- Estetty
- #1
- Liittynyt
- 24.08.2017
- Viestejä
- 356
Kouluvuosia en käy läpi, koska ei mitään mielenkiintoista. Koulun jälkeen yliopistoon opiskelemaan ihmisten mielestä ”rahakasta alaa”. Opiskelujeni jälkeen olin työttömänä vuoden. TT-tuella paskaa, mutta Työttömyyspäivärahalla sujuu. Elämä tietenkin tasapaksua himassa nyhjöttämistä. Huoli esim jos telkkari menee rikki, mistä rahat uuteen? Ongelma on kuitenkin tavallaan hyvin yksinkertainen. Kausaliteetti ongelman ja ratkaisun välillä oli helppo, vaikka rahat olivatkin tiukilla. Sitä en kiistä, että tuilla elämä olisi kitkuttelua ja pennien laskemista. ”Hyvässä duunissa työpaikkaa ei sopisi menettää. Olet nähnyt paljon vaivaa sen saamiseksi ja pitämiseksi, joten tässäkin on puolensa.” Näin pyrin järkeilemään ollessani työttömänä.
Lopulta pääsin ensimmäiseksi työpaikaksi todella vastuulliseen hommaan, jossa minulla oli jo alaisia. Palkka oli oikeasti todella surkea, koska kyseessä oli startup ja likviditeetti oli käytännössä mallia kädestä suuhun. Hyvin pian kuitenkin ainoa vaihtoehto tälle startupille oli irroittaa Suomen liiketoiminta omaksi firmakseen ja antaa siitä puolet minulle, koska palkkoja itselle oli jo rästissä varmaan 10K edestä. Muuta vaihtoehtoa heillä ei ollut, koska tappiollinen Suomi olisi voinut vetää koko startupin jopa maksukyvyttömyyteen.
Edessä olivat todelliset ”haasteet” yrittäjänä. Tajusin heti, että Suomen toiminta oli hoidettu ulkomailta käsin päin persettä pelkästään omaa tyhmyyttä ja tietämättömyyttä.
En voi kertoa kaikkea mitä haluaisin, koska firma voisi paljastua. Sen vain totean, että asiakkaat eivät olleet kärsineet, mutta väärästä tavasta hoitaa ydinbisnes tuli valtavasti takkiin. Heti kun fiksasin tämän tavallisen ihmisen yleistietoon kuuluvan jutun, firma alkoi kannattaa. Puolessa vuodessa tuli kolmen vuoden liikevaihto, mikä johti siihen, että saatoin palkata heti pari nuorempaa parikymppistä tyttöä lisää. Käytännössä työntekijät tekevät 90% kaikesta työstä. Palkkausjärjestelmän olen rakentanut siten, että peruspalkka on tonnin ja siihen päälle tulee joka kuukausi toinen tonni-puolitoista bonaria. Ei tarvitse olla vahtimassa ja aina on tytöille tullut väh. 2K brutto per. hlö, joka on oikeasti hyvä palkka nuorelle ilman kolmatta astetta.
Toisaalta itsellä on nyt aikaa liikaakin, tuskin tällaista ketjua olisi tullut muuten aloiteltua. Nyt on myös rahaa matkustella. Joku Euroopan loma ei tunnu missään valitettavasti henkisesti tai onneksi rahallisesti. Muualle ei pysty matkustamaan kun ei voi pitää yli viikkoa lomaa kerralla. Lomaa kyllä voisi pitää vaikka 2 kk, mutta viikon pätkissä. Lafka ei kuitenkaan pyöri kokonaan ilman minua. Töissä käyn nykyään kuutena päivänä viikossa, mutta minua tarvitaan paikalla ehkä kaksi tuntia päivässä. Muutama tunti menee viikossa himassa tsekatessa tilaukset ja kirjanpidon.
Joskus opiskeluaikoina mietin millaista olisi syödä joka päivä ravintolassa. Nyt syön ehkä 5-10 kertaa viikossa rafloissa. Ei tunnu enää miltään, voin sanoa. Monessa paikassa on max pari terveellistä annosta, pihviäkään ei voi syödä joka päivä vaikka hyvää onkin.
Palatakseni haasteisiin tai niiden puutteisiin yritystoiminnassa. Peilatakseni mennyttä, on television rikkoutumisen sijaan nykyään haasteena ja ainoana stressinäni tuntematon tulevaisuus. Yksi lakimuutos voi tehdä toiminnasta kannattamattoman ja lopettaa sen kokonaan. Tällöin kaikki vuosien työ on valunut hiekkaan ja pitää aloittaa nollasta. Kauhukseni seuraan joskus, että tuleeko tätä muutosta hallitusohjelmaan. Toimialan arvailijoille heitän vain sellaisen vihjeen, että homma kestää kyllä moraaliseulan. Meidän toiminnan voittajapuolella ovat suomalaiset ja häviäjinä ulkomaiset suuryritykset valtionyhtiöinä ja yksityisomisteisina yhtiöinä. Nukun yöni hyvin sen puolesta että Suomi on työni ansiosta kauppataseen puolesta enemmän plussalla, kuin miinuksella. Ts. firmani toiminta hyödyttää tätä yhteiskuntaa myös muuten kuin työllistämällä tai maksamalla veronsa.
Tällä hetkellä itsellä rahaa olisi vaikka buukata suorat, neljän tähden huone ja lippu a-katsomosta. Tuli muutaman kerran lenneltyä katselemaan vain yhtä matsia. Ei maksa vaivaa, kotisohva, Viasat ja kylmä bisse vie voiton. Vaikkakaan ei perhettä, ei naista. Ilman jälkimmäistä ei ensimmäistä, joten ei kumpaakaan. Kaksi vuotta tuli kuunneltua nalkutusta ”henkisestä poissaolevuudesta” ja ”työnarkomaniasta”, vaikka oli 8h työpäivät. Emäntä oli oikeassa, en kiistä sitä lainkaan. Yrittäjänä ajatukset pyörivät kuitenkin työssä. Aina.
Kun firma vuosien uurastuksen jälkeen rupesi menestymään (suomeksi: jäi lopultakin rahaa maksaa itselle sama palkka mitä vastaavasta työstä maksettaisiin työntekijänä, eli joku 4k brutto per kk.) alkoi yhtäkkiä fb:ssä tulla kaveripyyntöjä joiltain nuoruuden koululuokalla olleilta naisilta joita ei ollut nähnyt kertaakaan 15 vuoteen. Etenkin kun lehdistä löytyi muutama haastattelu firmaa koskien. Yllättäen olivat seuraa vailla ja vakoa tarjolla. Koko homma haisi niin pahasti paskalle ettei sisäinen pelimies vaan taivu edes panemaan näitä neitejä ja yh-äitejä. En tiedä miten sokeana ihmistä voi pitää. Toivotan näille naisille kalaonnea. Itse olen aina ollut herkkä, joka tarkoittaa että on myös herkkä huomaamaan asioita mitä muut eivät. Tästä on hyötyä ja haittaa. Liike-elämässä ehkä hyötyä, sosiaalisesti pelkkää haittaa.
Onnellinen olen pääasiassa kalassa saaristossa yksin. Peilityyni aamuinen meri ja usva. Täysi hiljaisuus. Kesä ei mielestäni ole paras aika, vaan elokuun loppu ja syyskuun alku. Ehkä lasken sen harvoihin rahan hyötypuoliin, että on lopulta ollut varaa ostaa busterin alumiinivene. Haittapuolena ehdottomasti ihmisten (erityisesti naisten) perseennuolentareaktiot heti kun on erehtynyt kertomaan ammattinsa ja koulutuksensa. Tämä on se totaalinen turn off. Sori vaan. Koko elämäni olen saanut olla henkisesti ja fyysisesti terve, siitä olen kiitollinen.
Tässä lyhyt elämäntarinani. Naista en huoli koskaan, vaikka silloin tällöin piirittäjiä tulee vastaan. Kavereiden kanssa sen sijaan tulee vietettyä paljon aikaa. Monet ovat samoilla linjoilla, harmi vaan ettei heillä ole hirveästi rahaa matkustella. Kaverini ovat myös huomanneet että, vapaus mahdollistaa luovuuden ja panostamisen työhön silloin kun pitää. Ovat kyllä viisasta väkeä siinä kanssa, että pitävät sitten myös lomaa samalla mitalla. Ihmisellä kun on vain yksi elämä.
Klikkiotsikosta huolimatta (en punnerra) jos yritetään pitää tarinat joten kuten luettavan mittaisina. 600-sivuinen omaelämäkerta on hieno asia, mutta ikävä lukea foorumilta.
Lopulta pääsin ensimmäiseksi työpaikaksi todella vastuulliseen hommaan, jossa minulla oli jo alaisia. Palkka oli oikeasti todella surkea, koska kyseessä oli startup ja likviditeetti oli käytännössä mallia kädestä suuhun. Hyvin pian kuitenkin ainoa vaihtoehto tälle startupille oli irroittaa Suomen liiketoiminta omaksi firmakseen ja antaa siitä puolet minulle, koska palkkoja itselle oli jo rästissä varmaan 10K edestä. Muuta vaihtoehtoa heillä ei ollut, koska tappiollinen Suomi olisi voinut vetää koko startupin jopa maksukyvyttömyyteen.
Edessä olivat todelliset ”haasteet” yrittäjänä. Tajusin heti, että Suomen toiminta oli hoidettu ulkomailta käsin päin persettä pelkästään omaa tyhmyyttä ja tietämättömyyttä.
En voi kertoa kaikkea mitä haluaisin, koska firma voisi paljastua. Sen vain totean, että asiakkaat eivät olleet kärsineet, mutta väärästä tavasta hoitaa ydinbisnes tuli valtavasti takkiin. Heti kun fiksasin tämän tavallisen ihmisen yleistietoon kuuluvan jutun, firma alkoi kannattaa. Puolessa vuodessa tuli kolmen vuoden liikevaihto, mikä johti siihen, että saatoin palkata heti pari nuorempaa parikymppistä tyttöä lisää. Käytännössä työntekijät tekevät 90% kaikesta työstä. Palkkausjärjestelmän olen rakentanut siten, että peruspalkka on tonnin ja siihen päälle tulee joka kuukausi toinen tonni-puolitoista bonaria. Ei tarvitse olla vahtimassa ja aina on tytöille tullut väh. 2K brutto per. hlö, joka on oikeasti hyvä palkka nuorelle ilman kolmatta astetta.
Toisaalta itsellä on nyt aikaa liikaakin, tuskin tällaista ketjua olisi tullut muuten aloiteltua. Nyt on myös rahaa matkustella. Joku Euroopan loma ei tunnu missään valitettavasti henkisesti tai onneksi rahallisesti. Muualle ei pysty matkustamaan kun ei voi pitää yli viikkoa lomaa kerralla. Lomaa kyllä voisi pitää vaikka 2 kk, mutta viikon pätkissä. Lafka ei kuitenkaan pyöri kokonaan ilman minua. Töissä käyn nykyään kuutena päivänä viikossa, mutta minua tarvitaan paikalla ehkä kaksi tuntia päivässä. Muutama tunti menee viikossa himassa tsekatessa tilaukset ja kirjanpidon.
Joskus opiskeluaikoina mietin millaista olisi syödä joka päivä ravintolassa. Nyt syön ehkä 5-10 kertaa viikossa rafloissa. Ei tunnu enää miltään, voin sanoa. Monessa paikassa on max pari terveellistä annosta, pihviäkään ei voi syödä joka päivä vaikka hyvää onkin.
Palatakseni haasteisiin tai niiden puutteisiin yritystoiminnassa. Peilatakseni mennyttä, on television rikkoutumisen sijaan nykyään haasteena ja ainoana stressinäni tuntematon tulevaisuus. Yksi lakimuutos voi tehdä toiminnasta kannattamattoman ja lopettaa sen kokonaan. Tällöin kaikki vuosien työ on valunut hiekkaan ja pitää aloittaa nollasta. Kauhukseni seuraan joskus, että tuleeko tätä muutosta hallitusohjelmaan. Toimialan arvailijoille heitän vain sellaisen vihjeen, että homma kestää kyllä moraaliseulan. Meidän toiminnan voittajapuolella ovat suomalaiset ja häviäjinä ulkomaiset suuryritykset valtionyhtiöinä ja yksityisomisteisina yhtiöinä. Nukun yöni hyvin sen puolesta että Suomi on työni ansiosta kauppataseen puolesta enemmän plussalla, kuin miinuksella. Ts. firmani toiminta hyödyttää tätä yhteiskuntaa myös muuten kuin työllistämällä tai maksamalla veronsa.
Tällä hetkellä itsellä rahaa olisi vaikka buukata suorat, neljän tähden huone ja lippu a-katsomosta. Tuli muutaman kerran lenneltyä katselemaan vain yhtä matsia. Ei maksa vaivaa, kotisohva, Viasat ja kylmä bisse vie voiton. Vaikkakaan ei perhettä, ei naista. Ilman jälkimmäistä ei ensimmäistä, joten ei kumpaakaan. Kaksi vuotta tuli kuunneltua nalkutusta ”henkisestä poissaolevuudesta” ja ”työnarkomaniasta”, vaikka oli 8h työpäivät. Emäntä oli oikeassa, en kiistä sitä lainkaan. Yrittäjänä ajatukset pyörivät kuitenkin työssä. Aina.
Kun firma vuosien uurastuksen jälkeen rupesi menestymään (suomeksi: jäi lopultakin rahaa maksaa itselle sama palkka mitä vastaavasta työstä maksettaisiin työntekijänä, eli joku 4k brutto per kk.) alkoi yhtäkkiä fb:ssä tulla kaveripyyntöjä joiltain nuoruuden koululuokalla olleilta naisilta joita ei ollut nähnyt kertaakaan 15 vuoteen. Etenkin kun lehdistä löytyi muutama haastattelu firmaa koskien. Yllättäen olivat seuraa vailla ja vakoa tarjolla. Koko homma haisi niin pahasti paskalle ettei sisäinen pelimies vaan taivu edes panemaan näitä neitejä ja yh-äitejä. En tiedä miten sokeana ihmistä voi pitää. Toivotan näille naisille kalaonnea. Itse olen aina ollut herkkä, joka tarkoittaa että on myös herkkä huomaamaan asioita mitä muut eivät. Tästä on hyötyä ja haittaa. Liike-elämässä ehkä hyötyä, sosiaalisesti pelkkää haittaa.
Onnellinen olen pääasiassa kalassa saaristossa yksin. Peilityyni aamuinen meri ja usva. Täysi hiljaisuus. Kesä ei mielestäni ole paras aika, vaan elokuun loppu ja syyskuun alku. Ehkä lasken sen harvoihin rahan hyötypuoliin, että on lopulta ollut varaa ostaa busterin alumiinivene. Haittapuolena ehdottomasti ihmisten (erityisesti naisten) perseennuolentareaktiot heti kun on erehtynyt kertomaan ammattinsa ja koulutuksensa. Tämä on se totaalinen turn off. Sori vaan. Koko elämäni olen saanut olla henkisesti ja fyysisesti terve, siitä olen kiitollinen.
Tässä lyhyt elämäntarinani. Naista en huoli koskaan, vaikka silloin tällöin piirittäjiä tulee vastaan. Kavereiden kanssa sen sijaan tulee vietettyä paljon aikaa. Monet ovat samoilla linjoilla, harmi vaan ettei heillä ole hirveästi rahaa matkustella. Kaverini ovat myös huomanneet että, vapaus mahdollistaa luovuuden ja panostamisen työhön silloin kun pitää. Ovat kyllä viisasta väkeä siinä kanssa, että pitävät sitten myös lomaa samalla mitalla. Ihmisellä kun on vain yksi elämä.
Klikkiotsikosta huolimatta (en punnerra) jos yritetään pitää tarinat joten kuten luettavan mittaisina. 600-sivuinen omaelämäkerta on hieno asia, mutta ikävä lukea foorumilta.
Viimeksi muokattu:
