Ylen Aamu-tv - la 6.4.2019 9:06 Pitäisikö vaaleissa puhua liikunnasta?
Katselin tuon pätkän (1:54 alkaen) ja tuli mieleen sellainen ajatus, että mitäs jos tehtäisiin sellainen kokeilu, että henkilöille, joilla ei ole työsuhde-etuna mahdollisuutta saada virike-etuutta, voisi valtio tarjota kertaluonteisen esim. 100 euron suuruisen liikuntaetuuden.
Edun voisi käyttää esim. kuntosalikorttiin, uimahallin pääsymaksuihin tai vaikkapa johonkin ohjatuille ryhmäliikuntatunneille. Käyttökohteena ei siis voisi olla mikään konserttilippujen ostaminen, vaan nimenomaan liikuntapalvelut. Toki satanen ei vielä riitä kovin pitkään jäsenyyteen esim. kuntosalille, mutta kyllä sillä parhaimmillaan muutaman kuukauden pystyisi käymään. Esimerkkinä vaikkapa eräskin pohjoismainen kuntosaliketju, jonka jäsenyys on 20e/kk (+ aloitusmaksu 25e).
Ideana tässä olisi lähinnä se, että tämä voisi toimia kannustimena liikuntaharrastuksen aloittamiselle ja vähintäänkin kynnyksen madaltajana sen kokeilemiselle. Toki yleensä esim. kuntosalit tarjoavat ilmaisen tutustumiskäynnin, mutta henkilö saattaa silti ajatella, että turha siellä on edes mennä käymään, jos ei ole kuitenkaan valmis pidempään jäsenyyteen sitoutumaan tietäen, että se tulee maksamaan rahaa.
Pikaisella laskutoimituksella tällaisen edun kustantaminen vaikkapa työttömille, maksaisi valtiolle n. 15 miljoonaa euroa, mikäli kaikki Suomen 146 000 työtöntä lunastaisivat ja käyttäisivät tuon edun. Äkkiseltään kuulostaa isolta summalta, mutta verrokkina esim.
Kelan kuntoutusmenot ovat vuositasolla n. 340 miljoonaa euroa ja kuntoutusrahaa ihmisille maksetaan yli 100 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä siis
terveydenhuoltomenoista puhumattakaan, jotka ovat jo aivan eri luokkaa, eli puhutaan yli 20 miljardista eurosta per vuosi. Päälle voi myös laskea työnantajille syntyvät kustannukset työntekijlöiden sairauspoissaoloista. Mikä osuus näistä sitten on huonojen elintapojen seurausta, sitä en kykene laskemaan, mutta kyllä se verisuonten tukkeutuminen luultavasti maksaa ihan tarpeeksi tälle yhteiskunnalle.
Mikäli tällä kokeilulla saataisiin edes kolmasosa edun lunastaneista innostumaan pysyvästi liikunnan harrastamisesta, niin maksaisi tuo luultavasti hyvinkin itsensä takaisin säästyneinä sairaus- ja kuntoutusmenoina. Tämän pidemmälle en ole asiaa ajatellut, mutta luullakseni joskus on tässä maassa huonompiinkin asioihin saatu rahaa palamaan.
