Minä olen tässä se ongelma. Katsos kun tuli huoltajuusriita ja asia menee käräjille. Lasten äidin uusi mies käyttäytyy minua kohtaan erittäin paskamaisesti vaikka en ole hänelle henkilökohtaisesti yhtään poikittaista sanaa sanonut tai hiustakaan katkonut päästä. En pääse hänestä eroon, sillä näen hänet joka kerta kun muksuja haen/vien. Hän pilaa aina päiväni, mutta ei onneksi joka päivä. Koska en häntä voi muuttaa tai poistaa elämästäni, yritän muuttaa itseäni siten, että hänen sanansa eivät vaikuttaisi minuun ja pilaisi päivääni.
Kuulostaa kiperältä tilanteelta.
Varmastikin joissakin tilanteissa on avuliasta löytää ne omat triggerinsä ja nähdä, mihin ne toisen sanat itsessä kolahtaa ja millaisia tulkintoja itsessä tilanteesta syntyy ja toisinaan taas löytää keinot kommunikoida rakentavasti ja pyrkiä rakentamaan yhteyttä toivomaansa suuntaan. Ehkä monesti jotakin näistä molemmista.
Ihan suurimpia käytännöntyökaluja itselleni kaikenlaisissa haasteissa ihmisten kanssa on ollut Non Violent Communicationin, eli rakentavan vuorovaikutuksen harjoittaminen.
Siinä perusajatuksena on se, että kaikki ihmiset pyrkivät kaikenlaisella toiminnallaan täyttämään syviä emotionaalisia tarpeitaan, esimerkiksi kokemusta turvasta, hyväksynnästä, arvostuksesta jne. Joskus meidän strategiat koittaa täyttää näitä tarpeitamme on enemmän tai vähemmän vinksallaan, ja me ollaan vähän niinkuin jumissa niissä toimimattomissa tavoissamme, ihan vaan koska ei tiedosteta, mitä tarvetta me niillä (monesti opituilla) tavoilla pyritään täyttämään. Esimerkkinä tässä nyt toimii vaikkapa tuo käytös, jota lastesi äidin uudelta mieheltä kuvailit.
Sen lisäks että oma jokapäiväinen kommunikointi voi nousta ihan nextille levelille, hienoa tässä lähestymiskulmassa on myös se, että kun alkaa nähdä itsensä ja muut ihmiset tämän kautta, herää luonnollisesti myötätuntoa, joka taas aika tehokkaasti irrottaa meidät jostakin dynamiikasta ja alkaa purkaa tilannetta jo itsestäänkin. Karkea päästäheitetty esimerkki:
a) kohtaat kuvailemaasi paskamaista käytöstä ja ajattelet, että tämä mies haluaa sinulle pahaa --> ehkä herää halu puolustautua tai olla paskamainen takaisin -> loputon kierre
b) kohtaat kuvailemaasi paskamaista käytöstä, ja näet ko. miehessä hänen sisällään olevan pienen lapsen, joka "vinksahtaneella" toiminnallaan pyrkii täyttämään vaikkapa tarpeensa arvostukselle, turvalle tai muulle inhimilliselle tarpeellensa
Luulen, että toisella näistä näkökulmista voisi olla helpompaa olla pilaamatta omaa päiväänsä
Väkivallaton vuorovaikutus mahdollistaa arjen sujuvuuden lisääntymisen lisäksi myös tosi haastavienkin tilanteiden purkamisen ilman "sinä eiku sinäpäs -väittelyitä" ja tuo harmoniaa sinne, missä on kitkaa. Tottakai parhaassa tapauksessa molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita harmonian luomisesta, mutta yllättävän monesti tilanteen purkaa jo se, kun toinen on kiinnostunut tilanteen harmonisoimisesta ja harjoittaa NVC:n periaatteita.
Luulenpa, että pohjimmiltaan me kaikki ihmiset valittais mieluummin harmoninen kuin sotaisa ihmissuhde ja elämä; meille ei vaan välttämättä oo opetettu toimivia keinoja siihen.
Mutta niin, tää on ollut semmonen työkalu, joka on yksittäisenä "tekniikkana" tuonu kyllä eniten hyvää ihmissuhteisiini ja itsetuntemukseen.
Tekniikasta on paljon matskua, ja olenpa minäkin siitä yhden verkkokurssin tehnyt. Voin kyllä menetelmään tutustumista sydämeni pohjasta suositella kaikille, jotka toivoo toimivampia ihmissuhteita elämäänsä.
Kirjana suosittelen tätä, löytyy myös hyvin kirjastoista:
nidottu, 2019. Osta kirja Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus Marshall B. Rosenberg (ISBN 9789522607997) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 39,90 euron tilauksiin. Adlibriksen valikoimissa on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi jo tänään! Aina edulliset hinnat...
www.adlibris.com
Tuossa myös hyvää kiteyttämistä:
NVC on yhteyttä rakentava prosessi. NVC-filosofian perustuu siihen, että halu ja kyky empatiaan ja myötäelämiseen on ihmisille luontainen.
savannaconnexions.fi