Steinerkoulu

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
623
Yritin etsiä aiheesta mutten löytänyt.

Onko kenelläkään kokemuksia? Ole käsittänyt että enemmän sellaisten luonnonlapsien jne taitelijoiden juttu tuo, mutta miten sopii matemaattisesti lahjakkaalle, tekniikasta, numeroista ja geometriasta kiinnostuneelle?

Jotenkin sellainen luova ja joustava opetustyyli voisi sopia sellaiselle jolla lievästi autismipiirteitä ja tykkää tehdä asioita omalla tavallaan. Ja jos on muita edellä saa tehdä oman osaamistason tehtäviä. Toisaalta on käsitys että tuolla luonnontieteellis/matemaattiset aineet eivät olisi järin suuressa roolissa tuolla?

Jotenkin täällä voisin kuvitella että on enemmän ei taitelijoiden tapaisia aikuisia, niin onko kokemuksia, omia tai lapsen kautta? Kouluissa tietty eroa vaikka samalla ideologialla mennään. Eikä kiitos pitkää sepostusta siitä päättömästä ideologiasta (ellei ole kokemusta) mikä ollut joskus tuon Steinerin taustalla, melko varma että opetus muuttunut siitä 50-luvulta milloin touhu alkoi.

Ainakin viime tiedän mukaan Steinerlukio pärjää hyvin vertailussa, mutta tiedä sitten onko ne kaikki käyneet Steinerkoulua peruskoulun ajan.
 
Erään tutun pari lasta on käynyt Steiner-koulussa ja kovasti olivat tyytyväisiä valintaan. Molemmilla oli oppimisvaikeuksia peruskoulussa kun heille ei oikein sopinut perinteinen koulunkäynti. En tiedä oliko heillä mitään diagnooseja taustalla, ehkä lukihäiriön ja/tai ADHD:n uskaltaisin veikata omien kokemuksien perusteella. Eivät jatkaneet lukioon, eikä varmaan olisi eväät sinne riittäneetkään. Heidän tapauksesta huomasi kuitenkin sen, että jos peruskoulu ei sovi, niin Steiner-koulu voi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Eikä sitä kannata ylenkatsoa, vaikka maine saattaakin olla vähän kyseenalainen.

Omia muksujani en kuitenkaan laittaisi Steiner-kouluun kun vaikuttaa vähän liian erikoiselta paikalta omaan makuun.

Jos se oikeasti kiinnostaa vaihtoehtona niin kannattaa käydä tutustumassa opetukseen, sillä tavalla saa varmasti parhaan kuvan kun netistä tulee helposti suuntaan tai toiseen liian värittynyt kuva.
 
Suurin ero peruskouluun taitaa olla se että se on yhtenäiskoulu eli samalla porukalla alusta loppuun. Muuten erot on kovasti kaventunut ja yo tulokset on ihan ok. Koulukohtaisia eroja tietysti löytyy joten kannattaa tutustua juuri harkittuun kouluun ja vanhempien kokemuksiin siellä. Kuten aina muutenkin.

Oma poika oli tyytyväisenä ysiin saakka steinerissa ja meni sitten eri lukioon kun halus lisää haastetta. Hyvin luistaa sielläkin. Arvelisin että 1-9 luokkien tuntimäärät ja oppimistavoitteet on annettu opetushallinnon toimesta. Oma poika nimenomaan matikka/fysiikka henkinen ja samalla tasolla oli kuin muutkin lukiota aloittaessa.

Vanhemmille on pientä puuhastelua tarjolla joten vähintäänkin pieneen yhteisöllisyyteen kannattaa varautua. Ja ehkä avara katse ei muutenkaan haittaa :D
 
Steiner-pedagogiikan pohjalla on antroposofinen elämänkatsomus. Suosittelen tutustumaan huolellisesti aiheeseen, ja jos sen jälkeen vielä harkitsee laittavansa lapsensa Steiner-kouluun, niin suosittelen perehtymään lisää.


Edit. On siis syytä tutustua taustalla oleviin vaikuttimiin.
 
Tunnen hyvin monta steiner kasvattia. Yhtenäinen juttu tuntuu olevan erityisen hyvä itsetunto, muuten ihan laidasta laitaan porukkaa.

Tuo itsetuntojuttu on oikeasti tärkeä luonteenpiirre.
 
Tunnen hyvin monta steiner kasvattia. Yhtenäinen juttu tuntuu olevan erityisen hyvä itsetunto, muuten ihan laidasta laitaan porukkaa.

Tuo itsetuntojuttu on oikeasti tärkeä luonteenpiirre.
Kyllä, se on tärkeä luonteenpiirre.

Itse satun tuntemaan monta peruskoulun käynyttä, joilla on hyvä itsetunto.
 
  • Tykkää
Reactions: drc
Tunnen hyvin monta steiner kasvattia. Yhtenäinen juttu tuntuu olevan erityisen hyvä itsetunto, muuten ihan laidasta laitaan porukkaa.

Tuo itsetuntojuttu on oikeasti tärkeä luonteenpiirre.
Tosta itsetunnosta (muun muassa) luin ja jäi mieleen. Mietin jos siellä on mahdollista tehdä enemmän omalla tavalla, niin erilaiset oppijat voivat kokea kenties enemmän onnistumisen kokemuksia. Mutta on käsitys että nykyisin tiedostetaan ihan "normikouluissakin", että on ihan ok jos Pentti piirtää siihen paperiin samaan aikaan kun kuuntelee opettajaa, kun se sillä tavoin pystyy keskittymään kuuntelemiseen. Eikä se ole mikään kannanotto opettamiseen.

Mutta toisaalta jos joku on hidas oppimaan ja se on ok ja pääsee eteenpäin koulussa, niin vaikka hyvä itsetunto niin voi olla yllätys kun menee lukioon jne opiskelemaan että mitens tää lukihäiriö tai oppimisvaikeus täällä vaikuttaakin erilailla.
 
Tunnen hyvin monta steiner kasvattia. Yhtenäinen juttu tuntuu olevan erityisen hyvä itsetunto, muuten ihan laidasta laitaan porukkaa.

Tuo itsetuntojuttu on oikeasti tärkeä luonteenpiirre.
Oon kuullut että steinerit suoriutuu intissä keskivertoa paremmin. Liittyisköhän tuo huomio jotenkin asiaan?
Olis kyllä kiva nähdä faktaa steinereiden suuntautuneisuudesta myöhemmässä elämässä, löytyykö jotain yhteistä nimittäjää.
 
Pieniä kouluja. Jos sattuu hyvä tuuri ja opettaja on taitava, sekä lapselle on eduksi tuo oppimisympäristö, niin eihän siinä sitten. Edellyttää, että vanhemmat myös ymmärtävät miten asioiden kuuluu mennä, harva ymmärtää. Jos vanhemmilla ei ole itsellä käsitystä asioista tai energiaa vahtia mitä tuolla opettajat touhuaa, niin se on sitten herran haltuun vielä enemmän kuin tavallisissa kouluissa. Osa vanhemmista on myös fanaattisia pro steiner uskovaisia, eikä mikään mahti maailmassa sovi tätä hienoa lafkaa arvostelemaan.

Sitten on tämä steinerin taustalla oleva uskomustiede,... joka kerää ympärilleen tietynlaista hörhö porukkaa.
 
Kyllä, se on tärkeä luonteenpiirre.

Itse satun tuntemaan monta peruskoulun käynyttä, joilla on hyvä itsetunto.
Vaihtelee paljon koulusta toiseen. Ero peruskoululaisiin tuossa porukassa juuri on ollut silmiinpistävää ja kokemusta on kertynyt monen eri kaupungin oppilaista. Itse harkitsin pitkään steineria omalle jälkikasvulle, mutta päädyin lopulta mielestäni parempaan valintaan. Osana päätöksenteossa oli kyllä turha pelko että tuolla lapset jäisi teknologiassa jälkeen kun leikkivät käpylehmillä eikä tableteilla. Todellisuudessa lapset saavat liian helpolla liikaa ruutuaikaa nykyään :)
 
Opettajan "hyvyys" ratkaisee karkeasti arvioiden noin 97,8% lapsen koulukokemuksesta ja siitä, mitä eväitä hän sieltä saa. Enkä tarkoita vain arvosanoja, vaan eväitä elämään. Laittaisin paljon mieluummin omat muksut mihin tahansa hihhulikouluun huippuopelle, kuin peruskouluun surkealle opelle.

Mutta kun sitä opettajan "hyvyyttä" ei yleensä voi tietää, niin päätösten taustalla on muut asiat, jolloin kannattaa ottaa huomioon minkälaista "aivopesua" koulussa tehdään. Jos ajatellaan, että kaikissa kouluissa niitä aivoja huuhdellaan, niin sitten pitänee miettiä mikä huuhtelu on omien arvojen mukaista. Ja tässäkin on tietysti koulu- ja opettajakohtaisia eroja.

Itsetuntoon vaikuttanee eniten vanhemmat, kaverit ja opettajat - ylipäätään läheiset ihmissuhteet. Vaikea mieltää, että koulun käytännöt olisi tässä ratkaisevassa asemassa.
 
Tuota opettajan roolia mietin, on tärkeä missä koulussa tahansa. Tuolla Steinerissa ilmeisesti sama opettaja lähes kaikissa aineissa koko peruskoulun ajan. Silleen aika riski jos opettajan kanssa ei kemia toimi. Toisaalta sitten unelma jos toimiikin.
 
Tuota opettajan roolia mietin, on tärkeä missä koulussa tahansa. Tuolla Steinerissa ilmeisesti sama opettaja lähes kaikissa aineissa koko peruskoulun ajan. Silleen aika riski jos opettajan kanssa ei kemia toimi. Toisaalta sitten unelma jos toimiikin.
Aikamoiselta ruletin pyörittämiseltä kuulostaa ja sitten jos käytännössä asian purkaa.

Miten hyvin yksi opettaja hallitsee kaikki aineet, niiden osa-alueet ja opettamiset, varmaan matalalilla luokka-asteilla ei merkitystä mutta siitä eteenpäin.
 
Ala-asteella opettajan haaste ei ole substanssiosaaminen, vaan lasten ihmiseksi kasvattaminen.

Edelleen kannattaisi miettiä, että minkälaisia vaikuttimia opettajilla voi olla steinerkoulussa. On mielestäni vähän naiivia ajatella, että "piiloagenda oli opetuksessa 50-luvulla, mutta ei kait sitä enää".
 
Steiner on ihan hyvä vaihtoehto jos toinen vaihtoehto olisi esim. kotikoulu. Tämä lähinnä senkin vuoksi, että kotikoulu on aika hankala konsepti toteuttaa ja siihen suhtautuminen on Suomessa aika huonoa. Steinerissa nämä yksilöt, jotka ovat joko erityisen luovia tai "vaikuttaa että olisi ADHD" voivat pärjätä paljon paremmin. Meillä oli kanssa Steinerkoulu aika lähellä toteutumista, mutta onneksi saatiin pienluokka jossa oma jälkikasvu on. Hän ei kuulemma "jaksanut keskittyä" tms. ja myönnän että varmaan on yhtä autistinen persoona kuin isänsäkin. Kuitenkin kun saatiin normaalikoulun kanssa sovittua pelisääntöjä opettajan ja reksin kanssa, hommat lähti rullaamaan paljon paremmin. Steinerin ideologia on se, joka edelleenkin siellä läsnä ja tosiaan kuten täällä mainittuna, niin osa vanhemmista on kyllä ihan tsykoja siellä.
 
Kun katsoo peruskoulun nykyistä absoluuttista alennustilaa ja kuulee kauhutarinoita siitä, mitä varsinkin PKS-kouluissa meno nykyään on (oma veli on opettaja), olen kyllä äärimmäisen vakavasti harkinnut omien lasteni laittamista steiner-kouluun. Pitäisin lähes mahdottomana, että se voisi olla ainakaan huonompi kuin tavallinen peruskoulu, jossa tuntuu että nykyään opettajien kaikki aika ja energia menee niiden muutaman "erityislapsen" kaitsemiseen, joilla ei pitäisi olla mitään asiaa tavalliseen koululuokkaan, mutta jotka siellä kuitenkin ihanien inkluusio-himmeleiden takia nykyään ovat.

Sitten päälle vielä päälle jatkuvasti kasvava maahanmuuttajalapsien osuus, jossa ei sinänsä ole muuta vikaa kuin se, että täysin epäonnistuneen kotouttamispolitiikan ansiosta heidän kielitaitonsa on monesti niin huono, että jälleen opettajan pitää käyttää aivan suhteettoman paljon aikaa ja energiaa siihen, että saa nämä lapset edes ymmärtämään opetusmateriaalin. Tämä on tietysti sitten muilta pois.

Kyllähän noissa steiner-hommissa kieltämättä aika vahva "hippiviba" edelleen on, mutta toisaalta Eputkin tiesi että hipit on rautaa.
 
Oma puoliso on Steinerin käynyt. Valittanut paljon tuota, että enemmän keskitytään juurikin lapsen osaamisiin ja vahvuuksiin, ei niinkään heikkojen osa-alueiden kehittämiseen. Peruskoulussa kuitenkin kaikki pyritään saamaan koulutuksen puolesta ns. samalle viivalle. Steinerissa ilmeisesti jos ei jossain pärjää, niin onnea vaan. Jos taas lapsi luonnostaan jossain lahjakas, niin Steinerkoulussa tuota lahjakkuutta voidaan ehkä viedä normaalia koulua paljon pidemmälle.
Nyt kun omaa jälkikasvua olisi tulossa ja tässä vaiheessa vielä täysin hypoteettisena ajatuksena heitin, että laittaisko lapsen normaaliin kouluun vai Steineriin, niin ei kuulema missään nimessä Steiner ole edes vaihtoehtona.
 
Kun katsoo peruskoulun nykyistä absoluuttista alennustilaa ja kuulee kauhutarinoita siitä, mitä varsinkin PKS-kouluissa meno nykyään on (oma veli on opettaja), olen kyllä äärimmäisen vakavasti harkinnut omien lasteni laittamista steiner-kouluun.

Voin vaan kuvitella, kuinka helvetillistä tuo meno on PK-seudulla. Sen pari kertaa mitä olen käynyt muissa asioissa koulumaailmassa piipahtamassa edellisessä työnkuvassa, ei kyllä käy kateeksi niitä opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa. Näyttäisi siellä olevan viidakon lakia ja muuta hauskaa. Vähän kuin Raision Vaisaaren koulussa, jossa kuohittu rehtori ei mahda mitään. Steinerkoulussa on myöskin vähemmän tietynlaisen etnisen vähemmistön edustajia(?), joten tunnelma siellä on varmastikin rauhallisempi.
 
Itse kävin Steinerkoulua 80-luvulla puoli vuotta ala-asteella. Vanhempani kokivat peruskoulun liian tasapäistäväksi, ja uskoivat kyseisen lahkon propagandaan vähän aikaa. Mielestäni kyseessä on uskonnollinen lahko, jonka läpäisevänä ominaisuutena ainakin tuolloin oli "new age meets Kalevala". Aamuisin palvottiin aurinkoa, opettajat olivat aivan totaalisia luonnonuskontofanaatikkoja, ruoka oli, no, vegaanista, jos kauniisti sanotaan.

Opettajilla ei tuntunut olevan mitään pedagogista osaamista, suuri osa oppilaista oli vaikeasti käytöshäiriöisiä, jotka jatkuvasti pahoinpitelivät minua välitunneilla, opettajilla ei ollut mitään kykyä puuttua moiseen käytökseen. Koululla oli avoin puuvaja, josta lapset ottivat käyttöönsä sahoja ja keppejä, joilla yritettiin lyödä toisia.

Tunneilla ei opeteltu mitään oleellista, oppikirjoja ei ollut, vaan vihkoon (joka oli tehty itse paperiarkeista ja langasta neulomalla yhteen) yritettiin piirtää jotain perunoita ja laskea niitä yhteen. Olin totaalisen onneton tuolla, koska mitään järkevää en yhtenä lukukautena oppinut ja välitunnit olivat täyttä piinaa. Onneksi joulun jälkeen ei tarvinnut tuohon kouluun enää palata, ja muutamassa viikossa kevätlukukaudella pystyin ottamaan muut kiinni peruskoulussa esim. matematiikassa. Onneksi olin jo oppinut lukemaan peruskoulussa ennen menoani Steinerkouluun, koska sitäkään ei olisi aloitettu harjoittelemaan kuin vasta neljännellä luokalla.

Ainoa hyvä muisto tuolta oli se, että retkiä tehtiin usein, ja pääsinkin käymään hienossa arboretumissa.

Edit. Ja tietenkään minkäänlaista todistusta en koulussa käymisestä saanut, vain käsinkirjoitetun runon paperiarkille, jonka oli tarkoitus kuvata koulunkäyntiäni kyseisenä lukukautena. Oli hieman vaikea vanhempien selittää seuraavassa koulussa (muutimme toiselle paikkakunnalle), missä olen ollut koko syyslukukauden.
 
Viimeksi muokattu:
Kun katsoo peruskoulun nykyistä absoluuttista alennustilaa ja kuulee kauhutarinoita siitä, mitä varsinkin PKS-kouluissa meno nykyään on (oma veli on opettaja), olen kyllä äärimmäisen vakavasti harkinnut omien lasteni laittamista steiner-kouluun. Pitäisin lähes mahdottomana, että se voisi olla ainakaan huonompi kuin tavallinen peruskoulu, jossa tuntuu että nykyään opettajien kaikki aika ja energia menee niiden muutaman "erityislapsen" kaitsemiseen, joilla ei pitäisi olla mitään asiaa tavalliseen koululuokkaan, mutta jotka siellä kuitenkin ihanien inkluusio-himmeleiden takia nykyään ovat.

Sitten päälle vielä päälle jatkuvasti kasvava maahanmuuttajalapsien osuus, jossa ei sinänsä ole muuta vikaa kuin se, että täysin epäonnistuneen kotouttamispolitiikan ansiosta heidän kielitaitonsa on monesti niin huono, että jälleen opettajan pitää käyttää aivan suhteettoman paljon aikaa ja energiaa siihen, että saa nämä lapset edes ymmärtämään opetusmateriaalin. Tämä on tietysti sitten muilta pois.

Kyllähän noissa steiner-hommissa kieltämättä aika vahva "hippiviba" edelleen on, mutta toisaalta Eputkin tiesi että hipit on rautaa.

Steiner koulun ongelma ainakin aikanaan oli se, että sinne myös valikoitui näitä käytöshäiriöisiä oppilaita, joiden käsittelyyn sen Steinerin opit eivät sitten soveltuneet milläänlailla.
 
Opettajilla ei tuntunut olevan mitään pedagogista osaamista, suuri osa oppilaista oli vaikeasti käytöshäiriöisiä, jotka jatkuvasti pahoinpitelivät minua välitunneilla, opettajilla ei ollut mitään kykyä puuttua moiseen käytökseen. Koululla oli avoin puuvaja, josta lapset ottivat käyttöönsä sahoja ja keppejä, joilla yritettiin lyödä toisia.

Kävimme tästä aikanaan hyvää keskustelua töissä. Minulle jäi erityisesti mieleen juuri tähän liittyen se, että kiusaamiseen ei puututa/puututtu, koska se nähdään/nähtiin vanhojen sielujen riitelemisenä. Toisena asiana jossain keskustelussa joku mainitsi, että ainakin joskus siellä opetettiin että vedellä on muisti. Lähteitä näille kummallekaan ei minulla kuitenkaan ole.

Ystäväpariskunta kävi tutustuttamassa lapsensa paikalliseen Steineriin ja pohtivat vakavissaan ks. lahkoa päiväkoti-koulu akselille mukuloilleen, onneksi kaivelin esimerkkejä siitä millaisia häiriköitä sieltä omassa nuoruudessani tuli ja kaivoin Steinerin filosofioita tarkemmin netistä esiin. Ainakin toistaiseksi pitävät mukulansa normaalissa päiväkodissa.
 
Steiner koulun ongelma ainakin aikanaan oli se, että sinne myös valikoitui näitä käytöshäiriöisiä oppilaita, joiden käsittelyyn sen Steinerin opit eivät sitten soveltuneet milläänlailla.

Näin se oli, ja myös opettajien taso oli hyvin vaihteleva. 80-luvun Steinerkoulussa ei ollut mitään todellisia pätevyysvaatimuksia opettajille koska se toimi käytännössä yksityiskouluna.

Kävin siis itse 80-luvulla Steinerkoulua ja minulla oli hyvä tuuri, opettaja oli hyvä. Luokalla oli hyvä luokkahenki ja siitä on todella kivoja muistoja. Opin kai myös jotain, koska jatkoin yläasteelta IB-lukioon ja sen jälkeen tein maisteritutkinnon. Parhaista koulukavereistani toisesta tuli opettaja ja toisesta juristi.

Kun omat lapset oli tuli kouluikään, kävin paikallisessa Steinerissa tutustumassa sekä kouluun että opettajaan. Päädyin kuitenkin laittamaan lapset tavalliseen kouluun. Paljon on siis juuri kiinni opettajasta ja koulusta, ihan kuin normaalissakin koulussa.
 
Kävimme tästä aikanaan hyvää keskustelua töissä. Minulle jäi erityisesti mieleen juuri tähän liittyen se, että kiusaamiseen ei puututa/puututtu, koska se nähdään/nähtiin vanhojen sielujen riitelemisenä. Toisena asiana jossain keskustelussa joku mainitsi, että ainakin joskus siellä opetettiin että vedellä on muisti. Lähteitä näille kummallekaan ei minulla kuitenkaan ole.

Nämä on molemmat asioita joita varmaan on jossain määrin tapahtunut. Meillä oli ihan normaalit jälki-istunnot ja puhuttelut kiusaamistapauksissa, ja hyvä luokkahenki pitä hommaa muutenkin paketissa.

Näitä erikoishippeilyjä oli vaihtelevasti ja nekin olivat kytköksissä opettajaan, missään opetussuunnitelmassa sellaisia ei ole eikä ne siten ole missään keskeisessä roolissa opetuksessa. Minulla on itselläkin muistikuva tästä "veden muistin" asiasta. Me käytiin sellaisella hippien maatilalla, jossa niitä kasveja hoidettiin ikäänkuin homeopatian keinoin. Sekoitettiin joku mikrogramma jotain valtavaan ämpäriin ja siitä tuli sitten sitä kasvinhoitolientä. Siis ihan puhtaasti homeopatiaahan se oli. Ei sitä toivottavasti kukaan vakavissaan ottanut, eikä tuollaista missään tunneilla opetettu. Jotenkin kuitenkin tuollaiselle maatilalle päädyttiin, eli jonkun opettajan kiinnostuksestahan se tuli. Tällaista se varmaan on vieläkin, eli sen normaalin opetuksen ympärillä on näitä jollain tavalla erikoisia teemoja. Jollain vanhemmalla menee tällaisesta tietysti herne nenään.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä on molemmat asioita joista varmaan on jossain määrin tapahtunut. Meillä oli ihan normaalin jälki-istunnot ja puhuttelut kiusaamistapauksissa, ja hyvä luokkahenki pitä hommaa muutenkin paketissa.

Näitä erikoishippeilyjä oli vaihtelevasti ja nekin olivat kytköksissä opettajaan, missään opetussuunnitelmassa sellaisia ei ole eikä ne siten ole missään keskeisessä roolissa opetuksessa. Minulla on itselläkin muistikuva tästä "veden muistin" asiasta. Me käytiin sellaisella hippien maatilalla, jossa niitä kasveja hoidettiin ikäänkuin homeopatian keinoin. Sekoitettiin joku mikrogramma jotain valtavaan ämpäriin ja siitä tuli sitten sitä kasvinhoitolientä. Siis ihan puhtaasti homeopatiaahan se oli. Ei sitä toivottavasti kukaan vakavissaan ottanut, eikä tuollaista missään tunneilla opetettu. Jotenkin kuitenkin tuollaiselle maatilalle päädyttiin, eli jonkun opettajan kiinnostuksestahan se tuli. Tällaista se varmaan on vieläkin, eli sen normaalin opetuksen ympärillä on näitä jollain tavalla erikoisia teemoja. Jollain vanhemmalla menee tällaisesta tietysti herne nenään.
Itse en noin lähtökohtaisesti näe sitä ongelmaa, että tutustutaan erillaisiin ihmisiin ja erillaiseen tapaan nähdä asioita, sekä opitaan kunnioittamaan tätä. Enemmänkin toivottavaa ja tätä pitäisi olla myös enemmän. Kaiken ei tarvitse olla aina kovaan tieteeseen perustuvaa.
Tottakai se on eriasia kun opetetaan asioita.
 
Nämä on molemmat asioita joista varmaan on jossain määrin tapahtunut. Meillä oli ihan normaalin jälki-istunnot ja puhuttelut kiusaamistapauksissa, ja hyvä luokkahenki pitä hommaa muutenkin paketissa.

Näitä erikoishippeilyjä oli vaihtelevasti ja nekin olivat kytköksissä opettajaan, missään opetussuunnitelmassa sellaisia ei ole eikä ne siten ole missään keskeisessä roolissa opetuksessa. Minulla on itselläkin muistikuva tästä "veden muistin" asiasta. Me käytiin sellaisella hippien maatilalla, jossa niitä kasveja hoidettiin ikäänkuin homeopatian keinoin. Sekoitettiin joku mikrogramma jotain valtavaan ämpäriin ja siitä tuli sitten sitä kasvinhoitolientä. Siis ihan puhtaasti homeopatiaahan se oli. Ei sitä toivottavasti kukaan vakavissaan ottanut, eikä tuollaista missään tunneilla opetettu. Jotenkin kuitenkin tuollaiselle maatilalle päädyttiin, eli jonkun opettajan kiinnostuksestahan se tuli. Tällaista se varmaan on vieläkin, eli sen normaalin opetuksen ympärillä on näitä jollain tavalla erikoisia teemoja. Jollain vanhemmalla menee tällaisesta tietysti herne nenään.
Hyvä kertomus. Tuskin monikaan vanhempi vetää palkoa nenään yhdestä hihhuliopetuksesta. Tuollaisesta kuitenkin herää epäilys, että jos opettaja on niin kuutamolla, että uskoo homeopatiaan, niin mitäs muuta roskaa se lapsille syöttää.

Toki, ihan "täyspäinenkin" ope voi syöttää vaikka mitä roskaa, kuten aiemmin sanottua, ihan tuuripeliä minkälainen ope, koulu, ryhmä, sattuu. Oddsit on vaan tieten erilaiset koulun mukaan.
 
Itse en noin lähtökohtaisesti näe sitä ongelmaa, että tutustutaan erillaisiin ihmisiin ja erillaiseen tapaan nähdä asioita, sekä opitaan kunnioittamaan tätä. Enemmänkin toivottavaa ja tätä pitäisi olla myös enemmän. Kaiken ei tarvitse olla aina kovaan tieteeseen perustuvaa.
Tottakai se on eriasia kun opetetaan asioita.

Minkä takia näitä asioita ei voi opettaa kertomalla jotenkin näin: "Jotkut tekevät näin. Muistakaa kunnioittaa ihmisten vapautta uskoa asioita mutta muistakaa myös olla kriittisiä ja tarkastella asioita eri tavoin ja avoimin mielin"?

Käy vaan mielessä että koulu jossa raahataan oppilaita homeopaattien, kristalliparantajien ym. luokse, ei välttämättä muista painottaa että kovin moni tiedeyhteisössä ei ole sitä mieltä että yksi tippa öljyä uimahallin altaan kokoisessa vesimäärässä ei tee siitä vedestä parantavaa.

Edit: jäi vielä sanomatta että mitä enemmän porukkaa uskoo kaikenmaailman huuhaajuttuihin aiheuttaa sen että sitä enemmän meillä potentiaalisesti on ihmisiä jotka ei hakeudu kunnon hoitoon tai hanki lapsilleen kunnon hoitoa kun heidän mielestään syövän voi parantaa eteerisillä öljyillä. Eli ei uskomustieteiden tuputtaminen lapsille ole mikään pelkkä olankohautuksella sivuutettava seikka.
 
Minkä takia näitä asioita ei voi opettaa kertomalla jotenkin näin: "Jotkut tekevät näin. Muistakaa kunnioittaa ihmisten vapautta uskoa asioita mutta muistakaa myös olla kriittisiä ja tarkastella asioita eri tavoin ja avoimin mielin"?

Käy vaan mielessä että koulu jossa raahataan oppilaita homeopaattien, kristalliparantajien ym. luokse, ei välttämättä muista painottaa että kovin moni tiedeyhteisössä ei ole sitä mieltä että yksi tippa öljyä uimahallin altaan kokoisessa vesimäärässä ei tee siitä vedestä parantavaa.

Edit: jäi vielä sanomatta että mitä enemmän porukkaa uskoo kaikenmaailman huuhaajuttuihin aiheuttaa sen että sitä enemmän meillä potentiaalisesti on ihmisiä jotka ei hakeudu kunnon hoitoon tai hanki lapsilleen kunnon hoitoa kun heidän mielestään syövän voi parantaa eteerisillä öljyillä. Eli ei uskomustieteiden tuputtaminen lapsille ole mikään pelkkä olankohautuksella sivuutettava seikka.
Eipä ollut moista menoa poikani koulussa. Eli ei kuulu opetukseen. Päinvastoin, luokanopettaja ihannoi kriittistä ajattelua ja oli hyvin ajan tasalla ja yleissivistys kunnossa.

Sen olen huomannut että varsinkin Eiran steiner koulu vetää puoleensa luovan alan vanhempia. En tiedä tarkalleen syytä mutta tuskin adhd tai autismi selittää sitä. Tai homeopatia. Pikku kyläkouluissa varmaankin sitten eri motiivit.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 703
Viestejä
4 544 706
Jäsenet
74 833
Uusin jäsen
Kanadanhanhi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom