Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kerrommeko Suomesta väärää kertomusta, kun Tuntematon sotilaskin on taas filmattu elokuvaksi?
Kertomuksen Suomesta tulisi olla kertomus siitä, mitä hankalia asioita rauhan aikana on saatu ratkaistua.
Juha Kuisma
Julkaistu: 15.8. 2:00 , Päivitetty: 15.8. 6:58
(KUVA: ANNA MATILDA VALLI / HS)
SUOMEN valtiollisen itsenäisyyden satavuotisjuhlinta on tuottanut sellaisenkin yllätyksen, että Tuntematon sotilas on filmattu kolmannen kerran elokuvaksi.
Miksi ihmeessä? Koska päällimmäisin kertomus itsenäisyydestämme on sotien historiaa.
Edellisestä laventaen: itse asiassa koko Suomi on rakenteeltaan kertomus. Minkä tahansa asian selitys on kertomus tuon asian alkuperästä ja synnystä. Kertomuksella on alku, keskikohta käänteineen ja loppu. Se etenee ajassa. Siinä on järjestys – vaikka kertoja voi dramaturgisesti rakentaa järjestyksen toiseenkin muotoon.
Kertomuksessa on uhka tai haaste, hyvän ja pahan kamppailu, sekä ratkaisu, johon kuulija kokee osallistuvansa. Kertomuksen rakenne pyrkii varmistamaan, että se jää kuulijan muistiin. Kertomuksilla jaetaan etuja, luodaan uusia arvostuksia, tehdään maailman säikeitä näkyväksi.
MUTTA kerrommeko nyt vuonna 2017 Suomesta väärää kertomusta? Jospa sodat ja sankarihaudat eivät olekaan se suurin kertomus?
Kertomus Suomesta koskee sitä, mitä hyviä asioita olemme tehneet rauhan aikana. Väinö Linnakin kertoi toisen tarinan maalaiskylän ja kansakunnan kehitystrilogiassa Täällä Pohjantähden alla. Ja molempia suuria kertomuksia edelsi yksilöpsykologinen Päämäärä, tarina kaupungissa asuvan kirjailijan synnystä.
ASKO SAATSI teki vuonna 1996 väitöskirjan siitä, mikä ratkaisee jonkin alueen kehityksen. Vastaus on äärimmäisyyteen asti pelkistettynä: se, millaisia tarinoita alueella kerrotaan. Tarinat ovat ikään kuin kehityksessä tarvittavia geenejä, kulttuurisesti itseään muuntelevia meemejä. Ne osoittavat, mitkä ovat mahdollisen rajat, miten toimien pärjää ja mikä on pitkällä aikavälillä totta.
Saatsin esimerkkejä olivat muiden muassa Ponsse, Olvi ja Normet. Kaikki ne ovat menestyviä yrityksiä, joiden elinkeinoelämän menestysteologian mukaan pitäisi sijaita jossain muualla kuin Iisalmen seudulla. Ja Genelec on uusin todiste teesin oikeellisuudesta.
KERTOMUKSEN Suomesta tulisi olla kertomus siitä, mitä hankalia asioita rauhan aikana on ratkaistu. Silloin on kysymys siitä, miten olemme kehittäneet erilaisia yhteiskunnallisia instituutioita. Alkaen ihmisoikeuksista, kansanvallasta, oikeusvaltiosta, kunnallisesta itsehallinnosta, kansakoulusta, sosiaaliturvasta tai vaikkapa jo Ruotsissa vieraasta instituutiosta, jota me kutsumme asunto-osakeyhtiöksi.
Yhtä lailla tähän kertomukseen kuuluvat valtionyhtiöt, kautta maan hajautettu yliopistolaitos, musiikkioppilaitokset, terveyskeskukset, kirjastot, Yleisradio ja jokamiehenoikeus.
KAIKISSA näissä esimerkeissä kysymys on kansalaisuuden vahvistamisesta ja jonkin julkishyödykekysymyksen taitavasta ratkaisusta.
Julkishyödyke (public good) on yhteiskunnan pysyvä ominaisuus, jota markkinavoimat eivät sellaisenaan tuota. Se on tuotettava yhteisenä valintana ja sen pysyvyys on taattava valtiollisella säädöksellä.
Tässäkin jutussa on kysymys tarinasta, jota lukijalle kerron, joten esitän ongelman kysymyksen muodossa: mikä uhkaa tätä komeaa ja moniulotteista kertomusta Suomesta?
Vastaan saman tien: se, ettemme tajua julkishyödykkeiden luonnetta.
Koska kohta joku katsoo netistä julkishyödykkeen määritelmää, varoitan ennalta. Se ensiksi ruudulle aukeava määritelmä on väärä. Se on olennaiselta osaltaan vajaa.
VAIKKA kansalaiset vielä tunteen tasolla – viimeistään itsenäisyyspäivän puheissa – tuntisivat Suomi-nimisen summaarisen julkishyödykkeen, eivät taloustieteilijät paneudu kunnolla kysymykseen todellisista julkishyödykkeistä. Primitiivisesti luotetaan, että markkinavoimat ja kilpailu ratkaisevat kaiken.
Yhteiskunta uhkaa taantua eriskunnaksi. Kysymys julkishyödykkeistä saadaan kuulostamaan jotenkin sosialistiselta teemalta, vaikka aihe on modernin kansantaloustieteen tärkein issue.
Uusin kertomus Suomesta – modernin Suomen historia – pitäisi kirjoittaa julkishyödykkeiden kautta. Kohtalomme on se, millaisia kertomuksia kerromme.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
Onko Paleface oikeasti muuttanut Laruun?Placeface vittu sekin mätisäkki esittää niin kommaria niin kommaria mutta kämppä Larussa ei ole neliöhinnaltaltaan ihan köyhien saavutettavissa Tekopyhä mulkku kuten kaikki sosialistit.
Tuossa juuri työkaveri totesi Riku Rantalan olevan Palefacen hyvä kaveri ja rantalan kuulemma esiintyvän kyseisen herran jollain musiikkivideollakin. Rantalahan nappasi noista rahoista 150K€ kaarnavene prokkikseensa
Eikös Piliface ole ns. trustfund kid?Placeface vittu sekin mätisäkki esittää niin kommaria niin kommaria mutta kämppä Larussa ei ole neliöhinnaltaltaan ihan köyhien saavutettavissa Tekopyhä mulkku kuten kaikki sosialistit.
Siellähän seOnko Paleface oikeasti muuttanut Laruun?
Siellähän se
"Lauttasaari on monella tapaa aarre. Palefacelle, eli Karri Miettiselle se on myös koti. Jaa sinäkin oma aarteesi osoitteessa http://kansallisaarteenetsinta.f..."
En sillä etteikö ihminen saisi asua missä vaan mutta turha vinkua mistään herroista ja herrojen metkuista kun itse on samaa paskaa
Ennemminkin "hyvä veli" verkostoa. Ainakin rahanjaosta päätellen.Onko suomi 100v vaan sitä parempaa, suomalaista korruptiota?
Ennemminkin "hyvä veli" verkostoa. Ainakin rahanjaosta päätellen.
Valitettavasti kaikki uskottavat kulttuurintuottajat ovat vasemmistolaisia. Jos kriteeriksi laitetaan ei-vasemmistolaisuus niin laarin pohjalta löytyy sitten Maki Kolehmaista tai Cheekiä tekemään satavuotisjuhlaa.
Mutta jos nyt kyetään hyväksymään että kansallista kulttuuria voi tuottaa poliittinenkin hahmo, niin onko itse teoksessa jotain kritisoitavaa? Tunnin pätkää ei jaksa katsoa, minuutin pätkissä lasten mölinästä ei saa mitään selvää, enkä ole seurannut mitään somekohuja, jota näemmä valemedian palkeilla tekohengitetään.
Meinaan että kun taiteilijoilta tilataan taidetta, niin mitä todennäköisemmin humanistiset ja vasemmistolaiset teemat paistavat läpi.
Jaa jaa. Eli ei mitään kovin ihmeellistä siis. Joku vähemmän tunnettu kun olisi tuon oopperan kirjoittanut, niin tuskin mitään itkuja olisi nuorisokonservatiiveilta edes kuultu.
Ja nykysuomi.com käsittääkseni on ihan puhdas valemedia ilman lainausmerkkejä. Vai eikö ole?
Valheenpaljastaja: Varoituslista valemedioista – älä luota näihin sivustoihin
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) määritelmä:
"Valemedia on mielipiteisiin perustuvaa, vastoin hyvää journalistista tapaa toimiva viestintäkanava, jota voidaan käyttää informaatiosodan välineenä. Valemedia-sana poimittiin Kotimaisten kielten keskuksen sanatietokantaan vuonna 2016. Valemedian tuottamaa ja välittämää uutiselta vaikuttavaa tekstiä kutsutaan valeuutiseksi."
Valemedia – Wikipedia
Ylen journalistista tapaa vertaisarvioidaan tiukasti julkisen sanan neuvostossa. Valemediat eivät sitoudu näihin hyvän journalistiikan sääntöihin.
Tässä nyt on vähän sama kuin tuossa oopperassa. Toki lähes kaikki toimittajat ovat vasemmistolaisia. Silti vaatii "aika" luovaa tulkintaa saada näistä ohjeista puolueelliset tai vasemmistolaiset.
Journalistin ohjeet ja liite - Journalistin ohjeet - JSN
Onko niitä sitten mielestäsi joskus sovellettu huonosti? Esimerkkejä?
Niin vähän arvelinkin.
Miksi? Paria journalistinen ohjetta rikottiin selkeästi, ja päätoimittaja myönsi heti että totta, aivan vihkoon meni ja mokaajia läksytetty. Ei varmasti tule toistumaan ja ko. paskamedian journalistinen taso nousee.
Tietääköhän edes noi paikalliset miksi noi kohteet valaistaan?
30 maata, 50 sinivalkoista kohdetta - maailma onnittelee satavuotiasta Suomea
30 maata, 50 sinivalkoista kohdetta - maailma onnittelee satavuotiasta Suomea
Maanantai 4.12.2017 klo 09.03
Innostus onnitella Suomea on kasvanut koko ajan.
Finlandia-talo sai juhlavalonsa keskiviikkona illalla, viikkoa ennen itsenäisyyspäivää. Valot ovat varta vasten asennetut ja loistavat nyt koko pimeän ajan.
Lähes 30 maata on ilmoittanut juhlistavansa satavuotiasta Suomea valaistuksella. Noin 50 ikonista kohdetta ympäri maailmaa valaistaan sinivalkoisiksi seuraavien päivien aikana.
Tietoja uusista kohteista on tullut viime hetkiin asti.
Muun muassa Kristus-patsas Rio de Janeirossa ja Niagaran putoukset Kanadassa saavat sinivalkoisen valaistuksen.
- Satavuotias Suomi on saanut vastaanottaa kuluneen juhlavuoden aikana lukuisia huomionosoituksia ja lahjoja ympäri maailman. Nyt maailmasta tulee hetkeksi sinivalkoinen. Tämä on hieno hetki suomalaisille ja Suomen ystäville, sanoo Suomi 100 -juhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen.
Yle välittää tunnelmat valaistavista kohteista televisiossa, Yle Areenassa, verkossa ja sosiaalisessa mediassa itsenäisyyspäivän aatosta alkaen.
Rooman Colosseum on yksi noin 50 kohteesta, joka valaistaan sinivalkoiseksi lähipäivinä.
Valaistavat kohteet
Alankomaat, Alkmaar - Stadskantine Alkmaar
Argentiina, Buenos Aires - Usina del Arte -kulttuurikeskus
Australia, Adelaide - Adelaide Town Hall
Australia, Brisbane - Story Bridge ja Victoria Bridge -sillat
Australia, Canberra - Telstra Tower -tv-torni, vanha parlamenttitalo (Old Parliament House), Malcolm Fraser Bridge -silta, tiede- ja teknologiakeskus Questacon (Parkes)
Australia, Hobart - Railway-liikenneympyrän suihkulähde (Railway Roundabout Fountain), Elizabeth Street Mall -ostoskeskus ja Kennedy Lane Tourism Precinct
Australia, Perth - Council House -rakennus ja Trafalgar Bridge -silta
Brasilia, Rio de Janeiro - Kristus-patsas
Bulgaria, Sofia - Kansallinen kulttuuripalatsi
Etiopia, Addis Abeba - Juudaan leijona -patsas Etiopian kansallisteatterin edustalla
Irlanti, Dublin - Dublinin pormestarin virka-asunto Mansion House
Islanti, Reykjavik - Kulttuuritalo Harpa
Iso-Britannia, Newcastle - Millenium Bridge -silta
Italia, Rooma - Colosseum
Itävalta, Wien - Riesenrad-maailmanpyörä
Kanada - Niagaran putoukset
Kazakhstan, Astana - Esil-joen ylittävät sillat, St. Regis -hotelli
Kreikka, Ateena - Hadrianuksen kaari
Kypros, Nikosia - White Walls -rakennus
Latvia, Jelgava - Rautatiesilta
Latvia, Riika - Kaupungintalon torni vanhassa keskustassa, Daugava-joen ylittävä rautatiesilta
Meksiko, México - Itsenäisyyden enkeli -monumentti (Ángel de la Independencia)
Mosambik, Maputo - Fortalezan linnoitus
Norja, Oslo - Holmenkollenin hyppyri
Portugali, Lissabon - Belémin torni (Unescon maailmanperintökohde)
Puola, Varsova - Kulttuuripalatsi
Ruotsi, Tukholma - Globen
Serbia, Belgrad - Ada-silta, Palace Albania -rakennus
Sveitsi, Montreux - Mannerheim-muistomerkki
Tsekki, Praha - Frank Gehryn suunnittelema Tanssiva talo
Ukraina, Kiova - Suomen suurlähetystörakennus
Unkari, Budapest - Elisabetin silta
Venäjä, Lumivaara - Lumivaaran kirkko
Venäjä, Moskova - Suomen suurlähetystörakennus
Venäjä, Petroskoi - Kansallinen teatteri
Venäjä, Pietari - Etnografinen museo
Viro, Tallinna - Stenbockin talo (Tallinnan hallintorakennus)
Viro, Tartto - Vanemuine-teatteri, Voitonsilta ja Kaarisilta
että suhteellisuudentaju katoaa oman ideologian varjoon.
Suomella perse pystyssä jatkuvasti, mutta eipä Saksaa (tai Ranskaa) kiinnosta meidän juhlamme kaikesta EU-perseennuolemisestamme huolimatta.
Jospa saksa ja ranska haluavat muistuttaa että suomi on eu:n osavaltio.Suomella perse pystyssä jatkuvasti, mutta eipä Saksaa (tai Ranskaa) kiinnosta meidän juhlamme kaikesta EU-perseennuolemisestamme huolimatta.
Yhdysvallat uupuu myös tuosta listasta. Voisivat esim. Vapaudenpatsaan valaista sinivalkoisin värein.
Keskustelua voisi luonnehtia: "Mitäköhän sejase maa meistä ajattelee?". Pieni ele valaista jotain kohteita mutta lopulta, mitä väliä?
Lyijykynällä vähä harmaata pyssyyn ja kasvoihin ni tuohan on valmiiksi väritetty
Huoh, no sitä tässä juuri naljaillaankin, että kun koko EU-polittiikkamme perustuu tähän "mitä ne meistä ajattelee!?!"-perseennuolentaan, mutta sit kun olisi pieni poliittisen eleen mahdollisuus näille näyttää että mitä meistä ajatellaan, niin tässä tulos tosiaan: ei mitään.
Ei ketään meistä tämä nyt oikeasti nyyhkytä että joku Saksa ei meitä muista. Aivan se ja sama. Mutta tämä ei meinaa mennä meidän rakkaiden Sipilöidemme päähän.