En ole harkinnut eettisistä syistä, mutta terveyssyistä kylläkin. Eli sipsikaljavegaanius ei ole vastaus minulle, mutta mitä hittoa sitä sitten söisi? Olen havainnut nimittäin todeksi sen vittumaisen asian, että mitä terveellisempää ruokaa, sitä paskemman makuista se on. Tämä on se terveellisen ruokavalion probleema mistä avauduin murossa eikä siihen probleemaan löytynyt tyydyttävää ratkaisua. Vaihtoehdot ovat käytännössä siis nämä:
1. Herkullista ruokaa joka päivä ja ennenaikainen kuolema johonkin syöpään tms.
2. Paskan makuista ruokaa joka päivä ja pitkä, mutta vittumainen elämä (koska paskan makuinen ruoka).
Toki on sitten näitä tyyppejä, jotka kirkkain silmin väittävät, että porkkana ja parsakaali maistuvat taivaalliselta mutta kun minusta ei maistu. Eikä auta totuttelu. Syön porkkanaa säännöllisesti koska se on kuulemma terveellistä mutta paskalta se maistuu aina vaan.
Ja sitten jotkut kehtaavat väittää että se on asennekysymys. Että jos asenne on se että porkkana maistuu paskalta niin muka sen takia se maistuu paskalta. Mutta ei se niin mene. Voin todistaa sen teille, katsokaa vaikka:
Nyt minä päätän, että porkkana on maailman parhaimman makuista ruokaa ja otan sen asenteen, että porkkana nyt kertakaikkiaan on herkkujen herkkua. Noniin. Otin käteeni porkkanan ja pesin sen. Nyt rouskutan sitä sillä asenteella että tämä se vasta on hyvää voi pojat jos vaan tietäisitte miten hyvää tämä on niin ette muuta söisikään kuin porkkanaa. Mutta arvatkaapa miten kävi? Lopputulema oli se, että oikeasti se porkkana maistui ihan yhtä paskalta kuin aina ennenkin. Asenteeni oli erinomaisen positiivinen, mutta SILTI porkkana maistui paskalta. Miten se on mahdollista jos se kerran on vain asennekysymys? Aivan: se ei ole asennekysymys. Paska on paskaa, elämä on elämää ja paras huume on parasta huumetta.
Näin se on, minä olen oikeassa joten pulinat pois.
Siinä jäi kebabit kakkoseksi. Mites tuollaista pystyisi tekemään kotona?
