En ole perintätoimistodroidi, tosin niissä hommissa joskus ollut (ja kyllä niissä käydään ihan lakia läpi juuri sekin takia että kiistoja on paljon jossa vaiheessa syytä tietää mikä on sen tilanteen SOP ja eskalointipolku). Tuossa tekstissä vaan on taas niin minimalisoituna koko ketju. YK:lle kun kirjoittaa niin pitää laatia tarkkaan a-z polku koska ihmisiltä selvästi puuttuu kyky katsoa mihin vastataan ja mikä on kokonaisuus ilman että pitää kertoa myös perinnän historia vastauksen laajuuden riittävyydeksi.
Kerrotko miten jos suullisesti kiistetään saadaan edes velallisen näkemys asiasta? Suomessa on kuitenkin sellainen hieno asia kuin minä en voi muotoilla sanomisiasi puolestasi.
Lisäksi puheluita ei nauhoita läheskään kaikkialla. Kun/jos kerta kiistetään ja jos tuosta tulisi riita tapaus toimeksiantajan ja velallisen välillä niin mistä saadaan näkökulmat? Mitne toimitaan jos kyseessä on esim. rikos jossa nimissäsi on ostettu paskaa? Tässä tapauksessa perintä ei voi tehdä resim. rikosilmoitusta puolestasi joka on aika must. Järjestlemissä on kyllä merkinnät ja lyhennelmät, mutta velalliselta on itseltään tultava kiisto (oli se sitten C-kasetilla tai vessapaperilla).
Ethän sinäkään voi vaan ilmoittaa "aiheeton lasku, en vittu maksa" ja olettaa että homma on sillä selvä ja toisessa päässä lähdetään homma selvittämään.

Velkojan todistustaakasta ei ole missään vaiheessa ollut kyse vaan siitä kun idiootit ilmoittaa juuri tyyliin "haista vittu en maksa koska xyz" ja mitä siitä seuraa. Jos selvä kiisto niin tottakai silloin selvitetään - tässäkin ongelmana kun ihmiskunnan pohjasakka heräää noin 3 vuoden päästä kun ensimmäinen perintäkirje on tullut (
huom. ajallinen määre vain heitto koska tiedän autistien ottavan siihen kantaa seuraavaksi),
Kuten itsekin tuossa vihjasit, perintätoimisto on vain välikäsi velallisen ja toimeksiantajan välillä ellei perintätoimisto osta laskuja. Ja kyllä ne on järjestelmissä edelleen selvityksen aikana mutta aktiivisesti kirjeitä ei esim. lähetä.
Huomioi myös että hyvä perintätapa ja laki on myös kaksi eri asiaa. Kuluttaja-asiamiehen rooli on suosittelija, ei lainsäätäjä (vaikka usein kuluttaja-asiamiehen suosituksiin suostutaan).
Itselläni tässä asiassa ei ole mitään muuta intressia kuin ihailla ihmiskunnan idiotismia ja velallisten suoranaista typeryyttä kun kuvittelevat olevansa lain porsaanreikien mukaan suunnitellun systeemin yläpuolella. Jatkakaa.