Tietotekniikan ympäristöystävällinen elinkaarimalli

[kyynelkaasu]

Olen joskus pohtinut, kuinka paljon vahinkoa entry level -komponenttien ja -laitteistojen suoltaminen markkinoille tuottaa elinympäristöllemme. Ihmiset ostavat satasilla jotakin, joka on jo muutamien vuosien kuluttua tavaraa, josta ahkerasti kauppaamalla saisi ehkä 50€, mutta jonka edelleen myymisen vaivaa harva viitsii enää nähdä. Erityisesti halvemman pään pakettikoneet ja läppärit kärsivät tästä ilmiöstä. Sukulaiseni osti vaimolleen tällaisen koneen ja se oli käyttökelvoton jo melkein paketista otettaessa - pelkän nettiselaimen tai itunesin käyttö on odottelun ja kärsivällisyyden takana, puhumattakaan boottiajoista. Näin siitä huolimatta, että ylimääräinen ohjelmistotauhka on poistettu...

Katson kauhulla, kun tälläkin hetkellä myydään 8 GB RAM peliläppäreitä ja peruskäyttöön kaupataan Celeronia ym. kuolleena syntynyttä tietotekniikkaa. Kun meillä nyt on YK ja EU, niin eikö tälle asialle voisi tehdä mitään? Autoillakin on päästörajansa, mutta ilmeisesti tietotekniikka ei ole ongelma, vaikka se olisi SER-keräyksessä muutaman vuoden käytön jälkeen...

 

[Team_Slow]

Hyvää pohdintaa keskiviikko yönä eikä kukaan ole jaksanut vastata, mutta itsekin pohtinut usein samaa kun tykkään korjata vanhaa elektroniikkaa. Noinhan on ollut kautta aikojen ja EU:llakin kesti pitkään saada edes laturit kuriin vaikka se olisi pitänyt jo tehdä 20 vuotta aikaisemmin. Jo lapsena 2000 luvun alkupuolella ihmettelin mikä järki kun kaikkeen käy eri laturi, mutta vanhempana oppi, että bisnestä se on. Nykyään vanhempana kun noita harrastaa niin suoraan sanottuna vituttaa kuinka paljon huonolaatuista romua on maailmaan tehty. Hyvänä esimerkkinä myös ihan oman Nokiamme toimesta. Samsung kyllä pahimpana akku kikkailujensa kanssa ja lähes jokaiseen malliin kävi eri akku. Tosin nykyään vielä pahempaa kun käytännössä kaikkiin malleihin käy eri akku vaikkei olisi tarvetta.

Ei kai sitä voi muuta kuin toivoa tai joku tehdä jonkun aloitteen EU:lle, että tulisi jokin oletettu käyttöikä säädös johon olisi otettu huomioon oikeasti käyttökelpoisuus. Ei paljon lohduta jos sitä romua jota ei olisi koskaan pitänyt tehdäkään voi korjata.

 

[Corex]

Halvin paska tulee lähes aina kalliimmaksi pitkässä juoksussa, oli sitten kyseessä mikä tuote tahansa. Työkalut on klassikkoesimerkki (ruuvareista porakoneisiin yms).

Jollekin pesukoneelle tms on aika helppo määritellä käyttöikä mutta miten jonkun puhelimen tai tietokoneen riittävää suorituskykyä voi lainsäädöntöön määritellä. Kuulostaa lähes mahdottomalta tehtävältä.

 

[Tonnin Seteli]

Samsung kyllä pahimpana akku kikkailujensa kanssa ja lähes jokaiseen malliin kävi eri akku. Tosin nykyään vielä pahempaa kun käytännössä kaikkiin malleihin käy eri akku vaikkei olisi tarvetta.

Tämä on toisaalta nykyään vähemmän ongelma. Akku ei yleensä useimmilla käyttäjillä kulu huonoksi kovin nopeasti ellei nyt täyteen ladattua puhelinta säilytä auringonpaahteessa kojelaudalla pysäköidyssä autossa. Ne, jotka tekevät tätä, varmaan vuositasolla istuvat pari luuria banaaniksi ja heittävät yhden mereen, kenties neljäs lentää auton katolta moottoritielle.

Toki joku pitäisi ongelmana itsessään sitä, että esimerkiksi matkapuhelimen elinkaari on niinkin "lyhyt" kuin 2-5 vuotta. Tästä en kuitenkaan ole ihan samaa mieltä. Sitähän pitää teknisen kehityksen ohessa jo verrata siihenkin, miten tavarat kuluvat mekaanisesti ja millä todennäköisyydellä hajoavat tapaturmaisesti. Puhelin näyttää herkästi aika rujolta viisivuotiaana, jos selviää niin pitkälle.

Toisaalta minulla on tällä hetkellä melkein 20 vuotta vanhat studiomonitorit työpöydällä, eikä niistä hätäinen välttämättä näkisi että ovat vanhemmat kuin viime viikolla ostamani näyttö. Alan sian tuntia tietysti näkisi, että toinen tuote on tullut markkinoille 2024(tai 2023 tai 2025, mistä minä tiedän/muistan) ja toinen poistunut myynnistä viimeistään viime vuosikymmenellä. Eikä noissa kaiuttimissa ole edes mitään vikaa, paitsi yksi potikka alkanut hiukan rahista. Harkitsen korjaavani sen tai muut mahdolliset viat, enkä varmasti pelkän iän takia romuta näitä. Ja aika entry level -tuotehan Behringer MS40 on, mitä lie maksanut aikoinaan, tuskin kovin pitkälle toista sataa. Tässä ei siis ole käynyt täysin sikamaista halpuutusta, vaikka pidän todennäköisenä että kotelon avaaminen paljastaa jotain rumia kuumaliimavirityksiä. Ei tietysti samanlaista kuraa kuin 8 GB RAM Celeron -markettiläppärit, niitähän pitäisi verrata johonkin halvimpaan muovipurkkikajariin. Oikeastaan riittävän huonoa vertailuparia ei juurikaan enää edes kivijalassa myydä vaan sellaisen joutuu temuttamaan tai hommaamaan naistenlehden kylkiäisenä.