Suomenvenäläisyys ja venäläisen kulttuurin hyvät puolet

[Nipsu]

Minun hieman ihmetyttää, että suomenvenäläiset ovat edelleen innoissaan laittamassa lapsiaan suomalais-venäläiseen kouluun. Myös tapauksissa, joissa Suomen passi löytyy jo kolmessa sukupolvessa, eikä Venäjälle tehdä sukulaisretkiä ollenkaan. Perheitä, joissa venäjä kieli ja fanitus tuntuu olevan lähinnä oma valinta. Mikä on se venäläisen kulttuurin kova ydin, joka on niin hienoa, että se pitää saada jaettua jälkikasvulle myös Suomen maaperällä? Onko tämä jonkinlaista opportunismia, paljon puhuttuja päiväunia suur-venäjästä vai oman selustan turvaamista?

 

[draco76]

Kyseessä voi olla ihan vaan koulu ilman ihannointia. Venäjän kielestä voi olla hyötyä mutta lisänä tuolla on erilainen oppimisympäristö. Oppilaat haluavat oppia ja heiltä vaaditaan enemmän kuin lähiön kouluissa varsinkin käytöksen suhteen. Varsinkin nyt kun koulut ovat menneet alamäkeä ja osassa kouluissa on jopa vaarallista. Osalla voi olla ihan oman kulttuurin ja kielen säilyttäminen siinä missä Suomi koulut ulkomailla.

Meillä oli yksi lapsista tuolla ala-asteella ennen Venäjän sotaa mutta siirtyi toiseen painotettuun linjaan myöhemmin. Etuna oli että koulu säilyi vaikka muutti yli kuntarajan. Eikä tuo vaatinut että olisi osannut Venäjää aiemmin, kunhan oli kielipäätä. Siirtyminen ei johtunut Putinista kun siitä on jo sen verran aikaa. En itse suosi normaalikouluja pääkaupunkiseudulla vaan painotettuja linjoja taikka erikoiskouluja. Kansainväliset koulut ovat minusta hyviä vaikkakin suuri osa niistä maksaa.

 

[Varistin]

Keskustelu saattaa pian lipsahtaa otsikosta päinvastaiseen suuntaan, eikä aloituksen tekstikään nyt varsinaisesti hyviin puoliin ota kantaa. Venäjä on suuri maa, jolla on myös omalla tavallaan kunniakasta historiaa, ajalta jolloin luonnonvarat ja maa olivat pääasiallisia hyvinvoinnin lähteitä ja oli ihan normaalia paikata valtion vajeita valloittamalla niitä naapureilta. Myös kulttuurin saralla venäläisillä on merkittäviä saavutuksia, joskin näistäkin lännessä tutut osat ovat vähintäänkin vuosikymmenten takaa. Nämä ovat varmaankin monelle venäläiselle ylpeyden aiheita, mutta surullista on se, että Venäjän tuoreempi historia ei ainakaan näin länsinäkökulmasta anna paljoakaan aihetta ylpeyteen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen Venäjä on täältä katsoen lähinnä valtava läjä hukattuja mahdollisuuksia.

En tunne venäläisiä henkilökohtaisesti (tosin muutaman Neuvostoliitossa syntyneen virolaisen joiden näiden näkemys venäläisistä ei ole kovinkaan positiivinen), joten aloituksen kysymyksiin en sen paremmin osaa kommentoida.

 

[Ohramies]

Täältä saarelta (Englannista) katsoen maailmankieli suomen (saati ruotsin) opetus hampaat irvessä ei ole tuntunut kamalan hyödyllistä kun se ei ole edes kotikieli täällä syntyneille tai puhumaan oppineille lapsille. Siihen voi vaikuttaa ettei sitä pääsisi käyttämään kuin kerran vuodessa kotomaassa jos sitäkään. Jos olis vähän enemmän ekspatriaatteja tai ainakin aktiivisempia sellaisia niin homma voisi olla eri, tai jos naapurissa olisi iso suomea puhuva valtio..

Kummasti ne juuret ihmisiä kiinnostaa. Saapa nähdä jos nämäkin alkavat kysellä suomettumisesta vanhempina.