ähkyn ja olen saanut genrestä tarpeekseni.
2002 - Resident Evil Remake (GC) TOP 10!
Paras remake, ja iänikuinen vertailukohta. Jos remake ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin Resident Evil, sen voi yhtä hyvin jättää tekemättä. Nykyään pelaisin PC-porttausta, mutta minulle tämä on silti aina GameCube-peli.
2003 - Ninja Five-0
...oli Burnout 2: Point of Impact, mutta se onkin jo 2002 tullut PS2:lle. Sitten oli Enemy Territory, jossa en koskaan ollut hyvä, mutta peli oli uniikki tiimiräiskintäkokemus. Monivaiheiset kentät ovat edelleen harvinaisuus. Vuoden peli on kuitenkin GBAn Ninja Five-0, joka on varsin sujuva ninjatasohyppely hyvälle käsikonsolille.
2004 - Ninja Gaiden (Xbox) TOP 10!
Lempipelini pitkään, joskin tippunut ykkössijalta . Seuraavan vuoden Ninja Gaiden Black -versio on luonnollisesti se paras, mutta jo alkuperäinen löi minut ällikällä. Kenties yksi eniten läpipelaamistani peleistä. Silti Master Ninja -vaikeustaso on yhä läpäisemättä.
2005 - In The Groove 2 (Arcade) TOP 10!
Jos peli vaikuttaa musiikkimakuuni ja aktivoi minut liikkumaan, on se pakko valita. Tutustuin ~2011 hyvin varautuneesti, jonka jälkeen tamppasin tanssimattoa aktiivisesti noin kolmesti viikossa vanhempien autotallissa. Enää ei mattoa ole, mutta edelleen välillä näpytän näppäimistöllä. Toivon, että tanssimatot kokisivat uuden tulemisen.
2006 - Meh... en ole pelannut mitään nostamisen arvoista tarpeeksi. Listoilta Okami, Dark Messiah of Might and Magic ja Scurge: Hive potentiaalisimmat. Twilight Princess pitäisi pelailla uudestaan ja miettiä.
2007 - Super Mario Galaxy (Wii)
En ole Mario-fani, ja esimerkiksi 2D-pelien tuntumaan en vieläkään pysty tottumaan. Galaxy nappasi erinomaisesti, ja toi 3d-tasohyppelyihin riittävästi uusia ideoita. Harvoja pelejä, joiden vuoksi voisi vielä Wiin omistaa.
2008 - Dead Space (X360)
Ei erityistä tunnesidettä 2008 peleihin. Braid olisi toinen vaihtoehto. Braid on mekaniikoiltaan erinomainen, mutta tyyliltään muuten turhankin tekotaiteellinen. Braidille kunnia indie-pelien uudesta noususta.
2009 - Trials HD (X360)
Joululoma meni veljen kanssa vuorotellen mopoillessa. Tähän Action Supercross ja Elastomania ovat kulminoituneet. Trials Evolution hioi pelisarjaa graafisesti, mutta ei juuri muuten. Jollain tapaa Nintendomainen peli, kun kaikki pyörii yhden mekaniikan ja hyvin yksinkertaisten kontrollien ympärillä.
2010 - Donkey Kong Country Returns (Wii)
Toinen syy omistaa Wii. Yllätti takavasemmalta, kun demoa ensimmäistä kertaa pelasin. Nintendon pitäisi ymmärtää Retro Studiosin vahvuus: Anna yksi IP, teetä peli Retrolla, siirry seuraavaan.
2011 - Portal 2 (X360)
...vaikka vitsien pakkosyöttö ja pitkitys eivät toimineet pelin eduksi. En erityisemmin pidä Wheatleystä, mutta uudet puzzlemekaniikat ovat mainioita. Co-op on erinomainen, mutta sitä on aivan liian vähän - varsinkin kun puzzlepelinä se on niin kertakäyttöinen.
2012 - Counter-Strike: Global Offensive (PC) TOP 10!
Paras versio CS:stä, vaikka alkuperäinen onkin legendaarinen. Ainoa eSports, jota toisinaan seuraan. Tosin tämän ongelma on se, että eihän tämä julkaisuvuotena tai edes lähivuosina ollut vielä lainkaan niin hyvä kuin myöhemmin.
2013 - The Swapper (PC)
The Swapper on mukava puzzle, mutta uudelleenpelattavuudeltaan huono ja siten vaikea saada isompaa tunnesidettä. Pelivuosi ei tarjoa juuri muuta kiinnostavaa. Luigi's Mansion 2 on ihan oknp, mutta ei niin hyvä kuin odotin. Ehkä Battleblock Theater? Melko kehno pelivuosi. Pikmin 3 pelaamatta, potentiaalinen.
2014 - Towerfall: Ascension (PC) TOP 10!
Yksinpeli ei mitään mielenkiintoista, mutta paras 4 pelaajan moninpeli. Nopeatempoinen, hauska, taitopeli... mutta samalla neljällä sopivan kaoottinen, jotta uudetkin pelaajat viihtyvät. Hyvänä vuoden kakkosena Legend of Grimrock II.
2015 - Nuclear Throne (PC) TOP 10!
En uskonut pitäväni roguelikeista, twinstick-shootereista tai bullet helleistä... mutta Nuclear Throne yhdisti ne kaikki, ja mahtavasti yhdistikin. Endgame menee vähän ylilyönniksi, ja pääpeli on tavallaan turhankin nopeasti ohi, mutta pelin tuntuma on vaan äärettömän kova. Pieni kyllästyminen iski vasta 80h jälkeen, vaikka yksi pelikerta vie usein vain 5-20min. Lisähupia voisin vielä kaivaa modeilla.
2016 - Ultimate Chicken Horse (PC)
...oli AM2R, mutta Ultimate Chicken Horse toi vielä ilmaisen päivityksen 2017, joka vaan paransi sisältöä. Toiseksi paras nelinpeli Towerfallin jälkeen. AM2R todella hieno fanipeli, joka pitäisi pelata vielä toistamiseen. Nyt kun Dark Souls 3:sta pelannut, niin pakko todeta myös sen olevan hieno, joskaan en näe että se olisi juurikaan kehittänyt sarjaa mihinkään suuntaan.
2017 - Playerunknown's Battlegrounds (PC)
Kaikista vioistaan ja kankeudestaan huolimatta ainoa nettipeli, jota olen pitkään aikaan jaksanut... ja onhan sitä pyöräytetty tähän asti 300+h, pääosin tiimipeleinä. Tuo jotenkin mieleeni Ghost Reconin aikanaan Xbox Livessä, vaikka samanlaiseksi kykkimiseksi peli ei menekään. Service-pelien ongelma on se, ettei niitä voi jälkikäteen mitenkään susoitella, enkä PUBGia enää nykyään osaisi suositella lainkaan.
2018 - Return of The Obra Dinn (PC)
Paras pelaamani etsivä/deduktiopeli. Hieno idea ja erinomainen toteutus. Todella muistettava pelikokemus, jota oli erityisen hauskaa pohtia kahdestaan saman ruudun äärellä. Peli, jonka voisi toivoa unohtavansa kokeakseen sen uudestaan.
2019 - Slay the Spire (PC) TOP 10!
Helppo valinta, vaikka Nintendon tarjonta vuodelta pelaamatta. Rakkaudesta draftaamiseen ja pakanrakennukseen, Slay the Spire tarjoaa tätä juuri sopivassa muodossa ja hallittavana kokemuksena. Tätä kirjoittaessani paria tuntia aiemmin peliin lisätty neljäs hahmo paransi peliä vielä kertaheitolla entisestään. Muut pelivuoden kovat ovat Druidstone, Supraland ja Resident Evil 2 Remake. Slay the Spire on selvä lempipelini.
2020 - THPS1+2
Kehno pelivuosi, enkä ole tainnut juuri pelata 2020 pelejä muita kuin THPS ja RE3 REmake. Remakeja ja remakeja. Olkoot THPS.
2021 - Inscryption
Korttipelinä ei yhtä mielenkiintoinen kuin Slay the Spire, mutta tunnelmaltaan ja kerronnaltaan sitten varsin kiinnostava. Lopussa vähän menettää jo hönkää, mutta silti varsin mieleenpainuva kokonaisuus
2022 - Neon White (PC)
The Case of The Golden Idol on hyvä toinen. Tunicissa oli hauska idea ja sanatonta kerrontaa. Neon Whitessa on järkyttävä määrä turhaa lätinää, mutta pelattavuus ja toteutus ovat muuten GOTYn arvoisia.
Päädyin seuraaviin linjauksiin:
- Pääosin jenkkijulkaisut > eurooppajulkaisut, erityisesti 1990-luvulla, koska saatavuus Wikilistoista helpompi, eikä Suomen julkaisupäivämäärästä voi olla varma. GC/Xbox menevät siis vuodelle 2001, vaikka Euroopassa vasta 2002 keväällä.
- ITG2 arcade > OpenITG/PC-versiointi, koska arcade-masiina on se alkuperäinen julkaisu ja onhan ne pömpelit vaan hemmetin siistejä
- Towerfall: Ascension vuodelle 2014, koska Ouya-versio ei kiinnosta ketään. Tämä tosin jättää vuoden 2013 tyhjäksi.
Towerfall: Ascensionia lukuunottamatta unohdin kaikenlaiset lisäosat ja porttaukset. Tämän vuoksi esim. Ninja Gaiden Black ei näy listalla, vaikka sitä preferoin alkuperäisen yli ja se on lempipelini koskaan. Olisi hitusen mälsää, jos vuoden 2004 peli olisi hieman päivitettynä vuoden 2005 paras peli.
Aloitan vuodesta 1993, sillä siitä vuodesta eteenpäin pystyn antamaan suhteellisen selkeitä valintoja, vaikka en kaikkia pelejä nuoren ikäni vuoksi pelannutkaan heti julkaisuvuotena - tai ymmärtänyt niiden erinomaisuutta vielä silloin. Vaikeimpia olivat vuodet 2006 - 2011, eivätkä suinkaan tarjonnan kovuuden vuoksi... vaan siksi, että ne olivat vuosia jolloin eniten aloin kyseenalaistamaan että mistä peleistä oikeastaan nautinkaan ja miksi. Jokaiselta vuodelta löytyi juuri ja juuri 1-2 hyvää peliä, joiden välillä valinnan tein. Indie-tarjonta oli vasta heräämässä, ja AAA-tarjonta liikahteli mieltymyksilleni selvästi väärään suuntaan. Tällöin pelaaminen oli minulle usein turhan paljon suorittamista oikean nautinnon sijaan.
Merkitsin TOP 10! sellaiset pelit, jotka ovat Top 10 All Time -suosikkejani.
1993 - Doom (PC)
Valintani oli ensin Day of The Tentacle, mutten muistanut että Doom julkaistiin samana vuonna. Vaikka point'n clickit ovat lähellä sydäntä, niin Doomin ensimmäiset episodit muistan ulkoa ja olen pelannut sitä kuitenkin alkuperäisenä, taskukonsoliporttauksina, paranneltuna, co-opina... eikä Doomin vaikutusta voi olla huomioimatta.
1994 - Super Metroid (SNES)
..joka tosin pelattu yli vuosikymmen myöhässä. En edes ole erityinen Super Metroid fani, en pitänyt sen vesiosiosta enkä kuuhypyistä. Doom II oli erinomainen, vaikkakin vanhan uudelleenlämmittelyä. UFO ei ole tuttu kuin videoista.
1995 - The Dig (PC)
Seikkailupelien vuosi. 90-luvun puoliväli pelasin kuitenkin lähinnä point'n clickeja (ymmärtämättä juuri englantia) tai shareware-pelejä. Warcraft II musiikit ovat uskomattomat, mutta noh, en sen pariin enää palaisi. Lisäksi Euroopassa vasta 1996. Full Throttle ei ole kestänyt aikaa, siinä on hyvä tunnelma mutta kovin lyhyt ja kankea. Remaster ei ole kovin nautinnollinen.
1996 - Duke Nukem 3D (PC)
Räiskintä, jonkalaisia ei enää tehdä. Realistisen oloiset ympäristöt noudattelivat vanhaa sokkelokaavaa, mutta niistä oli tehty mielenkiintoisia tuomalla ne elävään elämään: kadunkulmia, elokuvateattereita, pikaruokaravintoloita, avaruusasemia. Hyvin jaksoi vielä 15 vuotta julkaisun jälkeen Megaton Editionina.
1997 - Fallout (PC)
Preferoin alkuperäistä kakkosen yli. En oikeastaan tiedä miksi. Jostain syystä jatko-osan loppupuolella motivaationi laskee. Ensimmäinen osa on fokusoituneempi, ja jollain tavalla pidän ahdistavasta aikarajasta, joka puskee eteenpäin.
1998 - Half-life (PC)
Joitakin vuosia takaperin pelasin pääpelin, lisäosat ja Uplink-demon, eikä silti kyllästyttänyt. Pelin alkupuoli on tosin selkeästi parempi, kun pysytellään Black Mesan sisällä. Useat laajennukset modien muodossa (TF, CS, NS) kertovat jotain pelin tärkeydestä.
1999 - Jagged Alliance 2 (PC) TOP 10!
Erinomainen vuosi: Heroes of Might And Magic 3, Rollercoaster Tycoon, Counter-Strike, Re-Volt. Lähes jokaisen näistä listaisin omalle top 10 listalleni. Counter-Strikea jauhoin älyttömästi, mutta siitä on julkaistu parempi versio. Valinta sen perusteella, minkä pariin palaan mieluiten.
2000 - Diablo II (PC) TOP 10!
Vaikka tärkeiät muutokset vasta Lord of Destructionin ja päivitysten myötä. Haalin ei-nettipelaavalta kavereiltani useamman cd-keyn, jotta veljeksille riitti yksi fyysinen kopio nettiin. Diablo II jälkeen yksikään hack'n slash ei ole kiinnostanut. Voisin vielä kerran pelata, jos saisi esim. 4-6 pelaajaa hardcore-vaikeustasolla pelaamaan alusta loppuun (tai niin pitkälle kunnes kuolee).
2001 - Halo: Combat Evolved (Xbox)
...joka tosin Euroopassa vasta 2002. 2001 todella heikko vuosi, jos huomioi GC/Xbox julkaisun vasta 2002. Halon eri osia on pelattu turhan paljon, joka on vaikuttanut myös siten, että koin FPS-ähkyn ja olen saanut genrestä tarpeekseni.
2002 - Resident Evil Remake (GC) TOP 10!
Paras remake, ja iänikuinen vertailukohta. Jos remake ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin Resident Evil, sen voi yhtä hyvin jättää tekemättä. Nykyään pelaisin PC-porttausta, mutta minulle tämä on silti aina GameCube-peli.
2003 - Ninja Five-0
...oli Burnout 2: Point of Impact, mutta se onkin jo 2002 tullut PS2:lle. Sitten oli Enemy Territory, jossa en koskaan ollut hyvä, mutta peli oli uniikki tiimiräiskintäkokemus. Monivaiheiset kentät ovat edelleen harvinaisuus. Vuoden peli on kuitenkin GBAn Ninja Five-0, joka on varsin sujuva ninjatasohyppely hyvälle käsikonsolille.
2004 - Ninja Gaiden (Xbox) TOP 10!
Lempipelini pitkään, joskin tippunut ykkössijalta . Seuraavan vuoden Ninja Gaiden Black -versio on luonnollisesti se paras, mutta jo alkuperäinen löi minut ällikällä. Kenties yksi eniten läpipelaamistani peleistä. Silti Master Ninja -vaikeustaso on yhä läpäisemättä.
2005 - In The Groove 2 (Arcade) TOP 10!
Jos peli vaikuttaa musiikkimakuuni ja aktivoi minut liikkumaan, on se pakko valita. Tutustuin ~2011 hyvin varautuneesti, jonka jälkeen tamppasin tanssimattoa aktiivisesti noin kolmesti viikossa vanhempien autotallissa. Enää ei mattoa ole, mutta edelleen välillä näpytän näppäimistöllä. Toivon, että tanssimatot kokisivat uuden tulemisen.
2006 - Meh... en ole pelannut mitään nostamisen arvoista tarpeeksi. Listoilta Okami, Dark Messiah of Might and Magic ja Scurge: Hive potentiaalisimmat. Twilight Princess pitäisi pelailla uudestaan ja miettiä.
2007 - Super Mario Galaxy (Wii)
En ole Mario-fani, ja esimerkiksi 2D-pelien tuntumaan en vieläkään pysty tottumaan. Galaxy nappasi erinomaisesti, ja toi 3d-tasohyppelyihin riittävästi uusia ideoita. Harvoja pelejä, joiden vuoksi voisi vielä Wiin omistaa.
2008 - Dead Space (X360)
Ei erityistä tunnesidettä 2008 peleihin. Braid olisi toinen vaihtoehto. Braid on mekaniikoiltaan erinomainen, mutta tyyliltään muuten turhankin tekotaiteellinen. Braidille kunnia indie-pelien uudesta noususta.
2009 - Trials HD (X360)
Joululoma meni veljen kanssa vuorotellen mopoillessa. Tähän Action Supercross ja Elastomania ovat kulminoituneet. Trials Evolution hioi pelisarjaa graafisesti, mutta ei juuri muuten. Jollain tapaa Nintendomainen peli, kun kaikki pyörii yhden mekaniikan ja hyvin yksinkertaisten kontrollien ympärillä.
2010 - Donkey Kong Country Returns (Wii)
Toinen syy omistaa Wii. Yllätti takavasemmalta, kun demoa ensimmäistä kertaa pelasin. Nintendon pitäisi ymmärtää Retro Studiosin vahvuus: Anna yksi IP, teetä peli Retrolla, siirry seuraavaan.
2011 - Portal 2 (X360)
...vaikka vitsien pakkosyöttö ja pitkitys eivät toimineet pelin eduksi. En erityisemmin pidä Wheatleystä, mutta uudet puzzlemekaniikat ovat mainioita. Co-op on erinomainen, mutta sitä on aivan liian vähän - varsinkin kun puzzlepelinä se on niin kertakäyttöinen.
2012 - Counter-Strike: Global Offensive (PC) TOP 10!
Paras versio CS:stä, vaikka alkuperäinen onkin legendaarinen. Ainoa eSports, jota toisinaan seuraan. Tosin tämän ongelma on se, että eihän tämä julkaisuvuotena tai edes lähivuosina ollut vielä lainkaan niin hyvä kuin myöhemmin.
2013 - The Swapper (PC)
The Swapper on mukava puzzle, mutta uudelleenpelattavuudeltaan huono ja siten vaikea saada isompaa tunnesidettä. Pelivuosi ei tarjoa juuri muuta kiinnostavaa. Luigi's Mansion 2 on ihan oknp, mutta ei niin hyvä kuin odotin. Ehkä Battleblock Theater? Melko kehno pelivuosi. Pikmin 3 pelaamatta, potentiaalinen.
2014 - Towerfall: Ascension (PC) TOP 10!
Yksinpeli ei mitään mielenkiintoista, mutta paras 4 pelaajan moninpeli. Nopeatempoinen, hauska, taitopeli... mutta samalla neljällä sopivan kaoottinen, jotta uudetkin pelaajat viihtyvät. Hyvänä vuoden kakkosena Legend of Grimrock II.
2015 - Nuclear Throne (PC) TOP 10!
En uskonut pitäväni roguelikeista, twinstick-shootereista tai bullet helleistä... mutta Nuclear Throne yhdisti ne kaikki, ja mahtavasti yhdistikin. Endgame menee vähän ylilyönniksi, ja pääpeli on tavallaan turhankin nopeasti ohi, mutta pelin tuntuma on vaan äärettömän kova. Pieni kyllästyminen iski vasta 80h jälkeen, vaikka yksi pelikerta vie usein vain 5-20min. Lisähupia voisin vielä kaivaa modeilla.
2016 - Ultimate Chicken Horse (PC)
...oli AM2R, mutta Ultimate Chicken Horse toi vielä ilmaisen päivityksen 2017, joka vaan paransi sisältöä. Toiseksi paras nelinpeli Towerfallin jälkeen. AM2R todella hieno fanipeli, joka pitäisi pelata vielä toistamiseen. Nyt kun Dark Souls 3:sta pelannut, niin pakko todeta myös sen olevan hieno, joskaan en näe että se olisi juurikaan kehittänyt sarjaa mihinkään suuntaan.
2017 - Playerunknown's Battlegrounds (PC)
Kaikista vioistaan ja kankeudestaan huolimatta ainoa nettipeli, jota olen pitkään aikaan jaksanut... ja onhan sitä pyöräytetty tähän asti 300+h, pääosin tiimipeleinä. Tuo jotenkin mieleeni Ghost Reconin aikanaan Xbox Livessä, vaikka samanlaiseksi kykkimiseksi peli ei menekään. Service-pelien ongelma on se, ettei niitä voi jälkikäteen mitenkään susoitella, enkä PUBGia enää nykyään osaisi suositella lainkaan.
2018 - Return of The Obra Dinn (PC)
Paras pelaamani etsivä/deduktiopeli. Hieno idea ja erinomainen toteutus. Todella muistettava pelikokemus, jota oli erityisen hauskaa pohtia kahdestaan saman ruudun äärellä. Peli, jonka voisi toivoa unohtavansa kokeakseen sen uudestaan.
2019 - Slay the Spire (PC) TOP 10!
Helppo valinta, vaikka Nintendon tarjonta vuodelta pelaamatta. Rakkaudesta draftaamiseen ja pakanrakennukseen, Slay the Spire tarjoaa tätä juuri sopivassa muodossa ja hallittavana kokemuksena. Tätä kirjoittaessani paria tuntia aiemmin peliin lisätty neljäs hahmo paransi peliä vielä kertaheitolla entisestään. Muut pelivuoden kovat ovat Druidstone, Supraland ja Resident Evil 2 Remake. Slay the Spire on selvä lempipelini.
2020 - THPS1+2
Kehno pelivuosi, enkä ole tainnut juuri pelata 2020 pelejä muita kuin THPS ja RE3 REmake. Remakeja ja remakeja. Olkoot THPS.
2021 - Inscryption
Korttipelinä ei yhtä mielenkiintoinen kuin Slay the Spire, mutta tunnelmaltaan ja kerronnaltaan sitten varsin kiinnostava. Lopussa vähän menettää jo hönkää, mutta silti varsin mieleenpainuva kokonaisuus
2022 - Neon White (PC)
The Case of The Golden Idol on hyvä toinen. Tunicissa oli hauska idea ja sanatonta kerrontaa. Neon Whitessa on järkyttävä määrä turhaa lätinää, mutta pelattavuus ja toteutus ovat muuten GOTYn arvoisia.
Viimeksi muokattu: