- Liittynyt
- 07.02.2017
- Viestejä
- 2 725
Onko saamelaisaiheille olemassa omaa ketjua? Haulla en löytänyt ja kernaasti tämän voi liittää jatkeeksi, jos sellainen löytyy.
Asia ei ole itselleni erityisen läheinen, mutta kun se toistuu mediassa muutaman kerran vuodessa ja kaikenlainen syyllistely vituttaa jo ihan perustasolta lähtien. Tänään Suomen anteeksipyyntöä kaipaili pääministeri Orpo. Muutamia saamelaisia tunnen ja minusta näyttää siltä, että äänessä on jatkuvasti vain kourallinen "valittuja edustajia", jotka ovat onnistuneet brändäämään koko kansanryhmän pelkän vastakkainasettelun, loukkaantumisen ja vaatimusten kautta. Ainakaan tuntemani tyypit eivät kerjää anteeksiantoa.
Vaikka joukossa on varmasti asiaakin, suuren yleisön silmissä toiminta näyttäytyy nykyään lähinnä ammattimaisena mielensäpahoittamisena. Strategiana tuntuu olevan, että kaikesta vedetään herne nenään. Ainakin seuraavat tapaukset viime ajoilta ovat jääneet itselleni mieleen:
-Absurdi portinvartiointi: Porojen kanssa ei saa enää edes poserata ilman syytöksiä "yleistämisestä" (case Katariina Souri).
-Kulttuurinen omiminen: Kansallispuvun tai sen elementtien näkyminen väärässä paikassa on automaattinen rikos (matkamuistokrääsät jotka ei olleet saamelaisten itse tekemiä, leffat joissa pukua käytti näyttelijä jnejne).
-Retroaktiivinen anteeksipyyntely: Nyt vaaditaan jo kansallista katumusharjoitusta vuosikymmenien takaisista asioista – Petelius aneli anteeksiantoa Pulttibois-sketseistään (taisi tehdä saman manneillekin).
Sanoisin, että jatkuva uhriutuminen ja anteeksipyyntöjen vaatiminen on kääntynyt itseään vastaan. Mitä tällä oikein kuvitellaan saavutettavan? Nyt saamelaiset näyttäytyvät herkkähipiäisenä sakkina, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä ilman pelkoa rasismileimasta.
Surullisinta on se, että tämä "kulttuurisota" vie kaiken hapen oikeilta asioilta. Asiallinen keskustelu poronhoidon tulevaisuudesta, kalastusoikeuksista tai kaivostoiminnan vaikutuksista jää täysin tämän mediahakuisen kiukuttelun varjoon.
Asia ei ole itselleni erityisen läheinen, mutta kun se toistuu mediassa muutaman kerran vuodessa ja kaikenlainen syyllistely vituttaa jo ihan perustasolta lähtien. Tänään Suomen anteeksipyyntöä kaipaili pääministeri Orpo. Muutamia saamelaisia tunnen ja minusta näyttää siltä, että äänessä on jatkuvasti vain kourallinen "valittuja edustajia", jotka ovat onnistuneet brändäämään koko kansanryhmän pelkän vastakkainasettelun, loukkaantumisen ja vaatimusten kautta. Ainakaan tuntemani tyypit eivät kerjää anteeksiantoa.
Vaikka joukossa on varmasti asiaakin, suuren yleisön silmissä toiminta näyttäytyy nykyään lähinnä ammattimaisena mielensäpahoittamisena. Strategiana tuntuu olevan, että kaikesta vedetään herne nenään. Ainakin seuraavat tapaukset viime ajoilta ovat jääneet itselleni mieleen:
-Absurdi portinvartiointi: Porojen kanssa ei saa enää edes poserata ilman syytöksiä "yleistämisestä" (case Katariina Souri).
-Kulttuurinen omiminen: Kansallispuvun tai sen elementtien näkyminen väärässä paikassa on automaattinen rikos (matkamuistokrääsät jotka ei olleet saamelaisten itse tekemiä, leffat joissa pukua käytti näyttelijä jnejne).
-Retroaktiivinen anteeksipyyntely: Nyt vaaditaan jo kansallista katumusharjoitusta vuosikymmenien takaisista asioista – Petelius aneli anteeksiantoa Pulttibois-sketseistään (taisi tehdä saman manneillekin).
Sanoisin, että jatkuva uhriutuminen ja anteeksipyyntöjen vaatiminen on kääntynyt itseään vastaan. Mitä tällä oikein kuvitellaan saavutettavan? Nyt saamelaiset näyttäytyvät herkkähipiäisenä sakkina, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä ilman pelkoa rasismileimasta.
Surullisinta on se, että tämä "kulttuurisota" vie kaiken hapen oikeilta asioilta. Asiallinen keskustelu poronhoidon tulevaisuudesta, kalastusoikeuksista tai kaivostoiminnan vaikutuksista jää täysin tämän mediahakuisen kiukuttelun varjoon.