Suomalaisten surkeus

jermu1982

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
29.10.2016
Viestejä
993
Miksei Suomesta tuu ketään super hyvää? Ennen oli Nurmi, Viren jne.. ihan maailman ykkösiä. Nyt on tälläsiä bottaksia ja latvaloita yms. jotka pärjää huipulla muttei niistä oo ikään mestareiksi. Onko tää nyky sukupolvi saanut kaiken vaan liian helpolla niin sitten ei oo sitkeyttä ylittää itseänsä
 
Voi olla joo. Monokkeli päässä tietysti voisi lähtee kaivelemaan systeemitason tekijöitä, mutta sitä kautta pääsee korkeintaan jossittelemaan. Suomalaiselta katoaa voittamisen tahto kahdesta syystä:
1. kun huomataan, että voittaminen vaatii työtä, lahjakkuutta ja vielä helvetisti työtä. Lahjakkuuden merkitys on suhteellisesti vähentynyt.
2. Kannustuksen puutteesta. Suomalainen menestyskulttuuri on ihan joka elämän alalla läpeensä mätä. Menestyville ollaan kateellisia ja katkeria, ja epäonnen hetkellä paikataan omaa heikkoa itsetuntoa sylkemällä päälle. Toisaalta heikommille nauretaan. Terve itsetunto on vain niille, jotka kuuluvat tasaisen harmaaseen massaan.

Bottas on pärjännyt kohdan 1. suhteen erinomaisesti, mutta 2. on liian iso pala kenelle tahansa.
 
Viimeksi muokattu:
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mistä tuo joidenkin suomalaisten tapa sylkeä oman maan urheilijoiden päälle epäonnistumisten hetkellä oikein kumpuaa? Some toki saa asian näyttämään varmasti isommalta kuin se on ja netissä on helppo lytätä. Itse pidän kuitenkin jollain tasolla kyseisiä ihmisiä vähän yksinkertaisina tapauksina.

Esiintyyhän tuota toki ulkomaillakin, ihmisiä kun kaikki ollaan.
 
Suomessa ei sentään ole kai ketään oikeasti lynkattu, kunten jossain latinomaissa jossain potkupallo ottelussa mokanneita pahimmillaan.
 
Nurmi ja Viren ei tainneet ihan puhtailla jauhoilla pelata.

Kyllähän täältä tasasin väliajoin jotain huippu-urheilijoita putkahtaa, mutta harvemmin tosiaan mitään pitkäaikaista. Kai se on vähän kiinni resursseistakin.
 
Tässä lueteltuna muutama syy, ei missään järjestyksessä:
- Pieni kansa, liian vähän harrastajia per laji. Jos ajattelee asiaa pyramidina jonka pohjatasona on harrastajat, sen yläpuolella kilpailijat, jonka yläpuolella ns. tosissaan kilpailevat ja sen yläpuolella vielä lahjakkaat tosissaan kilpailevat, niin tuo pyramidin huippu on aika kapea.
- Liian hyvä elintaso, joka johtaa passiiviseen elämään lapsuudessa ja nuoruudessa. Motoriset kyvyt ei kehity tarpeeksi tv:n tai koneen ääressä istuessa, jotta niistä voisi jalostaa huippu-urheiluun tarvittavia ominaisuuksia.
- Jengillä on liikaa vaihtoehtoja ja koulutukseen kannustetaan (ihan syystäkin) niin vahvasti, että nuori urheilija joutuu tasapainoilemaan urheilun ja koulun/työn välillä, eikä usein voi panostaa urheiluun 100%.
- Vähän liittyen edelliseen, urheilijoita ei juuri rahallisesti tueta ennen kuin menestystä on jo tullut. Moni joutuu tekemään töitä urheilun ohella, pl. esim jääkiekko jolla pystyy Suomessakin itsensä elättämään ja jossa Suomi on ihan kohtalaisesti menestynyt
- Myös liittyen tuohon koulutus ja työ -asiaan: kynnys lähteä ulkomaille hakemaan tasokkaampaa treeniseuraa on korkea, eikä pienestä väestöpohjasta johtuen kotimaassa ole huipputason tekijöitä harjoitusvastuksiksi ja valmentajiksi kuin muutamissa lajeissa.
- Toimiva doping-valvonta
- Ei panosteta huippulahjakkuuksiin, vaan harrastustoimintaa tehdään kaikki pelaa -mentaliteetilla. Tämä on siis myös hyvä asia koko kansan tasolla, mutta huippujen täysi kehityspotentiaali jää käyttämättä.

Nämä ovat siis omia näkemyksiä asiasta, eivät kiistattomia faktoja.
 
Kommentoin paria kommenttia, koska olen eri mieltä:
- Pieni kansa, liian vähän harrastajia per laji. Jos ajattelee asiaa pyramidina jonka pohjatasona on harrastajat, sen yläpuolella kilpailijat, jonka yläpuolella ns. tosissaan kilpailevat ja sen yläpuolella vielä lahjakkaat tosissaan kilpailevat, niin tuo pyramidin huippu on aika kapea.
Tässä ketjussa nyt kait kyse oli siitä huipputasosta jossa ne parhaat aloittaa nuorina lajinsa ja urheilun yleensä.
Siirrytty sisälajeihin aika pitkälti, lapsia kuskataan parinkymmenen kilometrin päähän halliin ja lähiliikuntapaikat vähissä. Tässä sitten jää se liikunta vähiin kun seuralla on hallivuoroja peri kertaa viikossa.
- Liian hyvä elintaso, joka johtaa passiiviseen elämään lapsuudessa ja nuoruudessa. Motoriset kyvyt ei kehity tarpeeksi tv:n tai koneen ääressä istuessa, jotta niistä voisi jalostaa huippu-urheiluun tarvittavia ominaisuuksia.
Nämä ovat juuri kehnon elintason omaavien "lajeja" nämä, varakkaat kyllä yleensä urheilevat, vaan kun se urheilu tapahtuu niissä mukavissa lämpöisissä sisätiloissa varattuina aikoina niin kehnon elintason omaavia ei niissä näykään. Kaupallistunut kaikki.
- Jengillä on liikaa vaihtoehtoja ja koulutukseen kannustetaan (ihan syystäkin) niin vahvasti, että nuori urheilija joutuu tasapainoilemaan urheilun ja koulun/työn välillä, eikä usein voi panostaa urheiluun 100%.
Eivät ne toisiaan sulje lapsilla vaan enempi liikkuvat menestyvät myös koulussa ja työssä. Huiput saavat erivapauksia koulutuksessa ja heille on omia urheilulukioita jne.
- Ei panosteta huippulahjakkuuksiin, vaan harrastustoimintaa tehdään kaikki pelaa -mentaliteetilla. Tämä on siis myös hyvä asia koko kansan tasolla, mutta huippujen täysi kehityspotentiaali jää käyttämättä.
Tasokurssit auttaisi.
 
Minusta johonkin kymmenen vuotiaseen "lahjakkuuteen" ei missään nimessä kannata panostaa varsinkaan näissä huipulle vietyä kroppaa vaativissa lajeissa kuten yleisurheilu. Lapset kehittyy varsinkin fyysisesti niin eri tahtiin. Toki ei missään tasoryhmissä, jos sellaisia edes keskisuurilla paikkakunnilla on ainakaan yleisurheilun suhteen, ole mitään vikaa kuhan vaan lapsen hauskanpito ja kilpailun ilo pysyy keskiössä. Toki varmaan parhaissa piireissä tämä ymmäretään, että ei esim fysiikkaan panostaminen alle 16 vuotiaissa tuota muuta kuin rikkinäisen kropan.

Enemmin harrastaa monipuolisesti ja aktiivisesti jos intoa löytyy, kyllä se aikustuva nuori osaa murrosiän jälkeen päättää tähtääkö huippu-urheiluun ihan tosissaan.

Varmasti suurin syy huippujen vähyyteen kuten edellisissä viesteissä on mainittu on ihan vaan väestön koko. Ja kuten aiemmin myös sanottu, varsnkin yleisurheilussa doping näyttelee isoa osaa.

Minusta lahjakkuus sanelee isoimman osan eliittitason urheilijoiden menestyksestä, koska kaikki huiput treenaa kuitenkin suurinpiirtein samoja tuntimääriä eliittitasolla. Harjoituksen tehokkuudessa voi toki olla hieman enemmän eroja, mutta jos pääset siihen top kymppiin koko maailmasta, ei siinä kukaan treenaa toista paremmin ainakaan globaalisti suosituissa lajeissa.
 
Tässä ketjussa nyt kait kyse oli siitä huipputasosta jossa ne parhaat aloittaa nuorina lajinsa ja urheilun yleensä.
Siirrytty sisälajeihin aika pitkälti, lapsia kuskataan parinkymmenen kilometrin päähän halliin ja lähiliikuntapaikat vähissä. Tässä sitten jää se liikunta vähiin kun seuralla on hallivuoroja peri kertaa viikossa.
Huipputasosta nimenomaan puhuin. Se, että pystyy jossain lajissa olemaan fyysisesti huipulla edellyttää lapsuudessa monipuolista liikuntaa ja liikkumista, eikä parhaita tuloksia saavuteta pelkällä lajitreenillä. Monessa menestyvässä maassa junnutasolla tehdään myös sen kilpajoukkueen kanssa paljon muutakin kuin sitä lajia missä kilpaillaan. Esimerkiksi venäläiset painijunnut pelaa porukalla koripalloa, jalkapalloa jne. eivätkä vain paini.

Mitä tulee liikuntamahdollisuuksiin. niin näkisin päinvastoin, että Suomessa liikuntamahdollisuudet on huippuluokkaa moneen muuhun maahan verrattuna.

Nämä ovat juuri kehnon elintason omaavien "lajeja" nämä, varakkaat kyllä yleensä urheilevat, vaan kun se urheilu tapahtuu niissä mukavissa lämpöisissä sisätiloissa varattuina aikoina niin kehnon elintason omaavia ei niissä näykään. Kaupallistunut kaikki.
Jos puhutaan kansallisella tasolla liikuntatottumuksista, niin olet oikeassa. Kun puhe kuitenkin oli huippu-urheilusta niin sanoisin, että varakkaat eivät urheile huipulla (pl. urheilulla rikastuneet), varakkaat kyllä toki kuntoilevat enemmän. Ei ole käytännössä mahdollista panostaa 100% urheilu-uraan ja työuraan, ellei urheilu-ura ole se työura.

Hain tolla enemmänkin sitä, että Suomessa ei ole samanlaista kannustinta mitä monessa köyhässä maassa jossa ainoa keino päästä pois kurjuudesta on monelle urheilu, kun vanhemmilla ei ole varaa koulutukseen jne. Lisäksi köyhissä maissa liikutaan enemmän lapsena kun ei ole älypuhelimia, tabletteja, konsoleita ym.

Eivät ne toisiaan sulje lapsilla vaan enempi liikkuvat menestyvät myös koulussa ja työssä. Huiput saavat erivapauksia koulutuksessa ja heille on omia urheilulukioita jne.
Lapsilla ei, mutta siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä kun pitäisi huippu-urheilua silmällä pitäen alkaa tosissaan panostaa, on vaikea päätös jättää kouluttautumatta ja panostaa 100% urheiluun. Ja kyllä, enemmän liikkuvat menestyvät myös työelämässä, mutta nyt kyse oli tosiaan huippu-urheilusta eikä arkiliikunnasta.
 
Hei älkää synkistelkö onhan meillä aina jääkiekko :D Torilla tavataan..
 
Huipputasosta nimenomaan puhuin. Se, että pystyy jossain lajissa olemaan fyysisesti huipulla edellyttää lapsuudessa monipuolista liikuntaa ja liikkumista, eikä parhaita tuloksia saavuteta pelkällä lajitreenillä.

Mitä tulee liikuntamahdollisuuksiin. niin näkisin päinvastoin, että Suomessa liikuntamahdollisuudet on huippuluokkaa moneen muuhun maahan verrattuna.
En ole tietoinen muitten maitten mahdollisuuksista, mutta käsittääkseni Suomessa on sellainen järjestelmä jossa tuetaan keskiluokkaista urheilua kyllä hyvin, mutta ei niin että jokainen voisi urheilla. (Itse tosin olen asunut alueella jossa oli varsin hyvät mahdollisuudet kaikilla, peräti ilmaista olisi ollut, mutta noin yleisesti ajatellen. Eli useimmiten maksut ja osaksi matkat sellaisia etteivät varattomat pääse, paitsi soppalan tuilla, mutta työssäkäyvät vanhemmat ei niitä useinkaan saa.)

Enempi sitä ajattelin että se perusliikunta jää vähiin koska keskitytty noihin salitiloissa tapahtuviin joihin kuitenkin yleensä matkaa ja yleensä maksut ja yleensä tietyt ajat milloin mikäkin seura käy. Ja sitä että kaikki ulos liikkumaan, tilasta ei ole pulaa ja voi mennä milloin vain. Peruskunto kun oisi niin mikä laji tahansa toimisi, kännykän katsomista ei voi laskea urheiluksi vaikka sekin toimii kaikkialla.

Sinänsä en välitä onnistuuko Suomi saamaan yleisurheilusta mitaleita vaiko ei, mutta se peruskunto olisi hyvä olla urheilijoilla ja tuollaiset ulkolajit sitä kyllä kasvattaisi. Siitä tämä ketju varmastkin alkoi, itsekin katselin toki, mutta parempihan se olisi ollut ulkona olla liikkumassa.

Hain tolla enemmänkin sitä, että Suomessa ei ole samanlaista kannustinta mitä monessa köyhässä maassa jossa ainoa keino päästä pois kurjuudesta on monelle urheilu, kun vanhemmilla ei ole varaa koulutukseen jne. Lisäksi köyhissä maissa liikutaan enemmän lapsena kun ei ole älypuhelimia, tabletteja, konsoleita ym.
Taitaa olla kännyt niissäkin nykysin.

Lapsilla ei, mutta siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä kun pitäisi huippu-urheilua silmällä pitäen alkaa tosissaan panostaa, on vaikea päätös jättää kouluttautumatta ja panostaa 100% urheiluun. Ja kyllä, enemmän liikkuvat menestyvät myös työelämässä, mutta nyt kyse oli tosiaan huippu-urheilusta eikä arkiliikunnasta.
Tässä kyllä se maan asukasmäärä tulee vastaan, ei voi olettaa että pienestä maasta tulisi Paavo Nurmia jatkuvalla syötöllä. Silti toivoisi muutaman Virenin löytyvän yhä, ei se liikunta mistään pois olisi, jos suuret massat saataisiin liikkeelle niin lasten lihominenkin vähentyisi ja ulkoliikunta olisi varmasti enemmistölle hyväksi.
 
Eli useimmiten maksut ja osaksi matkat sellaisia etteivät varattomat pääse, paitsi soppalan tuilla, mutta työssäkäyvät vanhemmat ei niitä useinkaan saa.
Joo, pitää kyllä varmasti paikkansa. Tästä on ollut puhetta mm. jääkiekossa, että lahjakkaita junioireita jää aloittamatta/jatkamatta lajia, kun vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole enää varaa kuskata lapsia treeneihin, maksaa seuran kausimaksuja ja ostella jatkuvasti varusteita. Koskee varmasti muitakin lajeja, joissa tarvitaan jonkinlaiset puitteet harrastamiselle ja suuri määrä erilaisia (kuluvia) varusteita.

Taitaa olla kännyt niissäkin nykysin.
Tämäkin voi pitää paikkansa. Suomen kannalta ehkä hyvä jos muissakin maissa elintaso kasvaa siihen malliin, että ns. kuntopohjat on yhtä heikolla tolalla kuin Suomessa. Voidaan alkaa pärjäämään taas jossain urheilussa.

Silti toivoisi muutaman Virenin löytyvän yhä, ei se liikunta mistään pois olisi, jos suuret massat saataisiin liikkeelle niin lasten lihominenkin vähentyisi ja ulkoliikunta olisi varmasti enemmistölle hyväksi.
Liikunta ei ole mistään pois, päinvastoin. Jos taas puhutaan huippu-urheilusta, niin se taas on enemmän tai vähemmän pois oikeastaan lähes kaikesta muusta, ainakin sen aktiiviuran ajan. Ja huippu-urheilulla tässä yhteydessä tarkoitan siis maailman tasolla huippu-urheilua, kun ketjun aiheena käsittääkseni oli se, miksi suomalaiset eivät kansainvälisillä areenoilla pärjää urheilussa.

Kyllähän noita lahjakkaita yksilöitä Suomestakin varmasti löytyy, mutta yhtälössä on niin paljon muuttujia, että todennäköisyydet kansainväliseen menestykseen on aika heikot: Ensin lahjakkaan yksilön pitää olla elänyt sellaista elämää ensimmäiset elinvuotensa, että ne jo mainitut pohjat on kunnossa. Sen jälkeen löytää jotenkin tiensä tarpeeksi ajoissa sen lajin pariin, mihin lahjoja on. Vanhemmilla pitää olla resursseja mahdollistaa harrastus. Sen jälkeen pitää jaksaa harrastaa lajia vuosia ja alkaa myös kisaamaan siinä. Lisäksi pitää löytää osaava valmentaja/valmennustiimi. Tämän jälkeen on vielä uskallettava ottaa se riski, että jättää koulut käymättä, panostaa urheiluun kaikkensa ja kenties lähteä ulkomaille treenaamaan.

Kun puhutaan noin 5,5 miljoonan henkilön populaatiosta, niin mahdollisuudet, että nuo kaikki kohdat täyttyy on huomattavasti pienemmät kuin maissa, joissa on 25x tai 250x väkimäärä, kuten vaikka Venäjä tai Kiina. Lisäksi näissä kahdessa mainitussa maassa on myös huomioitu se, että huipputasolla kilpaillessa ei treenikauden doping-testaus saa olla liian ankaraa...
 
Joo, pitää kyllä varmasti paikkansa. Tästä on ollut puhetta mm. jääkiekossa, että lahjakkaita junioireita jää aloittamatta/jatkamatta lajia, kun vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole enää varaa kuskata lapsia treeneihin, maksaa seuran kausimaksuja ja ostella jatkuvasti varusteita. Koskee varmasti muitakin lajeja, joissa tarvitaan jonkinlaiset puitteet harrastamiselle ja suuri määrä erilaisia (kuluvia) varusteita.

Tämän jälkeen on vielä uskallettava ottaa se riski, että jättää koulut käymättä, panostaa urheiluun kaikkensa ja kenties lähteä ulkomaille treenaamaan.
Ei tuo käsittääkseni ole suuri riski juuri Suomessa, täällähän varsin vanhatkin käy kouluja. Eikä takuulla olisi ainakaan häpeäksi huippu-urheilijan aloittaa yliopisto vasta jokin 30v ikäisenä.
Työelämä olisi taattu silti, jos pohdit että olisit töihin jotain ottamassa, ottasitko sen jolla jo näytöt vaiko muun.
Jääkiekko kyllä ääriesimerkki mutta muissakin on ne kaikenmoiset toisella paikkakunnalla pelaamiset jne. nostamassa hintaa. Noitakin aikoinaan järjestivät ihan ilmattees matkoja, joku lähti ajaan (esim. mä kolmessa lajissa, yhteensä tosin vain neljä kertaa kun useammin ei pyydetty, kaippa mä jokin vastuullinen olin sitten mutta siihen aikaan sillä ei suurta merkitystä ollut, annoin viistoistavuotiaan kitata kaljaa vaikka paheksuinkin, kun kerran tahtoi, en toki ostanut) ja tenavat liikku ihan henkilöautoilla ilman että tarvis bussia käyttää. Nykysellään sitten valmentaja mukana, monta vanhempaa mukana jne. niin eihän se halvas tule.
 
Ei tuo käsittääkseni ole suuri riski juuri Suomessa, täällähän varsin vanhatkin käy kouluja. Eikä takuulla olisi ainakaan häpeäksi huippu-urheilijan aloittaa yliopisto vasta jokin 30v ikäisenä.
Eihän siinä mitään häpeää olekaan, mutta on se silti iso päätös siinä 18 ikävuoden nurkilla jättää kaikki muu elämä ja panostaa pelkästään urheiluun kun mitään takeita menestyksestä ei tosiaan ole. Lisäksi monelle myös taloudellisesti mahdotonta kun ei ole mitään urheiluakatemioita tai stipendejä tai vastaavia, joilla treenaamista voisi rahoittaa. Nuo urheilijoiden valtionavustuksetkin ovat Suomessa lähinnä vitsi, esim joku MM-tason urheilija saattaa saada valtiolta tukea 2000€/vuosi. Elä nyt sillä sitten.
 
Eihän siinä mitään häpeää olekaan, mutta on se silti iso päätös siinä 18 ikävuoden nurkilla jättää kaikki muu elämä ja panostaa pelkästään urheiluun kun mitään takeita menestyksestä ei tosiaan ole. Lisäksi monelle myös taloudellisesti mahdotonta kun ei ole mitään urheiluakatemioita tai stipendejä tai vastaavia, joilla treenaamista voisi rahoittaa. Nuo urheilijoiden valtionavustuksetkin ovat Suomessa lähinnä vitsi, esim joku MM-tason urheilija saattaa saada valtiolta tukea 2000€/vuosi. Elä nyt sillä sitten.

On maita jossa olympiaurheilijoille taataan uran jälkeinen työpaikka valtiolta. Suomessa liian moni heittää pyyhkeen kehään ja alkaa opiskelemaan.
 
On maita jossa olympiaurheilijoille taataan uran jälkeinen työpaikka valtiolta.
Ja myös maita, joissa urheilijat saavat valtiolta eläkkeen olympiauran jälkeen. Muistaakseni esim Kreikassa maajoukkueurheilijat ovat oikeutettuja upseerin eläkkeeseen kilpailu-uran päätyttyä.
 
On myös maita, jossa ihminen voi tehdä elantonsa jotenkin muuten, kuin omistamalla elämänsä urheilulle ja oman terveytensä uhraamiselle. Onpa todella kamalaa.

Miten penkkiurheilijat nyt selviää suomessa tämän tiedon myötä?

/s
 
Viimeksi muokattu:
On myös maita, jossa ihminen voi tehdä elantonsa jotenkin muuten, kuin omistamalla elämänsä urheilulle ja oman terveytensä uhraamiselle. Onpa todella kamalaa.

Miten penkkiurheilijat nyt selviää suomessa tämän tiedon myötä?

/s

On myös lajeja jossa terveyttä ei tarvi uhrata.
 
On myös lajeja jossa terveyttä ei tarvi uhrata.
Jos et sarkasmia ymmärtäny, nii klikkaa se tolloille tarkoitettu spoiler. Lisäksi, katso missä topikissa olet. Ei suomessa ole tarvetta väkisin urheilulla itseä elättää, ku on miljoona parempaaki vaihtoehtoa. Menikö pointti ihan hitosti ohi?

edit: imo, tän ois voinu lukita alkuunsa. Otsikko jo provoilua.
 
Viimeksi muokattu:
Kyse on siitä että suomalaiset ei käytyä dopingia.
Lahdessa suomalaiset pisteli aika mustervaa tahtia mutta jäivät dopingista kiinni, sen jälkeen on uskallus loppunut käyttämiseen ja kaikki näkee sen nyt että kuin paskoja ilman dopingia ollaan.

Kyse on siitä että puhdas urheilija ei pärjää dopatulle.
Jos haluaa pärjätä kansainvälisellä tasolla niin pitäis vaan tylysti käyttää dopingia.

Virent ja nurmet sun muut käyttivät dopingia aikoinaan, ei ne puhtaita poikia olleet.
 
Kyse on siitä että suomalaiset ei käytyä dopingia.
Lahdessa suomalaiset pisteli aika mustervaa tahtia mutta jäivät dopingista kiinni, sen jälkeen on uskallus loppunut käyttämiseen ja kaikki näkee sen nyt että kuin paskoja ilman dopingia ollaan.

Kyse on siitä että puhdas urheilija ei pärjää dopatulle.
Jos haluaa pärjätä kansainvälisellä tasolla niin pitäis vaan tylysti käyttää dopingia.

Virent ja nurmet sun muut käyttivät dopingia aikoinaan, ei ne puhtaita poikia olleet.

Lahdessa. Ymmärrätkö, että puhut.. öö, pian 2 vuosikymmentä sitten tapahtuneista asioista? Hiihdossa ollaa senki jälkee voitettu.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olen sitä mieltä että kyse on dopingista, ei mulla mitään varmaa tietoa ole, mutta en usko hetkeäkään että muut vetää puhtailla, koko ajan löytyy todisteita dopingista mutta varmuutta ei voida sanoa.

Aivan helvetin naivia uskoa että muutkin vetää puhtaalla, mutta suomen puhtauteen tällä hetkellä uskon.
 
Itse olen sitä mieltä että kyse on dopingista, ei mulla mitään varmaa tietoa ole, mutta en usko hetkeäkään että muut vetää puhtailla, koko ajan löytyy todisteita dopingista mutta varmuutta ei voida sanoa.

Eli kaikki on samalla viivalla loppujen lopuksi? Vai päätätkö fiiliksen mukaan kuka käyttää, kuka ei? Lisäksi, ei ne aineet mestaruuksia pelkästään piikittämällä tuo, paitsi ehkä piri. Sillä saatto joku partajeesuskin vetää latua ku hullu puuroa.
 
On ne samalla viivalla suomeen verrattuna, joka on tällä hetkellä puhdas, en ihmettelisi vaikka suomi ois ainut puhdas maa näissä kisoissa.

Pikäaikainen doping harjoittelu tuo massiivisen edun, jos tämmöistä ei tajua niin kannattaa melkein jättää kommentointi pois.
 
.. eli fiiliksen mukaan. Ihanasti ajattelet vain suomalaisten urheilijoiden olevan puhtaita, söpöä. Varsinki, ku ottaa huomioon historian.
 
Viimeksi muokattu:
Maailmanmestaritason huippu-urheilija vaatii ihan järjettömän määrän panostusta. Isoissa maissa on helpompaa suhteessa kun on rahaa pitää jotain opistoja ja valmennusohjelmia huipuille, köyhissä maissa taas on ihan sama vaikka panostaisi kaikkensa urheiluun. Mitäs sitten jos se urheilu-ura ei kanna tai on rahaton laji ja olet 35-vuotias kehäraakki ilman duunia, ja sinuun on silti panostettu paljon rahaa? Pitäisikö urheilun tukien avulla huipulle päässeet jotenkin sitouttaa rahoittamaan urheilua sitten jos miljooniin pääsevät käsiksi? "Tuovat positiivista näkyvyyttä Suomelle" on vähän köyhä payback.
 
- Vähän liittyen edelliseen, urheilijoita ei juuri rahallisesti tueta ennen kuin menestystä on jo tullut. Moni joutuu tekemään töitä urheilun ohella, pl. esim jääkiekko jolla pystyy Suomessakin itsensä elättämään ja jossa Suomi on ihan kohtalaisesti menestynyt

Tässä se ydinongelma on. Jos lahjakas urheilija halutaan valmentaa maailman huipulle, se vaatii täysipainoista panostusta paitsi urheilijalta itseltään myös tukijoukoilta. Yleisurheilijoiden valmennus näyttää meillä olevan talkoopohjaista: Kommentti: Yleisurheilumitalit karkaavat myös tulevaisuudessa jos huippu-urheilijoita valmennetaan vain talkoilla
"Usein valmentajat maksavat jopa bensarahoja, majoituksia, leirikustannuksia sekä ulkomaanmatkoja omasta pussistaan."

Tässäpä joku Olympiakomitean tukiohjelma:
https://www.olympiakomitea.fi/uploads/2018/11/tukipaatokset_kesalajit2019_lajeittain.pdf
Meneeköhän rahat nyt varmasti sinne, missä on parhaat mahdollisuudet menestykseen? 2,8 M€ budjetista käytetään mm. yli 750 k€ lento- ja koripalloon. Rantalentopallokin saa 70 k€. Perinteisistä menestyslajeista jousiammunta 5 k€, soutu 25 k€. Onkohan yleisurheilulle oma budjetti, kun sitä ei tässä ohjelmassa mainita ollenkaan?

- Ei panosteta huippulahjakkuuksiin, vaan harrastustoimintaa tehdään kaikki pelaa -mentaliteetilla. Tämä on siis myös hyvä asia koko kansan tasolla, mutta huippujen täysi kehityspotentiaali jää käyttämättä.
On melkein käsinkosketeltavaa, kuinka vastenmielinen ajatus yksilölajin olympiavoittajasta on julkiselle urheilurahoitukselle.
 
Minun on vähän vainea hahmottaa miksi tämmöiseen ylipäätään pitäisi käyttää yhteiskunnan rahaa? Paremmin olisi käytetty junioritoiminnassa ja elämänikäiseen liikkumiseen motivoinnissa.
 
Onhan täällä paljon eSports-tähtiä. Tyypit kilpailee maailman parhaita vastaan isoilla areenoilla ja pärjää.

Playerunknown's Battlegroundissa eniten tienaava on Sambty, sijalla 13. kaksoisveli Jembty ja 9. sijalla mxey.
Tässä ovat eniten tienanneet PUBG-pelaajat - Listan kärjessä suomalaispeluri

Dota2:n OG-tiimissä JerAx ja Topson. Kaksi vuotta sitten kun Topson tuli tiimiin OG voitti Internationalin (maailman mestaruuden) 2 kertaa peräkkäin ainoana tiiminä maailmassa. Kumpiki on nykyään miljonäärejä. theScore eSports teki kesällä ennen toista International voittoa Topsonista kymmenen minuutin videon The Greatest Underdog in Esports History.


Starcraft 2:ssa on Serral jolle 2018 on erinomainen.
 
Minun on vähän vainea hahmottaa miksi tämmöiseen ylipäätään pitäisi käyttää yhteiskunnan rahaa? Paremmin olisi käytetty junioritoiminnassa ja elämänikäiseen liikkumiseen motivoinnissa.

Miten lupaava lahjakkuus voisi sosiaali-Suomessa rahoittaa urheiluaan, jos valtio ei tue? Jos urheilija alkaa vedota yleisöön varojen keräämiseksi, tämä löytää itsensä äkkiä leivättömän pöydän ääreltä laittomasta rahankeräyksestä tuomittuna.

Itse asiassa, eihän tähän edes tarvittaisi valtion varoja: Ajankohtaista
Yli miljardi euroa vuodessa. Kyllä tuosta joku 10 M€ olisi syytä löytyä huippulahjakkuuksien valmentamiseen: esim. 12 kpl à 250 k€/v vahvimmille voittajalupauksille, 36 kpl à 100 k€/v mitalilupauksille ja 100 kpl à 34 k€/v lupaaville lahjakkuuksille. N. 50 huippua voisi keskittyä tehokkaaseen treenaamiseen täysipäiväisesti ja sata muuta vielä ainakin puolipäiväisesti.

Voisi vaikka lotota joskus, jos Veikkauksella olisi tuollainen kultamitaliohjelma.
 
Nurmi ja Viren ei tainneet ihan puhtailla jauhoilla pelata.

Kyllähän täältä tasasin väliajoin jotain huippu-urheilijoita putkahtaa, mutta harvemmin tosiaan mitään pitkäaikaista. Kai se on vähän kiinni resursseistakin.
Koetas puhua hieman faktaa josta tiedät kiitos.

A. Nurmi. Ei käyttänyt mitään dopingia. On myöntänyt laillista asioista kahvia. Laittomista aineista Nurmi on joskus kokeillut opiumia mutta se tuskin parantaa tuloksia.

Viren? Ei ole mitään todisteita siitä. Kontrolli siihen aikaan oli kyllä surkea.

Annas kun kertaan sinulle hieman joku 1920-1930 luku ei ollut doping villitys ja opi hieman kiitos.

Joku a.... juoksi alle 2h maratonin? Kai hyvä mutta kerropa kuka muu urheilija esim. Afrikasta on saanut 9 tai enemmän Olymppia kultaa nimen omaan juoksulajeista? Olymppia kultaa siis ei joku "kehno" MM kulta. Nurmi veti 9 Olymppiakultaa.
 
Minun on vähän vainea hahmottaa miksi tämmöiseen ylipäätään pitäisi käyttää yhteiskunnan rahaa?
Se on sit oma keskustelunsa, että onko huippu-urheilua ylipäätään järkeä julkisin varoin rahoittaa. Selkeää kuitenkin on, että julkinen rahoitus parantaa mahdollisuuksia menestyä huippu-urheilussa kun ei tarvitse huolehtia resursseista vaan voi keskittyä siihen huippu-urheiluun.
 
Viren? Ei ole mitään todisteita siitä. Kontrolli siihen aikaan oli kyllä surkea.
Jep. Äijä kaatuu 10000m juoksun loppupuolella, vetää kaikista ohi, tekee samalla maailmanennätyksen eikä näytä maalissa edes mitenkään väsyneeltä. Ihan pelkkää kaurapuuroa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 284
Viestejä
4 534 050
Jäsenet
74 779
Uusin jäsen
lettu555

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom