Itse ostan laitteen luultavasti vasta joskus vuoden päästä ja hybridistrategialla mennään, eli levyasemallinen versio tulee hankttua. Tässä logiikkani (sama kuin PS4:n kanssa):
- Kirjastosta voi lainata pelejä levyllä. Sieltä kaikki kymmenen tunnin eeppiset seikkailupelit, ei tarvitse paljon miettiä onko 50 vai 70 euroa niistä hirveämpi hinta (suosittelen tätä taktiikkaa lämpimästi muillekin, koska jos peli ei nappaakaan, niin eipä se mitään maksanutkaan, eikä kaikkia seikkailupelejä tms. kuitenkaan tulisi pelattua koskaan uudestaan). Lainoja saa yleensä myös hyvin uusittua, jolloin ainakin pk-seudulla voi olla kuukausikin aikaa pelata peli läpi (mm. Trials of Manan ehti hyvin tahkota, ja se oli sellainen peli, jota en olisi ikinä raaskinut ostaa).
- Ostan 90-prosenttisesti vain vanhoja pelejä digitaalisesti alennuksesta. GOTY-versioita kympillä jne. Tässä hintaluokassa PS-storen tarjouksia tulee ihan riittävästi.
- Jos joku peli ei ole juuri sillä hetkellä alennuksessa, en osta sitä. Odotan pari kuukautta niin kyllä se taas kohta tulee alennukseen (tai sitten lainaan sen sitten sieltä kirjastosta jos en malta odottaa).
- Jossain vaiheessa pelejä alkaa ilmestyä alelaareihin ja kirpputoreille, levymallisen konsolin kohdalla niitä voi poimia sitten sieltä.
- Kai se laite tukee ainakin Bluray-leffoja, niitäkin varailen usein kirjastosta
Eli omassa maailmassani satasen hintaero konsolissa tulee hyvin kuitatuksi laitteen elinkaaren aikana ja sitä ennen onpahan kätsyä kun voi käyttää kaikkia pelinhankintakanavia. Loppupeleissä suht sama, koska ostan pelit niin halvalla, ettei haittaa jos joudun lopulta ostamaan ne vuonna 2040 uudestaan remasteroituina PS10:lle tms. Ja tärkeimpänä: ihan sama millaisen laitteen muut hankkivat ja miksi