Akateemisuudesta pääset eroon heti kun saat ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan. Sinuna sinnittelisin vielä kun kuitenkin noin paljon on jo suoritettu. Opinnot ja työelämä ovat kovin erilaisia.
Itsellä on melkeinpä toisenlaiset fiilikset: työelämässä on hitusen liikaa mutkien suoraksi vetämistä yliopistoon verrattuna. Välillä kaipaa tieteellisempää otetta.
- Liittynyt
- 20.03.2017
- Viestejä
- 1 521
Akateemisuudesta pääset eroon heti kun saat ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan. Sinuna sinnittelisin vielä kun kuitenkin noin paljon on jo suoritettu. Opinnot ja työelämä ovat kovin erilaisia.
Itsellä on melkeinpä toisenlaiset fiilikset: työelämässä on hitusen liikaa mutkien suoraksi vetämistä yliopistoon verrattuna. Välillä kaipaa tieteellisempää otetta.
Itselle pelkästään kandin tekeminen tuntui tuskalliselta ja se on vieläkin johtopäätösten ja tiivistelmän osalta kesken. Jotenkin puuttuu kaikki suunnitelmallisuus itseltä ja opinnoista kiinni saaminen. Ikääkin on jo sen 26-vuotta ja pientä kriisiä puskee tämän kanssa hommat eivät sitten vain tunnu kiinnostavan ollenkaan.
Muistatko armeija-aikana ihmetelleesi muutamia tapauksia todeten, ettet siihen astisen elämäsi aikana ollut missään törmännyt niin outoihin ja vähä-älyisiin ihmisiin? Mietitkö mistä nuo ovat tulleet ja armeijan jälkeen ihmetellyt mihin ne ovat jälleen kadonneet?
Ne odottaa sua työkaveriksi niissä ammateissa mihin ei tarvi mitään koulutusta.
Leikkimielinen kauhukuvien maalailu sikseen kannattaa miettiä onko ala kokonaan väärä, eikä kiinnosta ollenkaan, vai onko niin että ala periaatteessa kiinnoistaisi edelleen, mutta sellaista tiettyä omaa juttua alan sisältä ei vielä ole löytynyt. Vaikka olisi varma ettei ollenkaan kiinnosta niin fiksuahan se olisi silti jatkaa ja samalla miettiä mitä oikeasti haluaa lähteä tekemään. Se oma juttu voi yllättäen kuitenkin löytyä siltä alalta mitä on opiskellut, vaikka ei ole vielä pitänyt sitä realistisena vaihtoehtona.
Itse lopetin kaksi saman alan tutkintoa kesken, kunnes lopulta kolmannesta tuli tutkinto. Hieman edellisiä linjoja sivuava tutkinto, mutta nyt pienen mutkan kautta tekemässä enemmän kahden ensimmäisen koulutuslinjan alaa olevaa työtä ja pidän työstäni
Ne odottaa sua työkaveriksi niissä ammateissa mihin ei tarvi mitään koulutusta.
Leikkimielinen kauhukuvien maalailu sikseen
kannattaa miettiä onko ala kokonaan väärä, eikä kiinnosta ollenkaan, vai onko niin että ala periaatteessa kiinnoistaisi edelleen, mutta sellaista tiettyä omaa juttua alan sisältä ei vielä ole löytynyt. Vaikka olisi varma ettei ollenkaan kiinnosta niin fiksuahan se olisi silti jatkaa ja samalla miettiä mitä oikeasti haluaa lähteä tekemään. Se oma juttu voi yllättäen kuitenkin löytyä siltä alalta mitä on opiskellut, vaikka ei ole vielä pitänyt sitä realistisena vaihtoehtona.Itse lopetin kaksi saman alan tutkintoa kesken, kunnes lopulta kolmannesta tuli tutkinto. Hieman edellisiä linjoja sivuava tutkinto, mutta nyt pienen mutkan kautta tekemässä enemmän kahden ensimmäisen koulutuslinjan alaa olevaa työtä ja pidän työstäni
Itse suosittelisin jatkamaan hammastapurren tutkinnon loppuun. Kattoo sen jälkeen sitten mitä tekee. Näin 30v näkökulmasta ei 26 vuotiaana ole vielä mitään hätää.
- Liittynyt
- 06.04.2018
- Viestejä
- 3 125
Otat vain itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tuollaisen angstailun. Olet aikuinen ihminen. Mieti nyt hetki ihan loogisesti asiaa. Pieni tsemppi enää jäljellä ja setti on paketissa. Eihän tuo edes vaadi mitään erikoista panostusta, normaalia helppoa tekemistä.
Kuulostaa helvetin huonolta idealta ellet ole joku tietojenkäsittelytiedettä pakkopullana vääntävä osaava koodari, jolle löytyy hyväpalkkainen homma ja ura.
Lähes kaikkiin yhtään järkeviin hommiin vaaditaan koulutus. Vituttaa sitten ajella jotain jakeluautoa kun on viimeisetkin siteet mahdolliseen tutkintoon katkaistu.
Lähes kaikkiin yhtään järkeviin hommiin vaaditaan koulutus. Vituttaa sitten ajella jotain jakeluautoa kun on viimeisetkin siteet mahdolliseen tutkintoon katkaistu.
Itse olin samassa tilanteessa. Ei kiinnostanut ja jäin töihin. 5 vuoden jälkeen sain puhelun koulusta että joko olisi aika valmistua. Siinä vaiheessa satuin olemaan lomautettuna joten aika sopi hyvin. Enpä tiedä olisinko pärjännyt paremmin jos oisin paperit hommannut heti alkuun ja aloittanut uraa. Olen kyllä ihan tyytyväinen vaikka vähän luistellut elämässä.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 403
Hammasta purren loppuun vaan, sitten on tutkinto joka avaa monia ovia. Minkälainen ala kyseessä? Tekninen / Matemaattinen? Vai jotain pehmeämpää? Omalla kohdalla tuntui, että niiden kandivaiheen opintojen jälkeen se opiskelu muuttui paljon letkeämmäksi ja mielekkäämmäksi kun ei ollut niitä pakollisia matematiikan / fysiikan jne kursseja ja sai melko vapaasti valita ne mielenkiintoisimmat kurssit jotka kävi.
Haluatko avata tarkemmin, mistä alasta on kysymys? Kuulostaa nimittäin jokseenkin tutulta...olen ollut samanlaisessa tilanteessa.
Sinullahan on yli 80 % kandidaatin tutkinnon opintopisteistä kasassa ja tutkielmankin teko ilmeisesti vain tiivistelmää ja johtopäätöksiä vaille valmis. Suosittelen käymään tutkinnon loppuun ja miettimään vaikka sitten uudestaan alan vaihtoa. Käynti opinto-ohjaajan luona tai opintopsykologilla voisivat ehkä auttaa.
Sinullahan on yli 80 % kandidaatin tutkinnon opintopisteistä kasassa ja tutkielmankin teko ilmeisesti vain tiivistelmää ja johtopäätöksiä vaille valmis. Suosittelen käymään tutkinnon loppuun ja miettimään vaikka sitten uudestaan alan vaihtoa. Käynti opinto-ohjaajan luona tai opintopsykologilla voisivat ehkä auttaa.
- Liittynyt
- 21.11.2016
- Viestejä
- 6 491
Ota välivuosi ja mene duunarihommiin, näet siten käytännössä mitä se on ja haluatko tehdä sitä pidempään. Jos siis poissaolokausia on käytettävissä, en tiedä miten tuo nykyään toimii..
Itselläni on kokemusta vastaavasta tilanteesta, tuli aikanaan valittua väärä linja (amk) ja junnattua siellä monta vuotta / toistasataa op:tä kunnes seinä tuli vastaan. Sitten kun harjoittelupaikasta tarjottiin jatkoa työsoppariin niin erosin koulusta ja siirryin työelämään. Jotain puoli vuosikymmentä eteenpäin ja alkoi vituttamaan että tutkinto jäi kesken, ja hain sitten opiskelemaan työn ohella uudestaan mielenkiintoisemmalle alalle. Vanhat op:t sai isolta osin hyväksiluettua, perusopinnot jotka mulla oli suoritettuna, kuten kielet kun on aika samoja kaikilla linjoilla, ja molemmilla linjoilla oli muutenkin vastaavuuksia kursseissa. Opiskelu maistui oikealla alalla ihan eri tavalla, eikä samanlaista ahdistuksen tunnetta tullut vaikka kiirettä oli kaksin verroin päätoimiseen opiskeluun verrattuna.
Lopputuloksena kolmevitosena tutkinto kourassa erinomaisin arvosanoin ja se jäytävä ärsytys ”hukatusta ajasta” poissa mielestä.
Tee kuitenkin se kandi kunnialla loppuun, päätät mitä tahansa. Jää sitten alempi korkeakoulututkinto käteen niistä vuosista, sekä hakukelpoisuus suoraan maisteriohjelmiin jos joskus kuitenkin herää uudestaan mielenkiinto opiskeluun.
Tiedän kokemuksesta, että nollakiinnostuksella on todella vaikea opiskella, edes kiukulla. Jos opiskeluala kuitenkin kiinnostaa, niin suosittelen irtaantumaan totaalisesti siitä opiskelusta vaikka välivuoden ajaksi, ja katsomaan josko sen jälkeen jaksaisi vetää homman pakettiin. Maailmanloppu se kesken jättäminenkään ei enää nykymaailmassa ole, koska opintoja voi suht helposti täydentää myöhemminkin jos kiinnostus herää uudelleen. Opintopolku on täynnä eri alojen maisteriohjelmia joissa tutkinnon voi täydentää maisteriksi kunhan pohjalta löytyy soveltuva alempi tutkinto, eli tee se kandi kuitenkin loppuun ensin ennen kuin teet päätöksiä.
- Liittynyt
- 20.03.2017
- Viestejä
- 1 521
Vähän pehmeämmästä alasta kyse eli hallintotieteistä. Ehkä tämä yliopiston vapauskaan ei ole oikein itselleni sopinut ja sen takia hommat menneet aivan leväälleen lopulta.
Kanditutkinto on kiinni myös muutamasta kurssista, kuten esimerkiksi virkamiesruotsista, joka on aivan työn ja tuskan takana meidän yliopistossa osaamisen tason ollessa pyöreä 0.
Tämmöiset kommentit joutavat roskikseen. Oletko opiskellut yliopistossa ja mistä tiedät että se on "normaalia helppoa tekemistä" ennen kuin edes on kerrottu mistä alasta on kyse?
Lähtökohtaisesti yliopistossa opiskelu on vaativaa ja ainakin luonnontieteissä työmäärä on kohtalaisen suuri. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että yliopistomatematiikan/fysiikan opiskelu nollamotivaatiolla on kaukana "normaalista helposta tekemisestä". Ainakaan osittaisdifferentiaaliyhtälöt tai sähkömagneettinen kenttäteoria eivät aukea ilman "erikoista panostusta". Tosin humanistiset alat, kauppikset ja muut nyt ovat varmaan vaikeusasteiltaan "vähän" kevyempiä...
Viimeksi muokattu:
Omalta osaltani oli kandiopinnot aika puurtamista, mutta maisterivaiheessa tuli sitten hyvinkin mielenkiintoisia kursseja vastaan. Toki jos nekin näyttää ettei kiinnosta niin turha jatkaa.
Näkisin että kandi kyllä kannattaa tehdä tuossa vaiheessa loppuun, ettei opintopisteet vanhene. Sitä voi sitten hyödyntää muissa opinnoissa jos ja kun sellaisia löytyy. Tiivistelmän ja johtopäätöksien kirjoittaminen ei varmaan kuitenkaan vie kuin muutaman tunnin.
Näkisin että kandi kyllä kannattaa tehdä tuossa vaiheessa loppuun, ettei opintopisteet vanhene. Sitä voi sitten hyödyntää muissa opinnoissa jos ja kun sellaisia löytyy. Tiivistelmän ja johtopäätöksien kirjoittaminen ei varmaan kuitenkaan vie kuin muutaman tunnin.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 411
Kyllä tutkinto kannattaisi loppuun käydä kun tuohon asti on jo päästy, menee muuten nuo 3,5 vuotta täysin hukkaan. Mikäli vakavissasi pohdit duunarielämää, niin muista kuitenkin, että vähänkin paremmat duunarihommat vaativat yleensä myös jonkinlaista koulutusta ja/tai työkokemusta, ellet sitten jotain aivan paskahommia ala tekemään, telinerakentamista, hitsaamista tms. Aiotko mennä amikseen pariksi vuodeksi?
Itseäni vituttaa vieläkin kun joskus kaksivitosena jätin kolmen vuoden AMK opiskelut kesken. Suoritin sittemmin toisen AMK-tutkinnon ja sain edelliset opinnot niihin yhdistettyä, että ei aivan mappi-ö:hön nuo opinnot menneet, mutta jos olisin tuolloin vain purrut hammasta ja suorittanut epämielenkiintoisen tutkinnon loppuun, olisi todennäköisesti tällä hetkellä jo diplomi ollut taskussa jo jonkin aikaa ja ura toisella mallilla.
Pakollista ruotsin kurssia kohtaan oli aivan samat fiilikset ja nollapohjalta niihin myös lähdettiin, mutta parin kk:n tuskailu tuotti lopulta aivan kohtuullisen arvosanan.
Itseäni vituttaa vieläkin kun joskus kaksivitosena jätin kolmen vuoden AMK opiskelut kesken. Suoritin sittemmin toisen AMK-tutkinnon ja sain edelliset opinnot niihin yhdistettyä, että ei aivan mappi-ö:hön nuo opinnot menneet, mutta jos olisin tuolloin vain purrut hammasta ja suorittanut epämielenkiintoisen tutkinnon loppuun, olisi todennäköisesti tällä hetkellä jo diplomi ollut taskussa jo jonkin aikaa ja ura toisella mallilla.
Pakollista ruotsin kurssia kohtaan oli aivan samat fiilikset ja nollapohjalta niihin myös lähdettiin, mutta parin kk:n tuskailu tuotti lopulta aivan kohtuullisen arvosanan.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 12 683
Duunariammattiin vaihtaminen ei itsessään missään tapauksessa ole huono valinta, mutta olisi syytä olla selkeä suunnitelma ja motivaatio juuri johonkin tiettyyn. Sieltä löytyy hyviä optioita, mutta mikään geneerinen plan b se ei ole. Jos ihan vaan toteaa korkeakouluopinnoista "fuck this" ja päättää tehdä "jotain muuta", ei juuri koskaan hyvin käy. Laadi nyt ainakin sellainen suunnitelma, että et joudu TE-asiakkaaksi kuin korkeintaan tilapäisesti muodollisuutena.
Dudem
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 960
Kun on pää tyhjänä, niin ei todellakaan kannata heittää hukkaan tuota jo saavutettua opiskelua. Suosittelen ottamaan koulussa yhteyttä opinto-ohjaajaan tai muuhun vastaavaan ja keskustella hänen kanssaan sekä jos vaan on läheisiä ihmisille joiden kanssa voi keskustella, niin suosittelen. Joskus tarvitaan ulkopuolisen näkökulma kun oma pää on tyhjää täynnä. Yritä saada homma kasaan, kun loppusuoralla kuitenkin olet jo menossa. Toivotan onnea ja voimia opiskeluun. 
Itse jokunen vuosi takaperin tappelin AMK:n kanssa, mutta sain sen kuitenkin suoritettua vaikka aikaa meni pidempään kuin alunperin ajattelin.
Itse jokunen vuosi takaperin tappelin AMK:n kanssa, mutta sain sen kuitenkin suoritettua vaikka aikaa meni pidempään kuin alunperin ajattelin.
Käyt nyt vain sen koulun loppuun, piste.
Itsellä olisi "aikoinaan" ollut lukupäätä yllinkyllin, mutta ei motivaatiota. Amiskin jäi aikoinaan kesken. Arvaa vain vituttaako näin ~40v ikäisenä asia?!.
Duunarina kyllä löytänyt itselleni mielenkiintoisen työpaikan, palkkakin kohtuullinen (40-45k€/v). Mutta ihan jo (sähkö)inssin papereilla + tällä innolla (köh köh omakehu), palkka olisi helposti 1,5-2-kertainen. Työtkin saattaisi olla mielenkiintoisempia.
Itsellä olisi "aikoinaan" ollut lukupäätä yllinkyllin, mutta ei motivaatiota. Amiskin jäi aikoinaan kesken. Arvaa vain vituttaako näin ~40v ikäisenä asia?!.
Duunarina kyllä löytänyt itselleni mielenkiintoisen työpaikan, palkkakin kohtuullinen (40-45k€/v). Mutta ihan jo (sähkö)inssin papereilla + tällä innolla (köh köh omakehu), palkka olisi helposti 1,5-2-kertainen. Työtkin saattaisi olla mielenkiintoisempia.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 403
Eihän se ikinä ole liian myöhäistä lähteä koulunpenkille? Toki jos on muksuja ja asuntolainaa niin se kynnys voi olla melko korkea. Itsellänikin opiskelu meni niin, että parikymppisenä menin ekan kerran lipastolle ja vuoden grindasin jonka jälkee lähdin töihin kun ei maistunut. Tein duunarihommia viitisen vuotta ja tajusin, että tätä en ala loppuelämääni tekemään koska urakehitystä ei olisi ollut ja työ ei ollut mielekästä joten painuin takaisin opiskelemaan ja päivääkään en ole katunut, nyt on mielenkiintoinen ja hyväpalkkainen työ. Itsellä se vaati sitä opiskelumotivaation hakemista näköjään tekemällä niitä ns. "paskatöitä" jokusen vuoden.
- Liittynyt
- 06.04.2018
- Viestejä
- 3 125
Olen suorittanut ylemmän yliopistotutkinnon tieteiden alalta. Joten omasta kokemuksesta kirjoittelen. Kyllä, työmäärä on paikoitellen suuri mutta siitä selviää kunhan saapuu paikalle kouluun opetustilanteisiin ja tekee tehtävät. Näistä kaikista selviää kunhan vain haluaa sitä ja yrittää. En sanoisi, että vaatii mitään älytöntä panostusta, normaali koululaiselämä tuottaa tulosta. Pitää tietenkin myös osata hakea apua tehtäviin yms jos ne tuottavat vaikeuksia.
Kaiken a ja o ja aktiivinen lopputulokseen pyrkivä tiedostava tekeminen. Ei tarvitse olla Einstein.
Jos tyypillä 80% suoritetttu niin eihän se työmäärä enää voi mitenkään olla ylitsepääsemätön.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 21.11.2016
- Viestejä
- 6 491
Kuten tuossa aiemminkin vinkattiin, niin ehdottomasti hakemaan apua tuohon jos kurssi ei meinaa mennä läpi. Kielenopettajallakin on luultavasti intresseissä saada sulle minimimäärän osaamistaso iskostettua päähän. Jos kieli hakkaa todella rankasti vastaan, niin sieltä kyllä varmasti saa tukipetusta/apua/vinkkejä/tärppejä mihin kiinnittää huomiota ja mitä opiskella jotta pääsee ainakin vaadittavalle vähimmäistasolle. Olet varmaan jotain pohjia opiskellut kuitenkin lukiossa/missä oletkaan 2. asteen suorittanut, jos ne on läpi päässyt niin uskon että menee myös virkamiesruotsin vähimmäistaso. Joillain perusteilla vaatimuksesta on myös mahdollista vapautua kokonaan.
Jos sulla on nyt ~150 op kasassa ja kanditutkielmakin melkein paketissa, niin montaa kurssia sulta ei voi enää puuttua tuon ruotsin lisäksi. Jos vaan saat sen kandin vedettyä kasaan, niin sulla on ihan eri lähtökohta niin työllistymisen kuin jatko-opintopotentiaalin kanssa tulevaisuudessa.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 22 801
Sinulla voi olla lievä masennus. Kannattaa pyrkiä vastaanotolle ja käydä analysoimassa tuo.. Juuri tuo kiinnostuksen puute voi olla indikaattori siitä ja se voi jatkua samalla lailla jos vaan suuntaat mielenkiintosi muualle - vähän ajan päästä ei ne duunarihommatkaan kiinnosta yhtään.
Hallintotiede, onko se valtsikassa? Kuulostaa koulutusohjelmalta, joka ei suoraan valmista mihinkään ammattiin mutta josta valmistuneitten töissä (virkamiehiä, kunnallisen puolen koordinaattoreita, projektipäälliköitä jne) se tutkinto yleensä vaaditaan. Kuitenkin ala, jonka puolikas tutkinto ei auta mitään ja tuskin se kandikaan eli kannattaa painaa loppuun kun on jo tuossa pisteessä.
Sitä voi miettiä, että miltä tuntuu sitten joskus 50-60 vuotiaana jossain hommassa, jossa duunikaverit on sivutoimisena opiskelujen ohella tai välivuotta viettäviä kakaroita, jossa palkka ei nouse mihinkään, työajat tarkkaan kellosta katsottavia jne. Koulutuksella saatat saada jonkinlaisen palkkakehityksen, joustot elämääsi, mahdollisuuden todeta lumihelvettiaamuna, että lisää kahvia tulemaan ja villasukat jalassa sohvalle läppärin kanssa. Nykypäivänä heittäytyminen dropoutiksi ja perusduuniin voi jopa torpedoida mahdolliset parisuhde- ja perhehaaveet.
Kouluttautuminen jollekin ihan muulle alalle, vaikka käytännönläheiselle on toinen vaihtoehto. Kouluttamattomuus ei.
Sitä voi miettiä, että miltä tuntuu sitten joskus 50-60 vuotiaana jossain hommassa, jossa duunikaverit on sivutoimisena opiskelujen ohella tai välivuotta viettäviä kakaroita, jossa palkka ei nouse mihinkään, työajat tarkkaan kellosta katsottavia jne. Koulutuksella saatat saada jonkinlaisen palkkakehityksen, joustot elämääsi, mahdollisuuden todeta lumihelvettiaamuna, että lisää kahvia tulemaan ja villasukat jalassa sohvalle läppärin kanssa. Nykypäivänä heittäytyminen dropoutiksi ja perusduuniin voi jopa torpedoida mahdolliset parisuhde- ja perhehaaveet.
Kouluttautuminen jollekin ihan muulle alalle, vaikka käytännönläheiselle on toinen vaihtoehto. Kouluttamattomuus ei.
- Liittynyt
- 20.03.2017
- Viestejä
- 1 521
Tuntuu lähinnä, että kaikki olisi kiinni omasta saamattomuudesta. En ole tullut ajatelleeksi edes mitään masennusta lopulta. Pitäisi varmaan vain yrittää ottaa itsestään niskasta kunnolla kiinni ja saada jonkinlaisia rutiineja aikaan, niin hommatkin voisivat onnistua. Itsellä vain ollut se, että tullut jätettyä kaikki aivan viimetinkaan ja lopulta sitten ei ole tullut tehtyä sitä vähääkään, vaan kurssit jääneet kesken.
Ei ole valtsikassa, vaan iha oma koulutusohjelmansa. Itselläni pääaineena talouteen liittyvät asiat, mutta ei nämä taloushommat lopulta olekaan niin mielenkiintoisia kuin aikanaan tuli kuviteltua. Ehkä tässä on myös se, että ei valmistu ns. mihinkään konkreettiseen, niin tuleva työn löytyminen mietityttää. Julkiselle puolelle kuitenkin todennäköisesti lopulta työllistyisin.
finWeazel
Chief Karpfen - ruoKalan C&R
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 9 103
Jos mitenkään mahdollista kannattaa ne laput ottaa ulos. Jos joskus haet töitä esim. amerikasta niin on paljon helpompi saada työluvat kuntoon tutkinnon kanssa kuin ilman. Lähinnähän ne laput avaa virallisia ovia muodollisen pätevyyden kautta.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 388
Auttaiskohan motivaatioon katsomalla mitä muualla maailmassa pitää pulittaa vastaavasta tutkinnosta? Esim. rapakon takana.
Joskus miettii että täällä on asiat liian hyvin. Käytännössä jos et suorita tutkintoasia loppuun heität hukkaan kymmeniä, ellei satoja tuhansia euroja ilmaista rahaa (tai et hyödynnä maksettuja veroja, miten vain). Kukin tyylillään.
Joskus miettii että täällä on asiat liian hyvin. Käytännössä jos et suorita tutkintoasia loppuun heität hukkaan kymmeniä, ellei satoja tuhansia euroja ilmaista rahaa (tai et hyödynnä maksettuja veroja, miten vain). Kukin tyylillään.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 4 387
Mulla natsasi vasta kolmannessa korkeakoulussa ja neljännessä tutkinto-ohjelmassa. Silti uran kannalta suurin merkitys on ollut noilla "hukatuilla" vuosilla, ja itseasiassa niillekin löytyi merkitys vasta vaihdon myötä.
Vedin täysin tuuliajolla ekat 5 vuotta ja lopulta sitten kandi ja DI molemmat 1,5v sisään ja jälkimmäinen vitosen keskiarvolla. Se on se ero motivaation etsimisen ja elämän tarkoituksen välillä.
En todellakaan suosittele tätä kaavaa sillä noppaa heittämällä ois voinut yhtä lailla huumeetkin viedä. Loppuun vaan hammasta purren, kahden kuukauden loma ja sen jälkeen täysillä töihin!
Vedin täysin tuuliajolla ekat 5 vuotta ja lopulta sitten kandi ja DI molemmat 1,5v sisään ja jälkimmäinen vitosen keskiarvolla. Se on se ero motivaation etsimisen ja elämän tarkoituksen välillä.
En todellakaan suosittele tätä kaavaa sillä noppaa heittämällä ois voinut yhtä lailla huumeetkin viedä. Loppuun vaan hammasta purren, kahden kuukauden loma ja sen jälkeen täysillä töihin!
- Liittynyt
- 20.03.2017
- Viestejä
- 1 521
Olen itsekin vakavasti nyt harkinnut, että vaihdan kokonaan pois yliopistosta esimerkiksi AMK. Huomannut ettei tämä akateeminen vapaus oikein sovellu itselleni sitten yhtään tai ehkä se on sitten vain se, että ala ei oikeasti kiinnosta itseäni ollenkaan. Pohdiskellut itse esimerkiksi rakennusmestarin opintoja AMK:sta. Tällä alalla tuo kandi ja töihin ei taida erityisemmin onnistua.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 836
Akateemiset/korkeastikoulutetun paperit olisivat tällä hetkellä kyllä meriittiä ja eräänlainen puolustus, kun joutuu keskusteluun ns. "parempien ihmisten" kanssa.
Tulevaisuudessa ehkä sitten tasottuvampi, mutta tällä hetkellä miehenä alat olemaan keskitasontutkinnolla aika WT tilastojen luonnissa. Vähintään tradenomi pitäisi olla, vaikka käytännössä sellaisilla opeilla ei tekisi mitään muuta, kuin olisi tasaisemmalla pöydällä taistellessa sanallisesti niiden "älymystöjen" kanssa.
Jos ei mahdoton tehtävä, niin viimeistele kandi ja opiskele sitten vaikka perustutkinnolla itsesi putkimieheksi tai kiinteistönhoitajaksi ja pelasta edellä mainittujen päivä käytännössä.
Tulevaisuudessa ehkä sitten tasottuvampi, mutta tällä hetkellä miehenä alat olemaan keskitasontutkinnolla aika WT tilastojen luonnissa. Vähintään tradenomi pitäisi olla, vaikka käytännössä sellaisilla opeilla ei tekisi mitään muuta, kuin olisi tasaisemmalla pöydällä taistellessa sanallisesti niiden "älymystöjen" kanssa.
Jos ei mahdoton tehtävä, niin viimeistele kandi ja opiskele sitten vaikka perustutkinnolla itsesi putkimieheksi tai kiinteistönhoitajaksi ja pelasta edellä mainittujen päivä käytännössä.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 4 387
Mä kyllä näen toisin. Mielestäni nykyään saa paljon paremmin sijaa keskustelussa peruskoulupohjaltakin kunhan osaa argumentoida hyvin. Hyvä perussivistys on nykyään täysin mahdollista saavuttaa vaikka Wikipediaa pläräämällä ja keskustelutaitojakin on helppo oppia, kun vastakeskustelija ei välttämättä olekaan Teboilin hodaritiskiltä.
Koulutustaso paperilla taas on kokenut inflaation. Vaikka saisi mitkä paperit, pitää nykyään osata myös sosiaalisia taitoja että pärjää. Ja sekin on hyvä. Vaikka faktuaalinen tietämys jäisi vähemmäksi niin yhteiskuntana kehitytään paremmin kun osataan keskustella ihmisenä ihmiselle.
Mä jätin lukion aikoinaan alkuunsa, yritin parin vuoden jälkeen uudestaan eikä edelleen onnistunut.
Muutamaa vuotta myöhemmin muuton ulkomaille ja pääsi tasokokeilla sisään yliopistoon (amerikkalaisen yliopiston alainen laitos) lukemaan kaupallisia aineita. Opinnot meni ihan hyvin, mutta lumilautailu, riippuliito ja kaverien kanssa dokaaminen maistu enemmän joten opinnot jäi ja tein duunia baareissa ja audio-hommia mainoksiin.
Palasin suomeen, ja täällä baarissa työskentely oli äärimmäisen tylsää eikä audio-hommiin päässyt kouluja käymättömänä junnuna vaikka refrenssinä oli yksi maailmanluokan mainoskin. Päädyin jonkun operaattorin asiakaspalveluun (tässä vaiheessa elettiin vielä viime vuosituhatta), ja sieltä helppariin johon ura jumahti.
Kuulin, että kuka vaan voi opiskella avoimessa yliopistossa, joten tein appron tietojenkäsittelytieteistä ja sain kutsun suorittamaan tutkinnon. Opiskelut menivät ihan hyvin, mutta sivuaineena olisi pitänyt suorittaa matikan kursseja jotka olivat suht hankalia kun taustalla oli vain yläaste (ja siitäkin 10v). Loppujen lopuksi sekin jäi kun tuli lapsia ja mielenkiintoisia töitä.
Sen voin sanoa, että ei se opiskelu helpommaksi myöhemmin muutu. Vaikea kuvitella nytkään että tekisin niitä loppuun ennen kuin lapset lähtis kotoa. Tietojenkäsittelytieteiden opinnoista oli kyllä paljon hyötyä, ja tuurilla sain alalta mielenkiintoisia töitä. Nyt olisi jo kaupallisenkin alan tutkinnosta hyötyä kun olen siltana teknisten ja kaupallisten ihmisten välillä (eli vaikka tietäisit nyt ettet halua kaupalliselle alalle, älä oleta ettei siitäkin tutkinnosta olisi 25v kuluttua hyötyä).
Jokainen valmiiksi tehty tutkinto voi tulevaisuudessa antaa mahdollisuuksia jota sulla ei olisi ollut ilman sitä. Tossa on tullut jo hyviä vinkkejä, mä lähinnä sanoisin että vaikka olen onnistunut hyvin ilman mitään koulutusta eikä multa enään papereita kysytä niin silti mietin jatkuvasti miksi en vaan tehnyt noita loppuun asti. Varmaan sitten 50v jälkeen rutistan pois alta, fiksumpi hoitaa aikaisemmin.
Muutamaa vuotta myöhemmin muuton ulkomaille ja pääsi tasokokeilla sisään yliopistoon (amerikkalaisen yliopiston alainen laitos) lukemaan kaupallisia aineita. Opinnot meni ihan hyvin, mutta lumilautailu, riippuliito ja kaverien kanssa dokaaminen maistu enemmän joten opinnot jäi ja tein duunia baareissa ja audio-hommia mainoksiin.
Palasin suomeen, ja täällä baarissa työskentely oli äärimmäisen tylsää eikä audio-hommiin päässyt kouluja käymättömänä junnuna vaikka refrenssinä oli yksi maailmanluokan mainoskin. Päädyin jonkun operaattorin asiakaspalveluun (tässä vaiheessa elettiin vielä viime vuosituhatta), ja sieltä helppariin johon ura jumahti.
Kuulin, että kuka vaan voi opiskella avoimessa yliopistossa, joten tein appron tietojenkäsittelytieteistä ja sain kutsun suorittamaan tutkinnon. Opiskelut menivät ihan hyvin, mutta sivuaineena olisi pitänyt suorittaa matikan kursseja jotka olivat suht hankalia kun taustalla oli vain yläaste (ja siitäkin 10v). Loppujen lopuksi sekin jäi kun tuli lapsia ja mielenkiintoisia töitä.
Sen voin sanoa, että ei se opiskelu helpommaksi myöhemmin muutu. Vaikea kuvitella nytkään että tekisin niitä loppuun ennen kuin lapset lähtis kotoa. Tietojenkäsittelytieteiden opinnoista oli kyllä paljon hyötyä, ja tuurilla sain alalta mielenkiintoisia töitä. Nyt olisi jo kaupallisenkin alan tutkinnosta hyötyä kun olen siltana teknisten ja kaupallisten ihmisten välillä (eli vaikka tietäisit nyt ettet halua kaupalliselle alalle, älä oleta ettei siitäkin tutkinnosta olisi 25v kuluttua hyötyä).
Jokainen valmiiksi tehty tutkinto voi tulevaisuudessa antaa mahdollisuuksia jota sulla ei olisi ollut ilman sitä. Tossa on tullut jo hyviä vinkkejä, mä lähinnä sanoisin että vaikka olen onnistunut hyvin ilman mitään koulutusta eikä multa enään papereita kysytä niin silti mietin jatkuvasti miksi en vaan tehnyt noita loppuun asti. Varmaan sitten 50v jälkeen rutistan pois alta, fiksumpi hoitaa aikaisemmin.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 5 673
Tolla lähtisin. Ja vaikka se raksapuolen amistutkinto jos rakennusmestari kiinnostaa. Luulen, että toi amiskin voisi onnistua työnohella. Kannattaa ottaa selvää. Pari vuotta hommia ja sen jälkeen työnohella rakennusmestariksi. Silti yrittäisin saada sen vanhan tutkinnon jotenkin pakettiin, edes niin, että siitä olisi jotain hyötyä jos/kun meinaa opiskella jatkossa lisää.
Jos et oo päivääkään tehnyt rakennuspuolen hommia ja kolmekymppisenä valmistut rakennusmestariksi niin aika nollilta liikenteessä omalta kuin työnantajan näkövinkkelistä vaikka nyt taidetaankin repiä kaikki ukot vaikka kesken koulun hommiin. Paljon paremmat meriitit jos on joskus oikeastikkin tehnyt sitä työtä mitä vetää. Mestarin papereilla kuitenkin todennäköisesti olet jossain itse kädet puoliksi savessa vs. että piirtelet toimistolla viivoja ja jätät soveltamisen työmaalle. Ts. olet siellä asentajien kanssa miettimässä miten tietokoneen näytölle hienosti taipuvat viivat saadaan oikeasti toteutettua.
No kuten muutkin sanoi, niin kandin tutkinto nippuun vaikka henki menisi. Ompahan "jotain", jolla hakea töitä ja myöhemmin toisiin oppilaitoksiin. Vaikka hakisi täysin eri alan töitäkin, niin kandin tutkinto on kuitenkin osoitus jostain. Mutta tosiaan on niin lähellä, eri asia jos ois 50 opintopistettä, sitten olisi sama antaa olla.
Itse en ala-asteen jälkeen ole pitänyt opiskelusta, lukio paskaa ja yliopisto (töiden ohella) täyttä murhaa, gradun kirjoittaminen aiheutti kirjaimellisesti itkupotkuraivarit moneen kertaan. Mutta ihmeellisiin asioihin se ihminen pystyy, kun pakottaa (ei mennyt kuin 15 vuotta valmistumisessa, niin paljon oli motivaatiota).
Tänä keväänä aloitin AMK-opinnot töiden ohella, eli mitään ei tullut opittua. Amiskahommatkin kiinnostaisi, mutta niitä on vähän nihkeemmin mahdollista tehdä töiden ohella.
Tätä ehkä helpottaa kun ymmärtää sen, mistä yliopisto saa rahansa, eli valmistuneista. Tämän jälkeen kun vielä hokaa sen, että rannikon ja eteläsuomen ulkopuolella kukaan ei puhu ruotsia ja silti yliopistot puskee ulos valmistuneita, niin alkaa jutun juoni selviämään. En tiedä ketään, kuka olisi virkamiesruotsia vaille valmis.
Meillä homma hoitui niin, että porukka teki google translatorilla harkkatehtävät. Suullinen parikeskustelu käsikirjoitettiin niin ikään googlella ja ulkoaopeteltiin. Opettajan välikysymyksiin jag vet inte tai javist. Kirjallinen tentti koostui kätevästi sanastotehtävästä ja luetun ymmärtämisestä ja jälkimmäisessä tekstissä oli käytetty kaikkia niitä sanoja, jota sanastotehtävässä kysyttiin. Luettua ei tarvinnut edes ymmärtää, ykkönenhän riittää, arvaamalla läpi. Ei tainnut meidän ryhmästä reputtaa kukaan.
Sen verran piti kuitenkin sykkiä, että kävin ruotsin kertauskurssin, jotta pääsi sen verran kartalle, että kykeni tekemään nuo yllä mainitut temput. Mutta minkäänlaista tarvetta osata kieltä ei ollut...
Käy YTHS:llä jutteleen. Jos on vaikka lievä masennus ja siihen löytyy toimivat tropit, niin voi alkaa opiskelutkin helpottamaan.
Itse en ala-asteen jälkeen ole pitänyt opiskelusta, lukio paskaa ja yliopisto (töiden ohella) täyttä murhaa, gradun kirjoittaminen aiheutti kirjaimellisesti itkupotkuraivarit moneen kertaan. Mutta ihmeellisiin asioihin se ihminen pystyy, kun pakottaa (ei mennyt kuin 15 vuotta valmistumisessa, niin paljon oli motivaatiota).
Tänä keväänä aloitin AMK-opinnot töiden ohella, eli mitään ei tullut opittua. Amiskahommatkin kiinnostaisi, mutta niitä on vähän nihkeemmin mahdollista tehdä töiden ohella.
Tätä ehkä helpottaa kun ymmärtää sen, mistä yliopisto saa rahansa, eli valmistuneista. Tämän jälkeen kun vielä hokaa sen, että rannikon ja eteläsuomen ulkopuolella kukaan ei puhu ruotsia ja silti yliopistot puskee ulos valmistuneita, niin alkaa jutun juoni selviämään. En tiedä ketään, kuka olisi virkamiesruotsia vaille valmis.
Meillä homma hoitui niin, että porukka teki google translatorilla harkkatehtävät. Suullinen parikeskustelu käsikirjoitettiin niin ikään googlella ja ulkoaopeteltiin. Opettajan välikysymyksiin jag vet inte tai javist. Kirjallinen tentti koostui kätevästi sanastotehtävästä ja luetun ymmärtämisestä ja jälkimmäisessä tekstissä oli käytetty kaikkia niitä sanoja, jota sanastotehtävässä kysyttiin. Luettua ei tarvinnut edes ymmärtää, ykkönenhän riittää, arvaamalla läpi. Ei tainnut meidän ryhmästä reputtaa kukaan.
Sen verran piti kuitenkin sykkiä, että kävin ruotsin kertauskurssin, jotta pääsi sen verran kartalle, että kykeni tekemään nuo yllä mainitut temput. Mutta minkäänlaista tarvetta osata kieltä ei ollut...
Käy YTHS:llä jutteleen. Jos on vaikka lievä masennus ja siihen löytyy toimivat tropit, niin voi alkaa opiskelutkin helpottamaan.
Viimeksi muokattu:
Akateeminen vapaus koskee pitkälti myös ammattikorkeakoulua eli läsnäolopakkoa tunneilla ei ole pl. kielet, labratyöt ym. käytännön harjoitukset. Tämä siis tekniikan alalla.
Ja kannattaa miettiä, että haluatko esim. rakennusmestarin koulutukseen siksi että se erityisesti kiinnostaa sinua vai siksi, että haluat vain pois nykyisistä opinnoista ja minne tahansa muualle opiskelemaan.
Ja entä jos kävisit opinto-ohjaajalla/opinto-psykologilla/YTHS:llä. Ei sitä käyntiä tarvitse hävetä yhtään ja sieltä voisit saada hyviä neuvoja tai apua tilanteeseesi.
rock
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 775
Itse tein kandin hammastapurren loppuun kolmekymppisenä. Olin siinä vaiheessa ehtinyt jo seitsemän vuotta marinoitua täyspäiväisenä it-hörhönä. Kandin jälkeen en ole opintoja enää jatkanut eikä kukaan ole enää kysynyt papereita tai tutkintoa töitä hakiessa vaan se mitä on edellisessä paikassa tehnyt kiinnosti enemmän.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 887
Huutonaurua.
Aloin omia alokastuvan persoonia muisteleen, ykskin lähti ekan yön jälkeen menemään kun kasteli sänkynsä. Olis hauska tietää missä nää menee nykyään. Mutta vakavissaan, mitä muutkin tässä suositelleet; paina väkisin se loppuun vaan mikäli mitenkään siihen kykenet. Muuten menee 3.5v hukkaan. Ja 26-vuotias on vielä hyvin nuori hakemaan paikkaansa, monet ihmiset tajuaa vasta 40v+ mitä oikeasti haluavat tehdä, lähipiirissäkin on alanvaihtajia ICT-alalta palomieheksi, varastomiehestä myyntijohtajaksi ja niin edelleen. Ehkä niin käy sinullekin, että opiskelemasi ala ei ole ihan sitä mitä haluat, mutta sitten on ainakin paperit taskussa ja yksi optio enemmän kuin siinä skenaariossa että jätät homman kesken. Ja kai maisteriohjelman tosiaan voi valita eri alueelta, mikä kiinnostaa enemmän.
Edit: Itse kun työelämässä ollut jo 2000-luvun alusta, aina silloin tällöin kuumottelee mennä opiskelemaan takaisin jotakin. Alalla toki pysyn, ja pääosin omaksi iloksihan tuo tulisi, mutta mahdollisuuksia olisi, ehkä ensi syksynä sitten.
Mainitaan vielä semmonen juttu, joka voi olla tai olla olematta relevantti. Jos haluat ikinä koskaan ulkomaille töihin tiettyihin maihin (esim. Australia tai Kanada), niin voipa tulla semmonen eteen, että kun sun kelpoisuutta arvioidaan niin katsotaan VALMISTUMISEN JÄLKEISTÄ työkokemusta. Itsellä oli tosiaan about 15 vuotta työkokemusta ja vasta tässä vaiheessa sain gradin pakettiin. Aussien mielestä minulla ei ollut siis työkokemusta lainkaan (no ok ok, eli kandi survottu aiemmin kasaan eli muutama vuosi joo). Muutenkin maailmalla katsotaan tutkintoja eri tavalla kuin Suomessa, jossa paprut ovat takansytykettä jos nyt ei laki niitä just sille alalle vaadi.
Ja tosiaan kuten @vipe sanoi, niin jos oot 26 vuotta, niin kerkeät muuttaa mielesi vielä 10 kertaa siitä mitä haluat. Jos olet nyt varma, ettet halua lähteä ulkomaille, niin 5 tai 10 vuoden päästä voit haluta palavasti ulkomaille jne. Eli ovien avoimina pitämiseen tuo kandin tutkinto olisi tosi hyvä saada pakettiin vaikka kynnet verillä.
Nythän on tullut noita monimuoto-opintoja, jotka aivan eri tavalla mahdollistaa asioita. Itse tosiaan yli 15 vuotta IT-alalla, alan koulutus ja aloin omaksi iloksi inssin koulutusta opiskeleen monimuoto-opintoina. En aio alaa vaihtaa, mutta miksipä ei?
Ja tosiaan kuten @vipe sanoi, niin jos oot 26 vuotta, niin kerkeät muuttaa mielesi vielä 10 kertaa siitä mitä haluat. Jos olet nyt varma, ettet halua lähteä ulkomaille, niin 5 tai 10 vuoden päästä voit haluta palavasti ulkomaille jne. Eli ovien avoimina pitämiseen tuo kandin tutkinto olisi tosi hyvä saada pakettiin vaikka kynnet verillä.
Edit: Itse kun työelämässä ollut jo 2000-luvun alusta, aina silloin tällöin kuumottelee mennä opiskelemaan takaisin jotakin. Alalla toki pysyn, ja pääosin omaksi iloksihan tuo tulisi, mutta mahdollisuuksia olisi, ehkä ensi syksynä sitten.
Nythän on tullut noita monimuoto-opintoja, jotka aivan eri tavalla mahdollistaa asioita. Itse tosiaan yli 15 vuotta IT-alalla, alan koulutus ja aloin omaksi iloksi inssin koulutusta opiskeleen monimuoto-opintoina. En aio alaa vaihtaa, mutta miksipä ei?
- Liittynyt
- 22.02.2017
- Viestejä
- 128
Aloitin AMK opinnot lähes 30 vuotiaana ja aika pian sen jälkeen alkoi kaduttamaan etten saanut aikaiseksi aloittaa opiskeluja aiemmin.
Olin ennen AMK:ta noin 10v perus duunariammatissa johon ei vaadita mitään mahdottomia koulutuksia ja opiskelu vaan tuntui aika pitkään itselleni toivottomalta/sopimattomalta ajatukselta.
Tutkinto avaa ovia ja siihen asti siedettävä paskasämpylä joka myös "kouluna" tunnetaan on valitettava mutta tilapäinen epämukavuus.
Oma oppari jäi myös melkein suorittamatta motivaation puutteesta johtuen, ja kun hetki koitti että opiskelu olisi keskeytynyt pelkkä oppari suorittamatta, en millään päässyt eroon ajatuksesta että vain täysi idiootti jättää leikin kesken niin loppusuoralla.
Paras asia jonka tein opiskelujen aikana oli antaa periksi häpeälle ja puristaa oppari nollasta valmiiksi yhdessä viikossa, ja mikäli siihen ei olisi mennyt koulun näkökulmasta yli vuosi, arvosanana olisi ollut 4.
Suurin virhe minkä voit tehdä on jättää opiskelut kokonaan pois, omista opiskelupiireistä on tästä muutama esimerkki.
Tänä päivänä teen töitä jotka sain tutkinnon avulla vaikka tutkinnolla/koulussa opitulla on aika vähän tekemistä tehtävissä olevan työn kanssa. Enemmän olen oppinut työpaikalla, ja työtehtävien mielekkyys merkittävästi paremmalla tasolla kuin entisessä duunissa.
Luulen että miehillä on enemmän ongelmia tässä asiassa kuin naisilla. Ainakin oma äijälogiikka meni oikosulkuun opiskelujen ja työelämän yhteyden ymmärtämisessä. Mitä järkeä käydä 5 vuotta jossain koulussa, jotta saa tutkinnon/osaamisia joilla ei tee mitään työelämässä.
Niinpä.
Hallintotieteet, niiden opiskelu sekä ylipäätään olemassaolo, on omasta mielestäni malliesimerkki akateemisten elitistien pierunhaistelijoiden paskantärkeydestä, ei ihmekään että ei motivaatio riitä.
Kandi on käytännössä keskeytys sellaisella alalla, jossa kaikki on perinteisesti opiskelleet maisteriksi ja kandi on tullut vain uudistuksen myötä välivaiheeksi. Pl. niillä aloilla, joilla alempi korkeakoulututkintokin on olemassa ja avaa ovia. Luultavasti teknillisestä yliopistosta kandin vääntänyt voi päästä hommaan, johon halutaan AMK-inssi.
Mutta siis etenkin tuollaisella valtion tai kunnan virkaan valmistavalla alalla.
- Liittynyt
- 12.12.2016
- Viestejä
- 1 824
Rakennusmestari tai rakennusinsinööri poikkeaa monesta muusta tekniikan alan koulutuksesta, että koulutus on usein vaatimus. Laki määrittää tietyille rakennuskohteille vastaavalle työnjohtajalle koulutusvaatimuksen. Tilaajat valtion ja kuntien töissä tekevät samaa vaikka laki ei vaatisikaan. Alkuun pääsee, mutta työnjohtajan tie tulee jossain vaiheessa vastaan ilman papereita.
Sinällään työnjohtajan tai projekti-inssin homma ei välttämättä sovi kaikille ja vaatii jonkinlaista kutsumusta. "Jonnekkin pitäisi hakea" -tilanteesta ei kannata lähteä opiskelemaan. Koulu on helppoa, mutta työmaalla pääsee kokemaan kun ei ole tarpeeksi aikaa, ei ole tarpeeksi rahaa, ei ole tarpeeksi miehiä, miehet ovat tumpeloita, suunnitelmat ovat puutteelliset, suunnittelijat ovat tumpeloita, tilaaja on mulkku jne. Sitä sitten paikataan stressillä ja ylitöillä. Rakennesuunnittelijan(ei rakennusmestari) hommat kevyemmästä päästä, mutta sekin vaatii insinöörin koulutuksen.
Suorittavassa portaassa enemmistö on ilman alan kolutusta lähinnä koska kolutusta ei ole ollut eikä ole tarpeeksi. Niihin hommiin moni lähtee rakennussiivoojasta tai muusta apupojasta. Ammatillinen koulutus on siihen kiertoreitti, mutta tosiasiassa vie enemmän aikaa. En näe kovinkaan toteuttamiskelpoisena jos suunnitelmassa on AMK.
Viimeksi muokattu:
Niin se menee luonnontieteissäkin, että pelkkänä kandidaattina ei käytännössä työllisty kukaan (pl. kesätyöt).
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 469
Hyvin sanottu. Vaikka sitä valmistuisi viiskymppisenä unelma-ammattiinsa, ehtii "uraa tekemään" vielä sen parikymmentä vuotta. Iällä on lähinnä merkitystä peilikuvassa.
- Liittynyt
- 06.08.2018
- Viestejä
- 247
Opintoja keskettäessä on kyllä järkevää kehittää jonkinlainen varasuunnitelma. Itse keskeytin yliopisto-opintoni muutama vuosi sitten. Kolme vuotta olin kirjoilla, opintomenestys oli heikkoa. Vanhana pummina jäin Kelan tukien varaan ja n. puoli vuotta sen jälkeen kun olin keskeyttämisestäni ilmoittanut, heitti Kela ultimaatumin että on joko palattava opintojen pariin tai luovuttava kokonaan opinto-oikeudesta. Ratkaisuni oli luopuminen. Se on sitten kerennyt moneen kertaan harmittamaan, oishan niitä opintoja voinut jatkaa tässä joutessaan. Tai vaikka eläkeiässä harrastusmielessä.
Pointtini on siis että siitä opiskeluoikeudesta ei kannata luopua lopullisesti jos vaan mitenkään mahdollista, vaikka tuntuisikin siltä että nyt kun lopetan niin tuohon laitokseen en palaa.
Pointtini on siis että siitä opiskeluoikeudesta ei kannata luopua lopullisesti jos vaan mitenkään mahdollista, vaikka tuntuisikin siltä että nyt kun lopetan niin tuohon laitokseen en palaa.
- Liittynyt
- 20.03.2017
- Viestejä
- 1 521
Itse en meinannut opinto-oikeudesta luopua, vaan lähinnä tarkastella vaihtoehtoja, mitä sitä oikein tekisi tai jotain muuta mitä opiskelisi. En näe vain itseäni oikein työllistymässä hallintotieteistä, joten siinä yksi iso syy, miksi alkanut harkitsemaan jotain muuta. Motivaatiota varsinkin laskee se, kun tunne on se, että ei valmistu varsinaisesti yhtään mihinkään.
- Liittynyt
- 20.03.2017
- Viestejä
- 1 521
Ehkä tätäkin voisi kokeilla, muistan vain joskus, kun vuosi sitten kokeilin opintopsykologille saada aikaa, niin vastauksena tuli vain "sori täyttä, koita myöhemmin uudestaan", niin homma unohtuikin siihen sitten. Ehkä pitää koittaa painia nuo loput muutama kurssi pois ja ottaa kandin paperit pihalle. Pitää varmaan koittaa yrittää keskustella tuosta ruotsista, mutta meidän yliopistolla tuosta on kyllä erittäin tiukkaa linjaa ja porukka pahimillaan käynyt uusimassa tuota puhetenttiä yli 5 kertaa.
Uutiset
-
Vuoto: Intelin ”Arrow Lake-U” onkin vain päivitetty Meteor Lake
19.11.2024 03:38
-
LG julkaisi 480-hertsisen OLED-pelinäytön QHD-resoluutiolla
18.11.2024 22:33
-
Uusi artikkeli: Testissä Apple Watch Series 10 -älykello
18.11.2024 19:45
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (46/2024)
15.11.2024 13:52
-
Philips Evnia julkaisi uuden erittäin leveän 34M2C5501A -pelinäytön
15.11.2024 03:41
Uutisia lyhyesti
-
Samsungin huhutaan suunnittelevan Exynos-piirituotannon ulkoistamista TSMC:lle
- NeliYgönen
- Vastauksia: 15
-
Redmagic esitteli Kiinassa uuden 10 Pro -lippulaivapuhelimensa- Juha Kokkonen
- Vastauksia: 0
-
