- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 10 168
Höpöhöpö. Normaaleilla älynlahjoilla varustetut lapset oppivat siinä tahdissa mikä opetussuunnitelmassa on määritelty. Aina on pärjännyt. Jos joku harva tapaus ei pysy mukana, niin kyse on silloin jostain häiriöstä ja tällaiselle oppilaalle pitäisi järjestää tukea muulla tavoin, kuin että koko luokka hidastetaan tämän tasolle.
Ongelma varsinkin koulua aloittavilla on se että OSA tietää jo ne asiat. Esim. luku ja kirjoitustaito jne. On ihan faktaa ja tutkittua tietoa että se mitä tapahtuu kotona vaikuttaa hyvin suurelta osalta lapsen kehittymiseen. Lisäksi se mitä kotona tapahtuu (esimerkki jne) vaikuttaa todella paljon.
Tässä:
"
”17-vuotias, jolle on luettu tai joka on itse lukenut paljon, osaa noin 50 000–70 000 sanaa. Sanavarasto jää noin 15 000–17 000 sanaan niillä nuorilla, joille ei ole luettu. Ero voi siis olla jopa 55 000 sanaa”
"
Eli mietitään tilannetta missä kouluun tulee kolme 7 vuoden ikäistä identtisen syntymäpäivän omaavaa poikaa.
Toisen äiti on lukenut hänelle pienenä, hän osaa lukea ja kirjoittaa kun tulee kouluun ja hänen kotonaan vanhemmat lukevat kirjoja, heille tulee ehkä sanomalehteä jne.
Toisen vanhemmat eivät ole hänelle lukeneet, laittaneet vaan TV:n eteen ja vanhemmiten konsolin eteen. Hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Hänen kotonaan isä juo ehkä olutta ja katsoo TV:tä. Vanhemmat huutavat "hiljaa" jos lapsi yrittää leikkiä tai tehdä jotain.. (ok kärjistetty esimerkki hieman)
Kolmannen vanhemmat eivät lue hänelle, hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Vanhemmat antavat hänen tehdä mitä hän nyt sitten tekeekään. Miutta eivät erityisesti kannusta lukemaan tai lue itsekään (ns. normaali perhe) poika näkee vanhempiaan illasta kun nämä tulevat väsyneinä kotiin ja tarjoavat mikron kautta ruokaa.
Kaikki pojat asuvat kuitenkin Suomessa ja oppivat lukemaan sekä kirjoittamaan.
- Ensimmäinen lukee myös vanhempana, hän omaa laajan sanavaraston, lukee myös englanninkielistä kirjallisuutta kun sitä oppii koulussa jne..
- Toinen jättää ehkä koulun kesken vaikka isä lupaakin kaksi koria kaljaa mikäli tämä pääsee 9-luokalta lävitse. Hän kuolee nuorena alkoholin ja huumeiden yhteisvaikutuksesta tai saa lapsen ja hänestä tulee samanlainen kuin vanhemmistaan.
- Kolmaskaan ei lue ja ylpeilee sillä ettei ole lukenut edes Aku Ankkaa sen jälkeen kun koulussa yläasteella viimeksi joutui jonkun kirjaesitelmän tekemään (minkä teki kuuntelemalla lyhennelmän kirjasta ja pääsi lävitse)
Tässä on myös tutkielmaa siitä miten paljon asia vaikuttaa päälle 60v elämään ja aivoihin.. ..siis ihan lukeminen:
"
Vuonna 1981 kaikista 15 vuotta täyttäneistä
suomalaisista 32 % raportoi, että oli lukenut vähintään 10 kirjaa edeltävän puolen vuoden
aikana, kun vastaava luku oli vuonna 2017 enää 13 %
+
Lukeminen itsenäisenä tekijänä suojaa kognition alenemalta
(Gallucci ym. 2013), parantaa sanavarastoa (Dylman ym. 2020; Martin-Chang ym. 2021;
24
Pratheeba & Krashen 2013; Westerlund & Lagerberg 2008), kehittää tunneälyä (Jimenez-Perez
ym. 2020; Roy-Charland ym. 2021; Xie ym. 2018), parantaa terveystottumuksia (Mak &
Fancourt 2020) ja jopa vähentää kuoleman riskiä (Bavishi ym. 2016).
"
Tässä goodreadsista vertailun vuoksi omaa statiikkaa luettujen kirjojen määrästä per vuosi (toki on hajontaa mutta kuitenkin):
Eli niin lapsissa, nuorissa kuin aikuisissakin on melkoisen suuria eroja. Mitkä vaikuttavat myös oppimiseen ja otin esimerkiksi lukemisen koska on todettu että nykyisin on jo valmistuneissa sellaisia ihmisiä jotka eivät esim. osaa tehdä CV:tä, eivät osaa lukea ja ymmärtää sanomalehteä (tarvittaisiin noin 50 000 sanan varasto että sen kunnolla osaisi sisäistää) lisäksi lukeminen parantaa esim. työmuistia, vähentää stressiä, edistää aivojen terveyttä, kehittää empatiaa ja kykyä tunnistaa & tuoda tunteita sanoiksi...