Pelit joissa lässytetään

BOT

Liittynyt
14.11.2016
Viestejä
2 405
Tässä aloin taas tahtomattani pohtimaan ja ärsyyntymään, kun pelasin DosBoxilla vanhan klassikon Ultima VII: The Black Gaten läpi ensimmäistä kertaa, mitä en siis aiemmin ole pelannut ollenkaan. Erittäin hyvä roolipeli missä kuljetaan ryhmässä ja tehdään vapaassa maailmassa myös sivutehtäviä. Mahtavaa!

Aloin samoin tein sitten pelaamaan jatko-osaa Serpent Isleä, jota on myös kehuttu, mutta en vain pysty jatkamaan tätä peliä, koska mielenkiinnotonta lässytystä on aivan liikaa. Heitän mutulla että tätä peliä oli tekemässä aivan eri tiimi. Lisäksi heti pelin aloitettuasi tulee kohtaus mikä pitää katsella ilman että voit itse tehdä mitään ("cutscene"). Tuosta kohtauksesta toki pääsin helposti yli, mutta heti sen jälkeen kun pääset ensimmäiseen kaupunkiin, ihmiset lässyttävät ja lässyttävät kaiken laista aivan joutavaa tarinaa kaupungin historiasta, perheestään, itsestään, junteista jne.

Minulla on hyvin alhainen sietokyky - enkä varmaan ole edes herkintä sorttia, kaiken laiselle dialogi- ja tekstitykitykselle, mihin jotkin pelit sortuvat. Täällä foorumilla olen haukkunut myös Witcher 3:sta, joka sortuu tähän samaan ongelmaan.

Kun pelaan pelejä, haluan vähän tekstiä tarinan ryydittämiseksi ja pelata omatoimisesti valtaosan ajasta. Huonot pelit ovat mielestäni näitä, missä valtaosan ajasta kuuntelet lätinää jostain hurjasta örkistä, sitten menet luolaan *pam* örkki tapettu - mitä varten oli lässytys?

Jotkin pelit tähän kompastuvat, mutta ymmärrän jos joku paljon kirjoja lukeva tykkää, eikä joitakin haittaa pelin keskeytyminen pitkäksikään aikaa tekstin lukemisen, kuuntelemisen tai videon katsomisen vuoksi, mutta minua tämä häiritsee aivan tolkuttomasti ja lopetan ja lyttään kaikki pelit välittömästi, jotka tämän kenkun tempun tekevät.

Vielä loppuun haluan korostaa että Ultima VII: The Black Gate on hyvä esimerkki sopivan pitkästä ja jämäkästä, silti informatiivisesta, persoonallisesta ja mielenkiintoisesta tavasta esittää tekstiä.

Mitäs itse ajattelet tämmöisestä ja suosittele ihmeessä peliä missä dialogi on jämäkkää, niin muut voisivat sitä pelata.

EDIT. Muotoilin tekstiä.
 
Viimeksi muokattu:
Jos jämäkkä dialogi tarkoittaa suoraan asiaan menemistä esimerkiksi niin, että NPC antaa pelaajalla suoraan tehtävän sitä sen kummemmin taustoittamatta, otan yleensä mieluusti sen sijaan lässytyksen. Toki joskus dialogin määrä voi mennä ylikin, mutta moiseen ongelmaan on tullut harvemmin törmättyä. Aloitusviestin perusteella kuulostaa vähän sille, että tässä korostuu ero pelimauissa: jotkut tykkäävät runsaammasta tarinankerronnasta kun taas joillekin se on mörkö, jos sitä ei voi annostella lähes täsmälleen oman maun mukaan.
 
Olen myös melko allerginen tollaselle mihinkään millään tavalla liittymättömälle jargonille varsinkin pelin alussa, kun tarkoitus olisi kahlita pelaaja mielenkiintoisilla käänteillä ja jutuilla niin sitten jauhetaan jostain paskasta mikä vetää vertoja kuivuudessaan yläasteen uskonnontunneille. Hyvä dialogi on hyvää ja jännittävää, juonta kuljettavaa mutta noi lässynlää ripaleet etenkin länsimaisissa ropeissa on :facepalm:

Japsiropet siitä hyviä, että ne jargontyypit sanoo ehkä yhden virkkeen ja siinäkin saattaa olla joku piiloviesti liittyen pelin salarin löytämiseen tjms.

Etenkin jos kyseessä on pelisarja, ensimmäinen ja vielä toinenkin osa pitää olla mysteerintäyteisiä pelejä joissa jargonille ei ole sijaa ja jättää vähän tulkinnanvaraa asioille. Sitten tehdään ehkä "Prequel" tai joku minisarja tai jotain, mikä selittää taustoja. Ne ei ketään uutta pelaajaa kiinnosta vaan ainoastaan maailmaan jo sisälle päässeitä sarjan veteraaneja.
 
Olen myös melko allerginen tollaselle mihinkään millään tavalla liittymättömälle jargonille varsinkin pelin alussa, kun tarkoitus olisi kahlita pelaaja mielenkiintoisilla käänteillä ja jutuilla niin sitten jauhetaan jostain paskasta mikä vetää vertoja kuivuudessaan yläasteen uskonnontunneille. Hyvä dialogi on hyvää ja jännittävää, juonta kuljettavaa mutta noi lässynlää ripaleet etenkin länsimaisissa ropeissa on :facepalm:

Tämä!!
Menee jo vähän asian vierestä, mutta muutenkin tuntuu nykyään monissa peleissä olevan niin helvetin vaikeaa päästä alkuun. Pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota ja katsella sitä kuunnella tätä, opetella painamaan W:tä, että pääsee eteen ja S:ää, että taakse. Ei näin.
 
Yllättävän paljon tuohon paskanlässytykseen kuluu aikaa, vaikka skippailisi noita tekstejä. Ärsyyntymiskiintiö on heti tapissa jos pelin aluksi pitää katsoa 4 filmipätkää ja käydä tunnin tutoriaali.

Tästä syystä diggaan Dark Soulseista ja Bloodbornesta.
 
Max Payne 3 tuli ekana mieleen tästä ketjusta. Siinä kyllä riittää välivideoita ja lässytystä joka asiasta.
 
Witcher3:ssa dialogi oli laadukasta, mutta ongelma siinä oli että cutscenet kestivät aivan tolkuttoman pitkään eikä ollut mahdollisuutta pistää pauselle, jos tuli muuta häiriötä. Itse kyllä pelaan paljon 2D-seikkailupelejä, jotka koostuvat ns. lässytyksestä, joten sietokyky on aika korkea. Varmaan viime aikoina pahiten tuo otsikon ongelma on tullut vastaan Outcastissa, jossa on alkuun muutenkin vaikeeta pysyä kartalla eri nimisistä asioista ja paikannimistä ja vastaan tulevat hahmot ovat päähenkilön lisäksi todella rasittavan kuuloisia. Lisäksi peli mallia 1999, niin kiinnostavuutta pitää pitää yllä lunttaamalla läppäreitä mitä pitää tehdä ja mihin mennä.
 
Itteä kanssa usein leipäännyttää turhanpäiväiset löpinät. Nuo pitäisi olla aina optioina keskusteluvalikon takana, niin kuin useassa pelissä onkin. Sitten jos on kiinnostavan oloinen hahmo tms. niin voi "kysellä" lisää.
 
Nykyajan peleissä on se suurin ongelma. Aikaa menee melkeen 1h että peli ehtii edes kunnolla alkaa alku höpötyksien takia.
 
Testasin EA Origin Accessilla huvikseen jotain Need For Speediä ja voi ristuksen kevät sitä välivideon määrää - eikä niitä voinut edes skipata! Ei sellaista voi pelata.
 
Itse siedän aika hyvinkin lässytystä, ja pelailen pelejä joissa on paljon lässytysluettavaa, jota ei ole edes ääninäytelty.

Mutta viime aikoina, on tullut pelejä joissa lässytyksen rytmitys on AIVAN päin persettä. Tule uuteen paikkaan - lässytä tyypeille 2h äläkä tee mitään muuta - tappele 2h. jne. Esim Shadowrun: Hong Kong ja Obsidianin Tyrant oli tällaisia. Peleissä on hahmoja, jotka lässyttävät liioittelematta 30min putkeen omaa historiaansa jne. Paremmalla rytmityksellä nämä taustatarinatkin kelpaisi itelleni.
 
Jaa tulipa minullekin mieleen yksi hyvin iso rikollinen tähän kategoriaan: DuckTales: Remastered. Ei mitään järkeä moisessa puuhassa... Ei siinä mitään, että tarinaa kerrotaan vaikka runsaastikin, mutta pelin rytmitys on täysin rikki.
 
Jaa tulipa minullekin mieleen yksi hyvin iso rikollinen tähän kategoriaan: DuckTales: Remastered. Ei mitään järkeä moisessa puuhassa... Ei siinä mitään, että tarinaa kerrotaan vaikka runsaastikin, mutta pelin rytmitys on täysin rikki.

Ton olisin halunnut pelata vaikeimmilla vaikeusasteilla uudestaan, mutta simppelissä tasoloikassa on kyllä täysin anteeksiantamatonta, että peli pysähtyy vähän väliä jauhamaan jotain lässytystä. Tasoloikassa pelin sujuvuus on kaikki kaikessa, tuo rikkoi sen.
 
Montas tuntia MGS4:sessa oli puhetta? Pelin juoni tehty mahdollisimman vaikeaksi ja vielä vähän enemmän.
 
Montas tuntia MGS4:sessa oli puhetta? Pelin juoni tehty mahdollisimman vaikeaksi ja vielä vähän enemmän.
Ensimmäinen pelikerta kestänee noin 20 tuntia mutta noin viiteenkin tuntiin pelin pääsee vielä melko helposti. Ei välttämättä olisi siis ihan tuulesta temmattu ajatus, että ekalla pelikerralla itse pelaamiseen voi mennä kymmenen tuntia ja se toiset kymmenen sitten juoneen. Nettitietojen mukaan välianimaatioita on kahdeksan tunnin edestä. Siihen voi joutua vielä lisäämään codec-keskustelut, koska niitä ei välttämättä ole laskettu mukaan siihen kahdeksaan tuntiin. Tosin niitä on selvästi aiempia pelejä vähemmän, joten niistä tuskin ihan valtavasti kertyy kaiken kaikkiaan.
 
Yakuzoissa välillä lässytetään ihan vitusti, joskus kun homman nimi tulee selväksi ja luulee että keskustelu oli ohi läsyttää hahmot vielä jotain ihan turhaa minuuttikaupalla.
 
Elex.

Pahimmillaan NPCt on "miksi sanoa asiat yhdellä lauseella, kun voi sanoa viidellä tai kuudella?" puuduttavia jaarittelijoita. Eikä se, että kaikki pölinät on selkeästi käännetty saksasta (tönkkö-) englanniksi, auta yhtään asiaa. Puhumattakaan 1. kaupungin Pers-Erkeistä, jotka laumassa kitisee teknologian käytöstä, joka helvatin kerta, jos käyttää niiden nähden jet-pack:kiä. Tai katsoo edes karttaa.
 
Vähän riippuu et miten se lässytys sijoitetaan pelissä, kuinka pakollista se on yms. Ropeissa ei hirveenä haittaa jos pelimaailmaa syvennetään, kun koko maailman ns. toiminta on outoa. Ollaan kuin toisessa ulottuvuudessa jossa samat säännöt ei päde, nii ihan hyvä, että kerrotaan sitten mitkä säännöt pätee ja miksi.

Eniten ehkä nyppii näissä lässytyksissä se, että peleiltä puuttuu monesti selkeä "taiteellinen ohjaaja", joka oikeasti suunnittelis, miltä se pelin pitää tuntua ja näyttää. Hypätäänkö kesken toiminnan johonki välivideoon mustan ruudun kautta vai onko kenties Dead Space 3 tyyppinen jossa välivideot sulautuu kätevästi suoraan peliin eikä oikeastaan koskaan kesken toiminnan.

Myös se yleisen jutustelun paikka vaikuttaa. Jos nyt ollaan jossain vihollisen salaisessa tukikohdassa, nii ehkä siel ei oo tarkotuksenmukasta höpistä niitä näitä jokaisen vastaantulijan kanssa ja kavereiden kanssa jutella ihan höpöjä.

Kuitenkaa tää juttelu noin keskimäärin itteä harvoin nyppii, enemmän tuo dialogin laaduttomuus monessakin pelissä tökkii pahasti ja just se, miten se on rytmitetty; jutellaanko kesken pomotaisteluiden jostain tukikohdan kukka-asetelmista. Bethesdan Falloutit on varsinki olleet aivan järkyttäviä, pitänyt skippailla ihan huoletta keskusteluita parin tunnin pelailun jälkeen.

Myös kyllä pakko kompata @patteli a siitä, että aletaanko pelin alussa länkyttää jotain ihan pikkujuttuja vai yritetäänkö pelaaja saada koukutettua peliin. Myöhemmin ei toki haittaa.

Tykkäsin Dragon Age Originissa siitä, että kaiki tiedonjyväset tallentu myöhempää tarkastelua varten, ja ne oli jopa jotenki jaoteltu, että niitä pysty sit omien kiinnostusten kohteiden mukaa vähä availeen. Inquisitionissa taas dialogi oli jotenki ihan jäätävän tökkivää, sen dialogiympyrän takia dialogi ei oikeen seurannut mitään järkevää rakennetta.
 
Tulikin tästä keskustelusta mieleen semmoinen lässytyspeli kuin Diablo 3. Siinä onneksi jossain kohdassa tuli se, että nuo kaikki sai piilotettua (välianimaatiot, puheet) ja vielä äänet pois päältä, niin peliä pystyy pelaamaan ilman ärsytystä kun NPC:t lässyttävät samoja asioita sen 100000 kerran.

Aika paljon kyllä pelistä ja omasta fiiliksestä kiinni miten paljon lässytystä jaksaa kuunnella tai lukea. Uusimmissa Deus exeissä tuli paljonkin luettua ja keskusteltua.
 
Itsellä menee pata jumiin peleistä missä pitää lueskella tarinaan tai sivutehtäviin liittyviä lippulappusia. Pahimmillaan niin että ne menee jonnekin journaliin tms. josta monen nappulan kautta pitää käydä väkisin lukemassa niitä.
 
Ei puhe haittaa kunhan voi rämpätä jotain nappia jolla skipata ne. Ensimmäisellä kerralla en skippaa, mutta jos kuolee ja pitää pelata joku kohta uudestaan, niin silloin mielellään hyppää tarinoinnit yli.
 
Nyt on hyvä ketju.

Witcher 3 toimi hyvin minulle, yllättävän monessa tehtävässä oli mystiikkaa sun muuta kiinnostavaa. Hearth of Stone DLC:ssä suorastaan juoksin NPC:den luokse jotta tarina etenenisi. Hahmoja siinä oli kyllä niin paljon että välissä piti lukea character descriptioneita ihan tosissaan jotta pysyisi kärryillä.

Huonoimmat kokemukset lässytyksestä ovat joistain Japanilaisista peleistä, joissa on pahimmillaan ihan rehellisiä täyterepliikkejä.

"Mistä sait tuon hatun?"
<click>
"Hatun?
<click>
"Niin, tuon hatun mikä sinulla on päässäsi."
<click>
Eeehhh... :lol: (en huomannut että minulla oli hattu päässä)
<click>
...
<click>
...
:lol:

Lässytyspalkinnon annan 3DS:n Pocket Card Jockey:lle jonka alkututoriaalissa NPC toistaa joka asian kahteen kertaan. :D Sen oli ehkä tarkoitus olla vitsi, mutta kun en päässyt pelaamaan kisaa keskeytyksettä ensimmäisen puolen tunnin aikana niin peli jäi pelaamatta.

Toisaalta Japanilainen Zero Espace -trilogia (Nonary Games + Zero Time Dilemma) on mestariteos. Joo okei, se on visuaalinen novelli eli suunniteltukin tarinaksi, mutta turhaa lässytystä ei ollut paljoa.
 
Life is Strange.

Peli oikeastaan perustuu lässyttämiseen ja udelleenlässyttämiseen kunnes saadaan haluttu lopputulos. Eikä sitä voi skipata ennen kuin on katsonut sen kerran.

Ei silti, ihan kiva ja tuli pelattua läpi...
 
Tuli juuri mieleen että L.A. Noiressa ei ole turhaa lässytystä. Varmaan siksi koska kaikki on ääninäytelty eikä sekaan pääse lisäämään kesken kaiken täysin turhaa paskan puhumista täytteeksi. Harmi että ohjattavuus on epätarkkaa ja melkeinpä kaikki tekeminen on tuskaisen hidasta.
 
Pahin kohtaamani esimerkki toistaiseksi on kakkospleikkarin Okami. Alussa on pakko katsoa ja kuunnella yli 15 minuuttia alkulässytystä, joka on vieläpä raastavaa diipadaapa-teko-äänne-luuppausta. On jopa painettava nappia jokaisen lauseen jälkeen, eikä sitä voi ohittaa. Insta-delete.
 
Pelin pääohjaajalla on kyllä iso rooli, ettei päästä artisteja suoltamaan ihan kaikkea kirjoittamaansa ja piirtämäänsä peliin mukaan. Luulen että moni hieman kokemattomampi tai muuten ajattelemattomampi ohjaaja lukee tyytväisenä taiteilijan väsäämää pitkää tekstiä paperilta, joka siinä muodossaan voi olla oikein mielekästäkin luettavaa, mutta sitä ei noin vain voi kääntääkään peliin suoraan sisään, koska peli on eri lainen media kuin elokuva tai kirja, jolta odotetaan eri asioita.

Minusta Bioshockit ja System Shockit esittävät turinaa mielenkiintoisella tavalla. Ääninauhuri on siinä mielessä nerokas ratkaisu, että tarinaa ei väännetä suoraan kurkusta alas, koska sitä täydentävät nauhurit pitää itse etsimällä löytää ja kuuntelun tahdinkin saat päättää itse, kun voit kuunnella lokit jossakin nurkassa halutessasi useamman kerralla. Pidän myös kolmiulotteisten GTA-pelien tyylistä, missä syvennetään hahmoja kuuntelemalla dialogia ajaessa, mikä ei ole liian intensiivistä toimintaa samaan aikaan kuunnellakseen jotakin. Lisäksi välivideot tulevat aina odotetusti tehtävän alussa ja ne presentoidaan todella tahdikkaasti.

Näissäkin esimerkeissä toki laadulla on tehtävänsä. Esimerkiksi GTA V:ssä dialogi vaan on todella tarkkaan harkittua ja ääninäyttely hyvin taitavaa. Pakko ei ole tietenkään pitää, koska sen tiedän että GTA:n aihepiirit menee joillekin hieman överiksi. Tätä aiemmin @Sadness mainitsemaa laatua tulin ajatelleeksi lisää, kun nyt hyppäsin Ultima VII: Serpent Islen yli suoraan kahdeksanteen osaan. Ultima VIII: Paganissa tulee luettua kyllä kirjoja hyvin mielellään, koska niissä teksti on jotenkin todella tyyliteltyä, tosin tiivistettyäkin. Tämä on kohdallani niitä vähäisiä pelejä, joissa noita lukee oikein mieluusti ja vastaantulevilta hahmoilta odottaa sanottavaa oikein mielellään. Pidän siis tätä peliä laadukkaana noiden kirjojen sisällön osalta, kuin kaiken muunkin luettavan tekstin.
 
Tämä on kyllä tuttua. Sehän on sitten vasta lässytystä kun se ei yhtään kiinnosta :D

Pillars jäi teloille samoin tein, kun tuli tekstiähky. Tähän vaikuttanee se, että viime peli oli W3...
Sehän on kuin tekstiseikkailu siihen verrattuna :lol:
Toki sillekin on varmasti aikansa.

Jos aihe kiinnostaa ja on siinä moodissa niin harvemmin se menee lässytyksen puolelle...
 
Ketjun otsikosta tuli välittömästi mieleen Torment: Tides of Numenera sekä Pillars of eternity. Torment: ToN oli niin totaalisen paskaa että voisi kuvitella kirjoittajien saaneen palkkansa tekstin pituuden mukaan. Hetkittäin ToN:sta paistoi alkuperäinen Torment, mutta kaikki vähintäänkin mielenkiintoinen kehitys hukattiin täysin turhan tekstiseinän alle. Valtavasta tekstimäärästä huolimatta oleelliset asiat, kuten tarinankuljetus ja npc:en kehitys, jäi täysin taka-alalle. Todetaan nyt vielä että olen pelannut alkuperäisen Tormentin useita kertoja läpi eikä koskaan tuntunut että tarvitsisi ohittaa dialogia lukematta.

edit. kirjoitusvirheet
 
Viimeksi muokattu:
Kingpin:Life of Crime (Quake 2 enginellä vamistettu "gangstapeli", jossa kiroillaan riittävästi. Se kuulostaa monesti pöhköltä...)
 
Ketjun otsikosta tuli välittömästi mieleen Torment: Planes of Numenera sekä Pillars of eternity. Torment: PoN oli niin totaalisen paskaa että voisi kuvitella kirjoittajien saaneen palkkansa tekstin pituuden mukaan. Hetkittäin PoN:sta paistoi alkuperäinen Torment, mutta kaikki vähintäänkin mielenkiintoinen kehitys hukattiin täysin turhan tekstiseinän alle. Valtavasta tekstimäärästä huolimatta oleelliset asiat, kuten tarinankuljetus ja npc:en kehitys, jäi täysin taka-alalle. Todetaan nyt vielä että olen pelannut alkuperäisen Tormentin useita kertoja läpi eikä koskaan tuntunut että tarvitsisi ohittaa dialogia lukematta.

Itse tykkäsin Torment: Tides of Numenerasta (kannattaa edes se pelin nimi lukea jos ei muuta :D), ainakin siinä määrin mitä nyt tuon pelaamiseen meni. Pitemmät lässytykset laitoin tuonne "viimeksi pelaamani peli"- ketjuun. Ei tuollaisia tosin yhtä enempää viitsisi vetää läpi per vuosi. Ja vaikka tuo että kirjoittajat saisi palkkansa tekstin pituuden mukaan oli ilmeisesti vitsi, niin olettaisin että se oli ihan totisinta totta. Tuon kickstarterissa se oli hyvinkin korostettu että "nyt meillä on miljoona sanaa kasassa", vaikka en muuten kickstarteria seurannutkaan. Mutta niinhän se menee ihan yleisestikin esim. journalistien puolella että liksa tulee tekstin pituuden mukaan ja on tilaajan asia luottaa että se teksti on hyvää. Tässä pelissä se oli minusta laadukasta. Alkuperäinen Torment toki on parempi pelikokemus ja lukukokemus, mutta siinä taas minusta välillä meni ihan lässytyksen puolelle, eli se skaala on paljon leveämpi. Saa aika sissi olla jos lukee sen Blood War- luennon läpi Sensates- mestassa, tai jos viitsii kysyä kahdelta kymmeneltä random tyypiltä sen saman kysymyksen että "missä määää oooon...". Mutta Planescape Tormentissa on myös hyvää itseironiaa kun NPC:t vittuilee pelihahmolle usein siitä kun se on koko ajan kyselemässä.

Mutta ketjun aiheesta tuli kyllä mieleen ne Pillars of Eternityn kickstarter- urpojen lässytykset, pitääkö näitä tunkea joka paikkaan ja siten että ei tiedä etukäteen että onko nyt oikeaa käsikirjoitettua tekstiä mitä pitäisi lukea vai ihan vaan sitä että joku Brian on maksanut 500 taalaa siitä että saa lässytyksensä peliin.

Hyvä ketju, tänne voisi kirjoitella pitempiäkin tarinoita :comp:
 
Viimeksi muokattu:
Mutta ketjun aiheesta tuli kyllä mieleen ne Pillars of Eternityn kickstarter- urpojen lässytykset, pitääkö näitä tunkea joka paikkaan ja siten että ei tiedä etukäteen että onko nyt oikeaa käsikirjoitettua tekstiä mitä pitäisi lukea vai ihan vaan sitä että joku Brian on maksanut 500 taalaa siitä että saa lässytyksensä peliin.
Eikös nuo turhakkeet ollut merkitty ihan selvästi?
 
Itse tykkäsin Torment: Tides of Numenerasta (kannattaa edes se pelin nimi lukea jos ei muuta :D), ainakin siinä määrin mitä nyt tuon pelaamiseen meni. Pitemmät lässytykset laitoin tuonne "viimeksi pelaamani peli"- ketjuun. Ei tuollaisia tosin yhtä enempää viitsisi vetää läpi per vuosi. Ja vaikka tuo että kirjoittajat saisi palkkansa tekstin pituuden mukaan oli ilmeisesti vitsi, niin olettaisin että se oli ihan totisinta totta. Tuon kickstarterissa se oli hyvinkin korostettu että "nyt meillä on miljoona sanaa kasassa", vaikka en muuten kickstarteria seurannutkaan. Mutta niinhän se menee ihan yleisestikin esim. journalistien puolella että liksa tulee tekstin pituuden mukaan ja on tilaajan asia luottaa että se teksti on hyvää. Tässä pelissä se oli minusta laadukasta. Alkuperäinen Torment toki on parempi pelikokemus ja lukukokemus, mutta siinä taas minusta välillä meni ihan lässytyksen puolelle, eli se skaala on paljon leveämpi. Saa aika sissi olla jos lukee sen Blood War- luennon läpi Sensates- mestassa, tai jos viitsii kysyä kahdelta kymmeneltä random tyypiltä sen saman kysymyksen että "missä määää oooon...". Mutta Planescape Tormentissa on myös hyvää itseironiaa kun NPC:t vittuilee pelihahmolle usein siitä kun se on koko ajan kyselemässä.

Mutta ketjun aiheesta tuli kyllä mieleen ne Pillars of Eternityn kickstarter- urpojen lässytykset, pitääkö näitä tunkea joka paikkaan ja siten että ei tiedä etukäteen että onko nyt oikeaa käsikirjoitettua tekstiä mitä pitäisi lukea vai ihan vaan sitä että joku Brian on maksanut 500 taalaa siitä että saa lässytyksensä peliin.

Hyvä ketju, tänne voisi kirjoitella pitempiäkin tarinoita :comp:

Onko noissa kuinka lässytystä (Pillars ja Uus Torment) verrattuna Tyranttiin tai Shdow Run Hong Kongiin? Näissä kahessa alkoi itseäni tökkimään pahasti ja siksi nuo ostamatta, vaikka vanhan Tormentin ja sen ajan Rpgeiden fani oonkin.
 
Onko noissa kuinka lässytystä (Pillars ja Uus Torment) verrattuna Tyranttiin tai Shdow Run Hong Kongiin? Näissä kahessa alkoi itseäni tökkimään pahasti ja siksi nuo ostamatta, vaikka vanhan Tormentin ja sen ajan Rpgeiden fani oonkin.

Torment: ToN on hardcore-lässytystä. Miehille (ja naisille, ja henkilöille) joille mikään Tyrantin lässytys ei riitä. Siinä on erilaisia "choose your adventure" tyyppisiä pelimekaniikkoja, joissa koko pelaaminen perustuu lässytyksen voimaan ja luetun ymmärtämiseen. Hahmostaan kannattaa tehdä sellainen super-lässyttäjä, jolla on persuasion (vakuuttava lässytys), deception (kusetuslässytys), scan thoughts (osaa lukea päänsisäiset lässytykset), anamnesia (muistaa vanhat lässytykset mitä kerennyt unohtamaan), lore-lässytykset (vähän akateemista lässytystä sekaan) ja mitä näitä nyt on.

Pillars on saman Obsidianin kuin Tyrant ja siinä on paljon taistelua lässytyksen ohessa, suunnilleen samanlaisessa suhteessa mutta Tyrant on tiiviimpi ja sanoisin että paremmin käsikirjoitettu paketti...tosin PoE on pelinä laajempi ja monipuolisempi. Shadow Runia en pelannut kuin pari tuntia (Dragonfall), koska en tykännyt sen taistelusysteemistä enkä oikein muutenkaan...mutta sekin taitaa olla tällä lässytys-skaalalla kohdassa "peruskamaa".

Pelasiko joku muuten vanhoja Falloutteja sillä päinvastaisella tyylillä, eli kaikki taisteluskillsit tapissa ja INT jossain minimissä? Käsittääkseni hahmostaan sai sellaisen "hulk smash" tyyppisen vajakin joka osaa sanoa lähinnä "Ööööö", mutta en ikinä kokeillut.
 
Viimeksi muokattu:
Pillars on saman Obsidianin kuin Tyrant ja siinä on paljon taistelua lässytyksen ohessa, suunnilleen samanlaisessa suhteessa mutta Tyrant on tiiviimpi ja sanoisin että paremmin käsikirjoitettu paketti. Shadow Runia en pelannut kuin pari tuntia, koska en tykännyt sen taistelusysteemistä enkä oikein muutenkaan...mutta sekin taitaa olla tässä lässytys-skaalalla kohdassa "peruskamaa".

Nämä ovat makuasioita. Pillars oli mielestäni tylsä, tekstiä tungettu peliin vaikka kuinka paljon ja samalla kuitenkin NPC:t ja tarinankuljetus jätetty taka-alalle. Voisi kuvitella, että Pillars ja Torment:ToN ovat samalta tekijältä. Aivan kuin tekijät olisivat katsoneet alkuperäistä Tormenttia ja ainoa asia mikä oli jäänyt mieleen oli "joo, siinä oli tosi paljon tekstiä". Silti pidin noista Torment:ToN "Choose your adventure" tyylisistä minitekstiseikkailuista, ne olivat pelin parasta antia.
Sen sijaan Tyrant oli erittäin tiivis paketti ja mukava lisänä valintojen vaikutus todella näkyi pelissä. Valitettavasti peli lässähti hieman viimeisessä osiossa.
Shadowrun: Hong Kong on samankaltainen Pillarsin kanssa. Dragonfall oli mielenkiintoinen, mutta Hong Kongia en jaksanut pelata loppuun asti. En ole varma johtuiko se "lässytyksestä" vai siitä että pelin tarina ja hahmot olivat mielenkiinnottomia, todennäköisesti molemmista.
 
Ehkä, miten? En minä niitä ainakaan tunnistanut muusta kuin että nyt on niin kökköä tekstiä että pakko olla kickstarterista.
Enpä muista enää, mutta olisiko ollut erivärisellä puheikonilla tai jollain vastaavalla? Tai olisivatko kyseiset NPC:t olleet kartalla erivärisiä? Ainakin muistan itse ihmetelleeni kyseisten NPC:iden erilaisuutta kunnes googlasin asian.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 764
Viestejä
4 495 533
Jäsenet
74 288
Uusin jäsen
Luopari

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom