Varmaan siten, että joko se koira tai narun toisessa päässä oleva osaa siirtyä sivuun, jolloin "ansa" purkaantuu. Joten voisin varmaan lainata tuota loppua, ja todetta että käyttää sitä kelloa jos on ohittamassa, jos osaa käyttäytyä siellä julkisella tiellä.
Siinä tapauksessa kelloa pitäisi soittaa joka ikiselle vastaantulijalle, jotta purkavat mahdollisen ansansa. Ansa kun on luonteeltaan sellainen, jota ei näe.
@TheMell kirjoitti:
"Lensin melkein tangon yli ku tajusin sen 2mm paksuisen narun tien poikki ja löin jarrut pohjaan."
Tuossa vaiheessa ei todellakaan kannata hukata aikaa kellon soittamiseen, vaan jarruttaa.
Olen vain kerran kohdannut flexi-ansan. Muuten olen aina havainnut flexit koirineen, koska pidän koirista, katselen niitä ja omistan tälläkin hetkellä 15-vuotiaan pienen koiran.
Olin liikkeellä valoisaan aikaan luomupotkulaudalla. Käännyin 90 astetta vasemmalle risteävälle kevyenliikenteenväylälle. Kallioleikkaus haittasi näkyvyyttä, joten ajoin käännöksen rauhallisesti ilman potkuja noin 10 km/h. Käännöksen jälkeen näin, että noin 15 m päässä oli kännykkää räpläävä nainen rintamasuunta minua kohti. Hän oli minusta katsottuna vasemmassa reunassa, minä oikeassa reunassa ja väylä oli leveähkö, joten kohtaamisen piti olla helpoimmasta päästä.
Ehdin ottaa vain pari potkua (nopeus alle 15 km/h), kunnes tuntui kuin jokin olisi pehmeästi hidastanut lautaa. Vilkaisin äkkiä alas, enkä meinannut uskoa silmiäni nähdessäni parimillisen asfaltinharmaan flexi-narun valkoista emäputkea vasten! Hyppäsin saman tien tasajalkajarrutuksen siihen paikkaan.
Flexin toinen pää johti oikealle puolelle reilun metrin leveälle nurmikaistaleelle, jossa oli paksulti syksyn lehtiä. Lehtien seassa hyppelehti niiden värinen pieni chihuahua. Toisessa päässä oli nainen, joka ei sanonut sanaakaan. Vasta tuossa vaiheessa huomasin mustan flexi-kahvan. Kommentoin, että kannattaa kulkea samaa puolta koiran kanssa. Nainen ei vastannut mitään, joten jatkoin matkaani.
Ongelmakohdat:
-koira oli eri puolella kuin omistaja
-koira oli pieni ja maaston värinen
-lehtiä oli paksulti
-risteyksen ja kallioleikkauksen takia näin naisen vain alle viiden sekunnin ajan
-nainen ei vaikuttanut ollenkaan koiranulkoiluttajalta (ei katsonut koiran tekemisien suuntaan, vaan keskittyi kännykän räpläämiseen paikallaan
-koira ilmeisesti haisteli liikkumatta juuri nuo sekunnit, sillä en nähnyt liikettä sivusilmällä
-naru oli ohut, harmaa ja liikkumaton
Ei, en soittanut soittokelloa, koska luomupotkulaudassani ei sellaista ole. Eikä minunkaan tilanteessani olisi ollut aikaa kellon soittamiseen, koska havaitsin tilanteen vasta kun naru oli kiinni putkessa. Ne ovat eri tilanteita, joissa voi etukäteen kellolla kilauttaa, että kelaapa koira lähellesi. Niitä on sattunut lukuisia kertoja fillarin kanssa, mutta niissä ei ole ollut mitään vaarallista, koska olen nähnyt koiran touhuilut kaukaa. Näkymätön ansalanka sen sijaan voi olla kaikille osapuolille vaarallinen.
Kuvassa näkyy turkoosilla oma reittini (liilaa siinä vaiheessa kun naru on putkessa kiinni). Nainen käytti kännykkää punaisen pallon kohdalla. Chihuahua oli ruskea pienen pallon kohdalla.