Sanon nyt minkä takia suhteeni naapureihin pitäisi olla negatiivinen, kun muutin tähän vuonna 2021 valmistuneeseen rivitalon päätyasuntoon ajattelin että vihdoin tulee rauha! on vain yks seinänaapuri. En ollut valmis kestämään enää helvettiä, suurin osa ihmisistä on sellaisia ettei he kestä kotonaan kuunnella yhtään sellaista musiikkia josta eivät itse pidä ja olen lukenut pöyristyneenä keskusteluja ettei ihmiset jopa kestä käydä ruokakaupassa kun siellä soitetaan musiikkia! on se elämä joillekkin vaikeaa. Mitä tästä sitten seuraa? Helvetti on toiset ihmiset. Harva pystyy olemaan kostamatta itselleen epämieluisia ääniä, miksi olemme tälläisiä? mun tausta on alkoholisti isä, mielisairas äiti, kotona usein riitaa, olen nähnyt mm. 8v kun äitini jälleen raivokohtauksessa löi nyrkillä välioven ison lasin rikki ja sitten vollotti kädet aivan veressä että aukesiko häneltä valtimo. Isovanhempani kurittivat minua usein fyysisesti, mummo on esimerkiksi hieronut likaisia kuukautissiteitäni naamaan koska jemmasin niitä huoneeseeni kun en kehdannut viedä niitä roskiin koska isä voi nähdä ja mummo raivostui tästä, on heittänyt myös kuumat nakit ja muussit naamalleni kun olin lapsi ja haukkunut minulle isääni että sun isäs on vain kelvoton juoppo ja sai pikku lapsen itkemään! Ylä-asteelle mennessä mulla oli jo huoran maine koska olin ihastunut varattuun poikaan, mitään pettämistä ei meidän välillä tapahtunut, mutta sanoin että olisin Jonille paljon parempi tyttöystävä kuin Oona. Moraaliton teko, kyllä ja Oona oli minun bestis siihen aikaan.. Siitä alkoi sitten koko ylä-asteen kestänyt raaka kiusaamishelvetti jossa minua päivittäin huoriteltiin, naureskeltiin aina kun menin ohi ja katsottiin ilkeästi! Kiusaamisesta koitui niin paljon stressiä että 15-vuotiaana mulla meni terveys ja sen jälkeen oon ollut aika erakko. Ei ole ammattia, eikä töitä. 16-vuotiaana rakastuin yhteen itseäni 2 vuotta vanhempaan jätkään, kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes sai kuulla miten vihattu henkilö olen ja jatkoi henkistä väkivaltaa mua kohtaan, leikki tunteilla, muisti kertoa kuinka on muita naisia, piti anella että älä syö enempää pillereitä, sanoi ettei ole nähnyt toista henkilöä kellä ois yhtä heikko psyyke kuin mulla, uhkasi hakata ja tappaa minut, syytti mua itsemurha yrityksestään kun yritti viiltää oman kaulavaltimonsa auki... 16-vuotiaana olin muuttanut jo omilleen läheiseen kaupunkiin paetakseni huonoa mainettani mutta persiilleen se meni ja kun tuo mies kohteli vielä mua tuolla tavalla niin masennuin todella pahasti. Kotoa olin muuttanut myös sen takia pois koska minä ja äiti ei mahduttu enää saman katon alle, syytin vanhempiani että he ovat pilanneet elämäni ja jahtasin äitiä ison keittiöveitsen kanssa. Kun masennuin pahasti en jaksanut siivota enää asuntoa, siellä lojui kuukausien roskat sisällä haisemassa kunnes jäin asiasta huoltomiehelle kiinni ja silloinkin vanhempani raivosivat mulle että kuinka voin olla näin kiittämätön kun he maksaa tämän asunnon vuokran ja kokivat että olin huijannut heitä hankkimaan sen vuokra-asunnon koska sanoin meneväni opiskelemaan läheiseen kouluun mutta en sitten mennytkään! Siivottomuuden takia jouduin 18-vuotiaana asumaan takaisin vanhempieni luokse ja he olivat niin pettyneitä minuun etteivät edes onnitelleet silloin kun täytin 18 (ihminen täyttää vaan kerran elämässään 18 vuotta..). Sitten aloin hankkimaan omatoimisesti uutta vuokra-asuntoa sanomalla että sossu maksaa vuokran, vuoden jouduin etsimään koska kukaan ei halunnut vuokralaiseksi sellaista kenen vuokran maksaa sossu. 19-vuotiaana muutin 400km päähän vanhemmistani, enkä ole nähnyt heitä sen jälkeen. Pointti tässä on se, että minulla ei ole enää resilienssiä kestää narsistisia naapureita!!!