Sosiaali- ja terveyspuolen työt kaikkinensa. Lähihoitajasta lääkäriin ja kaikki siltä väliltä. Lähihoitajaksi voi aikuispuolella opiskella alle kahdessa vuodessa, ja viimeistään tokan harjottelun kohdalla alkaa useimmiten satamaan keikkatyötarjouksia, mikä tekee opiskelijan arjesta aikalailla helpompaa kun liksaa on tarjolla vähän väliä. Sama pätee jos päättää lähteä jatko-opiskelemaan siitä eteenpäin.
Työnkuva on todella laaja, vanhuspuolella se voi tosiaan tarkoittaa ainaista kiirehtimistä pikku palkalla, mutta esim. vammaispuolella homma on jo paljon inhimillisempää ja useimmiten vähän siistimpää. Palkkakin useimmiten hiukan parempi, mutta jos vuorotyöt hirvittää niin kannattaa unohtaa koko ala samantien. Akkavaltaisuus voi olla sekä uhka että mahdollisuus, riippuu niin paljon millaiseen työyhteisöön päätyy.
Sairaanhoitajille ja lääkäreille on kysyntää melkein missä maailman kolkassa tahansa, ovet aukeaa työperäiseksi maahanmuuttajaksi ihan eri tavalla kuin monella muulla alalla, tienaamaankin pääsee jos niin haluaa.
LVI-puolta suosittelisin paljon pidemmin hampain. Koulutus alalle on melkein poikkeuksetta jossain naurettavan ja surkuhupaisan välimaastossa, ja vasta noin viiden vuoden työkokemuksen jälkeen alkaa ammattitaito olemaan sillä mallilla että voi hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa alan ammattilainen. Vastavalmistuneena voi olla todella hankala löytää töitä, koska tosiasiassa et osaa silloin juuri mitään.