Vaikeimmat videopelit jotka olet läpäissyt?

[Ruhnama]

Laitetaad kysymystä tulille haastavimmista videopeleistä, joita on tullut tahkottua ja lopulta päästy aivan loppuun asti. Mitään 100% läpäisyvaatimusta tai easter eggien ja salapomojen läpäisyä ei katsota välttämättömäksi. Tässä muutamia omia saavutuksiana, jotka tuskin ovat aivan sieltä absoluuttisesti haastavimmasta päästä.

Starcraft - Brood War (PC)
Erittäin vaikea lisälevy, erityisesti Zergin viimeiset tehtävät ovat jääneet mieleen, joista yhtä tehtävää sai tahkota neljä tuntia putkeen, kunnes kaikki resurssit oli syöty ja pienellä iskujoukolla siivottiin viimeisetkin viholliset kartalla.

Doom (1993) Nightmare vaikeustasolla (PC)
Kolme ensimmäistä episodia menivät läpi, kunhan opetteli kentät ulkoa ja pelasi sopivan varovaisesti. Ultimate Doomin mukana tuli vielä neljäs episodi, joka on käytännössä mahdoton.

Devil May Cry (Playstation 2)
Sarjan ensimmäisen pelin vaikeustaso ja kryptisyys on verrattavissa Dark Soulssiin. Monien mielestä kolmonen on vaikeampi, mutta minä en tätä allekirjoita.

Super Mario Lost Levels (Super Nintendo)
Tämä tuli tahkottua läpi All Stars kokoelman kautta, koska alkuperäinen julkaistiin ainoastaan Japanissa. Mahdollisesti kaikkien aikojen vaikein tasoloikka, jos unohdetaan indie tuotokset ja modaukset.

Gradius (Nintendo entertainment system)
Skidinä tämä oli ensimmäinen oikeasti vaikea peli, joka tuli läpäistyä parin vuoden satunnaisen tahkoamisen jälkeen. Jos onnistui selviytymään ensimmäisestä neljästä tasosta ilman virheitä, parhaat power upit mahdollistivat seuraavan tason läpäisyn, ja viimeiset tasot pystyi läpäisemään myös heikommalla arsenaalilla, jos kuolema korjasi matkan varrella.

 

[limpparialimpparia]

Hollow Knight oli erittäin vaikea peli. Ja myös yksi parhaista pelaamistani peleistä. Lopun salapomoa (Radiance) en kuitenkaan ikinä voittanut.

 

[Jumi]

Battletoads (NES)
Pelasin tätä lapsena julkaisussa 1991 enkä päässyt kuin siihen kiiturikenttään. Uudestaan teininä ehkä vuonna 1995 kaverin kanssa pelattiin parisen viikkoa aamusta iltaan yläasteen kesälomalla ja kehityttiin lopulta erittäin hyviksi. Nyt tätä kirjoittaessa muistin, että enhän päässytkään tätä läpi! Pääsin kyllä loppupomolle ja yllätykseksi huomasin että puskemalla pomon sai pidettyä ilmassa vaarattomana. Kikka oli puskea uudestaan ennenkuin pomo kerkesi osua maahan, enkä se ollut edes vaikeaa, mutta jotenkin mokasin yhden puskun ja sitten pomo tappoi. Sovittiin että ensikerralla pelataan peli vihdoin läpi, mutta seuraavana päivänä kaveri saikin 486:n niin siihen jäi Nintendon pelaaminen. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi se loppupomo. Vähän kyllä harmittaa että läpäisy oli erittäin lähellä.

Probotector [USA:ssa nimellä Contra](NES)
Lasketaankohan tämä peli vaikeaksi? Tätähän tais kaikki pelata "konamikoodilla" joka antoi 30 lisäelämää, 3 elämän sijaan. Kyllähän siinä pelatessa alkoi muistaa koko pelin ulkoa ja jossain välissä sitten pääsi läpi ilman koodejakin.


Nykypäivän peleistä varmaan kaikki souls-kopiot. Nioh, Lies of P, Hollow Knight... Super Meat Boy jäi kesken jonnekin loppusuoralle, kun en vain saanut tehtyä yhtä seinähyppyä joka oli aivan ruudun lopussa, jonne pääseminen oli myös vaikeaa. Ei tule heti mieleen muita pelejä jotka ois jääny kesken pelkästään vaikeuden takia.

 

[Ruhnama]

Battletoads (NES)
Pelasin tätä lapsena julkaisussa 1991 enkä päässyt kuin siihen kiiturikenttään. Uudestaan teininä ehkä vuonna 1995 kaverin kanssa pelattiin parisen viikkoa aamusta iltaan yläasteen kesälomalla ja kehityttiin lopulta erittäin hyviksi. Nyt tätä kirjoittaessa muistin, että enhän päässytkään tätä läpi! Pääsin kyllä loppupomolle ja yllätykseksi huomasin että puskemalla pomon sai pidettyä ilmassa vaarattomana. Kikka oli puskea uudestaan ennenkuin pomo kerkesi osua maahan, enkä se ollut edes vaikeaa, mutta jotenkin mokasin yhden puskun ja sitten pomo tappoi. Sovittiin että ensikerralla pelataan peli vihdoin läpi, mutta seuraavana päivänä kaveri saikin 486:n niin siihen jäi Nintendon pelaaminen. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi se loppupomo. Vähän kyllä harmittaa että läpäisy oli erittäin lähellä.

Probotector [USA:ssa nimellä Contra](NES)
Lasketaankohan tämä peli vaikeaksi? Tätähän tais kaikki pelata "konamikoodilla" joka antoi 30 lisäelämää, 3 elämän sijaan. Kyllähän siinä pelatessa alkoi muistaa koko pelin ulkoa ja jossain välissä sitten pääsi läpi ilman koodejakin.


Nykypäivän peleistä varmaan kaikki souls-kopiot. Nioh, Lies of P, Hollow Knight... Super Meat Boy jäi kesken jonnekin loppusuoralle, kun en vain saanut tehtyä yhtä seinähyppyä joka oli aivan ruudun lopussa, jonne pääseminen oli myös vaikeaa. Ei tule heti mieleen muita pelejä jotka ois jääny kesken pelkästään vaikeuden takia.

Battletoads on ehdottomasti 8 bittisen matolaatikon vaikein peli. 90 luvun alussa peli oli meillä lainassa, ja pelasimme ainoastaan kaksinpelinä, joka on pahin virhe jonka tässä voi tehdä. Kakkospelaajaa voi piekseä siinä missä mitä tahansa perus vihollista, ja toisen pelaajan kuolema päättää pelin molemmilta. Kolmas kenttä eli Turbo tunneli oli lähes mahdoton, mutta jollain moukan tuurilla selisimme viimeiseen vaiheeseen, ja sieltä törmättiin vahingossa warp zoneen, josta siirryttiin pari kenttää eteenpäin. Muistaakseni lähes mahdottomaan kiipeilykenttään, jossa piti ratsastaa mekaanisilla käärmeillä hallin kattoa kohti.

Probotector päästiin läpi kaksinpelinä, ei ollut muistaakseni mitenkään mahdoton rasti. Lumi- ja tehdaskenttä tuottivat eniten kuolemia, mutta sen jälkeiset kentät olivat melko helppoja. Super C ja Contra Alien Wars ovat kuulemma huomattavasti ensimmäistä osaa vaikeampia, mutta nämä on tullut missattua.

Ajopeleistä löytyy muutama jäätävän vaikea tapaus, jotka on tullut läpäistyä soolona tai yhteistyössä kakkospelaajan kanssa. F-Zero (SNES) ja F-Zero GX (Nintendo 128 bit), Rollcage 2 (Playstation) ja SCARS (Playstation) tuli puskettua läpi vuosituhannen vaihteen tienoilla. Nykyään päälle kolmekymppisenä omat refleksit ja kärsivällisyys eivät riittäisi moisiin urotehoihin.

 

[JohnnyCage]

-Xcom 2. Toiseksi vaikeimmalla tasolla Ironmanilla. Yksi palkitsevimmista fiiliksistä koskaan kun viimeisessä taistelussa on enää yksi oma jätkä jäljellä ja yhen osuman päässä kuolemasta ja vihollisilla yksi vihu jäljellä, vihollinen päättää teleporttaa suoraan melee-ukkoni viereen jolloinka pääsen mätkimään yhdellä vuorolla sen kuoliaaksi.. Muuten olisi mennyt runi pilalle.

-Elden Ring. Ennen Souls-likeihin tutustumista Dark Souls 3 oli kyllä mahdollisesti vaikeampi silloin. Mutta pakko se on silti antaa Elden Ringille koska tässä oli niin vaikeita vastuksia.

-Turtles 1 NES-ajoilta.

-Darkest Dungeon 1. Tätä en koskaan päässyt läpi mutta lukemattomat kerrat yritin ja aika lähelle pääsinkin viimeisessä paikassa.

 

[Sirvelin]

Kyllä Hollow Knight on vaikein ja paras peli minkä olen pelannut. Sain sen ihan 100% asti achievementit Steamiin eli meni Absolute Radiancekin, mutta kyllä sitä hetken sai hakatakkin

Kunniamaininta Noidalle (Noitalle?) koska siinäkin sai useamman kymmentä kertaa vetää ennenkuin pääsi edes vikalle pomolle asti. Ja kun sen lopulta voitti, niin peli vasta alkoi kaikkien lisähaasteiden kanssa.

 

[Divvy]

The Last V8

 

[CaseAce]

The Last V8

Tää on kova. Oletan että Commodore 64 versio? Tämä ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle aiheutti sellaiset lapsuuden traumat että vieläkin tuntuu. "V8. Return to base. Immediately." Ja ekan basen jälkeen tuli se kaupunki ja 90-asteen mutkat ja todellla tiukka timeri.

 

[Ziilot]

Varmaaan Sekiro: Shadows Die Twice, useitakin bosseja joutui hakkaamaan muutaman päivän

 

[Dudem]

Iron Tank (NES)
Tuota tuli hakattua aika pitkään lapsena, että pääsin sen vihdoin läpi asti. Oli lopuksi niin kyrpä otsassa siihen peliin, että myin sen ruotsissa asuvalle kaverille kesälomareissulla.

 

[Kalalla]

Battle Kid on mahtava 2010 vuonna tehty NESsille haastava peli, myös sen jatko-osa Battle Kids 2 on tosi hyvä. Tullut hakattua I Wanna fanipelejä mistä Not Another Needle Game tulee ekana mieleen. Ei ole taas hetkeen, mutta välillä saa fiilikset. Steamissä on nykyään I Wanna Maker mikä on kuten Mario Maker, mutta näille.
Crash Team Racing time trialit oli vaikeita, harmittaa että myin PS4 ennekuin tuli ne viimeiset dev time trialit saataville. Alkuperäisen PS1 CTR time trialeissakin oli hyvä haaste.

 

[Dark3]

Talos Principle 2:n Into The Abyss DLC:

Pulmat ovat tässä niin vaikeita, etten osannut ku muutaman niitä tehdä. Lasersäteillä kikkailu oli liikaa mulle.

Talos Principle: Reawakened:n In the Beginning DLC:

Ei ollu niin tolkuttoman vaikea ku yllä oleva, mutta viiminen puzzle on niin vaikea, etten edes ohjeilla osaa sitä tehdä. Liian monimutkaista mulle.

Dark Souls 2:

Joo eihän tää vaikein Soulslike ole, mutta mulle ensimmäinen kosketus genreen. Eihän tässä ole edes monivaiheisia bossejakaan. Tätä sai aika monta tuntia pelata, että ymmärsin et tässähän pitää väistää. Ei oo ihmekään etten ekalle pomolle meinannu päästä. Jokin siinä sit klikkasi, ja jossain vaiheessa loppupomo läpi ja peli läpi. Kuvitelkaa sitä onnistumisen tunnetta.

Returnal:

Periaatteessa ei mikään übervaikea, mutta hengissä pitää pysyä niin kauan, ettei ole enää helppoa. Vähän tuuristakin kiinni, et mitkä varusteet satut saamaan.

Sekiro:

En millään meinannut oppia tätä pelaamaan. Nopea tempo yhdistettynä parry-mekaniikkaan, niin vaikeeta oli. Ne violetit ninjat, Samurait ja terror-vastustajat olivat aikas hurjia pomoista puhumattakaan. Läpi meni kuiteskin.

Heitetääs loppuun Blue Prince:

Lopputeksteihin pääs melko kivuttomasti, mut se End Game on aika haastava. Todella kryptisiä pulmia. Tuntee ittensä ihan tyhmäksi, no ehkä sitä vähän onkin.

 

[xarot]

Ecco the Dolphin

 

[terotin]

Stephen's Sausage Roll
Peli on kuin Sokoban^3, jossa pitää pyöritellä ja paistella makkaroita maastoon sijoitetuilla grillialustoilla. Apuna vain jättihaarukka ja maastonmuodot. Alkaa suht yksinkertaisena, mutta loppua kohden joutuu keksimään mitä erikoisempia nyansseja pelin suht yksinkertaisesta mekaniikasta.

Bonfire Peaks yritti vähän samaa laatikoilla, mutta oli hieman helpommin sisäistettävissä.

 

[karik134]

Project Gotham Racing 2 (original xbox) 100% läpi, kaikista kisoista/eventeistä/tehtävistä kultaa, platinaa vai mitä se oli ja silloin aukesi se viimeinenkin auto käyttöön TVR Cerbera Speed 12.

 

[P c L A Y E R]

Elden Ring ehdottomasti.
Sitten Doom Eternal Nightmarella.

 

[Jumi]

Stephen's Sausage Roll
Peli on kuin Sokoban^3, jossa pitää pyöritellä ja paistella makkaroita maastoon sijoitetuilla grillialustoilla. Apuna vain jättihaarukka ja maastonmuodot. Alkaa suht yksinkertaisena, mutta loppua kohden joutuu keksimään mitä erikoisempia nyansseja pelin suht yksinkertaisesta mekaniikasta.

Bonfire Peaks yritti vähän samaa laatikoilla, mutta oli hieman helpommin sisäistettävissä.

Stephen's Sausage Roll... Kun kävin Steamin pelilistaa läpi tätä ketjua varten tuo peli sattui silmään ja sehän jäi kesken alkumetreille! Tai no näköjään 6 tuntia tullu pelattua Steamin mukaan, mikä on paljon enemmän mitä muistelin. Julkaisussa peliä kehuttiin paljon ja se sai hyviä arvosteluita, mutta minä aloin vihaamaan peliä nopeasti. Juuri tuohon aikaan pelasin toista puzzlepeliä (Infinifactory) ja pidin että pulmien ratkaisut pystyivät olemaan erittäin luovia. Tuossa Sausage Rollissa kaikki on erittäin tarkkaan mietitty ja pulmaan löytyy vain yksi ratkaisu, niinkö puzzlepeleissä yleensäkin, mutta siinä alkoi olla liikaa liikkuvia osia.

Muistaakseni peli jäi kesken kenttään jossa makkaroita piti asetella oikein useassa eri vaiheessa, aluksi asetellaan tiettyihin kohtiin, ja siitä sitten toisiin kohtiin, ja pitikö ne sitten siitä vielä saada jonnekin ylös oikeassa järjestyksessä. Piti miettiä liian pitkälle ja makkaroitakin oli liian monta. Ehkä tuota vois koittaa uudestaan näin 8 vuoden jälkeen, jos sitä puzzlea pitäisikin alkaa pohtimaan lopusta alkuun.

 

[Hyrava]

Tää on kova. Oletan että Commodore 64 versio? Tämä ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle aiheutti sellaiset lapsuuden traumat että vieläkin tuntuu. "V8. Return to base. Immediately." Ja ekan basen jälkeen tuli se kaupunki ja 90-asteen mutkat ja todellla tiukka timeri.

Itsellänikin varmaan C64-ajoilta ne vaikeimmat läpäistyt pelit, yhtenä muunmuassa tuo The Last V8. Bubble Bobblen ja Purple Heartin voisi myös mainita, ei ainakaan omasta mielestä tuntuneet kovin helpoilta silloin aikanaan. Ja täytyy sanoa että lukuisia C64-ajan pelejä on tullut pelailtua ihan karvan vajaa läpi, nyt kun on youtubesta katsellut Longplay-videoita. Itseasiassa monen pelin kohdalla jopa harmittaa kun on joskus tahkonnut sitä tuntikaupalla ja sitten luovuttanut, ja nyt sitten kun on katsellut läpipeluuvideon niin on tajunnut että ei olisi enää paljoa tarvinnut lisää että olisi ollut läpi.

Amigalla ja PC:llä sitten onkin tullut pelailtua suhteellisesti helpompia pelejä, mutta kyllähän silloin FPS-pelien alkuvaiheessa jossain Duke3D:ssa tai ensimmäisessä HalfLifessakin vähän oli vastusta, sanomattakaan jostain Sierran (Larry 1 ftw ) tai Lucasfilmin seikkailuista kun englanninkielentaito ei ehkä ollut vielä niin kovin hyvä.

 

[Niska]

Metal Gear Solid 2 julkaisussa European Extreme difficultyllä. Yksi parhaista pelimuistoista ja parhaiten jäi mieleen 12 tunnin tauoton pelisessio Vamp pomotaistelussa
Cuphead julkaisussa yksinpelillä aloitusaseella kovassa kuumeessa
Skyrim julkaisussa Legendary difficultyllä. Pelasin vielä kymmeniä tunteja hakematta ekasta tehtävästä ekaa pushihuutoa. Muistan elävästi miten ihmettelin joka vihun kohdalla, että miten tämä voi olla näin vaikea, enkä tajunnut että multa puuttuu pelimekaniikan peruspilari
NESin Punch-Out!! pääsee kans listalle jos joskus voitan Tysonin

 

[LovelyWhore]

Chaos Strikes Back

"lohikäärme tässä moi, koita ees olla eksymättä karkuun juostessa"

 

[kuupo]

Nethack

 

[SatanTwister]

MGS Revengeance näppis ja hiiri kombolla. Ei optimaalinen kokemus.

 

[dami]

Talos Principle 2:n Into The Abyss DLC:

Pulmat ovat tässä niin vaikeita, etten osannut ku muutaman niitä tehdä. Lasersäteillä kikkailu oli liikaa mulle.

Talos Principle: Reawakened:n In the Beginning DLC:

Ei ollu niin tolkuttoman vaikea ku yllä oleva, mutta viiminen puzzle on niin vaikea, etten edes ohjeilla osaa sitä tehdä. Liian monimutkaista mulle.

Tarkoitat ehkä Daydream puzzlea? Olen netistä lukenut että sitä pidetään vaikeimpana puzzlena koko pelisarjassa. Itse ratkaisin sen kyllä. Tuossa In the Beginning lisäosassa oli sen sijaan pari helpompaa puzzlea, joiden jujua en itse tajunnut ilman vihjettä, eli Animated Suspension ja Sequence Break tuotti minulle ongelmia.

Into The Abyss - lisäosa Talos Principle 2:een oli minusta sopivan vaikea. Re-Awakenediin on muuten tehty community episodi nimeltä Purgatory, jonka punaiset palikat on ainakin itselleni ylivoimaisen vaikeita.

Vaikein (pulma) peli jonka olen läpäissyt taitaa silti olla Shenzhen i/o.

 

[Rambo8]

La Mulana ja La Mulana 2

 

[k334]

Dark Souls 1 ensimäinen pc versio hiirellä ja näppäimistöllä pelattuna, huh huh.

Resident Evil 4 pc käännös joskus 2007? tähtäyksen joutui hoitamaan nuolinäppäimillä.

 

[pmujunen]

Uuno Turhapuro muuttaa maalle C64

 

[Coppis667]

Super Smash T.V. (Snes)

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

Dark Souls 1 ensimäinen pc versio hiirellä ja näppäimistöllä pelattuna, huh huh.

Jos se tuntui vaikealta niin olisitpa kokeillut PS3:lla pelata average 20fps ja pahimmissa kohdissa 10fps. Puolen sekunnin input lagi ja koitat harjoitella parry-riposte.

 

[Yeenoghu]

Uuno Turhapuro muuttaa maalle C64

No tätä voi arvostaa.



Pasi Hytösen peleissä kun tuo vaikeustaso oli väännetty yhteentoista. Tuo viimeinen levelikin oli muistaakseni sellainen että siinä yksi health ei riittänyt koko kentän läpi, joten käytännössä viimeisen kentän alussa piti olla vähintään kaksi elämää jäljellä.

 

[pmujunen]

No tätä voi arvostaa.



Pasi Hytösen peleissä kun tuo vaikeustaso oli väännetty yhteentoista. Tuo viimeinen levelikin oli muistaakseni sellainen että siinä yksi health ei riittänyt koko kentän läpi, joten käytännössä viimeisen kentän alussa piti olla vähintään kaksi elämää jäljellä.

Voin sanoa että tänä päivänä ei menisi. Ei riittäisi hermot eikä varmaan nykytaidoilla riittäisi enään elämässä jäljellä oleva aika.

 

[AsiJu]

NES ajalta Dragon's Lair, Zelda 2 ja TMHT 1, ei mikään ihme, että tenavana meni hermot peleihin kun ei noista yhteenkään riittäisi hermot nytkään (tosin nykyään eri syistä kun ymmärtää miten halvaksi noissa on vaikeus tehty ainakin osittain).
Noista kaikki meni läpi vasta vuosia, vuosia myöhemmin hankinnasta.

Modernimmalta ajalta valitaan Doom Eternal peruspeli+DLCt+Master levelit Ultra Nightmarella... ei koskaan enää

 

[ATE]

Lapsena NESsillä Ninja Gaiden ja TMNT varmaan haastavimmat ja pidempi liuta muita NES pelejä. Harmittaa kyllä että Zelda II:sta en muistaakseni päässyt läpi kun siellä viimeisessä linnassa oli joku sokkelopuzzle jossa piti mennä jotain oikeaa reittiä tai sama reitti jatkui loputtomasti tjs.

PC:llä Souls pelejä ja Nioh II ja nyt tuoreempina Armored Core 6 ja Elden Ring. Shadow of the Erdtree ruuvasi haastetta lisää ja sen viimeinen bossi oli melkoinen.

 

[AsiJu]

Lapsena NESsillä Ninja Gaiden ja TMNT varmaan haastavimmat ja pidempi liuta muita NES pelejä. Harmittaa kyllä että Zelda II:sta en muistaakseni päässyt läpi kun siellä viimeisessä linnassa oli joku sokkelopuzzle jossa piti mennä jotain oikeaa reittiä tai sama reitti jatkui loputtomasti tjs.

PC:llä Souls pelejä ja Nioh II ja nyt tuoreempina Armored Core 6 ja Elden Ring. Shadows of the Erdtree ruuvasi haastetta lisää ja sen viimeinen bossi oli melkoinen.

Ai joo, Ninja Gaiden oli kanssa, en tosin sitä koskaan läpäissyt kun se oli kaverilta lainassa viikon päivät muistaakseni.

Monet NES pelit oli kyllä ihan suoranaisia sadisteja, lol

 

[perato]

En oo erityisen suuri ystävä vaikeille peleille. Jotku saavutukset on ollut semmosia minkä perässä on sit tehny työtä useampia yrityksiä.

Darkest Dungeon oli kuitenkin semmonen että pelitunteja tuli yli 40h ja en silti peliä läpäissyt, osittain väsymys peliin mut harvoin jää kyl pelit läpipelaamatta jos niihin paljon käyttää aikaa.

Alien Isolationia oli pakko pelata Easyllä että ei mennyt hermot siihen hinkkaamiseen. Sama Faster than Lightin kanssa.

Dark soulsit oli haastavia, mutten niitä silti koskaan oikeen "vaikeina" pitänyt. Super Meat Boy ja Cuphead taas oli sit melko tuskasia vääntää loppuun.

Achievementeistq tulee mieleen joku THPS HDn saavutukset ja sit jotkut Hearts of Iron 4 "valloita tsekkoslovakialla Australia" tyyppiset, joita hinkkasi vajaa kymmenen kertaa ennen ku napsahti.

 

[Hanziz]

Varmaan täytyy olla space quest 6, ei internettiä tai läpipeluu ohjeita ja iso englanti-suomi sanakirja kädessä ala-aste ikäisenä. Vaikeinta oli se tappelu "minipeli" mitä tahkos päiviä ennenkuin jostain sain selville, että siinä pitää huijata.

 

[Karhu III]

Chaos Strikes Back

"lohikäärme tässä moi, koita ees olla eksymättä karkuun juostessa"

Klassikko. Vaikeustaso oli huipussaan heti alusta asti, mutta silti pelattavissa.

Mulla oli aikoinaan ajatus että pelaan ensin Dungeon Masterin läpi ja sitten CSB. No jäi Dungeon Master kesken niin ei edennyt tämäkään enää.

 

[emerik]

Klassikko. Vaikeustaso oli huipussaan heti alusta asti, mutta silti pelattavissa.

Mulla oli aikoinaan ajatus että pelaan ensin Dungeon Masterin läpi ja sitten CSB. No jäi Dungeon Master kesken niin ei edennyt tämäkään enää.

Noissa piti käsin piirtää se kartta jos oikein muistan. CSB alku ihan hauska kun alkaa keskellä hirviöitä ja on pimeää kuin säkissä. Kunnon kaaos heti alkuun. Hienoja pelejä kumpikin.

 

[temex]

Nää pelit on heikkohermoiselle kuten minä traumatisoivia. Meinaa hermot vieläkin savuta kun ees nään kuvan CSB tuli niin paljon hakattua päätä seinään sillon. Suurin osa nykypeleistä on onneksi aika leppoisia ja ikäkin vähän tuonut malttia.

 

[LovelyWhore]

Mulla oli aikoinaan ajatus että pelaan ensin Dungeon Masterin läpi ja sitten CSB. No jäi Dungeon Master kesken niin ei edennyt tämäkään enää.

Muistikuvat ovat ymmärrettävästi jo aika haaleita, mutta tämähän muuttui edes hiukan siedettävämmäksi kun siirsi DM:n hahmot ja aloitti pelin niillä. Oli ainakin itselleni aika poikkeuksellista, että pelihahmot pystyi siirtämään toisesta pelistä.

Muistaakseni viimeistään DM:n aika lopussa kannatti jäädä hakkaamaan jotain helppoja puita tai matoja niin pitkään, että sai tasot maksimiin. Nykyään puhuttaisiin kai grindaamisesta tms Saatan muistaa väärin. Joku jekku siinä kuitenkin oli, joka helpotti peliä edes sen verran että pääsi vauhtiin. Olin kuitenkin vasta ala-asteikäinen tuolloin. Olisiko sitten tuohon aikaan pelien kopiointikin ollut vielä sen verran aisoissa, että ei tullut luovutettua ja siirryttyä seuraavaan ekasta vastoinkäymisestä.

 

[Partis]

Battletoads (NES)
Pelasin tätä lapsena julkaisussa 1991 enkä päässyt kuin siihen kiiturikenttään. Uudestaan teininä ehkä vuonna 1995 kaverin kanssa pelattiin parisen viikkoa aamusta iltaan yläasteen kesälomalla ja kehityttiin lopulta erittäin hyviksi. Nyt tätä kirjoittaessa muistin, että enhän päässytkään tätä läpi! Pääsin kyllä loppupomolle ja yllätykseksi huomasin että puskemalla pomon sai pidettyä ilmassa vaarattomana. Kikka oli puskea uudestaan ennenkuin pomo kerkesi osua maahan, enkä se ollut edes vaikeaa, mutta jotenkin mokasin yhden puskun ja sitten pomo tappoi. Sovittiin että ensikerralla pelataan peli vihdoin läpi, mutta seuraavana päivänä kaveri saikin 486:n niin siihen jäi Nintendon pelaaminen. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi se loppupomo. Vähän kyllä harmittaa että läpäisy oli erittäin lähellä.

Itsekin aikoinaan pääsin lopariin asti ja jos olisi ollut yksikin lisäri enemmän niin olisin päässyt läpi.
Tuon jälkeen en enää peliin koskenut "rehellisesti", mutta vuosia myöhemmin pelasin emulaattorilla ja savestatet oli ahkerassa käytössä enkä tajua miten olen joskus tuossa päässyt lopariin asti.
Sinänsä huvittavaa, että se jokaisella "vaikeimmat pelit ikinä" listalla oleva turbotunneli oli mulle yks pelin helpoimpia osuuksia. Sehän jopa näyttää etukäteen mitä on seuraavaksi tulossa.

Noilla listoilla on usein myös megadriven lion king jonka mä pelasin läpi ilman isompia ongelmia ja neljäs läpäisy meni jo kuolematta joten aina jaksaa hymyilyttää kun tuon näkee jollain tuollaisella listalla.

Mitään muita ns. yleisesti vaikeana pidettyjä pelejä en ole tainnut pelata läpi. Siinä nesin ekassa turtles pelissä pääsin kahdesti silppuriin asti, mutta en voittanut.
Tuo oli vielä vuokrattu r-kioskilta vuorokaudeksi enkä silloin edes pelannut mitään kahdeksaa tuntia päivässä kuten nykyään eli vissiin ihan ok suoritus.
Tai no mortal kombat 2 tuli pelattua amigalla very hard tasolla läpi ja vielä ihan yhden napin ohjainta käyttäen.

 

[eliminate_squad_1285]

Sama vastaus mitä parilla muullakin: Sekiro: Shadows Die Twice. Dark soulsit olen myös pelannut ja tykkäsin niissä siitä että saa valita minkälaisen hahmon tekee, sekirossa tämä ei ole mahdollista vaan on vain 1 mahdollinen buildi mikä tekeekin Sekirosta vaikeamman, kun ei voi rakentaa sellaista ukkoa tai laittaa sellaisia vaatteita päälle että pomotaistelut muuttuvat triviaaleiksi.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

Moni tuntuu mieltävän työläät pelit vaikeiksi, kuten esim mainittu Sekiro. Sekirossa oli työlästä opetella ulkoa vaikeiden pomojen liikesarjat, mutta ei peli sinällään vaikea ollut. Hassua pomppimista ja sitten kun pomo tuli niin tahalleen kuoli parikymmentä kertaa että näki mahdollisimman paljon eri liikkeitä ja sitten alkoi parryttelemään.

Joku Teenage Mutant Ninja Turtles on vaikea NES ajoilta.

 

[paulball]

Amiga - Dogs of War

Spoileri: Amiga Dogs o'W

 

[ATE]

Monia NES pelejä oli tarkoituksellisesti ruuvattu vaikeustasoltaan vaikeammiksi kun niissä yksi tärkeä monetisointimalli oli juuri pelien vuokraaminen R-kioskeilta yms. Vaikeampi peli sitten sai enemmän vuokrauskertoja kun lapset ei sitä päivässä tai parissa pystyneet nakuttamaan läpi. Monessa pelissä se vaikeus tuli siitä että elämien loppuessa koko pelin joutui pahimmillaan aloittamaan alusta tai ison osan peliä alusta ja ilman poweruppeja tjs. Eihän tällaista nykypeleissä juuri ole.

 

[Ruhnama]

Itsekin aikoinaan pääsin lopariin asti ja jos olisi ollut yksikin lisäri enemmän niin olisin päässyt läpi.
Tuon jälkeen en enää peliin koskenut "rehellisesti", mutta vuosia myöhemmin pelasin emulaattorilla ja savestatet oli ahkerassa käytössä enkä tajua miten olen joskus tuossa päässyt lopariin asti.
Sinänsä huvittavaa, että se jokaisella "vaikeimmat pelit ikinä" listalla oleva turbotunneli oli mulle yks pelin helpoimpia osuuksia. Sehän jopa näyttää etukäteen mitä on seuraavaksi tulossa.

Noilla listoilla on usein myös megadriven lion king jonka mä pelasin läpi ilman isompia ongelmia ja neljäs läpäisy meni jo kuolematta joten aina jaksaa hymyilyttää kun tuon näkee jollain tuollaisella listalla.

Mitään muita ns. yleisesti vaikeana pidettyjä pelejä en ole tainnut pelata läpi. Siinä nesin ekassa turtles pelissä pääsin kahdesti silppuriin asti, mutta en voittanut.
Tuo oli vielä vuokrattu r-kioskilta vuorokaudeksi enkä silloin edes pelannut mitään kahdeksaa tuntia päivässä kuten nykyään eli vissiin ihan ok suoritus.
Tai no mortal kombat 2 tuli pelattua amigalla very hard tasolla läpi ja vielä ihan yhden napin ohjainta käyttäen.

En ymmärrä millä meriiteillä Jellonakuningas roikkuu suunnilleen kaikilla vaikeimmat 16 bittiset videopelit -listoilla. SNES ja Megadrive versiot eivät ole mitenkään erityisen vaiketa kunhan pelimekaniikan on sisäistänyt. Sarjasta löytyy myös superharvinainen NES porttaus, joka on aivan pirun vaikea, erityisesti kun viimeisten tasojen avaus edellyttää vaikeimmalla vaikeustasolla pelaamista. Tämä tuli lapsena pelattua lopulta puskettua läpi. Toinen matolaatikon harvinaisuus oli Flinstonesin jatko-osa, joka on myös helvetillisen vaikea, tämä tuli myös läpäistyä samoihin aikoihin. Molemmat olivat lainapelejä, joten eivät valitettavasti löydy omasta pelikokoelmista.

Matolaatikon TMNT on lähes sadistisen vaikea ja sitäkin turhauttavampi. Tämä tuli myös koettua polvenkorkuisena, ja Technodrome taisteluun asti selvittiin mutta kilpikonnat loppuivat kesken ennen kuin optimaalinen strategia oli selvillä. Game over pomppasi ruudulle ja sitten takaisin ensimmäiselle tasolle.. TMNT Arcade game matolaatikola oli myös helvetin vaikea, ellei jopa mahdoton yksinpelinä. Moninpelinä pääsi Silppuriin asti mutta sitten loppuivat taidot kesken, kun yhdestä virheestä meni kilpikonnat atomeiksi.

Muita helvetin vaikeita NES pelejä oli mm. Sword Master ja Dracula, joissa ei päästy montaa tasoa pidemmälle kovasta yrityksestä ja useammasta eri pelaajasta huolimatta.

 

[ATE]

Muistaakseni NES TMNT Silppuri lopussa ei ollut kovin vaikea kun tämän sai stunlockattua kun vain löi naamaan. Vaikea osuus oli ne technodromen käytävät jossa lasersäteitä ja vihollisia paljon.

 

[Theory]

-Xcom 2. Toiseksi vaikeimmalla tasolla Ironmanilla. Yksi palkitsevimmista fiiliksistä koskaan kun viimeisessä taistelussa on enää yksi oma jätkä jäljellä ja yhen osuman päässä kuolemasta ja vihollisilla yksi vihu jäljellä, vihollinen päättää teleporttaa suoraan melee-ukkoni viereen jolloinka pääsen mätkimään yhdellä vuorolla sen kuoliaaksi.. Muuten olisi mennyt runi pilalle.

Tuo oli kyllä huikea peli. Mulla paras muisto on samalla vaikeusastekombolla pelin ensimmäinen osa. Taisi olla se hetki kun rakastuin kaikkiin hc peleihin. Täälläkin mainittu hollowknight oli täydellinen steel soulina. Harvoin peleistä tulee yhtä lailla onnistumisen tunnetta peleistä.

Pelasin myöhemmin ironmanina vaikeimmallakin läpi xcom1, ew ja puoleen välin kakkosta (mä olin pelannut niin paljon aikaisempia osia, että kyllästyin vaan kesken kaiken), mutta tuo ensimmäinen kerta on ikimuistoisin ja vaikein juttu mitä siihen asti olin tehnyt. Absoluuttisesti tein siis jotain vaikeampaa sen jälkeen, mutta suhteessa tuo on mun kirjosisa ihan omaa luokkaansa.

Civilization 6 osaamisellani leijuisin jos joku peli pitäisi valita (en ole vieläkään ostanut seiskaa). Siihen löytyy deity++ modi, jossa tulee neljä vaikeusastetta vaikeimman päälle ja jos alusta selviän, niin pääsen läpi aina sillä ihan vaikeimmalla. Youtubessa ei ollut yhtään videota, jossa tehtäisiin edes kerran huijaamatta mitä mä tein aina yli 50% todennäköisyydellä (Herson oli todistettavasti mua parempi moninpelissä kylläkin, mutta mieluummin pelaan sitä niin, että voin tarvittaessa miettiä vuoroa minuuttikaupalla). Pitänee muuten taas palata siihen peliin. Nelinumeroinen tuntimäärä vietetty sen kanssa.