Tuli pelattua läpi PC:llä ja olipa kokemus kerrassaan, brutaali ja rankka mutta viihdyttävä. Etukäteen tiesin kuinka paljon pelillä on myös vihaajia, oikeastaan yllätti kun pääsin loppuun että miksi? Isoin syy on tietysti se alun kuolema, mikä ymmärrettävästi tekee pahaa ykkösosan ystäville. Mutta samalla se antaa vahvan motivaattorin pelille ja sen tapahtumille. Ja kun pelin pääsee loppuun, voi ihastella sitä kuinka hyvin koston kierre on teemana käsitelty ja hatun nosto Naughty Dogille että uskaltaa tehdä näinkin rankkoja ja tunteita herättäviä teoksia. Eli kyllähän kakkonenkin selvä klassikko on, pidän peleistä jotka aiheuttaa vahvoja tunteita, ristiriitaisiakin. Suurin osa peleistä ei kuitenkaan siihen pysty ja yleensä ollaan mustavalkoisella polulla.
Mutta oli pelissä mielestäni pari negatiivista seikkaa, nämä toki subjektiivisia asioita:
- Vihollisten määrä oli todella vaatimaton. Tarkoitan sillä ettei monen tyyppisiä monstereita ja mutaatioita ollut montaa. Ihmisiähän tässä eniten lahdattiin, eli mutantit ynm oli enemmän sivuosassa. Siksi varmaan variaatio oli mitä oli.
-Abby. Peli jaksoi näyttää väsymiseen saakka, kuinka ystävällinen ja huomaavainen hän on, sekä hänen ystävänsä. Kiittelyä, taputtelua, hassuttelua koiran kanssa ynm. Tämä tietysti oli tarkoituksellista jotta Abbyyn ja sen porukkaan saadaan tunneside mutta moneen kertaan mietin Abbylla pelaamisen aikana että vähempikin riittäisi. Tuli välillä tunne, ettei Naughty Dog luota pelaajaan tarpeeksi vaan Abbyn ja sen ystävien "sydämellisyyttä" pitää korostaa jatkuvalla syötöllä. Mutta voi olla että olen yliherkkä koko asialle vain, pelaajastahan se kiinni on miltä hahmot tuntuu. Ohjaaja Neil on tietysti ollut tietoinen että Abby on sen verran "poikkeava" naishahmo, että hänen hyviä puoliaan täytyy korostaa pelaajalle paljon.
Toisaalta, vaikka alussa Abbylla pelaaminen tuntui vastenmieliseltä, häneen tottui joten dialogi ja Abbyn persoona ärsytyksestäni huolimatta teki tehtävänsä. Ja kun lopussa tunsi sääliä hahmoja kohtaa, se oli tavallaan palkitsevaa kun ymmärsi että tässä maailmassa kaikki menettivät jotain.
Mutta erittäin kova peli kokonaisuutena. Kakkosen juonikuvio toimi minulla, ja pelitalo oli rohkea ettei tehnyt ykkösosaa uudestaan minkä moni tekisi vastaavassa tilanteessa, riskejä ottamatta. Last of us 1 ja 2 pitää kyllä jokaisen pelaajan kokea, pelimaailman klassikoita eikä suotta.
