Nyt ei enää epäilytä, sopiiko Ryzen audiohommiin. Tein FL Studiolla testin, jossa Harmless-softasynia lisätään kunnes tulee dropout. Tämän jälkeen puskuria kasvatetaan, kunnes dropoutit loppuvat ja kerätään talteen data. Vertailin saatavilla olevia laitteita, eli P53 i9-9880H läppäriä ja 3950X-desktoppia (SMT ON, PBO OFF). Äänikorttina toimi Focusrite 18i8 USB. FL Studio 20 on uusin versio 20.7.2.
Testi on köyhän miehen DAWbench, joka ei vaadi kuin FL Studion asentamisen. Jokaisella kanavalla on additiivinen syntikka Harmless, joka soittaa 16 nuottia yhtäaikaa (C-duuri). Lisäksi jokaisella kanavalla ja masterissa on Maximus-masterointiplugari, joka on kohtuullinen CPU-syöppö. Esimerkiksi 8 kanavaa auki tarkoittaa käytännössä 128 nuotin polyfoniaa (16*8). 8 Harmless-instanssia ja 9 Maximus-instanssia (1+8). Näytteenottotaajuus tässä on 44.1KHz. Harmlesseissa on kaikissa sama "8-bit" soundi, joka on eka presetti. Projektissa on 64 synakanavaa, jolla molemmat prossut saa ennen pitkää rätisemään. Testin pitäisi siten olla toistettavissa.
Ohessa tulokset minimipuskureista eri polyfonioilla, joilla dropoutteja ei synny (mitattuna ja/tai kuultuna):
9880H on erinomainen aina 384 nuotin polyfoniaan asti (24 synakanavaa), jonka jälkeen mehut loppuvat. Tuossa kohtaa latenssi on n. 9ms (1/44100*384). 3950X on kautta linjan parempi ja mahdollistaa 192 samplen latenssilla (4ms) jopa yli 500 nuotin polyfonian. Tämä on kunnioitettava suoritus 32 syntikan jauhaessa kukin 16 nuottia kerralla Maximus-masterointiplugareineen. Jos 1024 samplen (23 ms) latenssi ei ole ongelma, 3950X venyy todella isoihin sävellyksiin. Täytyy kuitenkin huomata, että 9880H-läppäri ei jää kovin kauas maksimipolyfonian suhteen ja se on hieman nöyryyttävää 16-ytimiselle pöytäkoneelle.
Homma menee vielä mielenkiintoisemmaksi, kun otetaan CPU:n kuormitus huomioon:
9880H pystyy pitämään dropoutit kurissa, vaikka CPU:n kuormitus on yli 95%. Samaa ei voi sanoa 3950X:stä. Heti kun mennään yli 50% CPU-kuormituksen, täytyy puskuria nostaa rajusti. Polyfoniaa on kyllä tarjolla, jos isommat puskurit eivät ole ongelma. Molemmat laitteet pystyvät 16 samplen latenssiin 4 softasynalla, joka on melko käsittämätöntä - se on vain 0,4ms.
FL Studio pystyy jakamaan kuorman prossun säikeille koko lailla täydellisesti testitapauksessa. Siitä huolimatta 3950X:n yksikään ydin ei ollut lähellä 100%:aa, kun dropoutit alkoivat. Voi siis hyvin olla, että järjestelmässä on jokin muu pullonkaula. Dropouttien havaitseminen täytyi tehdä isommilla polyfonioilla korvakuulolta, sillä FL Studio ei osaa näyttää underruneja, jos käyttää isoja puskurin arvoja (näyttää nollaa, vaikka kuulokkeissa rätisi urakalla). Sekin täytyy todeta, että äänikortti oli USB-hubissa hiiren ja näppiksen kanssa (hyi). Tilanne oli kuitenkin sama molemmille laitteille. 1024-puskurilla käytin "mix in buffer" ja "triple buffer" asetuksia, muuten ilman.
Siinäpä se. 3950X ylitti testin odotukset komeasti ja voin suositella sitä suuruuden hulluille softasynasäveltäjille. Oletan, että myös 3700X/3800X/3900X pärjäävät järjellisellä polyfonialla vastaavasti kuin 3950X.
5950X on aivan nurkan takana ja pieksee muut, mutta onko oikeasti mieltä päivittää Zen 2:sta pelkän audion takia on sitten toinen juttu.