Suomenkielisten musiikkilyriikoiden suoraviivaistuminen

[munse]

Oletteko havainneet, että suomenkielisten biisien sanat ovat 2010-luvulla muuttuneet paikoin rasittavan suoraviivaisiksi? Kielikuvia käytetään säästeliäästi ja biisin tarina/viesti kerrotaan naiivin yksikäsitteisesti.

Kutsuttakoon tätä ilmiötä "wiskaroitumiseksi".

Esimerkkejä:
Arttu Wiskarin koko tuotanto
Jari Sillanpää - Sinä ansaitset kultaa
Laura Närhi - Supersankari
Antti Tuisku - Blaablaa (en kuule sanaakaan)
Vilma Alina feat. Teflon Brothers - Juha88
Sanni - Että mitähän vittua
Irina - Haluun olla yksin

En sinänsä ole kyseisten biisien tai artistien fani, mutta suomalaisen musiikkikulttuurin köyhtyminen saattaa ehkä huolestuttaa.

Edit: Väärä osasto, saanee siirtää.

 

[jultsu]

Olemme havainneet. Trendit vaihtelevat. Kohta lauletaan taas syvällisemmistä asioista.

/lanka

 

[munse]

Olemme havainneet. Trendit vaihtelevat. Kohta lauletaan taas syvällisemmistä asioista.

/lanka

Tosin suoraviivaiset lyriikat eivät välttämättä tarkoita sitä, että biisin aihe olisi pinnallinen. Syvällinen pohdiskelu voi olla suoraviivaista. Tyyliin "ajattelen, siis olen".

 

[ttm]

Tosin suoraviivaiset lyriikat eivät välttämättä tarkoita sitä, että biisin aihe olisi pinnallinen. Syvällinen pohdiskelu voi olla suoraviivaista. Tyyliin "ajattelen, siis olen".

Mm-m, toisaalta taas pinnallisesta/arkisesta aiheesta voi runoilla (mikä-nyt-onkaan-suoraviivaisen-vastakohta)isesti, esimerkiksi röökin tumppaaminen:

pimeässä pulloon kipinä kun putoaa /
se lasia hetken valaisee ja sitten sihahtaa /
etiketin taakse alas pullonpohjan märkään hämärään

Varsinaisesta aiheen kysymyksestä en osaa sanoa.

 

[gtrwll]

Olen yleensä syyttänyt tästä Anssi Kelaa.

 

[Tonnin Seteli]

Olemme havainneet. Trendit vaihtelevat. Kohta lauletaan taas syvällisemmistä asioista.

/lanka

Toki trendit vaihtelevat. Tyhmistäminen ja tyhmistyminen on pitkäaikaisempi ilmiö ja syventää tämänkin ilmiön uutta pohjaa.

 

[JCSH]

Sanni - Että mitähän vittua

Sanoisin että tuossa biisissä on ehkäpä viihdyttävimmät lyriikat mitä olen suomiartistilta kuullut pitkään aikaan. Ehkä jotku Chisun biisit pääsee samalle tasolle.

 

[munse]

Olen yleensä syyttänyt tästä Anssi Kelaa.

Niin tosiaan, ehkä Anssi aloitti tämän trendin jo 2000-luvun alussa. Toisaalta hänen lyriikoidensa simppeliys ei jostain syystä ole liiemmin minua häirinnyt. Kumma.

Oli muuten pakko poimia Laura Närhen Supersankarin ensimmäiset säkeet tähän. Kuin tokaluokkalaisen äidinkielen aineesta :

Sä istut takki päällä olkkarissa
Mä katon kun sä solmit kengännauhoja
Mä sanon, että alkaa satamaan
Sä sanot, että ihan miten vaan

 

[Unihiekkamyrsky]

Vesala laulaa muuten Nyt Kommentoin versioinnissaan:
"mitä ei saa mainita biisissä - tamppooni"

Tuohan voi tietenkin olla vain heitto, mutta entä jos taustalla onkin isompikin salaliitto? Onko levy-yhtiöillä Vesalan kaltaisille eturivin artisteille lista sanoista joita ei saa mainita?

Niin ja jos suoraviivaistuminen ärsyttää niin siirry kuuntelemaan räppiä. Esim Stepan 'Mestari' on esimerkki modernista kielenkäytöstä musiikissa. Toinen voisi olla Ghettomasan 'Silmät'

 

[kusiainen]

Ei tämä mitenkään suomalainen ilmiö ole tai edes uusi. Valtaosa listamusiikista on typerää "öh uh öh" hokemista.

 

[Tonnin Seteli]

Ei tämä mitenkään suomalainen ilmiö ole tai edes uusi. Valtaosa listamusiikista on typerää "öh uh öh" hokemista.

Suunta on kuitenkin selvä. Tätä enemmän vituttelee silti yleinen esteettinen alennustila. Helvetin halpaa renkutusta, jossa ei ole korvalle mitään. Hyvässä äänimaailmassa ei mahdollisen lyriikan vähäinen sisältö aina niin haittaa.

 

[Antti Alien]

En ole huomannut tällaista kehitystä. Lapsentasoisille tehty musiikki on aina ollut samaa tasoa. Kenties erityisen huonotasoisia esityksiä on nykyisin enemmän, mutta onneksi oikeaakin musiikkia tehdään, vaikkei sitä radiossa soitetakaan.

Tuosta suomenkielistä Emma-palkittua lyriikkaa tältä vuodelta:

Spoileri

Sarvikkokalloa kruunuksi Manalaan
Taljaa lautaksi majasta Tuonelaan
Metsästäjä oli jahtaava läpi elämänsä

Suden kuussa tai kultaisen kajossa
Valosta viis, tulenaan sydäntalvensa
Takoi ensin liekin
Sitten vei elämän
Tahtoi eläimen pään

On sota sisällään
Kauriinmetsästäjällä
Perintönä isältään
Orion taivalmerkiltään

Ja kun tähtäimeen sai kruunupään
Aseensa pois päin käänsi
Hävinneenä jo metsään mennessään

Pois päin kääntyi
Hiljenneenä metsään mennessään

Jos kotiimme polkunsa johtaisi
Siellä jahtaaja levolle löytäisi
Monelle meistä ehjemmän elämän

Vaan ei petoa erota sarvistaan
Metsästäjä ei avaudu arvistaan
Soisin ääneensä kuulla jotta ymmärtäisin
Milloin saa taival pään

 

[munse]

Artisteja haastatellessa eräs perinteinen kysymys on ollut, että mistä jokin biisi kertoo. Nykyään tuota kysymystä kuulee harvemmin, koska monen biisin kohdalla se on varsin tarpeetonta.

Edit:
Haastattelija: "Irina, mistä uusi sinkkusi 'Haluun olla yksin' kertoo?"
Irina: "No se kertoo siitä, että joskus haluaisi olla yksin. Lukee vaikka kirjaa tai mennä junalla Turkuun."

 

[Kautium]

Massatuotantokamaahan nämä ovat ja jälki on musiikillisesti ja sanoituksellisesti sen mukaista. Tekijätkin ovat taustalla usein samoja.

Henkilökohtaisesti ahdistaa eniten kuunnella mm. Ellinooran tuotantoa, jonka äärimmäisen pinnallisissa sanoituksissa ei tunnu olevan loppusointujen riimittelylläkään hirveästi merkitystä ja lisäksi sanoituksissa käytetään todella paljon kaikenlaista pissiskieltä x-päätteineen (tuux, mennääx jne.). Ja sama juttu Sannin tuotannossa kirosanoilla höystettynä, mutta voi olla että tämä on tarkoituksellista, kun huomioi kohderyhmän.

Joku mainitsi aiemmin Anssi Kelan, mutta hänen biiseissähän on usein hyvinkin oivaltava ja rimmaava tarina. Toki hieman vaihtelevasti, mutta kuitenkin.

Apulannan Lokin päällä lokki on jäänyt positiivisesti mieleen sävellyksensä lisäksi hienosti tunnelmaan sopivasta sanoituksesta, jonka tarkoitus saattaa vaihdella kuulijan mukaan.

 

[ratkakapu]

En nyt tiedä onko hirveästi menty taaksepäin siitä kun Reiman, Salmi ja Vainio sanoittivat päivätöikseen Fazer musiikille. Se, että muutama hieno sanoitus on jäänyt elämään ei poista sitä, että niistä suurin osa oli ihan yksinkertaista bulkkia.

Juicea, Martti Syrjää ja Gösta Sundqvistia pidetään syvällisten ja vertauskuvallisen sanoitusten mestareina, mutta kyllähän noiltakin on hiteiksi noussut melkoista suoraviivaista räimettä.

En koe, että suomalainen lyriikka olisi pahemmin alennustilassa tällä hetkellä. Ja suoraviivainen teksti ei aina tarkoita huonoa. Populaäärimusiikin tarkoitus ei ole olla kokoajan syvällistä ja haastavaa.

 

[munse]

Ei tämä mitenkään suomalainen ilmiö ole tai edes uusi. Valtaosa listamusiikista on typerää "öh uh öh" hokemista.

Toisaalta suomeksi laulettaessa hölmöt sanoitukset häiritsee enemmän. Kuten esimerkiksi joidenkin leffojen ja pelien nimet kuulostavat erittäin korneilta suoraan suomeksi käännettynä, vaikka englanniksi ovat ihan mukiinmeneviä.

Tosin tuollainen "öh uh öh" ärsyttää oli kieli mikä tahansa.

 

[edup]

Onhan ne juu suoraviivaistuneet. Syytän täysin Juicea ja Juha Vainiota tästä kehityksestä.

 

[Raitlin]

Musiikissa on se hyvä juttu että kaikki voi äänestää korvillaan ja kaikille löytyy kaikkea. Se että 99% radiossa soivista biiseistä on sellaista kuraa että ei vaan pysty kuuntelemaan on tietysti hieman harmillista, mutta ei millään lailla itseltä pois. Omaa jälkikasvua koittanut valistaa että muutakin musiikkia on olemassa ja ok kuunnella kuin ne listojen kärjessä ja kaikkien kavereiden kuuntelemat tähdet.

En kuitenkaan olisi huolissani tyhmentymisestä, ei ne ysärillä soineet hittibiisit sen kummempia tainneet lyriikoiltaan olla kuin tän päiväset.

 

[atomi]

melko paskaahan tuo suurinosa suomimusasta ollu 2000 luvulla, tuntuu et massatuotanto vaan kiihtyy ainenkin räppi piireissä jokajätkä haluaa levyttää, lie osaavat ees kunnon riimitystä onkuin puhetta melodianpäälle.

liee ruvettu menee myös tohon et tehään enemmän single biisejä. tulee se 5kpl sinkkuja sit joskus vuosienperästä albumi jossa 7biisiä ja 5biisä jo vuosia kuultuja sinkkuja

 

[Kautium]

melko paskaahan tuo suurinosa suomimusasta ollu 2000 luvulla, tuntuu et massatuotanto vaan kiihtyy ainenkin räppi piireissä jokajätkä haluaa levyttää, lie osaavat ees kunnon riimitystä onkuin puhetta melodianpäälle.

liee ruvettu menee myös tohon et tehään enemmän single biisejä. tulee se 5kpl sinkkuja sit joskus vuosienperästä albumi jossa 7biisiä ja 5biisä jo vuosia kuultuja sinkkuja

Eli sama juttu siis tapahtunut musiikkituotannossa, mitä on tapahtunut kirjoitetulle viestinnälle yleisesti (isot kirjaimet ja välimerkit puuttuvat, slangia käytetään väärin, oikeinkirjoitus on ala-arvoista, sanojen taivutukset puuttuvat, yhdyssanat jne.). MOT.

 

[atomi]

sillä luulis olevan vitunkaa väliä mitänmä kirjoitan kuhan asia tulee esille

 

[JCSH]

liee ruvettu menee myös tohon et tehään enemmän single biisejä. tulee se 5kpl sinkkuja sit joskus vuosienperästä albumi jossa 7biisiä ja 5biisä jo vuosia kuultuja sinkkuja

No tämähän on aika yleinen trendi ja johtuu siitä että nykyään ei enää kuunnella albumeja vaan soittolistoja. Koska valtaosa kuuntelee musiikin Spotifysta, Youtubesta, jne.

 

[JCSH]

Henkilökohtaisesti ahdistaa eniten kuunnella mm. Ellinooran tuotantoa, jonka äärimmäisen pinnallisissa sanoituksissa ei tunnu olevan loppusointujen riimittelylläkään hirveästi merkitystä ja lisäksi sanoituksissa käytetään todella paljon kaikenlaista pissiskieltä x-päätteineen (tuux, mennääx jne.). Ja sama juttu Sannin tuotannossa kirosanoilla höystettynä, mutta voi olla että tämä on tarkoituksellista, kun huomioi kohderyhmän.

Niin tämähän on vain ja ainoastaan vanha kunnon "Get off my lawn" efekti. Tiedät että alat käymään vanhaksi siinä vaiheessa kun nuorien käyttämä slangi alkaa vituttamaan.

 

[Kautium]

Niin tämähän on vain ja ainoastaan vanha kunnon "Get off my lawn" efekti. Tiedät että alat käymään vanhaksi siinä vaiheessa kun nuorien käyttämä slangi alkaa vituttamaan.

No jaa, osittain varmaan totta, mutta olen toisaalta kuullut nuorisoltakin vastaavaa kommenttia. Enkä nyt suoranaisesti tiedä vituttaako se slangi, vaan lähinnä sen käyttö kohteissa, joihin se ei sovi. Tai sitten se, jos joku kehäraakki yrittää käyttää sitä (esim. vaikka Kaija K tai mitä näitä nyt onkaan).

Ellinooran biisien kohdalla ahdistaa pikemminkin se, kun tuntuu ettei sanoittaja ole oikein ymmärtänyt mitä riimittely tarkoittaa. Tai ehkä on ymmärtänyt, mutta ei ole osannut. Neiti on itsekin sanonut tälle puolustukseksi, että "tarina on aina tärkeämpi kuin muoto". Muuten hyvä, mutta tuo kuulostaa lähinnä hätävälheelta laiskuudelle tai mielikuvituksettomuudelle. Kirjoittaisi vaikka kirjan tai haikuja, jos ei laulujen sanoitus oikein natsaa.

sillä luulis olevan vitunkaa väliä mitänmä kirjoitan kuhan asia tulee esille

No ei, mutta samalla vaivalla voisi kirjoittaa myös ymmärrettävästi, tai edes lukaista sen oman hengentuotoksen kertaalleen läpi ennen postaamista.

 

[Lallijuoppo]

Minähän en mitään tiedä, mutta tarina ainakin kertoo, että Toivo Kärki suunnilleen koulutti kaikki häneen jälkeensä tulleet. Vainia, Juice jne., joita noista lyriikoista kehutaan.

Onko Kärjen koulukunta kuolemassa?
Tosin Mariskalla on joitakin hienoja sanoituksia.

 

[lors lara]

Oletteko havainneet, että suomenkielisten biisien sanat ovat 2010-luvulla muuttuneet paikoin rasittavan suoraviivaisiksi? Kielikuvia käytetään säästeliäästi ja biisin tarina/viesti kerrotaan naiivin yksikäsitteisesti.

Kutsuttakoon tätä ilmiötä "wiskaroitumiseksi".

Esimerkkejä:
Arttu Wiskarin koko tuotanto
Jari Sillanpää - Sinä ansaitset kultaa
Laura Närhi - Supersankari
Antti Tuisku - Blaablaa (en kuule sanaakaan)
Vilma Alina feat. Teflon Brothers - Juha88
Sanni - Että mitähän vittua
Irina - Haluun olla yksin

En sinänsä ole kyseisten biisien tai artistien fani, mutta suomalaisen musiikkikulttuurin köyhtyminen saattaa ehkä huolestuttaa.

Edit: Väärä osasto, saanee siirtää.

Olemme havainneet. Trendit vaihtelevat. Kohta lauletaan taas syvällisemmistä asioista.

/lanka

YUP:n ihan ensimmäiset levyt oli sanoituksellisesti syvällisempää sisältöä kuin tää nykymusiikki.
Nyky YUP:ssa ei sitä kyllä enää ole.

 

[KeljuK]

YUP:n ihan ensimmäiset levyt oli sanoituksellisesti syvällisempää sisältöä kuin tää nykymusiikki.
Nyky YUP:ssa ei sitä kyllä enää ole.

Martikainen oli parhaimmillaan suorastaan nero. Mut mitä tulee "nyky YUP":n lyriikoihin, niin ne teki just instrumentaalilevyn. Eli joo, lyriikat ei olleet entisenlaisia.

 

[Capri]

Martikainen oli parhaimmillaan suorastaan nero. Mut mitä tulee "nyky YUP":n lyriikoihin, niin ne teki just instrumentaalilevyn. Eli joo, lyriikat ei olleet entisenlaisia.

CMX ja A.W. Yrjänä on lyrikoinut aikanaan tekstejä, joista osa voisi satiirimielessä soveltua jopa Pride -karnevaalien yhteydessä rummutettavaksi.

 

[KeljuK]

CMX ja A.W. Yrjänä on lyrikoinut aikanaan tekstejä, joista osa voisi satiirimielessä soveltua jopa Pride -karnevaalien yhteydessä rummutettavaksi.

Matti

Mutta noin vakavissaan, Yrjänä on tosiaan kanssa esimerkki suomalaisesta sanoittajasta joka seilaa lyriikoissa jossain nerouden ja tarkoituksellisen monimutkaistamisen rajamailla. Erittäin usein nerouden puolella kyllä.

Esimerkiksi "Ruoste". AW ei selittele sanojaan, mutta olen alusta asti pitänyt tuota erotarinana.